olen ketunpoikanen varjojen maassa, kuoleman rivissä,
metalliverkon päällä
metsänreunaan tuijottaen
helteillä ja pakkasilla, aamun kajossa, yön pimeydessä
olen kaltoinkohdeltu koiravanhus -
mutta yhä edelleen haluan olla olemassa
koko olemukseni voimalla pidän kiinni
elämän jokaisesta kallisarvoisesta hetkestä
yhä edelleen punoutuvat unieni kudelmat todeksi
metsä, vihreä, ruskea, pehmeä, tuore multa, kalliot, jyrkänteet,
kostea sammal, viileä vesi, jämerät oksat, huojuvat männyt, onkalot,
avaruudet ja vapaat taipaleet -
Sinun armoillasi jokaisella solullani, kämmenelläsi väristen,
ylös kohotetun kätesi alla
nöyryytettynä ja alistettuna pyydän:
suojele elämää, suojele, älä tuhoa, suojele, älä tuhoa -
- Jenni Haukio -
Eläimet yhteiskunnassa (Elisa Aaltola, Sami Keto, Into Kustannus 2015)
Kyseessä runokatkelma Jenni Haukion runosta Suojele, älä tuhoa
kuva Benjam Pöntinen
" yhä edelleen punoutuvat unieni kudelmat todeksi."
VastaaPoistaTämä on todella koskettava runo, kouriintuntuvasti koskettava.
Sanna, tämä soi minussa samassa melodiassa kuin Rilken Pantteri. Eve muuten aloitti Rilken kääntämisen suomeksi luettuaan runon Pantteri! Hän oli eläinsuojelija henkeen ja vereen. Loppuun asti.
Poista♥♥
Koskettava runo ja upea kuva!
VastaaPoistaAino, täysin samaa mieltä. Kiitos!
Poista♥♥