sunnuntai 3. lokakuuta 2010

MINUN VENETSIANI

Venetsia on niitä paikkoja, joissa todennäköisemmin heittäytyy näkymättömän vieteltäväksi. Kun on laskenut jalkansa sen kamaralle, jähmettyy tuokioksi paikoilleen. On vain pakko tuijottaa jonkin aikaa, ennen kuin sukeltaa sisään tähän taianomaiseen kaupunkiin ja eksyy sen salaisille kujille ja pikkuruisille kaduille, joita veden yli kaartuvat sillat yhdistävät. Ihmisvirran seassa ajelehtiessaan ei voi välttyä tunteelta, että on joutunut yhtäkkiä henkilöksi ennalta valmistelemattomaan näytelmään. Tai jos on karnevaaliaika ja kadut tungokseen asti täynnä outoja roolihahmoja, kuvittelee helposti harhautuneensa johonkin toiseen maailmaan.

Juuri tämä unenomainen Venetsian kutsu ei lopeta soimistaan sisälläni…Ja nyt Venetsia-oopperan volyymi sai uutta pontta Tessa Kirosin ylellisestä kirjasta Minun Venetsiani (WSOY 2010), jota ilman en Venetsiaan lähde. Kirja on kuin unta ja unelmaa, ruokaa, tunnelmia, muistoja. Teoksen kauniit kuvat saavat sinut jo puolimatkaan ja ruoka- sekä juomaohjeet herättävät sisäisen nautiskelijasi. Järki-ihminen, se minimaalisen pieni sisälläsi, huomaa, että kirjassa on tilaa omille muistiinpanoille sekä tyhjiä taskuja, joihin voi laittaa vaikka laskun siitä ravintolasta, jossa tilasitte Fegato alla Veneziana, mutta suutelitte pidempään kuin ruokailitte. Kaikki on ancora amore ja myös sguardo, mutta naamion, una machera, takaa, sillä Venetsiaan on tultu elämään uusiksi 1600 –luvun näytelmää, sitä joka tapahtui eräässä toisessa kirjassa ja siksi naamiot ovat välttämättömät.

Jos ollenkaan muistat maailmaa ulkopuolella Venetsian, löydät kirjasta valmiit postikortit, joita voi lähettää heille, jotka ihmettelevät, miksi et vastaa puhelimeesi ja miksi puutarhasi näyttää tavallista villimmältä. Ja kun vihdoin palaat kotiin, valmistat kirjan ohjeen mukaan Sarde in saor tai Fritto misto di pesce ja kuiskaat armaallesi: Facciamo una gran mangiata e dimentichiamo queste tristezze. Ja jälleen elätte Venetsian uusiksi antaen muistojen, oopperan, taiteen ja vanhojen talojen kipeän kauniin sulon vietellä teidät takaisin…

Suosittelen tätä kirjaa kaikille Italiasta ja etenkin Venetsiasta innostuneille. Ja varsinkin itselleni, joka jo kerran hylkäsin Italiani Veronassa, mutta aion palata – Venetsian tähden. Tessa Kirosin Minun Venetsiani on loistava lahjakirja, mutta sitä voi pitää myös täydellisenä hyötykirjana, josta ammentaa tietoa ja inspiraatiota Venetsian matkalla ja johon kirjoittaa omia Venetsia-päivien tunnelmia. Jos kirjan sivuille läikkyy rasvatahra sardiinista, pisara punaviiniä tai siihen liimautuu linnun höyhen tai hius, olet jo 1600-luvun unessa, johon minä putosin luettuani Geraldine Brooksin Kirjan kansan. Sinne jäin ja siksi tämä lumoava kirja kantaa minut yli pimeän marraskuun, yli julman huhtikuun ja lähtee mukaani Venetsiaani, jossa…

Tämä kirja tuntuu sydämessä, sielussa ja vatsanpohjassa. Tämä on niin kaunis ja täynnä unen lumoa, että sattuu – ihanasti!

34 kommenttia:

  1. Jo kirjan kansi kuulostaa houkuttelevalta ,kuten koko kirjakin.Venetsiassa olen ollut vain vatsassa ollessani;D

    VastaaPoista
  2. Venetsiaa ei voi koskaan unohtaa eikä niin lumoavasta kaupungista voi kirjoittaa kuin ihania ja ylistäviä kirjoja! Toki Verona rakastavaistensa takia on saanut minutkin seisahtamaan parvekkeen alle. Minulle Venetsian muistot ovat elävämpiä kuin esim. Rooman, vaikka sekin oli vaikuttava matkakohde. Venetsiaan lähtisin silti "hyppykengässä" koska tahansa. Huokausten sillan poskesta ostamani rubiinilasimaljakko muistuttaa kanaalien kaupungista. Taidanpa hankkia esittelemäsi kirjan verestääkseni muistojani ja vakuuttamaan, että kerran vielä sinne pääsen....

    VastaaPoista
  3. Leena, olet taas kirjoittanut Minun Venetsiani -kirjasta niin, että se on pakko lukea. Ehkä pakko ostaa itselle.
    Oi, upea Italia! Suunnittelemme kevääksi Rooman matkaa, edellisestä kerrasta on kulunut 20 vuotta.

    Sain juuri loppuun Haudankaivajan tyttären, mahtava kirja. Oikeastaan siinä oli niin paljon, niin monenlaista. Erityisesti pidin niistä musiikkiin liittyvistä kuvauksista.

    VastaaPoista
  4. Jael, mietin juuri äsken marraskuun Kaunein Kirjan Kansi -kisaani..., jossa minä en saa äänestää. Äänestä puolestani! Onkohan tämä johdattelua;-)

    Merikin on lentänyt sinne tänne sisälläni, sillä olin raskaana ollessani monet matkat Sveitsin alpeilta Irlantiin.

    Anja, osta tämä kirja. Tämä pitää omistaa! Ja päätä, kun pidät kirjaa kädessäsi, että lähdet kera kirjan ja Prinssipuolison takaisin Sinun Venetsiaasi.

    Marjatta, kuten sanoin yllä Anjalle: Tämä kirja pitää omistaa!

    Me olimme Decenzanossa muutama vuosi sitten sillä ystävämme asuu siellä. Silloin kävimme myös Veronassa ja kuuluisan parvekkeen alla. Minulla on vieläkin kirjanmerkkinä Julian & Romeon parvekkeen kuva, joita ostin useita siitä matkamuistomyymälästä ko. paikan vierellä.

    Marjatta, minäkin pidän kaikesta missä musiikki nivotaan tarinaan. Käytän itse myös arvosteluissani usein musiikkitermejä. Voisit ystävällisesti hakukoneella etsiä Haudankaivajan tyttären ja laittaa siitä oman kommenttisi. Minä sitten vastaan sulle.

    VastaaPoista
  5. Ah! Venetsia! Kaiken turistirihkaman takana on aito, ainutlaatuinen... italialainen kaupunki. En koskaan unohda sitä, kun tulimme autolla Venetsiaan ja jätimme auton autovuokraamon 12-kerroksiseen parkkitaloon, ja ulos tultua ... kaikkialla kaaosta! Se tuntui Rooman jälkeen kotoisalta.

    VastaaPoista
  6. Venetsia on ihana ja lumoava, kunhan sulkee silmänsä turisteilta. Kunhan hakeutuu syrjäisemmille kujille ym.
    Kirja vaikuttaa tosiaankin lumoavalta, sellaiselta katselukirjalta, joka otetaan käteen kun on kaukokaipuu..

    VastaaPoista
  7. Tuure, ja minä en ikinä unohda sinun kuviasi Venetsiasta!

    Soolis, niinhän omatoimimatkailijat tekevät: ryhtyvät kujakateiksi. Olen elämässäni ollut vain kerran ns. ryhmämatkalla. Rakas Eurooppa on elämänpituinen seikkailu♥

    Tämä kirja on must omistaa!

    VastaaPoista
  8. Aion lukea tämän. Minulla on kaksijakoinen suhtautuminen Venetsiaan (ja lisäksi Firenzeen): vihaan turistien paljoutta (hah, ihan kuin itse en Italiassa olisi sellainen) ja tungosta, kaiken likaisuutta ja kalleutta. Toisaalta rakastan syrjäisten kanavien varsia, kaupungin omalaatuista tunnelmaa, Accademiaa ja Giorgionen Myrskyä. Ja nimenomaan Venetsiaa huhtikuussa, jota Suomessa inhoan.

    Kuten tiedät, oma kaupunkini Italiassa on punainen Bologna, mutta ainakin tämän kirjan siivin matkaisin mieluusti Venetsiaan neljännen kerran elämässäni.

    VastaaPoista
  9. Lumiomena, sama täällä, sama täällä: Veronassa itkin samaa asiaa kuin Ingrid Bergman, kun Rosselini esitteli hänelle omaa maataan ja päätin hylätä Italian. Sitten luin Kirjan kansan ja Venetsian kuppa, likaiset vedet ja ihmismielen syvin musta alkoivat soida sisälläni: Venetsiaan, Venetsiaan...

    Mielenkiintoista, että mainitsit huhtikuun...Me puhuimme juuri Lumimiehen kanssa siitä kuukaudesta;-, mutta kiitos sinun, ensin Amsterdamiin ja Ruth Colen jalanjäljille!

    Voisin melkein veikata, että...palaat Venetsiaan!

    Italian kalleus on yhtä ylittämätöntä kuin vessojen likaisuus. Sveitsissä on vain kalleus, mutta toaletit ovat kuin sekunti sitten deisinfioiudut. Suosikkikaupunkini on aina Zürich, sillä edes Pariisi ei hetkauttanut minua.

    VastaaPoista
  10. Ps. Olen aina kujakatti matkoilla. Hyvä kun löysit tuon termin, se oli hakusessa minulle ;D
    Olen ryhmämatkallakin kujakatti, se on mahdollista. Siksi teen molempia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Soolis, kujakatti minusta on tullut etenkin Salzburgissa, jossa nyt jo kadut ovat niin tuttuja, että opettelen 'alle Gassen'

      <3

      Poista
  11. Onko se yhtä hyvä kuin "Hillasoilta oliivilehtoihin" ? Venetsian muisto; rajuilma joka pimensi koko kaupungin, paiskasi ilmaan ja sitten alas täyden vaporetton. 40 kuollutta. Säkkipimeillä kanavilla puikkelehtivat ambulanssiveneet. Peruuntunut gondolimatka. Täydellistä suomea puhunut opas, paljasjalkainen venetsialainen. Ja kaikkihan ovat lukeneet Hannu Raittilan Canal Granden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, vaikea verrata kun en ole lukenut. Löysin nyt täältä vastaamattomia kommentteja eli minulle ei varmaan näihin aikoihin vielä tullut ilmoitusta s-postille.

      Tiedän nyt kirjoja, joissa kliimaksi tapahtuu Venetsiassa tai muuten kaikki kauhea: Ian McEwanin Vieraan turva ja vaikka Brooksin Kirjan kansa.

      Poista
  12. Hmm...minä kotikissa, olo on vähän eksyksissä... Siis en ole käynyt Venetsiassa, oikeastaan en ole käynyt missään. viimeksi 18 vuotta sitten häämatkalla (älkää naurako,en ole maailmanmatkaaja). Mutta on ihana lukea täältä kaikista ihanista maista, ja minä omaan vilkaan mielikuvituksen, uskokaa pois vaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keijukainen, meitä saa olla joka junaan. Ei kaikkien tarvitse tuntea lähtemisen nälkää:) Kirjat jo ovat kuin matkustamista.

      Poista
  13. Soolis, ei mekään oltu ainoalla ryhmäreissullamme muun porukan kanssa, vaan haluttiin omia kokemuksia ja sehän käy hyvin niinkin. Mutta tiedäthän, että olemme harrastaneet viikkojen automatkoja Eurooppaan, joten siinä on aina paikallisten 'iholla' ja montaa kokemusta rikkaampi. Uusi kierros starttaa kohta, mutta ensin se Amsterdam. Kujakatti on hyvä sana ja minäkin oikein ihmettelen, että mistä se putkahtikaan mieleeni...

    Anonyymi, en ole nyt ollenkaan lukenut Hillasoilta Oliivilehtoihin, enkä ole lukenut Hannu Raittilalta mitään vaikka koko ajan teen parhaani lukeakseni maailman kaikki kirjat. Sen sijaan olen lukenut Frances Mayesin Toscanan auringon alla, joka aloitti ylimioitetun keittiöremonttimme.

    Sinullahan on hurjat Venetsia-muistot: pimeys, kuolleet, ambulanssiveneet...

    Lueppa Geraldine Brooksin Kirjan kansa. Siinä on myös aika hurja Venetsia-osio, mutta 1600-luvulta.

    VastaaPoista
  14. Keijukainen, kukaan ei naura yhtään mitään! Ihmisen mielikuvitus on suurin lahja, mitä voi olla, sillä lentää jo avaruuteen. En minäkään ole maailmanmatkaaja, olen vain rakkaan Eurooppani kiertolainen. Mutta jos, jos minut siis nukutettaisiin ylilennon ajaksi, sillä jo ajatuskin niin pitkästä lennosta saa minut voimaan pahoin, minut saisi rahdata Brooklyniin. Jukka Petäjä kirjoittaa tämän päivän Hesarissa Paul Austerista ja siinä nimitetään Brooklyniä Book-lyniksi, kirjamaaksi! Tahtoo kirjamaahan!

    Keijkainen, ei sitä koskaan tiedä, vaikka sinä, Kotikeiju vielä vähän innostuisit, lukisit juttua jostain ihastuttavasta brittikylästä tai saksalaisesta pikkukaupungista ja sanoisit Ukkokeijulle, että 'nyt lähdettiin'. Minäkin olen 'My home is my castle'-tyyppiä, mutta välillä pitää lähteä ja sitten on taas niin suloista palata. Matkamuistoja ei syö kateus, kiima eikä edes inflaatio. Ne ovat ikuisesti säilyvää pääomaa, joka kasvaa muistojen myötä korkoa korolle! Try it!

    VastaaPoista
  15. Leena, todella houkutteleva johdatus kokemaan Venetsia.

    VastaaPoista
  16. Vastaukset
    1. No, nyt kun löysin näitä vastaamattomia kommentteja, on syyskuu ja vuosi 2017:)

      Poista
  17. PeeäR, no...tiedän sen;-)

    Enkö minä tiedä, että nyt on lokakuu? Jos olen sotkenut kuukausia, syytän siitäkin vain liikaa lukemista...

    (PeeäR, en ole vieläkään huomannut kommenttiasi Haudankaivajan tyttärestä. Siis laita kohtaan 'hae' vain se kirjan nimi ja niin pääset komentoimaan. Tänäänkin siihen kirjaan tuli uutta kommenttia. Taisit lukea Päätaloa, etkä Oatesia;-)

    VastaaPoista
  18. Tuijotan vain upeaa kirjan kantta ja luen hienoa arvosteluasi kirjasta! Minä, jolla ei ole mitään kokemusta Italiasta..Venetsiasta, kiinnostuin kovasti tästä kirjasta;) Ja kuten Keijukainenkin kirjoitteli, pitkälti sama tilanne minulla, etten juuri ole pohjoismaita ja Baltiaa kauemmaksi vielä päässyt, kuin haaveissani;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susa, löysin nämä kommentit vasta nyt eli viikko sen jälkeen kun palasit Barcelonasta syyskuussa 2017. Nyt olet reissannut!

      <3

      Poista
  19. Venetsia -kirja on tulevana viikkona pakko saada!Kiitos koukutuksesta:D

    VastaaPoista
  20. Susa, kaikki aikanaan, kaikki aikanaan. Minusta sinä voisit nyt hankkia tämän kirjan kuin Unelman Kantajaski. Pyydä joululahjaksi!

    Maria, et ole ensimmäinen, joka sanoo minua koukuttajaksi;-) Kiitos!

    PeeäR: Pöö ittelles! Se oli siis sittenkin jotain Päätaloa tms.;-)

    VastaaPoista
  21. Kävin Veneziassa 18-vuotiaana eikä lumous ole haihtunut vieläkään :) Ho visitato Venezia all'età di 18 anni e il fascino c´è ancora.

    Osasit kuvata lukukokemuksesi tunnelmat italialaisen tunteellisesti :))

    Ajatelkaa että sananvahvistussanakseni tuli MAGIS. Veneziassa on magiaa joka tuntuu Leenan vazzassa asti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rita, takuulla se on yksi maagisimmista paikoista. Olen käynyt vain Gardalla ja Veronassa ja jossain paikassa Pohjois-Italiassa.

      Poista
  22. Rita, toivottavasti olet kärsivällinen italian opettaja: Palkkaan sinut!

    Nyt sinunkin on aika mennä uudestaan Venetsiaan ja uusi lumous tuplaa entisen.

    Niin, musta joskus tuntuu, että mulla on latinon tunnemaailma...

    Miten sinä voit saada semmoisia sanoja, siis tarkoitatko hakusanoja blogiisi? Katso kohta 'tilastot'. Minulle tuli Loreto-tädin pimppi, Siilin eleganssi ja hautajaisvärrsyjä. En ole vieläkään toipunut.

    Siis tuo vazzassa on hauska ja tiedät hyvin,että siellä todellakin tuntui magia, jota ei nyt tässä voi enempää selitellä tai saan vieläkin hullumpia hakusanoja...

    VastaaPoista
  23. Leena oi, tätä kirjaa en ole nähnytkään! Mulla on se eri kirja -Venetsia - ruokaa & unelmia, mutta ei tätä. tämä opus on tullut ulos näköjään pari vuotta sen jälkeen. Teos näyttää ihanalta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, se taitaa olla eri. Kaikki kirosin kirjat näyttävät ja tuntuvat upeilta!<3

      Poista