torstai 21. lokakuuta 2010

SELISELISELISELISELISELISELI...

Täältä Even upean Idan suojista on koiraihmisen hyvä selitellä, että vietän huomenna koko päivän humputtelemassa Bessun kanssa, tänään tuli kirja, johon aion paneutua nautiskellen voidakseni sen teille sitten tarjoilla, niskat meni, Lumimies uhkaa sulkea mun koneen tai siis kantaa sen kokonaan pois eli hän on selvästi huomionkipeässä tilassa ja haluaa viedä minun aikaani olla teidän kanssanne, ostin PINKIN kameran, mikä olikin tärkein vaatimus kameralleni, Lumimies saa pitää vanhan ja mukahienon, siis en postaa tämän jälkeen muuta ennen ensi viikkoa kuin huomenna yhden kauniin kuvan ja sitten siihen vähän musiikkia, sillä taas on alkanut soida.

Ja tämä luottamuksella: Minua kiristetään! Ellen ole pois koneelta, Lumimies uhkasi kuvata MINUN vaatekomeroni ja julkaista kuvan Leena Lumissa. Hänellä on salasana, sillä hän on Supporttini ja auttaa minua vaikka Koreasta, jos on tarvis. Ennen meillä oli yhteiset vaatekomerot, mutta kun minusta tuli boheemi minä itse ja siirryin blogistaniaan, hän vaati saada omat vaatekaapit ja mitäs minulla sitä vastaan. Huvittaa vaan, kun hänellä on T-paidatkin kuin mittatikulla vedettynä...Toisaalta on hänessä puolensa. Kerran oli kiireinen viikonloppu lukemisen kanssa ja pyysin häntä käymään RUNSAASTI kuvaamassa Viherlandiassa, mihin olen saanut luvan, niin hän tuli takaisin tämän kuvan kanssa
Lisänä tuli selitys, että 'koira- tai islanninhevosruukkuja ei ollut'. No, lukijoissani on paljon myös kissaihmisiä, joten tänään on sitten heidän vuoronsa, koska ovat niin kiltisti aina tykänneet mun koirapostauksista. Ja siis tässä mun yksi jääkaappimagneetti
Siis kaiken tämän tarkoitus on livistää koneelta. Ja tehän tiedätte jo, että minulla on addikti teihin, joten tämä on suurta tuskaa. Laitan huomenillalla vielä jotain ja sitten...pitkät jäähyväiset...ainakin ma aamuun tai ti aamuun. Miten ikinä selviän! Älkää tehkö mitään jännää viikonloppuna, sillä en ehkä pääse kurkistamaan! Muistakaa, että tulen vielä huomenna ip käymään viikonloppukuvan ja musiikin kera. Varuilta sanon, jos tänne Lumiin joku uusi vieras eksyy, että tämä on todellakin kirjablogi, vaikka aina ei uskoisi. Leena Lumi on takuulla kirjablogi, sillä teen yli sata kirjaa vuodessa, mutta tyttöjen täytyy välillä saada pitää hauskaa...että sitten taas jaksaa.

Ja nyt toivon vain, että Bessu ei ole laihtunut grammaakaan! Minä ostan hänelle huomenna yhden ystävyysliittomme merkin, semmoisen minua merkitsevän korun hänen rannerenkaaseensa, mutta mikään ei ole varmaa, jos hän on laihtunut SALAA. Meillä on täydellinen sopimus hoikistua yhdessä, mutta oharia ei saa tehdä. Aamulla on sitten tuplapunnitukset. Onneksi meillä on molemmilla hiukan heikkoutta herkkuihin, olemme nautiskelijoita, mutta ikinä emme laiskoja, vain ehkä mukavuudenhaluisia, mikä on taas osoitus korkeasta ÄOsta etc. etc.

17 kommenttia:

  1. Kiva nähdä kissoja eri muodossa blogissasi. Even kissa on hurjan kaunis, suorastaan majesteetillisen ihana!

    VastaaPoista
  2. Soolis, Idasta puhutaan jo menneessä aikamuodossa, mutta minä olen hurmaantunut Idan täydellisen vihreisiin silmiin ja tuohon pitkään ja uskomattoman kauniisen turkin väriin, joten hän on nyt toista tai kolmatta kertaa julkisuudessa Lumissa. Hän on saanut kuvittaa jopa Rilken runoa.

    VastaaPoista
  3. Meillä on noi vaatekaapit vähän samalla systeemillä.

    VastaaPoista
  4. Vau,olipa upea kissa!
    Oliskin kiinnostavaa nähdä se vaatekaappisi,koko boheemin garderoobin;D
    Pinkki kamera,kuulostaapa hyvältä! Pinkin värin lisäksi varmaan tulee hyviä kuviakin(mikä kamera?)
    Ja mukavia hetkiä Bessun seurassa!

    VastaaPoista
  5. Ihana postaus! Ja voi tuota sinun Lumimiestäni ;) Minä luulen, että hän on erityisen viisas puoliso, kun osaa välillä vetäistä rakkaansa pienin uhkauksinkin vaikka sitten, pois koneen äärestä;) Ja niin ihana tuo, että "auttaa vaikka Koreasta"....Sillä niin sen pitää ollakin, kun on sellainen parisuhde, joka on tähtiin kirjoitettu♥

    Minun blogissa ei tapahdu varmaankaan mitään viikonloppuna. Toivutaan tässä juuri siitä ikävästä taudista ja viikonloppuna olemme päättäneet silti maalata makuuhuoneen! Pojanpalleromme nimittäin vihdoin ovat siirtyneet omaan huoneeseen nukkumaan ja minä pääsen sisustamaan taas pitkästä aikaa makuuhuonetta vain meille aikuisille;) ( Ja mitäköhän kukaan tällä tiedolla tekee, hih..) No, siis meillä kuitenkin maalataan viikonloppuna. Ja aina kun mahdollista, luen hurmaavaa Rouva Agathen rakkautta, josta postaus ensi viikon alussa luvassa. Ja aion myös pian kokata siitä IHANASTA Minervan Nuudelikirjasta jotain, nam!

    Hyvää viikonloppua Leena :)

    VastaaPoista
  6. musta sun pitäisi tulla kuitenkin koneelle, alkoi nimittäin kiinnostaa tuo vaatekaappi =D

    VastaaPoista
  7. Nauti täysillä huomisesta bessusi kanssa! Ja samalla myös blogitauostasi ♥

    Lumimiehen vaatekaappi (ja t-paidat!) kuulostaa ihan samalta kuin oman kotikemistini.

    Minäkin olen koiraihminen, mutta tuo Even kissa on kaunis.

    VastaaPoista
  8. Allu, jotenkin aavistin, että teilläkin voisi olla niin;-)

    Susa, ehdottomasti tähtiin kirjoitettu, mutta välillä ne tähdet hehkuvat kuin hiillos;-)

    Kiva, että sulla ei tapahdu mitään!

    Ehdottomasti oli kiva kuulla, että naperot siirtyvät omaan huoneeseensa ja teille jää autuaallinen kahdenolonne. Dr. Phil muuten sanoi kerran, että lapset saavat tulla yöllä vanhempien makuuhuoneen ovelle, vain jos ovat syttyneet tuleen.

    Kiitos samoin, Susa♥

    Anni.M, arvaan, että se kiinnostaa sinua, mutta on mullakin nyt joku raja sentään, mitä kestän. Sun kannattaa huomenna katsoa, mikä on viikonloppukuva...

    Lumiomena, niin, oliskohan oikea sana: Asumme teknokraattien vaatekaappien likellä...en saa enää edes 'järjestää' hänen hyllyjään.

    Jotkut kissat ovat juuri niin persoonia, mutta minä en asuisi kissan kanssa. Minulle koti on enempi aina koti koiruuden kera.

    Lumiomena, kiitos♥, nautin sekä päivästä Bessun kanssa että pienestä breiksitä. Kerään voimia kirjamessuille ja ensi viikolla vielä pari kirjaa etc.

    VastaaPoista
  9. Oi miten komea kissa! Aivan kuin mummoni edesmennyt kissa, mutta ehkä astetta tuuheampi turkki! :)

    VastaaPoista
  10. Moi Leena!

    Ihan kuva edesmenneestä Ida-kissasta<3

    Meillä oli myös norjalainen metsäkissa, Misu, joka jouduttiin sairauden vuoksi lähettämään paremmille metsästysmaille kolmisen vuotta sitten. Hän oli silloin jo 18,5v. Ikävä on vieläkin...

    Rakastan kissoja, mutta meilläkin on ikää ja vaivoja, joten sen vuoksi emme enää ota uutta kissaa;/

    Oikein hyvää viikonloppua sinulle ja alfaurokselle Leena<3

    VastaaPoista
  11. Kuutar, yes!, hän on Kaunotar.

    Moi Aili!

    Eikö vain! Harvoin minä kissoja...,mutta Ida on vienyt sydämeni jo monasti ja lukijoissani on eläinten ystäviä monimuotoisesti.

    Tiedän tuon ikävän...menetyksen, joka ei unohdu. Sinä sait sentään pitää hänet kauan. Ajattele sitä. Koiruus, pala sydäntäni, on luonani vähemmän aikaa ja nyt valmistaudun...istuttamaan keväällä valkoisia särkyneitä sydämiä.

    Aili, on monta hyvää syytä olla ottamatta uutta lemmmikkiä. Kuin on myös syitä ottaa. Mekään emme tämän jälkeen, siis kun Hänen majesteettinsa on meidät jättänyt, enää, sillä Lumimies haluaa ryhtyä extemporeksi ja sehän ei käy, jos on lemmikki. Kun on kauan poissa, lemmikki ikävöi ja itse ikävöi. Mitä järkeä eli väärin kaikkia kohtaan. Mutta...pieni mahdollisuus on jätetty tuonne vuosien päähän...

    Kiitos samoin Aili sinulle ja Alfauroksellesi♥

    VastaaPoista
  12. Leena, sinä olet mainio. <3 Tämä viittaa myös aiempaan virtakirjoitukseesi. :)

    Minä olen ehdottomasti kissaihminen. Kaikista eläimistä voin pitää yksilötasolla, mutta kissat ovat mahtavia kollektiivisesti, ja ehkä ainoita eläimiä, joita jaksaisin kotonani. Joita himoitsen kotiini. Ehkä joskus taas saankin.

    Meillä on miehen kanssa sellainen ero, että hän sotkee huoletta lattioita, pöydän pintoja jne. ja elää sen keskellä, mutta haluaisi kaikkien kaappien ja laatikoiden olevan hyvässä järjestyksessä. Minulle taas on tärkeää, että pinnat ovat siistit, etten näe ympärilläni (sitä lapsiperheen normaalia) kaaosta, mutta minun kaappieni ovia ei kannata avata. En vain osaa pitää niitä siistinä järjestyksessä.

    Olen usein miettinyt, mitä joku psykologi tästä sanoisi, heh. Minulle on kai sitten tärkeää pitää kulissit pystyssä, mies taas haluaa, että sisäisesti kaikki on kunnossa? Pelottava ajatus. ;)

    Ihanaista viikonloppua, vaikka luet tämän toivottavasti vasta sen jälkeen!

    Karoliina

    VastaaPoista
  13. Karoliina, olen vain karjalainen geenivirhe, ylitse virtaava vesi tai muuten vain...innostunut;-)

    Ja nyt sinulle faktaa: Sanotaan, että boheemit (lue: sotkijat, ei pilkun n....jat) ovat ihmisiä, joiden päässä ei ole kaaosta, kun taas ne, jokta milliviivaimella pitävät kaiken kunnossa, yrittävät näin hallita sisäistä kaaostaan. Tämä on tutkimus!


    Toisaalta: Mun pokka ei kestäis, että kukaan näkisi mun komeroa, sen verran ymmärrän edes suojella mainettani (sic!), mutta aikaajoin saan ryhdistäytymiskohtauksia. osin blogin aloittamisen jälkeen harvemmin.

    Kissoista ja kaikista eläimistä pidän, mutta vain koirat ja hevoset todella sytyttävät ja jotkut villieläimet: ketut, sudet, lumileopardit etc. En voisi asua kissan kanssa.

    Sinä ja miehesi olette loistava pari, sillä sille ei nyt mitään voi, että kipinä säilyy, kun ei olla niin samanlaisia näissä arjen pikkuasioissa. Elämän suuret kysymykset pitää olla samat. En esimerkiksi olisi miehen kanssa, joka ei rakastaisi koiria kuten minä - mielettömästi.

    Eikun luen nyt, sillä tulin laittamaan kauniin viikonloppukuvan ja sitten kaikki kuin arvasivat, että täällä minä taas...Nyt on hieman ylihektistä ja olen poissa vain hetkisen.

    Karoliina, Ihanan Viikonlopun Toivossa♥

    VastaaPoista
  14. Moi Leena ja rentouttavaa taukoa koneesta! Minulle se on mahdottomuus... Blogiini tulee ehkä yksi juttu viikonloppuna, mutta ei vielä Sarasta! Mukavaa viikonloppua!<3

    p.s. Mikä tämä laihdutusjuttu on - en ole kartalla nyt?

    VastaaPoista
  15. Kissoista viis... mitä Prinsessa Olgalle kuuluu?

    VastaaPoista
  16. Hannele, olemme sitten oikeilla linjoilla!

    Sara, sinä et vauhkoa viikolla kuten minä...Minulla on vaativat mies ja koira!, ja hirveesti töitä juuri nyt. Käyn jälkikäteen kaikki, mitä olet tehnyt. Sinä aloitit mun pahiman stressin: Sitä ei ole vieläkään löytynyt! Se tulee sulle signeerattuna heti kun on tullut esiin ja keksin sulle jotain Hesassa.

    Laihdutus on ikuinen 5 kilon jojo, joka tulee ja menee;-) Ei se onnistu nyt sillä söin stressiin taas Dominoita...Ensin vihersalaattilinjalla pari päivää ja sitten sikana Dominoita!

    Vilkasta viikonloppua, Sara!

    Leena, kädet kyynärpäitä myöten ristiin! Tapahtui yksi kauhea juttu, kun Lumimies oli taas reissussa, mutta selvittiin antibiootilla. Nyt Hänen Majesteettinsa on varsin ok. Sanoin suvella, kun istuin Olgan kanssa hleteet kellarissa, että jos hän, meidän Sissi Keisarinna, selviää tästä helvetin helteestä, hän katsoo ensilumet. Suuri Lumen Rakastaja, ku´ten emäntänsä. Nyt hiljaa katsotaan ja odotetaan, miten on joulu...'Penkki' valkoisille särkyneille sydämille on kaivettu ja laitettu levy päälle. Joka kuukauden kohdalle, kirjoitan seinäkalenteriin:"Lähdön aika on sitten, kun se ei ole murha, vaan armahdus."

    VastaaPoista