Aili, nämä on kuvattu sisareni pihalla. Sitä en tiedä, mitä supikoirat syövät, mutta hurmaavia ovat: Tulee mieleen karhukopla;-)
Kiitos samoin, Aili! (Onkin ollut hurjaa, sillä kun Lumimies lähti reissuun alkoi heti tapahtua, mutta en nyt ihan kaikkea viitsi kertoa...Se vain, että kirjaelämysten tuottaminen hidastui,mutta...elämä on.)
Hieno kuva, sanoisin helmi! Ikinä en ole nähnyt supikoiralaumaa, ainoastaan yksittäisiä vaeltajia ja pienen poikasen. Tämä kuva on kyllä yliveto! Supit syövät etanoista kovakuoriaisiin ja lisäksi marjoja ja omenoita. Tuskinpa koviin isoihin eläviin kiinni kävisivätkään.
Tämä on ihana kuva ja kappalekin on aina yhtä hieno. Sopivan hienosti tällaisen kuulaan syysaamun tunnelmaan. Kiitos tämän sain paremman alun työpäivälleni :)
Anja, siis ovat yhtä hyödyllisia kuin puutarhamme siilit, jotka tosin taitavat jo tehdä talvipesää, syödessään etanoita yms. putarhan tuholaisia. Jätämme aina osan omenoista linnuille. Tuntuu, että sen takia pihapiirissämme viihtyy nyt mustarastaspariskunta ympäri vuoden. Ja tietty pähkinöitä, sillä muuten herra Närhi loukkaantuu ja kurret myös.
Anja, näkisitpä Pekan kuvagallerian!
Lumiomena, tarkoitinkin tämän sinulle ja minulle viitaten eiliseen ja samalla kaikille muillekin tietty. Aurinko paistaa ja tänään kaikki näyttää ihan toiselta...Tästä biisistä tulee aina yhtä kevyt ja onnekas fiilis.
Suurkiitokset Anjalle ja Lumiomenalle kehuista. Kerron miehelleni - kuvan ottajalle - terveisenne. Anonyymille ja muille: tämä ihana karhukopla perhe - äiti, isä ja yht. 8 vauvaa - eivät syöneet todellakaan ruohoa. Tiemme kohtasivat kaksi vuotta sitten, kun aloin ruokkia tai oikeastaan jatkoin oravien ruokintaa pähkinöillä toivoen, että paikalle tulisi koko perhe eli myös oravavauvat. Yhtenä kauniina sunnuntaiaamuna kurkkasin ikkunast ja siellä oli supikoira. Olimme aivan innoissamme, kuten sanottu, niitä näkee vain vilaukselta ja usein autojen alle jääneenä. No, tietysti jatkoin pähkinöiden uloslaittamista. Muutaman päivän kuluttua paikalle ilmestyi supivauvoja, aivan ihastuttavia, pikkukarvapalleroita. Ja siitä lähtien koko kesän, lokakuun lopulle, saimme mieheni kanssa seurata näiden ihanuuksien syöntiä, painia keskenään ym. Ne leikkivät kuin pienet koiranpennut. Välillä tuntui, että koko pihamme oli niitä täynnä. Olihan pentuja jopa 8. No siitä ravinnosta: hemmottelimme heitä pähkinöillä, marjapiirakoilla, silakkapihveillä, raaoilla silakoilla eli pöytä oli katettu heille joka ilta parhailla herkuilla. Vastineeksi he antoivat meille ikimuistoisen kesän - rakastuimme noihin kauniisiin, hellyttäviin karvakuonoihin. Valitettavasti seuraavana kesänä sama ei toistunut, vaikk yritin heitä herkuilla houkutellakin.
Mahtavaa: kuusi kappaletta supikoiria aamun kajossa, varmaan syömässä ruohoa ;)
VastaaPoistaHyvää työviikon jatkoa Leena t. Aili-mummo<3
Aili, nämä on kuvattu sisareni pihalla. Sitä en tiedä, mitä supikoirat syövät, mutta hurmaavia ovat: Tulee mieleen karhukopla;-)
VastaaPoistaKiitos samoin, Aili! (Onkin ollut hurjaa, sillä kun Lumimies lähti reissuun alkoi heti tapahtua, mutta en nyt ihan kaikkea viitsi kertoa...Se vain, että kirjaelämysten tuottaminen hidastui,mutta...elämä on.)
Hieno kuva, sanoisin helmi! Ikinä en ole nähnyt supikoiralaumaa, ainoastaan yksittäisiä vaeltajia ja pienen poikasen. Tämä kuva on kyllä yliveto! Supit syövät etanoista kovakuoriaisiin ja lisäksi marjoja ja omenoita. Tuskinpa koviin isoihin eläviin kiinni kävisivätkään.
VastaaPoistaTämä on ihana kuva ja kappalekin on aina yhtä hieno. Sopivan hienosti tällaisen kuulaan syysaamun tunnelmaan. Kiitos tämän sain paremman alun työpäivälleni :)
VastaaPoistaAnja, siis ovat yhtä hyödyllisia kuin puutarhamme siilit, jotka tosin taitavat jo tehdä talvipesää, syödessään etanoita yms. putarhan tuholaisia. Jätämme aina osan omenoista linnuille. Tuntuu, että sen takia pihapiirissämme viihtyy nyt mustarastaspariskunta ympäri vuoden. Ja tietty pähkinöitä, sillä muuten herra Närhi loukkaantuu ja kurret myös.
VastaaPoistaAnja, näkisitpä Pekan kuvagallerian!
Lumiomena, tarkoitinkin tämän sinulle ja minulle viitaten eiliseen ja samalla kaikille muillekin tietty. Aurinko paistaa ja tänään kaikki näyttää ihan toiselta...Tästä biisistä tulee aina yhtä kevyt ja onnekas fiilis.
Suurkiitokset Anjalle ja Lumiomenalle kehuista. Kerron miehelleni - kuvan ottajalle - terveisenne. Anonyymille ja muille: tämä ihana karhukopla perhe - äiti, isä ja yht. 8 vauvaa - eivät syöneet todellakaan ruohoa. Tiemme kohtasivat kaksi vuotta sitten, kun aloin ruokkia tai oikeastaan jatkoin oravien ruokintaa pähkinöillä toivoen, että paikalle tulisi koko perhe eli myös oravavauvat. Yhtenä kauniina sunnuntaiaamuna kurkkasin ikkunast ja siellä oli supikoira. Olimme aivan innoissamme, kuten sanottu, niitä näkee vain vilaukselta ja usein autojen alle jääneenä. No, tietysti jatkoin pähkinöiden uloslaittamista. Muutaman päivän kuluttua paikalle ilmestyi supivauvoja, aivan ihastuttavia, pikkukarvapalleroita. Ja siitä lähtien koko kesän, lokakuun lopulle, saimme mieheni kanssa seurata näiden ihanuuksien syöntiä, painia keskenään ym. Ne leikkivät kuin pienet koiranpennut. Välillä tuntui, että koko pihamme oli niitä täynnä. Olihan pentuja jopa 8. No siitä ravinnosta: hemmottelimme heitä pähkinöillä, marjapiirakoilla, silakkapihveillä, raaoilla silakoilla eli pöytä oli katettu heille joka ilta parhailla herkuilla. Vastineeksi he antoivat meille ikimuistoisen kesän - rakastuimme noihin kauniisiin, hellyttäviin karvakuonoihin. Valitettavasti seuraavana kesänä sama ei toistunut, vaikk yritin heitä herkuilla houkutellakin.
VastaaPoistaKiitos, Pikku Myy, antoisasta vastauskestasi. Muistan aivan erityisesti, miten supit rakastivat äidin marjapiirakoita!
VastaaPoista