tiistai 26. lokakuuta 2010

Ian McEwan

Uusimmassa Anna -lehdessä (no 42) on toimittaja Ulla Janhosen haastattelu kirjailija Ian McEwanista. Ulla kertoo näin:

Vuosia sitten luin hyvän romaanin nimeltä Ajan lapsi. Sen oli kirjoittanut joku Ian McEwan, joka näytti valokuvissa älykkäältä, mutta pirulliselta. Vuosien kuluessa luin muitakin hänen kirjojaan, kuten Ikuinen rakkaus ja Amsterdam. Tuosta tuntemattomasta Ianista alkoi pikkuhiljaa tulla se Ian, jonka lauseita ja tyyliä ihailin. Aloin myös odottaa hänen kirjojaan ja minusta alkoi tuntua, että minähän tunnen tämän ihmisen.

Kun sain työtehtävän mennä haastattelemaan häntä Lontooseen, tajusin, että minullahan on parinkymmenen vuoden suhde häneen. Kun McEwan avasi kotinsa oven, teki mieli sanoa: terve vanha tuttu!

Mielikuvani hänestä oli osittain oikea ja osittain väärä. Mutta sen voin paljastaa, ettei hän ainakaan pirullinen ollut.

Muutama virke Ullan jutusta Sittenkin Onnellinen:

Hän on onnistunut hurmaamaan sekä älyköt että tavikset. Sovitus-romaani oli elokuvana menestys, ja pian alkavat Rannalla-romaanin kuvaukset. Uusin romaani Polte on juuri ilmestynyt suomeksi.


Työhuoneessa on siipi, jonka lattialla on pahvilaatikoita, paperipinoja, sohva ja kirjoituspöytä. Täällä ovat syntyneet Mcwanin romaaneista Lauantai, Rannalla ja nyt viimeksi Polte. McEwanin ensimmäinen romaani, Sementtipuutarha, julkaistiin 1978. Siitä alkoi palkittu ja arvostettu ura, joka sisältää 11 hienoa romaania ja monia muita kirjoituksia.

McEwan kurkottaa kirjahyllyyn ja ottaa sieltä amerikkalaisen kirjallisuusaikakauslehden New American Review'n vuodelta 1973. Kirjan kannessa näkyvät Günter Grass, Philip Roth, Susan Sontag ja Ian McEwan.

McEwan onkin mestari kirjoittaessaan ihmisistä, joiden elämä muuttuu sattuman oikusta. Hänen omassa elämässään paljastui yllättävä perhesalaisuus kolme vuotta sitten, kun selvisi, että hänellä on kuusi vuotta vanhempi veli.

Iltapäivällä McEwan tapaa Rannalla-elokuvan tuottajan.

- Teen itse elokuvaan käsikirjoitusta. Kuvaukset aloitetaan keväällä, heti, kun puissa alkaa olla vihreää. Pääosassa on Carey Mulligan. Ihana tyttö, joka on täydellinen löytö.

Hymy haihtuu, kun hän miettii seuraavaa romaaniaan. Paras kirja on nimittäin vielä kirjoittamatta. McEwan nousee, työntää kätensä samettihousujen taskuun ja katsoo puistikkoon, jossa kasvaa seitsemän juurevaa plataania. Ikkunasta näkyy myös vilaus talosta, jossa kerran asuivat aikansa merkkikirjailijat Virginia Woolf ja Bernard Shaw. McEwan on kovassa seurassa.

PS. Lue myös Vieraan turva ja Ikuinen rakkaus!

8 kommenttia:

  1. Nyt haluankin lukea McEwanin kirjoja;D

    VastaaPoista
  2. Huh, mikä työvoitto;-) Hyvä sinä!

    VastaaPoista
  3. Täällä myös alkoi mieltä ja uteliaisuutta kutkuttaa. Täytyypä pitää silmällä. Tuli myös sellainen olo, että parempi yrittää löytää suomenkielinen käännös kuin yrittää alkuperäiskielellä. Äidinkieli on äidinkieli, ei siitä mihinkään pääse.

    VastaaPoista
  4. Johanna, niin se on minullakin. Enkä voi edes sanoa saavuttavani kaikkein hienoimpia vivahteita vieraalla kielellä, paitsi...: The Weekend.

    VastaaPoista
  5. Hauskaa, että Annan toimittaja mainitsi "Ajan lapsen". Minulle se on se onneton kirja, joka on ollut kesken kevättalvesta 2001 saakka. Onneksi luin viime viikolla "Rannalla". Ja kiitos sinulle innoituksesta!

    Englanniksi lukeminen on myös ajankohtaista, koska parhaillaan luen yhtä romaania englanniksi. Se etenee toki hitaammin kuin vastaava suomeksi, mutta joskus on hauska treenata kielitaitoaan ja tätä nyt lukemaani ei ole käännetty suomeksi.

    Weekendin aion lukea. Mitä luulet, sopisiko se matkalukemiseksi? (Itsestäni esim. Woolfin Mrs. Dalloway oli hyvää matkalukemista, luin sen ensimmäisen kerran lentokoneessa Lontooseen, myöhemmin uudemman kerran kotona. Inhoan käsitettä "kevyt matkalukeminen", ikään kuin reissussa ei saisi lukea jotain fiksua!)

    VastaaPoista
  6. Lumiomena, Ajan lasta en ole minäkään lukenut. Kohta minä luen sen McEwanin, jota en ole vielä lukenut...ja joka on must!

    Weekend on mitä mainioin matkalukeminen. Tilasin muuten kirjan netistä jostain Book Plussalta tms. Minä luin viimeksi matkalukemisena Shieldisin Larryn juhlat. Eli lähdin lennolle Akateemisen kautta;-)

    VastaaPoista
  7. Näköjään tosiaan kannattaa käydä usein kirjastossa, eilen pikalainapöydässä odotti Polte! Tampereen kirjastokatkon ansiosta laina-aika on normaalin viikon sijaan kahdeksan kertaa pidempi, mutta en usko tämän kanssa menevän kovinkaan kauan, olen ahminut jo kaksi kolmasosaa (ajoittaisesta unettomuudesta on jotain hyötyäkin, tänä aamunakin oli tehokasta lukuaikaa klo 3.30-6.45)... Ihan loistava kirja ainakin tähän asti.

    VastaaPoista
  8. Pekka, se on loistava kirja loppuun asti!

    VastaaPoista