KIRJAILIJAESIKUVANI
Vastaan Amman ja Valkoisen kirahvin kirjailijaesikuvahaasteeseen:
Emily Dickinson räjäytti tajuntani!
Edith Södergran on osa sisintäni! Hänen runonsa nukkuvat kanssani....
Aila Meriluoto opetti minulle kaiken naisen rohkeudesta tehdä ihan mitä vain, kirjoittaa ihan miten haluaa, uskaltaa rakastaa ketä haluaa. Hän opetti minulle hypyn pimeään! Lukekaa täältä mitä olen kirjoittanut hänen päiväkirjoistaan Vaarallista kokea.
Lukion äidinkielen opettajani kutsui minua kaikkien kuullen usein Suomen naispuoliseksi Waltariksi. Proosassa Mika Waltari on ollut suurin innoittajani. Sen lisäksi hän on maailman paras kirjailija.
Sylvia Plathin löysin myöhään, mutta hän oli minä - silloin joskus. Toinen minä. Samaistumiselta en välttynyt edes nähtyäni elokuvan Sylvia ja hänen tekstinsä oli minulle dynamiittia.
Osaan jo levitoida kynäni Virginia Woolfin henkeen tuoden mukaan kepeyden harhaa, pieniä pysähtyneitä hetkiä, tajunnanvirtaa...Toivossa syvä ja hyvä elää.
Ja sitten Siri Hustvedt...Näen unta, että kirjoitan kuin hän kirjoitti kirjansa Kaikki mitä rakastin. Hän on nykykirjailijoista minulle nyt kiinnostavin...
Miten hyviä valintoja! Tässä koneen viereisessä pienessä kirjahyllyssä on Virginia Woolfin Mrs Dalloway,ja muutkin ovat jotenkuten tuttuja.Dickinson oli pakkolukemista yliopistossa (englannin kirjallisuutta)enkä silloin osannut vielä arvostaa,muttta nyt osaan.
VastaaPoistaJael, kiva, että kolahti. Sain Dickinsonin kootut kanadalaiselta ystävältäni ja hän on opiskellut äidinkieltä yliopistossa ja mainitsi myös tuon pakkolukemisen, mutta kyllä hän silti pitää Dickinsonista;-) Ja nyt sitä teetä!!!
VastaaPoistaHyviä valintoja. Jännä tuo kuva Aila Meriluodosta, en ole aikoihin nähnyt hänestä kuvaa viime ajoilta, hän tuntui jotenkin aina iättömältä.
VastaaPoistaJokainen kirjailijaesikuvasi on sellainen, joita itsekin ihailen. Heissä kaikissa on paloa ja älymystön charmia.
VastaaPoistaTähän haasteeseen aion itsekin tarttua, mutta ensin kirja tai kaksi :)
Allu, hän on iästään huolimatta erittäin virkeä. Näin hänen haastattelunsa televisiosta jokin aika sitten ja kovin oli edelleen vilkas, kirkas ja nauravainen. Rohkea nainen!
VastaaPoistaLumiomena, niin munkin piti tehdä...,mutta luonteeni heikkous voitti minun ns. tahtoni;-) Ja nyt kirjan pariin!
Hienoja naisia ja Waltari :) tiedän tuon samaistumisen tunteen: tämä kirjoitus olisi voinut olla minun, jossain toisessa ja ajassa ja paikassa minä olisin kirjoittanut juuri näin. Tai ainakin olisin halunnut kirjoittaa juuri noin ;)
VastaaPoistaSinulla on Leena ihailtavat, vaikuttavat kirjailijaesikuvat!
VastaaPoistaAh, Aila Meriluodon Vaarallista kokea oli minulle suorastaan tajunnanräjäyttävä teos parikymppisenä!
VastaaPoistaSiri Hustvedtin Kaikki mitä rakastin luin vasta tänä kesänä, ja se oli aivan mahtava. Pelottaa, että hänen muut teoksensa eivät yllä sen tasolle.
Muutkin ovat hienoja valintoja. En ikinä väsy kuulemaan toisten kirjallisista idoleista (ja kertomaan omistani ;).
Hyvää viikonloppua,
Karoliina
Hei Leena, sinulla on minunkin suosikkejani esikuvina, joista Woolf ja Plath ovat minulle tärkeitä. Dickinsoniin minun pitäisi kyllä tutustua. Nuorena murkkuna luin melkein kaikki Waltarin teokset, pitäisi palata niihin uudestaan nyt aikuisena.
VastaaPoistaAnni, tee sinä myös tämä! Ja tietysti Waltari, kun tein arvostelun Hurmion tyttäristä, laitoin itseni suutelemaan Mikan kanssa;-)
VastaaPoistaSusa, sitä nimenomaan! Mitähän se kertoo minusta...
Karoliina, siis Aila Meriluodon Päiväkirjat olivat huikean rehelliset, rohkeat, uraa muille naisille auraavat.
Sirin suhteen on monia pelkoja, mutta ei päästetä niitä valloilleen. Minulle on kerrottu myös, että hänellä olisi joku sairaus...Ei hänen muutkaan ole huonoja olleet, mutta ei miään ole vetänyt vertoja kirjalle Kaikki mitä rakastin.
No, Karoliina, nyt on sun vuoro!
Kiitos samoin!
Sara, luin teininä kaikki Waltarit ja tein mm. Turms kuolemattomasta esitelmiä jopa kielten tunneille. Muistan kuinka käänsin Turmsin alun ja lopun ja tein siitä oikein kohtalokkaan esityksen;-) Luin muuten edelllissuvena Sinuhen uudelleen muutaman vuorokauden putkena, mutta olen tuonut siitä vain hajajuttuja sinne sun tänne, sillä, miten voi arvostella Waltaria! Ihan sama kuin arvostelisi Jumalaa!
VastaaPoistaIhana lista! Innostuin runoudesta lukiossa äidinkielen kurssien myötä ja Edith Södergran oli yksi ensimmäisistä runoilijoista joita luin. Hänestä tulikin erittäin tärkeä minulle silloin ja hän on yhä kaikista rakkain runoilija minulle. Sylvia Plathilta ja Emily Dickinsonilta olen lukenut joitain runoja, mutta siitä on jo aikaa. Runouden lukeminen on nyt muutenkin jäänyt vähemmälle, vaikka runokirjoja on kertynyt hyllyyni pikkuhiljaa lisää ja lisää. Pitänee korjata vahinko pikimmiten. :)
VastaaPoistaJa Siri Hustvedt lumosi minut(kin) kirjallaan Kaikki mitä rakastin. Muut eivät tosiaan ihan se tasolle yltäneet, mutta eivät ne missään nimessä huonoja olleet minustakaan.
Mielenkiintoinen postaus, oli hauska lukea!
VastaaPoistaKuutar, runoudella on kautensa. Minut se on imaissut jälleen melkein kokonaan. Minunkin Södergranin Runoja kirjani alkaa näyttää aika luetulta, mutta olen ostanut myöhemmin täydentäviä teoksia.
VastaaPoistaTuure!, sää naurat mulle!!!!
Hienoja valintoja.
VastaaPoistaHannele, kiitos!
VastaaPoistaTosiaankin, hienot valinnat. Hienot esikuvat ovat kantavia voimia minne sitten suuntaakin.
VastaaPoistaBirgitta, on paras tähdätä heti ylimmäs;-) En silti ikinä luanstanut paikkaani naispuolisena Waltarina...tuli niin paljon muuta. Kirjoita sinäkin omista esikuvistasi. Monia lukijoitani kiinnostaa myös kuvataide. Kun saan sopivan kuvan galleriastasi, esittelen sinut. Haluatko ehkä olla se täydelinen daami, jolla kaikki tiptop? Ehkä et;-)
VastaaPoistaPaljon on samaa... mainiota! Hauskaa, miten postaukseni poikii paljon kaunista ja hienoja ajatuksia! Ehdottomasti yhksi bloggaamisen vahvuuksia!
VastaaPoistaSiri Hustvedt on minullakin ehdoton nykykirjailijoista Lionel Shriverin lisäksi. Minulle Amerikkalainen elegia oli ehkä jopa hienompi lukukokemus kuin Kaikki mitä rakastin.
Valkoinen kirahvi, monet tästä innostuivat!
VastaaPoistaNyt minusta alkaa tuntua, että sinun lausuntosi jälkeen pitää lukea Amerikkalainen elegia uudestaan. Lumous, siis Sirin Lumous, oli minusta kuin esityö kirjalle Kaikki mitä rakastin. Ei huono, mutta ehdottomasti kuin enne tulevasta.
Leena Lumi, samaa ajattelin minäkin, kun luin Lumousta. Monet teemat olivat iduillan, odottivat hyvää kevättä.
VastaaPoistaPidin Lumouksestakin, vaikka se ei yltänytkään niihin huppuihin, joihin pääsin Elegian kanssa. Onneksi kirjojen lukemisen välillä oli aikaa. Onhan se tavallaan hieman säälikin, jos kirjailijan teokset ovat aina vertailussa keskenään. Korostuuko tämä sitten Hustvedtin kohdalla, mene ja tiedä?
Valkoinen kirahvi, etenkin Billin hahmo.
VastaaPoistaMinusta tuntuu, että kirjailijaa aina enempi tai vähempi verrataan saman tyylilajin toiseen kirjailijaan tai sitten juuri omiin teoksiinsa. Kun tein Austerin Näkymättömän, vertasin häntä nimemomaan hänen aikaisempiinsa. Se, että tuntuu nyt Sirin kohdalla korostuneelta, johtunee niistä suurista odotuksista, joihin Kaikki mitä rakastin pudotti ihmisiä ´kaikkialla. Minun piti lukea kirja heti uudesti, sillä Bill veti eka kerralla kaiken huomion, tuo ruipelo, boheemi taiteilija, joka uikin savuke suussa...Vasta toinen kerta toi tolkkua tarinaan. Ja lisäksi, huomaathan, Siri ei ole julkaissut nyt mitään. Se huhu, että hän sairastaa...
Virginia Woolfiin jäin joskus yliopistoaikoinani kiinni. Seikkailin aikani ja palasin normaalielämääni. Se olisi valintani tältä listaltasi, kun nyt kiersin lukemassa...
VastaaPoistaMari A., listani on yhden vajaa: Kukaan ei ihmetellyt, missä on 'mun' John Irving;-)
VastaaPoistaEn ole koskaan kuullut kenenkään pettyneen Virginia Woolfiin.