Odota hetki
taivas on vielä täysi
tähtilampuista
hengitetään yhdessä
pilvipeitto yllemme
Sytytän valon
tähän lasikuistille
istu rauhassa
anna surumielisten
laivojen tulla rantaan
Avaan romaanin
kuin kodin ulko-oven
unohdan ajan
lumihiutaleet eivät
ennätä maahan asti
Lämmin tuoksusi
istuu sohvannurkassa
jääräpäisesti
vaikka niin luulimmekin
emme koskaan eroa
Kunpa tietäisit
miten paljon ikävöin
onnellisuutta
öisin elän muistoissa
päivät pakenen unta
On taas niin kylmä
ettei sydämen neula
löydä etelää
minun on luotettava
surun koordinaatteihin
-Teemu Helle -
Tahditon sydän (Robustos 2026)
*****
Olen seurannut Teemu Helteen runoja ja pitänyt niissä eniten siitä, että runo on vailla rönsyjä, turhista konjuktioista vapaa. Kun hän kirjoitti Tahdittoman sydämen, jo kahdeksannen runokokoelmansa, Robustos tarjosi sitä minulle.
Löysin kaipaamani kirjan osiossa Toivoton romantikko. Nyt kun kustantaja Heikki Savola tarjosi minulle Teemun runoja, totesin, että en arvioi, mutta.... Sitten kun kirja kuitenkin tuli, se ohuudestaan huolimatta on tosi runsas. Ei ollut aikomus edes yrittää arvostella, mutta tämän selvityksen lienen velkaa ainakin Teemulle! Toivottamalle romantikolle.
.pn.png)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti