Siksi synnyimme valmistautumattomina
ja kuolemme harjoitusta vailla.
Vaikka olisimmekin maailman koulun
typerimpiä oppilaita,
emme kertaa ainuttakaan talvea tai kesää.
Ainutkaan päivä ei toistu,
yksikään yö ei ole toisen kaltainen,
ei ole kahta samanlaista suudelmaa
kahta samanlaista katsetta silmiin.
Eilenkin joku mainitsi nimesi ääneen,
tuntui kuin ruusu
olisi pudonnut avoimesta ikkunasta.
Tänään, kun olemme yhdessä,
käännän kasvoni kohden seinää.
Ruusu? Miltä ruusu näyttää?
Onko se kukka? Vai kivi?
Miksi sinä, synkkä hetki,
aiheutat turhaa ahdistusta?
Olet - sinun on siis kadottava.
Katoat - siinä on kauneus.
Hymyillen, syleillen
yritämme tehdä sovintoa
vaikka olemme yhtä erilaisia
kuin kaksi vesipisaraa.
- Wislawa Szymborska -
Sata Szymborskaa (Like 2003, suomennos Martti Puukko ja Jarkko Laine)
Wislawa Szymborska 2.7.1923-1.2.2012
Noin se, antoisaa Runebergin päivää!
VastaaPoistaHIENO!! Tähän taitaa olla pakko tutustua.
VastaaPoistaUpea runo! aurinkoista sunnuntaita sinulle!
VastaaPoistaHannele, kiitos samoin sinulle, vaikka minä en vietä Runebergin päivää, vain Eino Leinon päivää heinäkuulla. Isäni olisi tänään täyttänyt 90 vuotta, siitä on minulle tärkeä 5.2.
VastaaPoista***
Anni, teeppä se! Aivan uskomatonta...
***
Akiss, kiitos ja kiitos samoin!
Niin matkasi hänkin tämän paikan ja lähti toisaalle. Hieno runo häneltä ja sinulta meille =)
VastaaPoistaBirgitta, elämä on lyhyt ja sitten se on ohi.
VastaaPoistaVoisit pitää hänen runoistaan. Ihmisiä sillalla löytyi nettikaupasta.
Meille kaikille.
Suloista sunnuntaita!
Hieno runo ja hän oli suuri runoilija:) Kaunis ruusukuva!
VastaaPoistaLaitoin FB-statukseeni tämän lainauksen, kun kuulin WS:n kuolemasta.
VastaaPoista"Ei ole olemassa sellaista elämää, joka ei olisi vaikkapa vain hetken ajan kuolematonta."
Jael, hän oli ja runonsa elävät.
VastaaPoistaKiitos! Tämä ruusukuva eräältä juhannukselta on R:lta napakymppi.
***
Omapäinen arkeilija, ollaanko me jo fb-kaverit? Minun sivullani on se Aakkoston linkki, joka julkaisee koko helmikuun ajan joka päivä uuden runon Szymborskalta.
Niin totta, niin totta.
Välillä tuntuu, että kahdesti, monesti. Mutta ei se niin ole. Jokainen toistokin on erilainen.
VastaaPoistaAnne, juuri niin. Sanoitpa hienosti: 'Jokainen toistokin on erilainen.'
VastaaPoistaKiitos tästä. Szymborskan runous jää elämään, vaikka hän itse on mennyt.
VastaaPoistaIhana, ihana runo!
VastaaPoistakiitos siitä Leena..
Haluan ottaa sen ylös=)
Margit, ole hyvä. Ja juuri niin.
VastaaPoista***
Hanne, ole hyvä. Minäkin kirjoitan runoja sinne sun tänne ja on mulla yksi kirjakin, jossa on blancot sivut...
Voi Wislawa! Ihana runo tämäkin. Minunkin täytyy saada näitä kokoelmia omakseni. Ylhäällä on vain muutama lempiruno. Suuri taiteilija on kuollut, mutta onneksi teksti elää. <3
VastaaPoistaKaroliina, sain vain tämän Ihmisiä sillalla ja kirjoitin siitä kirajston kirjasta, joka oli minulla KAKSI kuukautta parhaat ylös.
VastaaPoistaHän oli jo 88 vuotias, mutta kaunis kuten runonsa. Näet hänet runoblogissani Lumikarpalossa. Ihana, lahjakas ihminen♥
Laitoin sinulle kaveripyynnön...
VastaaPoistaJuu, mä just opettelin löytämään sen kohdan, mistä hyväksytään eli olet nyt kaverini;-) Mukavaa uutta viikkoa! Pakkasen on luvattu hieman hölläävän huomiseksi.
VastaaPoistaMiten se muuten on noiden vesipisaroiden kanssa, ovatko erilaisia vai samanlaisia? Jokainen lumikide on erilainen, mutta entä vesipisara? Hieno runo.
VastaaPoistaLukijaksi kirjautumassa uusin tuulin. Ihanat ajatukset sai täältä taas päivään kantamaan.
VastaaPoistaIlona
Kirsti, miten osaatkaan pohtia moista...Minulle ei ole tullut mieleenkään, mutta olen aina kuullut ja luullut, että vain lumikide olisi täysin uniikki eli toista samanlaista ei ole. Kadottaako ainutlaatuisuutensa sulaessaan...
VastaaPoistaWislawa menee vereen!
Ilona, nyt vähän olen hukassa. Kun ehdit, niin meilaatko minulle.
VastaaPoistaIhanaa, että olet lukijani♥ Minäkin olen sinun heti, jos vain löydän jostain blogisi...
Iloa muutoksen tuuliin!
Kirsti, toisaalta olisi ihana jättää kemia sikseen ja luottaa Wislawaan:'...erilaiset kuin kaksi vesipisaraa.'
VastaaPoistaLeena, en voi mitään sille, että minulle säkeen sisältö muuttuu riippuen siitä ovatko ne vesipisarat oikeasti erilaiset vai samanlaiset. jos ne ovat samanlaiset, sisältö on vähän ironinen. Mutta ehkä runon oveluus on juuri siinä, että lukija voi itse päättää kuinka tuon ymmärtää.
VastaaPoistaKirsti, jos se on nurinkurin kieltä, se on sitä, mitä olen itsekin kokenut, kun olemme mieheni kanssa KESKUSTELLEET eli minä voisin silloin kirjoittaa 'tämä siitä: Mehän olemme erilaiset kuin kaksi vesipisaraa', kuitenkin tietäen, että emme sitä ole, mutta se on pakko saada sanoa/kirjoittaa/korostaa.
VastaaPoistaMinusta Wislawalla on kyllä taipumusta ironiaan eli hän yllättää romanttisen lukijan monasti jollain oivalluksella, joka hiukan hillitsee tulta.