HELENE SCHJERFBECK - MALLEJA

Nälkä kuvataiteeseen tuntuu syvällä sisällä. Erityisesti värisyttää kun näkee Helene Schjerfbeckin maalauksia tai kuvia niistä. Mitä vähemmillä vedoilla taiteilija on maalannut, sen enemmän tuntuu. Ja lopultahan Helene itse riisui tyyliään, jolloin se syttyi kuin tuleen…

Lea Bergströmin ja Sue Cedercreutzin kirja Helene Schjerfbeck – Malleja (WSOY 2012) on kolmas ja uudistettu laitos vuonna 2003 ilmestyneestä teoksesta. Kirjassa pääsemme kuudenkymmenen valokuvan ja maalauksen avulla kurkistamaan, keitä olivat he, jotka innoittivat Heleneä maalamaan vaikka Tanssiaiskengät, Tytön veräjällä, Katkelman, Hiljaisuuden, Doran ja monta, monta muuta hengästyttävän upeaa kuvaa.

Kirjan alussa intendentti Nina Zilliacus sekä Gyllenberg säätiön toimitusjohtaja Jannica Fagerholm kirjoittavat tekstissään Lukijalle:

Helene Schjerfbeck maalasi kerta toisensa jälkeen samoja malleja. Hän yksinkertaisti, etsi ilmaisutapaa, kokeili uutta maalaustekniikkaa. Vain muutamalla viivalla hän pystyi vangitsemaan mallin persoonallisuuden, lapsen hymyn tai kasvojen muodon. Mallit olivat hänelle tärkeitä, ja hän mainitsee heidät usein kirjeissään taiteilijasisarilleen. Elämänsä lopussa omat kasvot toimivat viimeisenä mallina.

Saamme heti alussa myös avauksen teokseen kirjan tekijöiltä Lea Bergströmiltä sekä Sue Cedercreutz-Suhoselta:

Helene Schjerfbeck (1862-1946) maalasi pitkän uransa aikana yli tuhat teosta. Asuessaan Hyvinkäällä 1902-1925 ja Tammisaaressa 1925-1941 hän valitsi henkilökuviensa mallit hyvin läheltä. He olivat muun muassa sukulaisia, ystäviä, naapureita, vuokraisäntiä ja emäntiä, ompelijattaria, palvelijattaria, tehtaantyttöjä, lapsia ja nuoria. Myös ystävät etsivät hänelle uusia malleja. Ja tietenkin äiti Olga Schjerfbeck sekä omat kasvot olivat aina vierellä.

Niin…tämä kirjakaunotar on julkaistu kolmella kielellä, suomeksi ruotsiksi sekä englanniksi, mikä tekee tästä myös loistavan viemisen ystävälle ulkomaille. Käy varmasti myös liikelahjaksi. Ennen kaikkea tämä on kuitenkin taiteen janoiselle se lähde, josta juoda. En tiedä, kuinka monta Tanssiaiskengät -postikorttia olen elämäni aikana ostanut ja lähettänyt, mutta kerrotaan nyt, että kuvan malli oli Esther Lupander. Esther ja Helene olivat serkuksia. Aivan uusi maalaus minulle on kirjassa oleva Lehtimajajuhla, jossa mallina on Eva (Chava) Slavatitzkij. Teos oli valmistumisvuonna 1883 näytteillä Pariisin salongissa.

Eniten liikutuin aukeamasta, jossa vasemmalla kuva maalauksesta Tyttö veräjällä (1897-1902) ja oikealla kuvan mallina ollut 88-vuotias Eve Thilén (1888-1980) katsomassa teosta Didrichsenin taidemuseon näyttelyssä vuonna 1976. Aikaa kahden kuvan välillä on noin 80 vuotta! Eve muisteli kuinka hän poseeratessaan ei alussa uskaltanut edes räpäyttää silmiään ja ne täyttyivät kyynelillä niin, että taitelija luuli hänen itkevän. Kun katsoo kirjan aukeamaa ja Thilénin olemusta, ei voi välttyä kyyneliltä...

Kesäkuun ensimmäisenä päivänä 1902 Helene muutti äitinsä Olgan kanssa Hyvinkäälle. Koti oli vuokra-asunto, jota suojasivat suuret puut. Vuokraemäntä oli Karoliina Raij, jolla oli kolme tytärtä. Tyttäristä Blonda toimi Helenen mallina ja tässä Katkelma sekä maalauksen malli:

Heleneä innoitti Blondan klassinen pään muoto. Katkelmaa Schjerfbeck työsti kauan ja tuloksena on hengästyttävän herkkä, freskomainen työ.

Entäs sitten kirjan kansikuva, maalaus Hjördis. Vaikuttaa hyvin nykyaikaiselta, rohkealta…ja mieleeni tulevat paitsi Edith Södergranin, myös Pablo Nerudan runot.

Eräässä kirjeessään Einar Reuterille Schjerfbeck mainitsee, että hänellä on 19-vuotias malli nimeltään Hjördis, pitkä ja laiha – ”hän on alkanut maalata itseään, haluan maalata hänet maalattuna.” Maalaus valmistui 1934, mutta Hjördis Olander näki maalauksen ensi kerran vasta vuonna 1997 näyttelyssä Mustion linnassa.

Ja sitten maalaus Dora (1922). Doran malli Dora Estlander (1887-1968) oli Helenen serkun Johannan tytär. Taiteilija sekä malli olivat kovin kiintyneitä toisiinsa. Dora on kuvankaunis maalauksessa, mutta hän on sitä myös mustavalkoisessa valokuvassa. Dora oli mallina myös maalaukseen Elegantti nainen, mutta minulle jäi nyt uniini Dora viininpunaisessa asussaan…

Katson näitä kuvia ja sattuu ihanasti! Ellen olisi aina ollut niin kirjoittamisen ja kirjallisuuden viemä, niin mitä tekisinkään sitten? Olisinko sittenkin valmistunut historianopettajaksi ja siihen sitten kypsyneenä vaihtanut taidehistoriaan vai… Odottaako minua vielä jossain maa, jossa saan juoda tällaista kauneutta tarpeekseni?

Kirjoitin jokin aika sitten hyvin lyhyesti Suomi on paras maa niin monessa, mutta tein sen kevyellä otteella ja täysin kulttuurin pois jättäen. Mitä meillä olisikaan ilman Edith Södergrania, Katri Valaa, Jean Sibeliusta, Eino Leinoa, Mika Waltaria, Albert Edelfeltiä…ja Helene Schjerfbeckiä.

Tämä kirja pysäyttää hengityksen. Tämä on vaarallista kokea. Tämä on saatava kokea!