Nyt monet kirjabloggaajat ovat avanneet ja avaamassa kirjoille myös facebook-sivut. Minä en lähde mukaan tähän, en twitteriin, en twatteriin tai mitä muuta sitten uutta keksitäänkin. Olen omalla nimelläni facebookissa, mutta koska en halua siellä kertoa, milloin lähden elokuviin, milloin söin, olenko onnellinen vai onneton, kuka kävi kylässä ja kuka ei, minä postaan siellä vain kirjoista, joten se saa riittää. En myöskään ehdi kiinnittää huomiota kenenkään facebook-juttuihin, sillä seuraan kolmea sataa blogia ja luen vuodessa yli sata kirjaa, joista kerron teille luettuani niitä yön myöhäisinä tunteina, sillä päivällä en ehdi.
Jos haluan tulla yksityishenkilönä esille, teen sen blogissani, mutta kerron vain sen mikä minulle sopii. Olen kuitenkin näiden vuosien aikana mm. antanut teidän lukea blogissani puheeni miehelleni hänen pyöreillä synttäreillään puoli tuntia ennen kuin syntymäpäiväsankari ja vieraat sen kuulivat! Olen kertonut monia tapahtumia ja ollut kanssanne niin vaput, juhannukset kuin joulutkin. Olitte mukana myös kun kolmenkymmenen vuoden jälkeen kiipesin uudelleen hevosen selkään...ja puutarhastani taidatte tietää kaiken. Minä aion kuitenkin nyt keskittyä vain blogiini ja jos se ei riitä, minä kumarran syvään, kiitän ja katoan.
Tämä mitä nyt teen eli luen kirjoja ja sitten kirjoitan niistä, on todeksi tullutta unelmaa ja mikään näin ihana ei voi kestää ikuisesti!
Niin kauan jatketaan kuin kaikille,myös minulle, maistuu! Valtavan kiinnostavia kirjoja taas tulossa...
teidän Leena Lumi
Facebook hieno, koska sieltä löytänyt vanhoja kavereita 1970-luvulta, jotka muuten varmasti olisivat hävinneet avaruuteen...
VastaaPoistaHannele, jätte kiva!
PoistaHyvä päätös! Minua hieman hämmentää tuo bloggaajien Facebook-villitys. Siis hyvä markkinointikanavahan se on, ei siinä mitään, mutta jostain syystä joka päivä joku ilmoittaa laittaneensa bloginsa sinne. Mielestäni blogi riittää, joten oikeastaan peräti kiitän sinua päätöksestäsi pysytellä blogina :)
VastaaPoistaHelmi-Maaria, muutos on ainoa varma. Minä vain jätän tämän aallon väliin.
PoistaKiitos!
Ei sentään kukaan ole sinua ollut painostamassakaan muuhun? Vaikea kuvitella, että joku ajattelisi että pitää olla joka paikassa ja kertoa kaikki.
VastaaPoistaMinulle ei moinen ole tullut edes mieleeni - saati se, että oman blogini lukijoiden tulisi olla jotenkin "otettuja" tai "kiitollisia", että ovat "saaneet" lukea joitakin yksityiselämäni asioita.
Elegia, enhän kai niin todennut. Sisäinen suorittajani vain puhuu.
PoistaKukin saa olla mitä tykkää, kiitollinen tai epäkiitollinen. Myös minä.
Maistuu kyllä minullekin.Blogisi ja ihanat tarinasi ovat marsipaani konvehdissani,pioni puutarhassani,kuura kahisevan viiruhelpin lehdillä.Leena Lumi,kiitos lumoavasta seurasta,toivottavasti tämä kestää kauan!
VastaaPoistaTiina, kiitos. Niin...me jaamme kauneimman kanssasi: luonnon ja puutarhan.
PoistaKiitos samoin! Sitä toivon minäkin.
Minä en lähtenyt Facebookkiin itsenänikään. Saati sitten blogin kautta. En puhu puhelimessa, jos ei ole pakko. En lähetä sähköpostiakaan kun tarvittaessa. Minä bloggaan ja siinä se. Ei tarvi todellakaan nousta kaikkiin juniin. Mutta jos haluaa, niin sopii yrittäää:).
VastaaPoistaMine, muistatko, mitä puhuit kerran sukulaissieluisuudesta herkkujen suhteen;-)
PoistaJatkoa: Minulla on aina puhelin kiinni, paitsi jos tiedän mieheni olevan ruokaostoksilla, en ehdi enää meilaamaankaan, mutta yritän aina vastata kaikille. Minä bloggaja ja siinä se;-)
Olen yrittänyt liian kauan...
Voi ei, kuulostaapa tutulta... Itse tosin Facebookissa olen, mutta muutoin melkoinen erakko. Puhelin on vihonviimeinen keksintö, silla ihmisethan soittelevat siihen ja viela viestejakin laittavat! Onneksi omat ystavani ovat jo ymmartaneet, etten ilkeyttani jata vastaamatta, vaan en vain tykkaa.
PoistaIltaisin puhelin aanettömalle, niin ei kukaan hairiköi ;) Ja kuten Mine on joutunut huomaamaan, sahköpostiinkin vastaan melkoisella viiveella, josta pyydan nöyrimmmin anteeksi...
Karoliina, siis jos nyt tähän vielä lähtisin, pitäisi päivittää sen jälkeen kolmea facebookin sivua ja sitten vielä blogia...Minulla on kuitenkin liian iso talo, liian iso puutarha, hyvin vanha koira ja hämäläisen kranttu mies, mihin väliin mahdun minä...
PoistaOlen ilmoittanut sekä suvulle että ystäville, että en vastaa puhelimeen. Jos R. on työmatkalla eri aikavyöhykkeellä, annan hänelle soittoajat, jolloin olen tavattavissa. Tämä on nyt suvun suurin naurun aihe, mutta minua ei naurata yhtään. Tämä sopii meille. Minut tavoittaa hätätapauksissa tekstarilla, mutta turhan takia sinne ei tarvitse tekstiä naputella.
Älä pyytele anteeksi, kukin tavallaan. Minä pyrin vastaamaan samana vuoroakutena, mutta JOSKUS yritän pitää koneettoman päivän tai kaksi, silloin en vastaa mihinkään. Minä vain olen.
Onneksi vitaalisuus ei ole kiinni koneellaoloajasta, vaan aivan muusta. Mennään me lujaa, mutta muilla tavoin ja kroppakin kiittää.
Mukavaa viikkoa sinulle!
Hyvä päätös, Leena! <3
VastaaPoistaItsekin epäröin oman blogin fb-sivun perustamista sen erään häirikkötapauksen vuoksi (josta aiemmin olikin kanssasi puhetta), mutta koska pari kaveriani pyysivät minua perustamaan sivun blogille (kumpikaan ei itse bloggaa ja he kokevat että fb:n kautta on helpompaa muistaa seurata blogipäivityksiäni), perustin semmoisen lokakuussa. En mainosta sivuani missään, jos joku löytää sen niin se on ihan kiva juttu, mutta en edes yritä kerätä sinne hirmuista määrää tykkääjiä ja lukijoita. Pari viime vuonna tapahtunutta juttua on saaneet minut vähän varovaiseksi... :)
Sara, kiitos ja toivon niin.
PoistaKiva, ettet odota minua sinne;-) Käyn blogisssasi, mutta en siellä jossain...aika ei riitä ja sitten minullahan oli myös se 'tapaus' siellä facebookissa, josta kerroin myös sinulle...
Tässä kaikessa on ihan tarpeeksi etenkin kun olen tehnyt tätä sataa yli kolme vuotta. Se tuntuu jo.
♥
Minusta on aika kiinnostava ilmiö tuo blogien siirtyminen facebookkiin. Itse en ole ajatuksesta innostunut ja pakko sanoa, etten kyllä tiedä, mitä minä blogini puitteissa sinne edes kirjoittelisin?! Ehkä tietty joskus olis jotain kivoja pikkujuttuja kirjoihin liittyen kiva jakaa muuallakin kuin blogissa (kun ei ihan pienimpiä juttuja kehtaa laittaa omiksi postauksiksi), mutta toisaalta ei.
VastaaPoistaMutta eipähän kukaan tuonne käske itseään laittaakaan :) Joten saadaan rauhassa seurailla sivusta.
Katri, minä olen facebookissa sen verran, että painan oman postaukseni f-nappia, jos haluan viedä jonkun kirjan tai postauksen sinne. Kaikki en halua. Mitään muuta en osaa siellä enää sanoa. Olenko ehkä niin laittanut itseni tähän blogiin, vai olenko kuitenkin muuttunut pidättyvämmäksi.
PoistaTosiaankaan kukaan ei sinne edes painosta. Nyt tuntuu kerrankin hyvältä jäädä Syrjästäkatsojaksi (vrt. Brontë). Vielä parempi, kun joku jää kanssani...
♥
Leena, näissä asioissa kannattaa tehdä juuri niin kuin itsestä hyvältä tuntuu. Minä en lähtenyt Facebookiin blogin kanssa, koska epäilen että kaikki ovat jo omia kavereitani. Twitteriin taas lähdin, sillä en koskaan ehdi päivittää pieniä pohdintoja tai huomioita blogiin. Twitteriin ne siirtyvät näppärästi puhelimesta hiekkalaatikon reunalta.
VastaaPoistaMutta kuten sanottua ja todettua, itse blogi on varmasti se tärkein niin lukijalle kuin kirjoittajalleen ja hyvä niin.
Amma, niinhän me sovittiin;-) Minä tässä vain kipuilen, kun jään eka kerran syrjästäkatsojaksi ja toisaalta haluan muidenkin tietävän, että en perusta kirjoille omaa facebook -sivua. Nehän näkyvät, jos näkyvät mun omalla sivulla.
PoistaTämä riittää minulle mahdottoman hyvin.
(Tässä vuohenjuustolla täytettyä murekeohjetta odotellessa...)
Hei IhaNainen!
VastaaPoistaEn ole minäkään liittynyt FB:iin, mutta Google+ liityin, valitettavasti. Ei sekään jaksa kiinnostaa.
Kyllä jokaisella on valta päättää siitä mitä itse haluaa;)
Mukavaa maanantai-iltaa sinulle Leena Iha-Nainen.<33
Hei Aili-IhaNainen!
PoistaMinä en edes tiedä, mikä on Google+!
Tottakai on. Haluan vain lukijoideni tietävän missä mennään. Kukaan ei ole tottunut, että jään mistään pois;-)
Kiitos samoin sinulle!
♥
Minusta on ollut hauska tutustua facebookin ja tietysti myös blogien kautta moniin uusiin ja kiinnostaviin ihmisiin. Itselleni kuitenkin riittää blogi ja facebookiin linkitän vain blogikirjoitukseni, sieltä voivat halukkaat sitten seurata elämäni yhtä puolta. Kukin tekee sen, minkä itselleen parhaaksi katsoo, enkä ainakaan minä koe, että minun olisi jotenkin pakko seurata valtavirtaa ja perustaa sivut facebookkiin tai muuhun vastaavaan.
VastaaPoistaJaana, minustakin se oli alussa ihan hauskaa, mutta sitten...pitkä stoori. Se ei kuitenkaan ollut postaukseni syy, vaan tiedottaminen.
PoistaMinäkin linkitän sinne Kotimaiset kirjablogit, kunhan ne eivät enää vain tee mitään 'uudistusta'...
Sinä onnellinen, joka et ole suorituspaineiden vietävissä! Minäkin yritän nyt ryhtyä sinuksi!
Leena, (sen enempää tässä turisematta) sanon vaan, että Hyvä Kirjoitus, Hyvä Sinä!
VastaaPoistaJoka suuntaan ei tarvitse olla avoin ja menossa. Tämä blogisi riittää vallan mainiosti ja jollei riitä, on jossain vikaa!
Mirka, kiitos! Joskus: Lyhyestä virsi kaunis.
PoistaMinusta tuntuu, että koit nyt déjà-vun, sillä sinä ja minä olemme kokeneet tämän kerran ennenkin: Se oli se sun erinomainen postaus siitä, miten pitää hiljentää, ottaa aikaa itselleen ja miten tehdä se. Onko siitä jo vuosi tai mitä....Minähän muistaakseni silloin linkitin sen.
Nyt on pakko riittää. Muuta en voi.
Mukavaa viikon jatkoa sinulle!
♥
Hyvä kirjoitus Leena:9
VastaaPoistaEn ole minäkään fc:ssä blogillani, itse kuitenkin,mutta eipä sinne paljon jaksa kirjoitella enkä oikein ymmärrä mitä järkeä on laittaa muille näytille mitä milläkin hetkellä teen.
Blogi on paljon mielekkäämpi paikka kertoa kokonaisia tarinoita eikä vain yksittäisiä lauseita:)
Twitteriin en ole edes jaksanut kunnolla tutustua.
Blogin pito itsessään vie yllättävän paljon aikaa ja harmittaa ettei itse ehdi moneenkaan blogiin kommentoimaan. Elämässä on paljon muutakin mielenkiintoista ja tuntuu että parisuhdekin kärsii jatkuvasta koneella olosta:)
Toivotaan, että lumentulo loppuu tai täytyy katsella äkkilähtöjä aurinkoon:)
Hanne, kiitos!
PoistaEi avaudu minullekaan facen autuus.
Nimenomaan se, että on kokonainen juttu, ei vain lauseita.
Käsittämättömän paljon aikaa. Sen takia pyhä tarkoitukseni onkin ollut yrittää rauhoittaa viikonloput, juhlapyhät ja mieluiten vielä illatkin, mutta viime mainittu on helpommin sanottu kuin tehty eli ei onnistu. Ehkä miehemme ovat nettileskiä;-) Mutta minä olen sitten urheiluleski!
No en taida uskaltaa sanoa, että ei minulla lunta vastaan mitään...Ihmeellinen sattuma vain kun kaikki tuli taas tälle viikolle. ne kisat, R.:n loma, minulla pääsiäisen laittoa ja tietysti kirjoja, kirjoja...
Luviallakin oli satanut lunta ja äiti oli ihmeissään, siellähän on usein musta joulu.
Kaksi viikkoa joskus muinoin fb:ssa riitti minulle, ei avautunut se onni ja autuus, jota niin kaikki hehkuttivat!
VastaaPoistaJa ne kaikki vanhat kaverit sieltä dinosaurusten ajalta, ne saavat olla juuri siellä missä ovat, dinosaurusten ajassa! Ne, jotka ovat kulkeneet matkassa mukana, niillä on merkitystä!
Sen jälkeen kun jätin fb:n taakseni satoi meiliin jatkuvasti kutsuja sinne ties kenen kaveriksi, silloin tein eston, ettei tule edes kutsuja läpi. Ja hyvä näin.
Blogi on minun juttuni, ja sekin/tämäkin vain juuri niin kauan kun hyvältä tuntuu.
Jonain päivänä voin olla "takaisin todellisessa elämässä" -jos näin voi sanoa :)
Mun päähäni ei edelleenkään mahdu se miksi joka jumalan firmankin pitää olla naamakirjassa?!
Olkoon siellä vaikka kaikki muut, minä en! :)
Pepi, ja nythän suositellaan ns. luolamiehen dieettiä kaikkiin vaivoihin, mitä ikänä voi olla. Kyllä jo dinosaurukset tiesivät, miten pitää elää;-)
PoistaNo, olen minä facebookissa, sekä omat sivut omalla nimellä että sen lisäksi linkitän kotimaiset kirjablogit seinälle, mutta että vielä kolmaskin sivusto sinne...Minä käytän facea vain linkiittäksensi omalle sivullenikin kirjoja, en kertoakseni, mitä nyt aion syödä aamiaiseksi ja mihin sitten lähden.
Sinähän hengität blogsi kautta! Voiko sinulle vielä jäädä siitä muuta aikaa, kuin korkeintaan isuttaa muutama kasvi Lillaan...
Niin...sinussa ja minussa on tuo sama hirveä energia, mutta toisaalta tarve poiketa massasta, olla omapäisiä.
Sinä olit kyllä nyt minun tämän aamun vitamiinipaukkuni, joten taidan tyytyä vain Robertsin kahviin ja Hesariin. Kiitos!
Ihanan lohduttaavaa ja hienosti sanottu, ettei tarvitse nousta kaikkiin juniin ,sillä tulee aina uusia. Siinä olisi vielä oppimista. Jostain kumman syystä kiire pukkaa kovana näin keväisin ja töissä on mahdotonta kunnes suvivirsi soi ja kaikki pysähtyy. Olen yrittänyt ne vaunut hoitaa kunnolla mihin olen noussut ja jäänyt pois niistä, missä ei ole pakko olla ja uusiin en yritäkään mennä :). Ensi maanantaina rippijuhlat ja hippasen stressaa kun en ole sellaisia määriä vieraita ennen emännöinyt, onneksi siskoni tulee apulaiseksi. Kiitos kuvien julkaisusta täällä ja ihanista kommenteista blogissani :) Energistä ja aurinkoista kevättä ja kesän odotusta.
VastaaPoistaSarppu, kiitos!
PoistaJos sinäkin istuisit koneella työsi jälkeen sen sijaan, että olet valokuvaamassa, se olisi menetys niin sinulle, kuin kaikille lukijoillesi ja upea meren rannikkomme jäisi monelta näkemättä.
Ne riparit sujuvat, koska sinulla on jo tehokas apu. Minulla oli Bessu ja se riitti. Yksin tulee ison vierasjoukon kanssa sellainen olo, että 'tästä ei tule mitään'.
Lisää kuvia on tulossa. Se yksi sumukuva nyt ainakin ja sitten vielä, jos löydän siihen runon tms. se joutsenet liidossa. Mitä oliskaan elämä ilman kuviasi. Pistä sinne opettajanhuoneeseen pystyyn näyttely! Siitä se sitten leviää muuallekin...
Kiitos, että olet♥ Terveisiä sinne tutuille rannoille!
Kiitos Leena, olen itse miettinyt, että pitäydyn vain blogissa, ainakin toistaiseksi.
VastaaPoistaJokke, eipä kestä ja kiitos.
PoistaMinun rajani tuli nyt vastaan, sillä olen facebookissa jo kahdella sivustolla ja sitten tämä blogi, joka vie nyt jo lukemisineen aimo-osan vuorokaudestani.
Mukavaa viikon jatkoa sinulle!
Edellisellä blogillani (Hippokampustaja) en liittynyt facebookiin, mutta tämä nykyinen on siellä, koska Ennenvanha muutenkin päivittää sinne kuulumisiaan. Minä pidän facebookin lyhyestä(kin) tyylistä. Silti tässä iässä on jo korkea aika osata sanoa ´ei´, jos joku asia ei kiinnosta.
VastaaPoistaOmapäinen arkeilija, minä linkitän jo kirjoja faceen kahdelle sivulle, en jaksa kolmatta.
PoistaMinua kiinnostaa kaikki (paitsi yleisurheilu) ja sehän onkin aina ollut ongelmani. Nyt tajusin, että mun raja tuli vastaan.
Mukavaa viikon jatkoa sinulle sinne Suomen kiinnostavimman kirkon likelle!
Jokainen saa onneksi tehdä, miten itsestä parhaalta tuntuu. :) Ja silloinhan asiat ovat sosiaalisen median kannalta hyvin, jos oman mielensä mukaan on/ei ole Bloggerissa, Facebookissa, Twitterissä/ties missä muualla. Toiset nauttivat sosiaalisessa mediassa luovimisesta, toiset eivät. Ihaninta on, että saa valita ja ettei kukaan painosta minnekään. <3
VastaaPoistaMinä perustin blogilleni Facebook-sivun juuri siitä syystä, että en halua omalla henkilökohtaisella FB-sivullani tuoda esille kirja/blogiasioita. Olen muuten asettanut yksityisasetukset melko tiukalle enkä "hyväksy" itselleni vieraita ihmisiä FB-kavereikseni. Toisaalta en halua olla kovin henkilökohtainen blogissani, vaan pitää sen enemmän kirja/valokuvabloginina. Viihdyn kuitenkin hyvin myös Facessa: tykkään vaihtaa arkisia kuulumisia kaukana asuvien ystävieni kanssa juuri Facebookissa, koska kammoan puhelinta, minkä vuoksi FB-kuulumiset sopivat minulle. Mieluiten toki tapaan ihmisiä kasvokkain, mutta kun rakkaimmat ystäväni asuvat 450km päässä, niin minkäs teet. Sen vuoksi blogin oma FB-sivu toivottavasti palvelee hyvin niitä Facebookissa olevia blogini lukijoita, jotka eivät ole omia FB-kavereitani, mutta jotka haluavat kuitenkin seurata Lumiomenaa sieltä käsin. Toisaalta taas on monia sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole kirjautuneita Bloggeriin, mutta jotka haluavat saada tietoa blogipäivityksistä (ns. taustalla olevat lukijat). En enää postaa blogiasioita ollenkaan omaan henkilökohtaiseen profiiliini.
Blogi ei varsinaisesti mennyt minnekään. Sehän ei muutu ollenkaan, mutta Facebook on vain yksi mahdollinen lisäkanava sen seuraamiseen. Blogia ei onneksi pidetä Facebookissa.
Tulipa pitkä ja varmasti sekava teksti. :) Mutta sitä koetan sanoa, että toisille nämä asiat sopivat, toisille eivät. Hyvä niin, sillä siitähän blogimaailman yksi rikkaus syntyy, että teemme asioita eri tavoin.
Katja, sinä, joka tunnet minut henkilökohtaisesti, tiedät, että en moiti ketään sinne menemisestä. Ja tykkäsinhän jo sinustakin siellä facessa;-) Nyt en aio sitä enää jatkaa, sillä tämän homman jätän väliin. Halusin tällä postauksella vain lukijoideni saavan tietää, missä mennään. Ja siltikin tästä puuttuvat vielä ne raskaimmat asiat eli valivalivali, jotka sinä kyllä tiedät minun tämän hetken elämästäni. Nyt on pakko saada rauhoittaa edes jotain. Minulla on nykyiselläänkin vaikea pitää edes viikonloppua vapaana/perheelle.
PoistaNimenomaan: Jokainen tekee, mikä hyvältä tuntuu. Jos Meri joskus perustaisi blogin, hänelle ei riittäisi mikään media ja onhan kihlattunsa alan ammattilainen;-)
Katja, tämä on samalla minun ilmoitukseni kirjabloggaajille, että en ehdi käymään enää heidän facesivuillaan. Yritän kerran viikossa käydä jokaisen blogissa ja kommentoin jos osaan.Se vie viikosta päivän. Harmi vain, että en saa Katrin blogia näkymään palkkiini, ennen se oli Ilonan blogi, joka ei näkynyt. Ne muistaa, jotka ovat blogilistalla.
Minäkin olen ihan sekava, toivottavasti minun äidinkielen opettajani ei juuri tänään lue tätä;-)
Jonain päivänä, minä ihmttelen teille yhteisen pöydän ääressä viinilasi kädessä: "Naiset, miten ihmeessä te teitte sen!"
(Luen järkyttävän hyvää kirjaa...)
♥
Minäkin luen nyt ihan järisyttävän hyvää, sitä Heivollia. Voi että! (edellinen lukemani olikin sitten vähemmän hyvä, mutta heikomman kirjan lukeminen välissä palauttaa hyvin mieleen, miksi on hyvä palata omaan lukijaruotuunsa :))
PoistaMitä mää sanoin! Se on niin tiheä ja täydellinen, ettei sanotuksi saa.
PoistaSinä tiedät, mitä minä luen...Saattaa olla hänen parhaansa.
Sitä sun viimeksi postaamaa tarjottiin myös minulle ja minä sanoin ensimmäisen kerran: "Kiitos, mutta tämä ei ole minua."
Tosin keskinkertaisia pitää lueka väliin, muuten tässä ei osaa olla näiden huimien joukossa, mutta otan siihen sitten mielummin jotain, missä ei siirappia, eikä liian iloista. Jotain tummaa ja synkkää...
Oijoi, mitä C.S. onkaan kirjoittanut: Aion valvoa ensi yön.
Pääasia tässäkin asiassa on se, että tekee niin kuin parhaaksi tuntee, kuten joku on varmaan tuossa aiemmin jo maininnut.
VastaaPoistaMinusta netissä on hyvä pitää tietyt asiat itsellään, mutta kiinnostavuutta lisää varmasti se, että avaa aina vähän itseään koskevaa asiaa enemmän. Joku raja tässäkin on hyvä. Aina itse vähän kauhistelen nuoremman sukupolven avoimuutta kertoa kaikki vaikka biletyksistä.
Mari A., juuri niin. Tämä on minulta infoa niin lukijoilleni kuin muille kirjabloggaajille,sillä juuri ja juuri ehdin seurata blogeja. Ja olenhan facessakin jo sekä omalla nimelläni että kotimaisissa kirjablogeissa.
PoistaSiinä pitää oppia raja. Alussa kirjoittelin liikaa yksityistä, sitten vetäydyin ja nyt toivon löytäneeni sen rajan, jossa minulle sopiva julkisuus päättyy ja yksityisyys alkaa. Sen olen huomannut, että kun avaa yksityisyyttään hiukan, siitä pidetään. Se on luonnollista. Minäkin mielelläni haluan tietää edes hiukan bloggaajasta.
Älä muuta sano;-) Harvoin uskallan käydä edes kurkkaamassa tyttäreni sfacebooksivulla.
minäkään en jaksnaut siihen junaan, enkä taida mennä tässä kovin moneen muuhunkaan. väkisin tuntuu, että pitäisi jaksaa, mutta sitten muistan että omasta ilosta ja innostuksestahan tätä teen, enkä aio edelleenkään stressata. sinä sentään ehdit vaikka mitä kirjallista ja blogillista, minä sitten ehdin muuta. tai olen ehtimättä. hyvä sinä, hyvä minä, hyvä me :)
VastaaPoistaAnni M., hyvä me! Ja hyvä he, ketkä ehtivät ja jaksavat.
PoistaHurmaavaa huhtikuuta sinulle!
♥
Omaksi iloksihan tätä tehdään ja omalla tyylillä. Kaikki vilitykset eivät sovi kaikille. Itsekkään en ole facebookkiin blogini kanssa lähtenyt, koska siellä olen minä, en Aletheia, joka bloggaa kirjoista. Vaikka Aletheia on osa minua tietenkin, olen pitänyt nämä kaksi erillään. En ole koskaan tainut facebookissa jutella kirjoista, teen sen mieluiten kahvikupin äärellä oikeassa seurassa tai sitten nimimerkin Aletheia kautta. :)
VastaaPoistaOlen aivan ihastuksissani sinun blogisi persoonalliseen tyyliin ja on aina mukava vierailla blogisi sivuilla! Kuten Anni M tokaisia: hyvä sinä, hyvä minä, hyvä me ja hyvä niin! :)
Mielenkiinnolla jään odottelemaan tulevia kirjapostauksiasi.
Aletheia, niin...pitää voida säilyttää ilo ja intohimo tähän hommaan. Olin alussa innoissani facesta, mutta en enää. Se ei vain ole mun juttu muuta kuin vien sinne blogistani kirjat f-nappia painamalla.
PoistaKiitos!
Seuraava, siis ruokakirjan jälkeen tuleva, kiinnostaa sinua, uskoisin.
Hurmiollista huhtikuuta sinulle!
Minä tykkään käydä täällä.
VastaaPoistaihanaa hiljaista viikkoa ♥
Hanne, kiitos! Kiva kuulla.
PoistaKiitos samoin sinulle♥
Taidat arvata, mitä tästä ajattelen...
VastaaPoistaEn lähde mukaan minäkään tähän. Olen Facebookissa henkilökotaisesti vain omille ystävilleni. Minut tavoittaa Valkoisen kirahvin nimellä Facebookista kyllä, mutta en päivitä tuota sivua juurikaan muutoin kuin laittamalla kirjapostaukset esille sinne, kuten olen tehnyt jo pitkään. Tämänkin mielekkyyttä olen jo kyseenalaistanut ja alkanut miettiä. Blogille en ainakaan tässä vaiheessa näe mitään syytä perustaa erillistä Face-sivua.
Mutta kukin tyylillään. Oma tyyli on paras lyyli!
Ja aurinkoa täältä sylillinen!
Valkoinen kirahvi, arvasin...
VastaaPoistaMinä en kertakaikkiaan enää ehdi/en jaksa. Nytkään ei ole yhtään totaalisesti koneetonta päivää enää viikossa ja aina luen. Kohtasin nyt rajani.
Juuri niin, juuri niin.
Kiitos samoin sinulle!
Olen samoilla linjoilla kanssasi. Musta tuntuu, ettei nyttenkään tunnit päivässä riitä kaikkeen mielenkiintoiseen. Heti kun en ehdi lukea blogeja joita seuraan, niin tunnen piston sydämessäni. Blogimaailma on mielestäni juuri nyt se mielenkiintoisin juttu, elokuvien ja kirjojen ja maalausten ja ja ja ;-)
VastaaPoistaTwiittaamaan en ole ruvennut ja FB on jäänyt sekin vähän jalkoihin. Ystäviin FB on helppo yhteydenpito, varsinkin vanhoja tuttuja löytyy sitä kautta mukavasti.
Birgitta, minullakin on juuri sama ongelma eli olen kiinnostunut niin monesta asiasta ja kaikissa pitäisi mennä sataa. Kunpa voisi pitää edes yhden täysin koneettoman päivän viikossa. Koneeton viikonloppu olisi jo luxusta. Blogeihin ja blogaamiseen jää koukkuun;-)
PoistaMinäkin löysin facen kautta komistuksen, johon olin mielettömästi pihkassa 14 vuotiaana. Olimme samalla luokalla, mutta sitten minä lähdin käymään lukiota kaupunkiin. En tohtinut kertoa, että hän on mun suuri ihastus. Nyt olen senkin tehnyt! Tämä on facessa kivaa, mutta en minä siellä jaksa/halua kertoilla puuhistani. Sitä teen jo blogissa. Ja en jaksa enää yhtään mitään enempää. Nyt tuli mun raja vastaan.
♥
Luin tämän jo pari päivää sitten, mutta en ehtinyt silloin kommentoida. Olen samaa mieltä, että kaikessa ei tarvitse olla mukana, aika ei yksinkertaisesti riitä.
VastaaPoistaItse en ole Facebookissa ja pysyn mielestäni aivan hyvin kärryillä ihmisten kuulumisista ilmankin. Facebookista löytää varmaan blogilleen lisää lukijoita, joten onhan se hyvä kanava mainostaa blogia ja pitää blogi lukijoiden mielessä, se ei vain ole minun juttuni. Ehdin olla aika vähän koneella muutenkin ja on muutakin elämää. Jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee.
Annika, ei tarvitsekaan olla, mutta luonteeni virtaus on aina ollut syvintä minääni vastaan;-) Nyt yritän pienin askelin oppia toisenlaista tapaa kohdata elämyksiä.
VastaaPoistaMinä olen siellä jo kahdella sivulla, mutta en selittele siellä tekemisiäni, vaan vien f-napista painamalla vain kirja, jonka katson voivan kiinnostaa muita. En siis voi tarvita enää kolmatta facesivua...
Minä olen liikaa koneella ja joskus tuntuu, että muu elämä virtaa jossain kaukana, mutta ehkä siihen tulee muutos lähiaikoina.
Kaunista pääsiäistä sinulle!
♥