maanantai 28. helmikuuta 2011

KIITOS AKISSFROMTHEPAST♥...JA MINÄ TUNNUSTAN...



Sain Akissfromthepast -blogin Ihanuudelta ja Ilonkantajalta Stylish Blogger Awardin, joka on nyt siis eri kuin aikaisemmin kahteen kertaan saamani ja johon olen jo vastannut. Kiitos Akisfromthepast♥


Tuntuu, että tässä on nyt yhtä letkeä meininki kuin tunnustuksen antajan blogissa täällä, joten mennään vapaalla pudotuksella:

1) Rakastan elokuvia ja ellen olisi niin kova lukemaan, katsoisin sen sijasta leffoja

2) Rakastan koiria ja koti yöllä ilman koiran kynsien tuttua musiikkia parketilla olisi kuin elävän ihmisen hauta
3) Toinen puoli minussa on karjalaista ja toinen satakuntalaista. Satakuntalainen minussa aiheuttaa, että en valittele asioitani, niitä oikeita, joissa olisi valittamista, vaan kärsin ne yksin. Siitä syystä, jotkut pitävät minua joko a) sunnuntailapsena, mitä en todellakaan ole tai b) ylpeänä, joka on minusta väärä sana tilalle, jossa haluaa pitää edes jotain privaattina
4) Kävi huonosti, kun katsoin ihailemani Woody Allenin Match Pointin. Elokuva on tehty Lontoossa ja siitä tuli heti Allen elokuvieni ykkönen, mutta ihastuin ihan hirmuisesti leffan päänäyttelijään, irlantilaiseen Jonathan Rhys Myersiin...

5) Se, minkä varassa jaksan niin myrskyt kuin tyvenet on Reima vierelläni.

6) Jos minun pitäisi valita kirja, joka on eniten vaikuttanut minuun, se olisi Anne Delbéen Camille Claudel.

7) Pidän tästä mieheni ottamasta juhannusruusun kuvasta ja haluan ojentaa tämän juuri sinulle, joka voit huonosti. Kuvaan littyy Tommy Tabermannin runo Road Map, joka on minun voimarunoni, ehkä myös sinun:

Jotka tulevat suorinta tietä,
saapuvat tyhjin taskuin.
Jotka ovat kolunneet kaikki polut,
tulevat säihkyvin silmin,
polvet ruvella, outoja hedelmiä
hauraassa säkissään.
Niin se ystäväni on, niin se on,
että eksymättä et löydä perille.

En nyt jaa tätä erityisesti kenellekään. Tein jo yhden jaon ja sekin oli vaikeaa, koska seuraan niin monia blogeja, mutta ehdottomasti minun tunnstukseni lähtivät heille, jotka ovat kanssani kulkeneet jo aimo matkan. Tästä voi ottaa kuka vain ja tunnustellakin vähän villisti, sillä nyt kukaan ei kysy mitään.

♥:lla Leena Lumi

22 kommenttia:

  1. Kiitos, tartun juhannusruusuun voimarunon kera. Tulee tarpeeseen.

    VastaaPoista
  2. Voi Susa...täällä minä olen. Voit soittaa tai meilata, jos haluat.

    Olen niin monasti ollut polvet ruvella, taivas on pudonnut päälleni, lapsi ollut isosti sairas ja sitten on ollut sitäkin mitä tänne kommnettilootaan ei laiteta. Kaikki on koettu ja tuota runoa on useasti tarvittu.

    Usko minua: Valo tulee! Jaksamista♥

    VastaaPoista
  3. Onnea taas tunnustuksen johdosta! Ja aina näistä oppii jotain lisää...

    VastaaPoista
  4. Voi kun olen onnellinen, että jonkun mutkan takaa löysin sinut!

    Voi olla että energiaa meissä on niin paljon, että välillä olemme toisillemme liikaa, mutta luulempa, että jos itseltä loppuu, toisesta löytyy :D

    Postia sinulle lähti tänään, kakkosluokassa tulee jotta saat vähän ootella...♥ ei muuten tullut sata täyteen! vieläkään...

    VastaaPoista
  5. Täällähän oli upea vastaanotto tunnustukselle :D mahtavaa! tästä on hyvä aloittaa uusi viikko! :)

    VastaaPoista
  6. Jael, kiitos! Pistin parastani...en aian muista, mitä olen kertonut;-)

    Pepi, miten minä saatoin olla väärässä siinä sadassa! Olisit laittanut kynsikäsarvonnan pystyyn, niin olisi tullut sekä 100 että 10 000.

    Mulla oli tyttöystävät kaksosia lapsena ja nuorena. Siinä voi välillä henki loppua, mutta sitten vain toinen on vähän aikaa hiljaa;-)

    Jaksan odotella...pinkkiä. Kitos♥

    Akissfromthepast, tottakai parasta Sinulle, Valonkantaja!

    VastaaPoista
  7. Parhaat Onnittelut, Leena<3

    Jokainen vuorollaan sydän karrella/ruvella---.

    VastaaPoista
  8. Aili, kiitos♥

    Semmoista se on: Ollaan elämän riepumattoja tummin ja kirkkain raidoin vuorotellen.

    VastaaPoista
  9. Onnittelut tunnustuksesta!
    Kivoja vastauksia ja miten suloiset koirat, ihanat ♥
    Ruusun kuva ei näy minulle, mutta tuo runo on hyvä :)
    Tänään sitten arvonta minulla päättyy, saa nähdä, ketä onni potkaisee :)

    Maaliskuu, kevät, iloista kevättä sinulle Leena ♥

    VastaaPoista
  10. Kiitos, Seijastiina

    Mamin kullat ovat niin uhuuuu♥

    Se kaunis ruusu ei näy Sinulle? Onkohan muilla sama juttu....

    Minua on onni potkinut blogiarvonnoissa hyvin, ei missään muualla ollenkaan;-)

    Biin maaliskuu...saamme vieraan Kanadasta ja järven jää houkuttaa hiihtämään hyville laduille, tinttejä ikkunan takana talvipöydällä syömässä. Hömötiainen on hauskan näköinen 'pallo'.

    VastaaPoista
  11. Hauskoja nuo tunnustukset..
    Toisaalta on mielenkiintoista saada lukea kirjoittajan omaa maailmaa, tuntemuksia, tunteita..

    toisaalta minä koen vaikeaksi jakaa eteenpäin vain määrätyille..
    Ihan kuin jotkut lukijat olisivat lähempänä, suosikkeja...vaikka sen ei tarvitse olla niin..
    Enkä haluakkaan tehdä niin. Toisaalta, en kyllä loukkaannu, koe itseäni syrjäytetyksi, jos joku ei mua valitsekkaan..
    tää on tätä..

    Mutt ihana on lukea sinun maailmaasi.
    Minäkin olen puoliksi karjalainen ja puoliksi keskisuomalainen..
    Hyvä yhdiste mielestäni..

    Voi leena hyvin..Kaipaan Jarvista..

    VastaaPoista
  12. Hanne, minusta tuntuu, että monet lukijat haluavat jotenkin edes tuntea 'kuka kirjoittaa' ja 'kuka puhuu'. Sinähän olet hyvin avonainen blogin pitäjä kuten minäkin. Olemme esillä ominamme.

    Josjus tunnustusten jakaminen on vaikeaa. Olisin sen voinut eilen tehdä, mutta olin myös aika väsynyt monestakin syystä. Olisinko saamassa talven ekan oikean flunssan...

    Karjalaisuus ja keskisuomalaisuus on parempi yhdistelmä kuin satakuntalaisuus ja karjalaisuus. Olen aikamoinen mysteeri miehelleni, kun hän ei koskaan tiedä, onko vaimo tänään vilkas, sosiaalinen karjalainen, vai hieman pidättyvä ja asiat sisäänsä kätkevä satakuntalainen. Taidan olla välillä itsekin hämmentynyt...

    Sinut uskon heti karjaliaseksi!

    VastaaPoista
  13. Koirat ovat ihania olentoja! Minkä iläinen tuo luminen tolleri on? Onkos toinen koiruli villakoira?

    VastaaPoista
  14. Koira on ainoa täysin pyyteetön, kaikkein uskollisin♥

    Novasclotiannoutajamme täyttää huhtikuun 24. pnä jo 13 vuotta, mikä on tälle rodulle jo hirveän pitkä ikä. Olgalla eli Hänen Majesteetillaan on ollut jo monta vuotta nivelrikko, johon on hoitona yksi lääke sekä varsin tehokas luontaistuote, josta kuulin aivan vahingossa. Olen täysin Olgan omaishoitaja, eikä hän lähde ennen kuin 'lähtö tuntuu armolta, ei murhalta'. Hänellä on oma rnkopatjavuode, josta jalat on katkaistu, sillä hyppyjä ei saisi enää olla. Sen lisäksi hänellä on pari nivelhuopaa ja kaksi muuta vuodetta. Meidän kaikki pyörii nyt hänen ympärillään. Applehill's Thora eli Olga on antanut meille niin unohtumattomia muistoja, että olemme hänelle velkaa täydelliset eläkepäivät. Hän saa usein esim. uunissa kypsytettyä lohta, joka on nivelille hyväksi etc.

    Kääpiövillakoira Dina on tyttäremme Merin, mutta on aika-ajoin meillä 'hoidossa' pitkiäkin aikoja. Minulla on Dinasta kuva, jonka välillä julkaisen tekstillä: katsokaa tätä töröttäjää, ette voi olla enää alakuloinen!

    Molemmat ovat niin tyköottavia, ettei aina sanotuksi saa.

    Minun edellinen oma koirani oli labradorinnoutaja, musta, neito Julia.

    Myös lenkit ovt Olgalta jo pois, mutta hän saa olla isossa puutarhassamme vapaana niin paljon kuin haluaa ja vielä viime kesänä kävimme joka päivä uimassa. Rantaan on matkaa pari minuuttia.

    VastaaPoista
  15. Olga herätti tosiaan muistot omasta ystävästäni. Hänelläkin oli nivelrikko, jota lääkittiin ja hoidettiin monin tavoin; hänellekin lohi maistui ja uiminen oli mielipuuhaa vielä vanhoillakin päivillä. Ihanaa, että Olgalla on hyvä koti ja mahdollisimman mukavat eläkepäivät!

    Dinan pirteä törötys tosiaan saa hymyn huulille ja mieleen.

    VastaaPoista
  16. Laitoitko hakuun 'Dina töröttää ponkkari päässä' tai 'Töröttäjä'. Niillä löydät saman hassun kuvan.

    Olen Olgan jälkeen ihan lohduton, sillä ainakaan vuosiin emme ota uutta koiraa, sillä kun mieheni jää eläkkelle, haluamme olla vapaat lähtemään ilman huolta. En ole kolmeen vuoteen enää jättänyt Olgaa kenekään hoiviin. Hänen on paras vain minun tai mieheni kanssa. Minusta on väärin ottaa koira ja sitten olla viikkoja pois jossain kaukana, ehkä kauemminkin. Koira kaipaa aina laumaansa eli omaa perhettään ja minä tajuan nyt, että minulla on yhtä ikävä omaa koiruuttani. Novascotialainen on myös hyvin sensitiivinen rotu, aivan eri kuin labbis, joka ei meidän reissuja edes huomannut. Kerran olimme kaksi viikkoa Itävallassa ja Olga oli naaurissa ihan tutulla ihmisellä, jossa vielä Olgan paraskaveri irlanninsetteri. Olga lakkasi syömästä! Onneksi joi. Siinä oli meille aikamoinen opetus novan uskollisudesta ja perhesidonnaisuudesta. Minulla on itseni kaltainen koira;-)

    Olisin mieluusti kuullut koirastasi enemmänkin ja nähnyt ehkä kuviakin...Minun meiliosoitteeni on profiilissa.

    VastaaPoista
  17. Voi, Leena, tämä on ihana postaus.

    Tuo nuori Jonathan on jumalaisen kaunis ilmestys.

    Tommyn runot koskettavat minua, olenhan sellainen kivitaskuinen polvet ruvella kulkeva haahuilija. ;-)

    VastaaPoista
  18. Kiitos!

    Täysin samaa mieltä;-)

    Unelma, mutta perille tullessa säkissä onkin enemmän kuin materiaa. Haahuilu on osa luovuutta.

    VastaaPoista
  19. Stylish ja Gorgeous ! Jess. Onnea.

    Annoin juuri tuolla runolla varustetun Tommyn kortin ystävälleni tupaantuliaiskortiksi. Hän kun on uuden elämän alussa.

    VastaaPoista
  20. Soolis, kiitos♥

    Ja minä taisin kerran lähettää sen sinulle, muistaisin...Viimeksi oli muu runo, mutta sitä edellisellä kerralla. Olen antanut saman kortin myös Bessulle vähän aikaa sitten.

    Tuo runo on elämän faktaa.

    VastaaPoista
  21. Voi, minä myös rrrraakastan Jonathan Rhys Meyersia!

    Terveisiä yökyöpeliltä (tänään siis, yleensä olen jo visusti nukkumassa tähän aikaan). :)

    VastaaPoista
  22. Karoliina, minulla ei enää sinnä mitään rajaa. Oli pakko ostaa Match Point itselle double, jos vaikka levy katoaa tai menee puhki - liiasta kulutuksesta;-) Hän on niin 'hot' etten sanotuksi saa.

    Minulle tuo on liian usein ollut itsestään selvyys, kirjoittaminen puolen yön jälkeen. Nyt harvoin enää konella tuohon aikaan, mutta kylläkin lukemassa.

    VastaaPoista