kun ilahtuen
tervehdit itseäsi
omalla kynnykselläsi peilissä,
ja te molemmat hymyilette,
käytte pöytään. Syötte.
Rakastat jälleen vierasta,
joka kerran olit.
Tarjoat viiniä. Leipää.
Palautat sydämesi
sille, joka on sinua rakastanut
koko elämäsi, jonka hylkäsit
toisen tähden, joka tuntee
sisimpäsi.
Ota rakkauskirjeet
kirjahyllystä,
valokuvat, lohduttomat sanat,
hävitä kuvasi peilistä.
Istu pöytään. Ahmi elämäsi.
- Derek Walcott -
Ihana runo Nobelistilta. Täytyi lukea ajatuksen kanssa uudestaan, että avautui:)
VastaaPoistaMukavaa päivän jatkoa <3
-Hanne-
Hanne, aivan. Tämä runo ei avaudu heti ja senkin jälkeen se on varmaan monelle omanlaisensa avautuminen.
VastaaPoistaKiitos samoin Sinulle!
Onneksi täältä saa myös runoja! Irrottuu ajatukset hetkeksi töistä, kun käy blogeissa kääntymässä. Nämä runon sanat pysäyttivät. Hetkessä olin vuodessa 2003, hymyilin sitten ja palasin nykyhetkeen.
VastaaPoistaTorstai on toivoa täynnä : )
Anne, ehkä tein virheen kun perustin erikseen runoblogin...Nyt usein laitan kuitenkin tännekin runoja ja sitten ne menevät kuin keräilyblogiin Lumikrpaloon. Pidän vian huolen, että Lumikarpalon lukijat saavat runoja enempi.
VastaaPoistaRunot ja tuoksut tuovat mieleen muistoja...
Tuo on minunkin tunnarini. Luotetaan siihen;-)
Sain etiäisen, että sinua odottaa yllätys...
Kaunis ja herkkä runo. Avautui vasta useamman lukemisen jälkeen. Kiitos Leena ja hyvää päivän jatkoa!
VastaaPoistaVoi mikä runo. Ja mikä kuva.
VastaaPoistaAloin muistella sitä tyttöä, joka katsoi peiliin viisi vuotta sitten. Voisinpa sanoa hänelle paljon kaikesta...!
Nyt tuo pallero herää. Jäi blogikierros lyhyehköksi.
Marjatta, eikö vain. Ei heti avaudu, mutta sitten kun...antaa enemmän.
VastaaPoistaKiitos samoin Sinulle!
Ilse, eikö! Molemmat.
Minä aloin muistella sitä nuorta naista, joka katsoi peiliin, kun hän oli nippanappa 30+...voisin kertoa hänelle, että Iso Upea Yllätys on juuri tulossa kohti...
Ja minä tulin lumipyrylenkiltä ja lähden nyt viemään Hänen Majesteettian virikekierrokselle lumipuutarhaan. Ja sitten iltapäivätee muumimukista...
Kaunis, ajatuksia herättävä runo. Ihana katkaisu päivään.
VastaaPoistaMummeli, kiitos!
VastaaPoistaMinulla on runoblogi Lumikarpalo, joten siellä näitä on enemmänkin runon viemille. Breikki on aina 'poikaa'!
Olipa hienoa kun eksyin tänne blogiisi ja saan lukea upeasti kirjoitettuja juttuja kirjoista. Sain tänään Siilin eleganssin lainaksi ja sen googlettamalla eksyin tänne.
VastaaPoistaPalaan lukemaan juttujasi...
Kiva runo, piti minunkin lukea oikein ajatuksella, ja pidin lopuksi siitä, kuva niin sopiva ,kiitos hyvä päätös tälle päivälle ja nyt huilailemaan :)
VastaaPoistaAnsku, joskus kannattaa eksyä, jotta löytää perille. Niin sanoi Tommy Tabermann runossaan Road Map.
VastaaPoistaSiilin eleganssi on erikoinen kirja. Se on yllättävän helppolukuinen, mutta en sanoisi sitä kevyeksi, vaan kiinnostavaksi. Se on kirja, joka on filmattu ja olen katsonut filmistä useita trailereita, valitettavasti en osaa ranskaa...Miksi ne eivät voi tuoda Suomeen tuollaisia elokuvia! Aihe ja käsittelytapa eivät ole ennen koetut, mutta lopun olisin muuttanut toiseksi...Lukunautintoa Sinulle!
Ansku, ota osaa arvontaan!
Seijastiina, kiitos Sinulle! ja minä menen...saunaan ja sitten lukemaan.
Ihana runo täällä ja lumikarpalossa. Koskettavaa ja puhuttelevaa, avautuu kuvana edessä. Huomenna nähdään :) ikävä jo!
VastaaPoistaAnne, kiitos!
VastaaPoistaOdotan jo;-)
Sinä kuvassa?
VastaaPoistaJostain syystä mä hukkaan runon idean tuossa viimeisessä säkeessä.
Tässä on ihanaa tunnelmaa. Joskus kokee juuri tällaista mielessään ...vahvuutta...tyytyväisyyttä...olla oma itsensä.
VastaaPoistaBirgitta, sinä olet niiiin nuori, että tuo viimeinen säkeistö ei avaudu sinule;-)
VastaaPoistaSinähän taiteilijana näet, olenko minä kuvassa. Sanon sen nyt tässä, että itseasiassa minusta on kuvia, joissa näytän aivan tuon kuvan naiselta. Se oli niihin aikoihin, kun minua toistuvasti pyydettiin Miss Suomi kisaan! Nyt meni katu-uskottavuus, mutta en tietenkään mennyt, sillä olin hyvin tiedostava ja feministinen nuori nainen, joka tein uraa. Huomiosi paljasti, että taiteilijat näkevät eri tavalla...
Rita, niin minäkin tämän koen, mutta...eikö vähän myös tiettyä hyvästijättöisyyttä.