BRIGHTON ROCK JA GRAHAM GREEN -KATUMUS

Tämän päivän Helsingin Sanomissa on koko sivun juttu Brittielokuvan taika syntyy dollareilla. Anssi Miettisen kiinnostavassa tekstissä lukee mm. että 'Britannian elokuvassa neljä puntaa viidestä on ulkomailta'. Mitä se tarkoittaa, saatte lukea ihan itse. Minä juutuin saman sivun ja saman kirjoittajan juttuun Tarina paholaisen ja enkelin rakkaudesta. Kysymyksessä on Graham Greenen erinomaisen teoksen Kiveä kovempi uudelleen filmatisoinnista. Tästä 1938 kirjoitetusta romaanista on John Boulting tehnyt filmin jo 1947. Nyt liikkeellä on brittiohjaaja Roland Joffén poika Rowan, joka on ottanut käsiinsä tämän erittäin syvällisen Greenen teoksen. Luettuani Pertti Avolan arvostelun Nyt-liitteestä tuntuu siltä, että se mikä oli oleellisinta läpi Greenen tuotannon eli ikuinen taistelu uskon ja epäuskon välimaastossa katoliselta kannalta katsottuna, ei Brighton Rockissa toteudu. Yksi lysti mitä joku on mieltä, yhtä pääosaa tekee Helen Mirren, joten minä aion filmin nähdä ja unohdan muiden mielipiteet. Ihmeohjaaja olisikin hän, joka tekisi kunniaa teokselle Kiveä kovempi, mutta siitä voimme vain unelmoida.

Ilmeisesti Joffé on vienyt filmiä liikaa trillerin suuntaan, joten luvassa on rankkaakin katsottavaa, mutta onneksi silmät voivat olla aina hetken suljettuina. Pääosassa on Sam Riley ja muissa rooleissa Andrea Riseborough, Helen Mirren, Phil Davis ja John Hurt. Ilman Helenin mukaantuloa filmiä tuskin olisi tehty, sillä Joffé kertoo:

Tiesin, että jos Helen suostuu rooliin, elokuva tehdään. Jos ei, se jää tekemättä.

Minun Graham Green -katumukseni on pitkä rivi hänen kirjojaan, jotka jossain hetkellisessä mielenhäiriössä luovutin pois. Minulla oli silloin menossa korkeakultturikausi ja pidin yhtäkkiä Greeneä jotenkin huonona. Kauheaa katumusta tunnen ja julkisesti sen myönnän. Graham Greene on todella kiinnostava kirjailija. Lukekaa vaikka Voima ja kunnia, Jutun loppu tai juuri tämä Kiveä kovempi, joka on mieheni suosikki Greeneltä. Hän haluaa takuulla nähdä tämän filmin, joten..., mutta tämä on nähtävä ensin teatterissa, sillä filmiä on kehuttu Eastbourneen luodusta Brightonin rantakorttelin näyttävyydestä, joka on viety 1960-luvulle. Siis Rovan Joffé on myös siirtänyt filmin uudelle vuosikymmenelle.  Mihin tämä uskallikko vielä ehtiikään!

Brighton Rock