maanantai 31. tammikuuta 2011

Siri Hustvedt: Vapiseva nainen - Hermojeni tarina

Prologi

Toukokuussa vuonna 2006 seisoin pilvettömän, sinisen taivaan alla ja aloin puhua isästäni, joka oli kuollut yli kaksi vuotta aiemmin. Kun avasin suuni, aloin vapista rajusti. Vapisin tuona päivänä, ja sen jälkeen olen vapissut muinakin päivinä. Minä olen vapiseva nainen.

Näin kirjoittaa Siri Hustvedt teoksessa Vapiseva nainen – Hermojeni tarina (The Shaking Woman or A History of My Nerves, Otava 2011, suomennos Kaisa Sivenius), jossa hän suorastaan maanisella, pohjoisella sisulla, tutkijan ja salapoliisin ottein, mutta verbaalisella taituruudella lähtee etsimään omaa itseä, vapisevaa naista, joksi hän on käsittämättömästi muuttunut. Etsijänä hän taituroi psykologisten termien ja tutkimusten historiassa ja nykypäivässä sekä vastaanottaen että hyläten eri ratkaisumalleja, joihin voisi lokeroida oman vapisevan minänsä. Tällä matkalla hän kohtaa monia lahjakkaita runoilijoita, prosaisteja ja muita kuuluisuuksia, jotka ovat varsin mystisistä oireistaan huolimatta kirjoittaneet itsensä kuolemattomien tähtitaivaan ikikuuluisuuteen.

Lukiessani Sirin kirjaa aloin itse vapista, sillä löytyi liikaa sattumuksia. Toistoja. Mennyttä. Nykyisyyttä. Siri kuuli ensimmäisen kerran ’ääniä’ jo yksitoistavuotiaana ja minulla oli aivan sama. Se ääni ei ole ajatus, vaan se on todellakin ääni. Siri on kärsinyt järkyttävästä migreenistä melkein koko ikänsä, niin myös minä. Ja sitten tämä Sirin lause:

Kuinka monta kertaa olen tavannut ihmisen ja tiennyt välittömästi, että jotakin on vialla?

Juuri ennen kuin aloitin Vapisevan naisen, puhuimme mieheni kanssa tapauksesta, jolloin olimme samassa huoneessa yhteiskunnallisesti varteenotettavan ja vastuullista työtä tekevän ihmisen kanssa. Ihoani alkoi polttaa ja happi loppui. Olimme vieraassa kaupungissa ja pyysin päästä kadulle, ulos, raikkaaseen ilmaan. Mieheni tuli mukaani ja kun olin ulkona, joku sanoi minun äänelläni: Hän kavaltaa. Meni kaksi kuukautta ja niin se oli!

Migreeniaura saa Sirin joskus kokemaan auvoisaa maailmaan sulautumista, kun taas vapiseva nainen halkaisee hänet kahtia. Hän myös tuntee sanojensa irtautuvan ja leijailevan vieraalle maaperälle, kuin ne olisivat peräisin näkymättömiltä toisilta. Mutta hän ei ole yksin, sillä oppineissa ja etenkin taiteilijoissa ja kaikkein eniten runoilijoissa on paljon mystisyyttä, jossa kuullaan ääniä, koetaan automaattikirjoitusta ja joskus myös nähdään ’näkyjä’. Usein nämä tapahtumat sijoittuvat kiihkeän luomisen vaiheisiin. Luettelo näistä suurista nimistä on valtaisa, mutta Hustvedt mainitsee vain muutamia, joiden joukossa Rainer Maria Rilke ja sufirunoilija Rumin! Miksi juuri Rilke ja Rumin, jotka ovat järisyttäneet minua eniten viimeaikoina? Sattumaa sanoo järki, mystiikkaa sanoo tunne. Siri itse kokee monien mainitsemiensa mestarien tuotannon näin:

Oma käsitykseni maanisten potilaiden – ja itse asiassa kaikkien psykoottisten potilaiden teksteistä – on, että sekä heidän runoutensa että proosansa on paljon värikkäämpää, musikaalisempaa, nokkelampaa ja omaperäisempää kuin niin sanottujen normaalien ihmisten.

Vapiseva nainen kuljettaa meitä ihmisen hermoissa, aivolohkoissa ja neurotieteen tutkimuksen salakäytävillä kuin olisimme jännittävässä seikkailussa. Hetkeksikään ei kirjailija irrota otettaan lukijasta kun koemme Aspergerin oireyhtymää, migreeniä, epilepsiaa, maanisdepressiivisyyttä, skitsofreniaa, hyperventilaatiota, Touretten oireyhtymää ja hysteriaa. Hysterian kohdalla muistin taas intohimoisen paneutumiseni lukion psykologiaan ja matkani siitä lukemaan kaiken eräästä kuuluisasta tutkijasta, sillä Siri on kiinnostunut nimenomaan Freudin tutkimuksista hysterian saralla. Nykypäivinä Freud on osin väärinymmärretty, osin suotta syrjään työnnetty, sillä hän todellakin tiesi, mistä kirjoitti. Ehkä eräät hänen unien tulkintansa ovat vaikuttaneet monille liian vaikeilta käsittää…tai hyväksyä.


Miten vapiseva kirjailijamme selviää? Kaikkea en paljasta, mutta apua esiintymistilanteisiin tuo eräs lääke ja keino yrittää hyväksyä asia. Kuitenkaan kumpikaan, häntä hoitava psykoanalyytikko-psykiatri kuin ei myöskään neurologi, osaa kertoa Sirille, kuka vapiseva nainen on. Kuka on hänen itse? Minä, das Ich, eng. ego. Id eli ’se’ (das Es), superego eli ‚yliminä (das Über-ich)…täällä harhailee lahjakas kirjailija etsien itseään muassaan hiukan huvittavakin lausunto, että hänellä on kuusikymmenvuotiaan naisen hermot. Sirin äiti muuten sanoi tyttärelleen, kun tämä oli lapsi. että ’hän oli liian herkkä tähän maailmaan’. Voi, kuulostipa tutulta! Kuin myös se, että eräs toinenkin on viettänyt suurimman osan ’Lassien’ jaksoista WC:ssä, koska ei kestä mitään väkivaltaa, vaan tuntee uhrien piinan itsessään. Ja miten mielenkiintoista, että Hans Christian Andersenin Varjo mainitaan, sillä sitä animaatiota en unohda ikinä: "Varjo oli nyt herrana ja herra oli varjona."

Ja nyt toivoisin niin kovasti, että Siri lukisi tekstiäni, sillä lähetän viestin. Kirjailija, joka on kirjoittanut Kaikki mitä rakastin. Nainen jota saan kiittää siitä, että nukahdan mustakarhujen huhuiluun…sillä jos minulta kysyttäisiin, sanoisin että:

Siri Hustvedt on äärimmäisen intuitiivinen, empaattinen ja lahjakas henkilö, jonka kaikki oireet johtuvatkin vain ja ainoastaan tästä seikasta. Mutta enhän minä kirjoittanut tätä? Enhän sanonut että näin on? Joku toinen kirjoitti sen puolestani. Joku muu. Ei itse.


Silti: Aina on olemassa la belle indifférence. Järkyttävä menetys, joka jää tunnistamatta, koska sitä pitää vaistomaisesti matkan päässä. Sitä ei halua nähdä, sillä se oli liian hirvittävää.

Epilogi

Löi railo läpi mieleni –
Se aivot halkaisi –
Ompelin – sauma saumalta –
En saanut ehjäksi.


- Emily Dickinson
 (suomennos Johanna Venho)

*****

Osallistun tällä kirjalla Nooran Mieleni on rajaton -haasteeseen.

53 kommenttia:

  1. Onpa hengästyttävän hieno arvostelu. Kun kuulin Vapisevan naisen ilmestymisestä, ajattelin, että tämä kirja täytyy lukea. Ensiksikin Siri Hustvedt on erinomainen kirjoittaja (yksi parhaista tällä hetkellä), tarttumapintoja moneen suuntaan sekä myös jotain sellaista, joka tehnee tästä kirjasta aivan omaa luokkaansa olevan.

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Leena!

    Luin tästä kirjasta arvion Hesarista ja nyt varmistui, että kyllä tämä kannattaa lukea. Ajattelin nimittäin jotenkin niin, että aihe aiheuttaa sen, että kirja ei ole kovin kaunokirjallinen... mutta ehkä se on sitäkin?

    En vain tiedä, haluanko lukea migreenistä. Olli Jalosen Poikakirjassa on myös migreeni, ja tällaiselle tosielämän potilaalle siitä lukeminenkin oli aika epämiellyttävää. Mutta onko se sitä tässä?

    VastaaPoista
  3. Lumiomena, kiitos! Tämän tekeminen tuntuu vieläkin, sillä tarttumapintoja tuli liikaa, vaikka minä en vapisekkaan eikä Siri ilmeisestikään näe enneunia, joita taas minä näen.

    Hän on sinulla ja minulla varmaan samassa kategoriassa eli Oates, Irving, Hustvedt, Auster, McEwan etc. Siis nainen huipulta!

    Teen lähtöä tiukalle lenkille, että pystyn tämän jälkeen tarttumaan uuteen teokseen. Vaikuttavan kirjan jälkeen se on aina hiukan vaikeaa.

    VastaaPoista
  4. Ilse, alussa minusta tuntui juuri siltä, että tämä ei ole kovin kaunokirjallinen ja ehdin jo pelästyä, mutta en tajua, millä konstilla Siri kutoo kaiken niin, että huomaamattasi olet tässä mukana kuin isossa seikkailussa.

    Well...ja ilosanoma: Juuri migreenin kanssa Siri on oppinut selviämään ja jopa löytänyt siitä hyötyäkin, mutta ei tämän vapisevan minänsä kanssa, joka vain halkaisee hänet kahtia. Minusta tämä kirja oudosti voimaannuttaa, sillä kyseessä ei ole mikään taudin edessä alistuja, vaan herkkä nainen, joka kykenee poikkeuksellisen tutkijamaiseen suoritukseen - tarvittaessa.

    VastaaPoista
  5. Mulle kävi Leena samoin kuin sinulle; ajattelin alussa kuten sinä ja ihan hiukan ehdin jo pelästyäkin...mutta turhaan.

    Minä sain kirjasta myös voimia ja jotakin jota voisi sanoa tasapainoksia. Lisää ymmärrystä omien päänsisäisten asioitteni suhteen myös.

    VastaaPoista
  6. Piilomaja, niin tapahtui aluksi. Sitten se muuttui voimaksi, kuten huomaat yllä, miten kerron Ilselle. Kirja on siis lopultakin vahvistava ja tarjoaa kiintoisan matkan ihmismielen syvänteisiin.

    VastaaPoista
  7. Ihmismieli..psyykkinen hauraus jne..ne ovat kiinnostaneet minua jo vuosikaudet. Yhdistettynä noinkin kiinnostavaan persoonaan kuin S.H:n, kirjan mielenkiinto silmissäni nousee entisestään luettuani tämän, ja laitankin kirjan varaukseen.

    VastaaPoista
  8. Oi, psykologiaa, psykiatriaa -ihanaa! Tämä minun on pakko lukea, Kiitos hienosta arvostelusta, Leena!:)

    VastaaPoista
  9. Sanna, niin juuri: Ihanaa!

    Kiitos! Laitoin itseni likoon, sillä nyt muu ei auttanut.

    VastaaPoista
  10. Olen juuri aloittanut kirjan..Olen alussa ja alku tuntuu tieteellisen kuivahtavalta, sanoisinko..
    ehkä jatkan..
    sain puhtia luettuani sinun upean arvioinnin kirjasta..

    VastaaPoista
  11. Hanne, kuten Ilselle sanoin, alku oli minusta varsin ei-kaunokirjallinen eli hyvin tieteellistä, mutta minua sekin kiinnosti. Huomaat kuitenkin yhtäkkiä, että kirja alkaa viedä. Siri jotenkin kokoaa kaikki langat ja minä näin lopussa kokonaisuuden, jonka voi hahmottaa ja kestää, vaikka lopullista vastausta ei tulisi ikinä.

    Miten minusta tuntuu, että kirjassa on uutta sinullekin...

    VastaaPoista
  12. Tämä täytyy kyllä ehdottomasti lukea, ajattelin niin jo, kun näin tämän kirjakaupassa! Eikä vain, koska tämä on Siri Hustvedtin uusin, vaan aiheensa puolestakin tämä vaikuttaa mielenkiintoiselta. Ja sinun hieno arviosi nosti kiinnostusta vielä lisää. :)

    VastaaPoista
  13. Kuutar,kiitos! Älä pelästy alun lääketieteellistä terminologiaa, ennen kuin huomaatkaan olet itse tarinan nainen.

    VastaaPoista
  14. Pomppasin vain tänne alakulmaan kommentoimaan... en uskalla edes lukea vielä kuin kursivisesti upealta vaikuttavaa arviotasi kirjasta, jonka olisin jo ostanut, ellen olisi kaksi kertaa unohtanut avaimiani kotiin - siinä menivät kirjarahat, tuumin. Mutta vielä minä tämän nappaan hyllyyni ja luen! Tähän sormeni jo syyhyävät!

    VastaaPoista
  15. Valkoinen kirahvi, lue kuitenkin kommentit edellä. Kirjan alku hieman vaatii lääketieteellisen termistön takia, mutta minulle tämä oli huikea seikkailu toiseuden tunnistamiseen ja hyväksymiseen.

    VastaaPoista
  16. Mielenkiintoinen kirja, jolla hyvä nimi. Sinun omat kokemuksesi ja tarinasi jutussa olivat ainakin yhtä kiinnostavia.
    Kyllä minä tämän joskus luen. Se kun on Siriä.

    VastaaPoista
  17. Juu, luen ilman muuta. Helsingin Sanomien kritiikki jo vakuutti, ja olen Hustvedt-fani! Aihe ja termistö on kuitenkin jokseenkin tuttua, joten luulen selviäväni. Juuri nämä aiheet kiinnostavat. Jotenkin Hesarin arviosta jäi sellainen kuva, että temaattisesti jo edellinen romaanikin näitä sivusi, siinähän on vahva psykoanalyyttinen ote. Mitä sinä ajattelet, kun ole uusimman jo lukenut?

    VastaaPoista
  18. Valkoinen kirahvi, luin Jukka Petäjän vasta tänään ip. Leikkaan ne aina irti ja luen vasta, kun olen oman arvosteluni päästänyt 'irti'. Huima kuva muuten Siristä!

    Edellinen romaani on Amerikkalainen elegia (2008) ja minä olen lukenut sen, mutta pitäisi varmaan lukea uudelleen, sillä SIITÄ en muista paljoakaan. Luin sen heti Kaikki miät rakastin jälkeen, jonka luin KAHDESTI, sillä siinä oli niin jotenkin kaikki. Amerikkalainen elegia kärsi minulla Sirin edellisestä työstä, joten nyt joudun kerrankin olemaan vailla vastausta. Olen niiin pahoillani! Sen sijaan voin aina sanoa, että Kaikki mitä rakastin (2007)tuskin poistuu elämäni 10 parhaan kirjan listalta koskaan.

    Sirin seuraava romaani kuulostaa kiinnostavalta myös: The Summer Without Men.

    VastaaPoista
  19. Soolis, ei ollut tarkoitus ohittaa sinua;-) Lumimies häseraa tähän aikaan ympärillä, en voi keskittyä...

    No, ei tässä auttanut muu kuin tehdä Vapaa Pudotus. Tätä kirjaelämystä ei olisi muuten syntynyt. Uskonkin, että luet. Ja minun pitää hankkia Amerikkalainen elegia omaksi ja lukea se uudelleen ja ihmetellä, miksi todella sen sivuutin niin oudon nopeasti.

    Siri on Siri ja nyt säästän tämän Hesarin upean kuvan kirjailijasta juuri tämän Vapisevan naisen välissä. (HS 23.1.2011)

    VastaaPoista
  20. Suuri kiitos tästä, Leena. Täytyy hankkia kirja omaksi. Minulla on myös tuontapaisia kokemuksia, enneunia ja aavistuksia, automaattikirjoituskokemuksia ym. Itselle nuo tuntuvat olevan ihan normaaleja, oma maailma on vain rakentunut herkkien tuntosarvien varaan. Aika varovaiseksi olen silti oppinut, kenelle tällaisista voi puhua. Siksikin tartun tuohon kirjaan riemulla.

    VastaaPoista
  21. Katja, no en minäkään ole näitä mainostanut;-) Tämän kirjan kohdalla en vain olisi selvinnyt ellen olisi laittanut itseäni peliin. Ystävät tietävät, että elän 'herkillä' ja intuitioni ovat vahvat. Ja kiitos!

    Osallistu arvontaan ellet ole jo osallistunut!

    VastaaPoista
  22. Minua harmittaa, kun piti tehdä tästä juttu lehteen, mutta sain sähläyksen takia kirjan kotiin liian myöhään. Ilman muuta luen sen silti jossain vaiheessa, kun ehdin. Sitä paitsi minulla on Amerikkalainen elegia ja Lumouskin vielä lukematta, mutta hyllyssä. Kaikki mitä rakastin luin viime kesänä ja olin aivan totaalisen lumoutunut!

    Kiitos, Leenaseni, tästä postauksesta, sillä se sai kiinnostumaan kirjasta entistä enemmän. Minullakinhan on migreeni ja vahva intuitio enneunineen jne. Lisäksi minua kiinnostaa esim. migreenin ja raskausmyrkytystaipumuksen yhteys.

    Karoliina

    VastaaPoista
  23. Karoliinaseni,

    onneksi sain kirjoittaa tämän omaan blogiini, enkä lehteen. Toimitussihteeri olisi valittanut, että 'liikaa henkilökohtaista ja liian vähän itse kirjan analyysiä'.

    Ole hyvä vain. Migreeni ja raskausmyrkytys on koettu. Kirjassa taas yhdistetään migreenin moninkertainen mahdollisuus sairastua epilepsiaan. En muista enää sitä prosentuaalista 'lisää', jonka migreeni tuo.

    Intuitio rulettaa;-)

    Leena

    VastaaPoista
  24. Oi, jee Leena! Kiitos, että kerkesit tehdä tästä arvion sillä olin mietiskellyt itsekseni lukevani tämän, ja nyt se varmistui.

    Hieno arvio jälleen kerran :)

    P.S Minulla on Ian McEwanin Ikuinen rakkaus odottamassa lukemista!

    VastaaPoista
  25. Naakku, jee! ja kiitos:-)

    Tunteella, sataa!

    PS. Ikuisen rakkauden vasta nyt luin ja pidin paljon. Mieheni lukee sitä nyt. Monet pitävät Ikuista rakkautta McEwanin parhaana. Minulla se meni McEwanin kolmen parhaan joukkoon eli Sovitus, Luantai ja Ikuinen rakkaus.

    VastaaPoista
  26. Vaikuttavan vavahduttava arvostelu Leena! Haluan Siri Hustvedtiin ehdottomasti tutustua, jota on niin paljon kehuttu ja tästähän voin aloittaa. Todella kiinnostavat elementit kirjassa ja mikä nimikin! Minun äitini kärsii muuten pahasta migreenistä ja senkin vuoksi tämä kiinnostaa. Hyvää viikko sinulle Leena!

    VastaaPoista
  27. Sara, kiitos paljon!

    Tämä on sitten Sirin kirjoista ehdottomasti vaativin lääketieteellisen termistön takia, mutta en halua pidätellä, joten tartu kiinni. Ota seuraavaksi Kaikki mitä rakastin.

    Migreeni periytyy herkästi. Isälläni oli tämä ja nyt minulla. Ikä tuo helpotusta. Eli jotain hyvää vuosissakin on...

    Kiitos samoin Sinulle!

    VastaaPoista
  28. Minun täytyy ehdottomasti lukea tämä teos. Lehteilin sitä jo kirjakaupassa, mutta jätin toistaiseksi.

    Itselleni kävi muutamia vuosia sitten kuin Sirille. Aiemmin ongelmattomat esiintymistilanteet muodostuivat lähes ylivoimaisiksi aivan kuin salaman iskusta. Henkisesti en jännittänyt, mutta fyysisesti oireilin niin, ettei esiintymisestä meinannut tulla mitään. Olin täysin ulalla. Mitä tapahtuu? Nyt tilanne on helpompi, sillä olen hyväksynyt itseni, pyrin vähempään kuin aiemmin, taistelen perfektionismiani vastaan. Aloitin bloginikin pitämisen runsas vuosi sitten "heräämiseni" jälkimainingeissa. Vuosia olin työkiireisiin vedoten kieltänyt itseltäni sen mitä todella halusin, taiteellisen ilmaisun. Nyt aiemmin vaikeat tilanteet ovat kääntyneet voitoksi. Olen niissä enempi läsnä kuin aiemmin, yli 100 %:sesti.

    Luulen, että Sirin kirja on myös minulle kirjoitettu! :)

    VastaaPoista
  29. Mirka, olen itse kokenut tuon myös esiintyessäni isolle joukolle. Olen sitä mieltä, että esitys on paras pienellä esiintymiskuumeella, mutta jos puhetta tulee vaikka...tiedät kun luet kirjan.

    Me molemmat sitten lähdimme taisteluun perfektionismia vastaan. Nyt elän niin boheemisti, että ellei Päämies saapuisi yleensä joka ilta kotiin, varmaan joku viranomainen puuttuisi asiaan;-) Päästin oman itseni irti. Kun Päämies on viikon työreissulla olen ihan eri ihminen ja vuorokautta ennen hänen saapumista on helvetilliset sulkeiset. Vain koiruuteni ymmärtää toisen puoleni...Siivoaminen on elämän hukkaan heitettyjä hetkiä.

    Mutta olenko saanut siltikään perfektionismiani nujerrettua. En tiedä. Jossain varmaan ja se näkyy, mutta toisaalta jos se onkin siirtynyt vain toisaalle...

    Mirka, jännää oli löytää sinut! Ja missä me tapasimmekaan...siellä rannalla. Olet sinä aikamoisen vaikuttava havannoija.

    VastaaPoista
  30. Nyt vasta saatoin palata lukemaan sinun ajatuksesi, Leena Lumi! Laskin tänään kirjoituksen irti, muutaman lisäyksen käyn kyllä vielä laittamassa, kun unohdin.

    Olen lukenut kirjaa hyvin toisella tavalla kuin montaa muuta kirjaa. Merkinnyt ajatuksia marginaaleihin, alleviivaillut ja välillä pomppinut. Jotenkin irti jäin siitäkin huolimatta, vaikka paikoin olin myös haltioitunut oivalluksista, omista ja hänen.

    Amerikkalainen elegia meni minulla ihon alle. Siinä käsiteltiin paljolti samoja teemoja, mutta eri keinoin. Olisiko sitten niin, että kaunokirjallinen puoli sai minulta ihokarvat reagoimaan tunteella, kun taas tähän reagoin viileän tutkivasti. Mene ja tiedä. Mutta lempikirjilijani on Hustvedt, yksi niistä joita tiiviisti seuraan ja tulen seuraamaan. Ja kyllä monessa kohdassa ajattelin, miten rohkea onkaan tuo skandinaavinainen!

    Kiitos, Leena, upeasta esittelystä!

    VastaaPoista
  31. Valkoinen kirahvi, minulle tuli sama tarve alleviivata. Mutta minulle tämä Vapiseva nainen meni lävitse selkäytimeni. Tässä oli sitä jotain...Sirin uskallusta, jota ihailen.

    Amerikkalainen elegia minun pitäisi lukea uudelleen, sillä luin sen Kaikki mitä rakastin jälkeen ja sehän nyt on selvä, että sen jälkeen mikä tahansa tuntui kauan lattealta.

    Eipä kestä. Käyn sinulla kohta, vaikka yritän pitää breikkiä eli olen muutamia päiviä melkein vain poissa.

    VastaaPoista
  32. Ansaittuja ja aurinkoisia vapaapäiviä, Leena Lumi!

    VastaaPoista
  33. Tämä oli kirjailijan avoin kertomus omasta kokemuksesta joka oli outo ja pelottavakin. Kohtalotovereita on varmasti paljon, itsekkin jäin migreeniä sairastavana miettimään montaa kohtaa. Myös psykiatrian puolella työskennellessä törmäsin tuonkaltaisiin ilmiöihin. Selitystä on vain vaikea löytää ja tarvitseeko kaikkea aina selittääkään.Tutkimuksissa mennään rohkeasti psykiatrian ja neurotieteen maailmaan, joka ei ole ihan helppo. Hienosti Hustvedt sitä kuvaa ja ammentaa omista kokemuksistaan luoden uutta valoa ihmismielen syvimpiin syövereihin, poluille jotka ovat tutkimattomia. Hänen kova yrityksensä löytää oireilleen diagnoosi tuo kirjaan jännitystä. Mutta mielen tiet ovat tutkimattomat ja kaikkea ei aina pysty selittämään. Ja tarvitseeko?

    VastaaPoista
  34. Anne, minullekin tuli tätä kirjaa lukiessa mieleen, että kaikki ei selity ikinä ja tarvitseekokaan. Toisaalta, jos itse olisi Sirin asemassa, varmaan ensin ainakin tekisi kaikkensa yrittääkseen löytää kliinisen syyn, kunnes joku asia sallisi antaa asian olla.

    Minulla on niin vahvoja nuo etiäiskokemukset ja enneunet, että minä en olisi jaksanut yhtä pitkälle matkalle kuin Siri. Toisaalta lääketieteen historiassa on monta kiintoisaa asiaa ja yksi ovat juuri herrat Charcot ja Freud. Luen heistä aina kaiken mitä käsiini saan.

    Migreenillä on kautta aikain ollut kiinnostavia yhteyksiä muihin ilmiöihin...

    VastaaPoista
  35. Toiset ovat herkempiä aisteiltaan ja tuntemuksiltaan ja niin saa/pitää olla.

    VastaaPoista
  36. Nyt luin, Leena, nämä sinun Siri Hustvedtisi.
    Pidin tosi paljon Kaikki mitä rakastin romaanista. Mutta selvästikään se ei kolahtanut niiiin lujaa kuin monille muille kirjan lukeneille. Ajattelin kyllä silloin jo lukiessani, että luen sen toistamiseen. Mutta nyt ajattelin, pitäsikö kuitenkin lukea ensin Amerikkailainen elegia, mikä minulta on lukematta..?

    Vapiseva nainen on minulle ehkä se ykköskirja Siriltä. Vaikka en kärsi migrenistä tai vapise. (Taas teillä näitä maagisia yhteyksiä Sirin kanssa, ihanaa! Migreeni ei nyt tietenkään ole ihanaa.) Joitain "juttuja" mulla on, muttei mitään sairauksia (Vai "sairauksia"?) tai ongelmia. Olen tosi kiinnostunut ihmisestä psyko-fyysisenä kokonaisuutena (sen suuntaista koulutustakin on) ja siksi tämä oli niin kiinnostava. Minusta tämä tieteellinen, tutkiva ja terävä ote oli mahtava, varsinkin kun se ei poissulkenut psyykettä ja sitä ettei kaikkea voikaan aina selittää (toisin kuin monet huisin asialliset lääketieteelliset kirjat tekee).
    Austerin Talvipäiväkirjassahan oli myös muutamassa kohtaa näitä fyysiä oireita vaikeissa elämäntilanteissa (ja niiden aiheuttamien tunteiden torjumisessa).
    Jos sinä et kirjoittanut, niin minä kirjoitin sitten...;) Koska tämä maailma ei useinkaan anna tilaa herkkyydelle ja erilaisuudelle, intuitiiviset ja herkät ihmiset voivat silloin reagoida fyysisesti.

    p.s. Vähän tässä komppaan Reimaa ja kannustan ja patistan sinua ulkoilemaan. Se tekee sinulle hyvää!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hurjaa, että KMR ei purrut sinuun...R. on luvannut lukea sen tänä vuonna. Luin Amerikkalaisen elegian,mutta pidin siitä niin vähän, että en voinut tuoda blogiini. Sen sijaan Lumous oli kuin KMR:n esityö...

      Minä en onneksi vapise, mutta se kaikki muu...Minäkin pidän siitä Sirin tiukasta otteesta asiaan ja miten hän haluaa ja uskaltaa tietää. Ja nimenomaan, ihminen on käsittämätön kokonaisuus, jossa vaikkapa joku vanha ja käsittelemätön asia voi aiheuttaa ruumiillisia vaivoja. Missään tapauksessa kaikkea ei voi selittää järjellä. Luojalle kiitos, sillä se maailma olisi jotenkin kova ja tylsä.

      Huomasin. Toisaalta Sirin tv-haastettelussa, muistaakseni Auster lausui,e ttä hän vähän rasittuu tai kärsii Sirin vimmasta näihin asioihin, mutta miehethän usein tykkäävät kun niillä vain on mukavaa;-)

      Olisin voinut sanoa, mutta olen muutenkin niin täynne sekä valveaikaisia etiäisiä että ennenäkyjä että herkkyyttä, että en enää haluaisi sitä alleviivata: Minusta menee katu-uskottavuus, kun sitten on kuitenkin myös se kuvan toinen puoli.

      Ihan joka päivä olen käynyt nyt lenkillä ja huommenakin jo aamupäivällä. Lähdemme sitten katsomaan 13. filmatisointia Anna Karenista, jossa pääosassa loistava, huikea Keira Knightley. Sen jälkeen pizzalle, jota en ole syönyt vuoteen ja sitten eka kerran yhdessä kotiin, jossa kukaan ei enää odota meitä...Liikunta, etenkin kävely auttaa kaikkeen ja taidan kohta ottaa sukset esille, sillä saaren ympäri menee jo aivan loistava latu ja ensi viikolla ratsastamaan ellei tule kovia pakkasia.

      Tänään tulee Teemlta leffa, joka saattaa olla kiintoisa: A Serious Man, klo 21.45. Se on vain mun lukuaikaa, joten antaas katsoa...

      Poista
    2. Kyllä KMR minuun puri. Mutta monille sen lukijoille se tuntui olevan "vuoden järisyttävin lukukokemus" tms. Minuun se ei purrut ihan niiiin kovaa.
      Tuosta Valkoisen kirahvin kommentista luin, että Amerikkalainen elegia olisi vähän tätä vapisevaa naista, mutta romaanina. Siksi sitä funtsin.

      Ehkä Auster sai Talvipäiväkirjaansa/elämäänsä selvyyttä psykofyysisiin ongelmiinsa Sirin kaiken innon ja tutkimisen ansioista.;)

      Meinasin katsoa tuon A Serious Manin,mutta unohdin...

      Poista
    3. Sanna, sinä olet paatunut tai kranttu: Mieti nyt sitä taiteilevaa Billiä uimassa siellä savuke suussa etc. ja se iso tragedia ja se kaikki muu siinä.

      Ehkä minun täytyy antaa Amerikkalaiselle elegialle toinen mahdollisuus, sillä Valkoinen kirahvi ei voi olla väärässä;-)

      Minäkin otaksun, että lopulta kaikki Paulin sairaudet, sekä todelliset että kuvitellut selvittää Siri;-)

      No, minä olisin sen nauhloittanut, mutta kun se ei toimi meillä, sillä suutarin lapsella ei voi olla kenkiä. Stoori on kirjan mittainen. Yritin tänään etsiä sitä CDON.COMilta, mutta sitä ei löytynyt.

      Tulimme juuri katsomasta 13. Anna Karenina filmatisointia: Keira oli aivan loistava Anna!

      Poista
    4. "Paatunut tai kranttu"! Nauroin eilen niin paljon, etten enää kyennyt kirjautumaan sisään ja vastata.;) Kerran taas yhdellä maailmanparannus/purnaus lenkillä analysoin itseni ystävälleni: "No, mä vaan olen synkkä ja kamala." Siihen kun lisään paatuneen ja krantun niin avot!
      Hei, lupaan lukea KMR:n uudelleen(kesällä?) ja sitten vapisen savuke suussa uivan Billin edessä. Minulta muuten noin mainio uimataito puuttuu kerrassaan. En kykenisi moiseen edes Olavi Paavolaisen seurassa.;D

      Oliko Anna Karenina Keiran lisäksi muuten hyvä?

      Poista
    5. Sanna, miehenikin saan usein nauramaan...;-)

      Minullakin on melankoliani, mutta yritän pitää sitä kauniina ja mahdollisimman runollisena. Kranttu osaan olla, väittää R.

      Siinä kohtaa pitääkin vapista;-) Ah, niin Olavi Paavolainen...Minä olisin kyllä valmis yrittämään, sillä hoen aina sitä yhtä: Yrittänyttä ei laiteta.

      Oli, mutta jos menet katsomaan sitä, kiroat minua ja kaikkia ensimmäiset hetket, sillä ohjaustyö on aika erikoinen. Se tuntui siltä vain alussa, jolloin luulin tulleeni katsomaan parodiaa, mutta kun Anna tanssii ensimmäisen kerran Vronskin kanssa olet mennyttä naista. Minä en vieläkään tajua kuka esitti Vronskia, en ole ehtinyt niin pitkälle ja kun tunnen miesnäyttelijöistä vain Jack Nicholssonin, Ralph Fiennesin ja Jonathan Rhys-Myersin, olen aika heikoilla...Hirveän vaikuttava! Ehdottomasti isolla kankaalla katsottava. Ostan paljon filmejä kotiiin, mutta tämä oli nähtävä isosti. Siltikin voin tämän antaa vielä itselleni vaikka joululahjaksi tms.

      Ai niin, sitten on vielä Leonardo di Caprio.

      Poista
    6. Mä kirjotan nyt tänne enkä 'Kaikki mitä rakastin' alle, että olen lukenut KMR:n uudelleen. (vähän jatkoksi yllä olevalle keskustelulle)
      Luulen tietäväni nyt, miksei KMR saanut minua polvilleen silloin. Se osa M&M taidemaailmassa on sen tyyppistä tekstiä, tai lähellä sen tyyppistä kirjallisuutta mitä en lue. Muistan sanoneeni ensi kerran luettuani, että jos olisin tiennyt, en olisi lukenut koko kirjaa, mutta hyvä etten tiennyt. Silti se oli ehkä se juttu mikä jäi sitten uupumaan siitä super-upeasta lukukokemuksesta. Se kolmas osa tuntui silloin todella pitkältä, mutta nyt lukaisin sen helposti ja nopeasti, vaikka olin suunnittelut sen vähän hyppiväni yli.

      KMR oli kiinnostava lukea uudelleen jo ihan niiden Billyn taideteosten ja Violetin tutkimusten takia, mutta myös kun nyt olen lukenut enemmän Siriä ja Siristä. Ja miksei sen Austerin Talvipäiväkirjankin valossa. En yleensä halua tulkita (liiaksi) kirjailijaa kirjojensa perusteella, mutta täytyy sanoa, että nyt kirja/Siri aukeni uudella tavalla.
      Niin ja sain minä inspiraationkin lukiessa! En nyt mitään semmoista moniselitteistä ja syvällistä taidetta kuin Bill, mutta jotain hauskaa ja pikkuisen pirullista on ajatuksissa!;)

      Poista
    7. Sääli etten tässä pääse kirjoittamaan väleihin: Mikä ihmeen kolmas osa? Tarkoitatko taidemaailmassa KMR:n taidekuvauksia Billin jutuista? Minusta Bill on saamarin hot;)

      Minä oikein vältän googlaamasta kirjailijoita, joita luen, mutta jotenkin vain Siri on laittanut sillä tavalla itsensä likoon, että häneen oli pakko tutusta. Ostan kaiken, missä kerrotaan hänestä, katson televisiosta kaiken, missä olisi häntä, jopa Austerin katsoin osittain Sirin takia, joskin onha Paulkin kiinnostava herra. Ah, odotan aikaa, jolloin minulla ei ole enää blogia ja saan alkaa lukea uudelleen Austerin Näkymätötöntä.

      Bill teki osin minun järkeni ylitse käyviä juttuja, mutta olisin voinut lukea hänestä vaikka kuinka...

      Jännä nähdä mitä saat aikaiseksi;)

      Poista
    8. Voi olla, että kuvittelen kirjan olevan jaettu kolmeen osaan...no kahteen se on ainakin jaettu. Olen palauttanut jo kirjastoon, joten en voi tarkistaa. Mutta siis tarkoitan sitä Markia, Billyn poikaa, ja hänen "seikkailujaan" taidemaailmassa. Ne ei oikein vedonneet minuun, ja ekalla lukukerralla oli jopa piinaavan pitkä, toisella kerralla, ehkä kun muistin suunnilleen mitä tuleman piti, se ei tuntunut pitkältä, eikä niin...mukavuusalueelta poistumiselta?
      Bill taas...hänestä olisin lukenut vaikka kuinka paljon enemmän. Olin jopa sulkenut muististani Billin kuoleman! (hoppas att tämä täällä Vapisevassa naisessa ei ole kenellekään liian paljastavaa juonesta!)

      Poista
    9. Sanna, tsekkasin juuri ja kirja on tosiaankin jaettu kolmeen osaan. Minä en muista enää mitään ja olen varma, että liika lukeminen vie muistin. No juu, siinä oli sellainen kohta, jonka voi levitoida ylitse...se oli vähän sellaista ei-niin-kiinnostavaa.

      Kuoliko Bill...Oi, milloin ehdin lukea kirjan uudestaan. Minä muistan vain hänen laihan vartalonsa ja koko boheemin olemuksensa ja kuinka hän ui savuke suussa...Ei kukaan täältä hae juoniselostusta KMR -kirjaan;)

      Poista
    10. Katsos, sullakin muisti toimii suojelevan unohtavasti.;) Voi Bill...

      Poista
    11. Muistan lukion psykologiasta, että sitä nimitetään passiiviseksi unohtamiseksi ja se suojelee mieltä, kun ei kaikkea muista...

      Niin...voi Bill...

      Poista
  37. Moikka leena! Haluaisin tietää että ratkeeko hustvedtin ongelma saako se selville että mikä sairaus hänellä oikeen oli olis kiva tietää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! No ainakaan minä en ole saanut siitä selvyyttä. Jos lukee tämän kirjan ja sitten vielä Elaine Aronin HSP Erityisherkkä, voi vetää omia johtopätöksiä, mutta ovatko ne oikeassa vai eivät, se on vähän kuin hiekkaan piirretty viiva, jonka seuraava aalto jo pyyhkii pois.

      Poista
  38. Mitä tuo kirja haluaa kertoa elämästä? Jännä kysymys mutta osaisitko vastata

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, sinun pitää nyt varmaan lukea tämä kirja itse, jolloin voit itse päätellä, kertooko se sinulle elämästä yleensä vai sekä elämästä että Siri H:n pyrkimyksestä löytää selvyyttä omiin oireisiinsa.

      Kiinnostavia lukutuokioita Sirin parissa!

      Poista