Minä kärsin tavarasta ja olen jo kauan hokenut 'vähemmän on enemmän'. Sitten laskin kaikki puseroni ja menin ihan lukkoon. En aio ilmoittaa teille lukua, mutta sen kerron, että olen nyt vaateostolakossa. Vaateostolakko on kuitenkin mielettömän hidas keino tehdä tilaa. Joku voi heittää ehjiä vaatteita pois tai viedä kierrätykseen. Viime mainittuun olen pystynyt rajoitetusti, sillä minusta aina tuntuu, että viimeistään kun remontoimme tätä kirjasto/toimistoani, tarvitsen kymmenen erilaista rönttispaitaa ja kymmenet rönttisfarkut...
Ja sitten on olemassa sellainen sairaus kuin mukimania. Olen nyt oikeasti tehnyt siitä diagnoosin! Tämä on erittäin vakava tauti, sillä se tarttuu toiselta toiselle. Bessu tartutti tämän minuun. Hän on kerännyt jokaikisen muumimukin, mitä ikinä on julkaistu. Kun hän rakensi uuden talon, keittiöön tuli ihan oma valtaisa hylly vain muumimukeille. Eikä hän rajoitu muumeihin, ehei. Mukeja on joka lähtöön. Ennen kuin huomasinkaan, olin itse keräämässä muumeja, sitten tuli se yksi uskomaton sarja, joka on tehty riisiposliiniin, jonka koristelu on Englannista ja jota on maailmalla myynnissä vain tietyissä maissa. Kopioita kiertää, mutta Bessu ja minä erotamme heti aidon, 'oman löytömme'. Ja sitten on antiikkimukit ja yhdet Saksasta löydetyt jännittävät ja sitten tietty vielä Teeman punaiset mukit ja nyt valkoiset KoKot...ja silti näen unta Taika-sarjan sinisistä mukeista...Siis: Tämä on sairaus, jonka seurauksena kellarimme täyttyy mukeista, sillä eiväthän ne kaikki voi mahtua uuteen, minimalistiseen keittiööni, jonka tarkoitus on olla käytännöllinen ja country. Nykyään kierrämme Bessun kanssa kaukaa Kodin Ykkösen mukiosaston. Jos toinen erehtyy siihen suuntaan, toinen toimii tukihenkilönä, joka vieroittaa. Olemme kaupassa kuin siamilaiset kaksoset, sillä ei voi luottaa yhtään toiseen - eikä omaan itseesnä.
Kodissamme vain vierasmakuuhuone on remontin jälkeen täydellisen rauhoittava, sillä laskin mitä sinne saa tulla, eikä luku ole ylittynyt kertaakaan. Siellä käyn välillä lepäämässä turkoosin Laura Ashleyn tapetin huomassa ja ihmettelen, miksi huone on nimeltään Amsterdam. Miksei Locarno tai Galway? Tai Salzburg?
Eilen kävin Petriinalla ja siellä oli selkeät ohjeet, miten päästä eroon energiaa ryöstävästä roinasta, liiasta tavarasta ja siitä rasittumisesta, jota ylitsepursuavat komerot aiheuttavat. Mene katsomaan Petriinan hoitokuuri tänne
Uskokaa tai älkää: Vähemmän on enemmän!
kuva Petriina
Tämä tavarapohdiskelu kuuluu alkuvuoteen. Joulun yltäkylläisyyden ja bling-blingin jälkeen tulee usein ähky.
VastaaPoistaVaatteet eivät ole minulle suuri ongelma, mutta NE MUKIT, muutkin astiat, kirjat, kahden pojan lelut... huoh.
Meillä tavaramäärää hillitsee hiukan se, että aina kun taloon tulee uusi tavara, niin yksi lähtee pois. Jos ostan pojalle paidan, niin yksi paita lähtee kiertoon. Mukien kanssa tilanne on vaikeampi, kun Arabia lykkää niitä Muumi-mukejakin kolmea vuodessa.
Länsimaisen ihmisen ongelmia.
Tuo mukimania on niin totta ja ainoa tapa selviytyä on tuo maitsemasi vahtiminen. Mutta muumimuki on pakko ostaa, siitä en pääse ;) Viikonpäästä kodinykköseen ja taas koetellaan :D Mutta en noita terapeuttisia ostosreissuja vaihtaisi mihinkään. Hyvää viikonloppua ja käyn Petriinalla vilkaisemassa. Hyvät neuvot on tarpeen ;) Halaus Bessu
VastaaPoistaMeillä on sellainen ihmeellinen ilmiö, että vaikka en ostakaan paljon vaatteita, ne ilmeisesti lisääntyvät kaapissa, sillä jatkuvasti annan isoja muovikassillisia vaatekeräykseen, mutta silti ei tule lisätilaa kaappiin. Vanhoja mukeja, joihin olen kyllästynyt, saan aika hyvin hävitettyä tiskaamalla käsin ja osumalla niin onnettomasti tiskipöydän reunaan, että muki menee rikki. Tämä ei tietenkään koske muumimukeja.
VastaaPoistaHanna, minulla tämä tavaraähky on ollut jo jonkin aikaa.
VastaaPoistaSinullahan on jo systeemi valmiina eli tuo: Kun tavarat tulee, toinen lähtee.
Nimenomaan, sillä minulla on yhdessä Bessun kanssa kummityttö Ghanasta ja Afrikassa ei jokaisella lapsella ole edes yksiä jalkineita.
Anne, se sun hylly, sehän ulottuu melkein seinästä seinään;-) Tottakai me tehdään se terapiaostosreissu, mutta nythän meillä on oikeeta asiaa. Muistan, kuinka kerran tarrasit minuun kiinni, kun yritin mukihyllyjä kohti;-) Halit♥
Allu, minä en nyt aikuisten oikeesti aio ostaa mitään vaatteita. Kaksi Peter hahnin kuvastoa, oikein paksua, on tuossa kelmussaan avaamattomana. En uskalla avata niitä.
Mukien suhteen minulla on sama 'onnettomuuksien' sarja nyt menossa yksien sydänkuvioisten kanssa. Ei kelvannut trenditietoiselle Merllekään, mutta onneksi vei ne limenväriset KoKot...edes.
: ) Mahtava teksti! Mutta mitäs sanot tästä: en itse "kärsi" mukimaniasta, mutta meillä on aikamoinen kokoelma juuri näitä muumimukeja. Syy: ystävä pariskunta ostaa niitä meille. Mitenhän tämän voisi diagnosoida? Ystävyydeksi varmaankin! : )
VastaaPoistaTeetä juovana olen tykästynyt Iittalan lasisiin HotCool juomamukeihin. Tee pinttyy mielestäni vielä kahvia pahemmin valkoisten muumien sisäpintaan. En tiedä onko tuota pinttymisongelmaa heillä, joilla on astianpesukoneet. Minulla ei ole, ja toivon, että kun sellaisen kohta hankin, niin mukitkin pysyvät parempina.
Mukavaa viikonloppua!
Tapetin nimi on Amsterdam varmaan siksi, että hollantilaiset ovat rentoa porukkaa, eivät stressaa, heillä on kanavansa, kahvilansa ja tulppaaninsa. :D
VastaaPoistaMinä kuulun myös mukihamstraajiin. Kaikenlisäksi kun käyn kirpputoreilla katselen sielläkin aina mukeja ja purkkeja. Viimeksi löysin täydellisen muumimukin, vieläpä aika uutta malliakin, kuudella eurolla.
Pidän myös englantilaisten teemukeista, sellaisista ruusukuvioisista. Niitäkin löydän joskus kirppareilta.
Oioi, kaapin ovia ei pysty kohta aukaisemaan kun sieltä vyöryy kaikki päälle. Mistä saisi puhtia kaappien siivoukseen!!!
Tohtori Leena Lumi vastaa Annelle: Tämän mukisairiauden juure tovat juuri ystävissä, jotka ostavat sinulle muumimukeja. Bessu (Anne) osteli niitä minulle, kunes olin niin holistinen, että jatkoin hommaa itse. Ole nyt todellakin varovainen, sillä kauneimmassakin ruusussa on piikkinsä;-)
VastaaPoistaJa minä en voi juoda iltapäiväteetäni kuin muumimukista. Laitoin juuri jo joulmuumeja pois ja taas saan juoda Iltapurjehdukesta rakkaan teeni, joka sekä rauhoittaa että virkistää. (Teellä on tämä ihme ominaisuus.) Yhtään eivät ole muumit pinttyneet ja tietty, että pesen ne koneessa. Nuo mainitsemani riisiposliinimukit ovat täydellsessä teekiellossa, sillä ne ovat käsinpestävät.
Kiitos samoin, Anne! Ehkä koitat kuitenkin vilkaista vielä sisustuskirjan, jonka tänään esittelen. Sinulle selviää myöhemmin, miksi annoin tämän vinkin. Se on vielä salaisuus.
Soolis, varmaan se liittyy siihen ja sitten erääseen novelliini, jota en voi ikinä julkaista blogissani. Lue rivien välit;-)
No, minulla on myös tuo englantilainen syndrooma, mutta yrtiän nyt kouluttaa itseni tyytymään vain muumimukeihin ja KoKon valkoisiin.
Kuudella eurolla muumimuki on melkein lottovoitto! Melkein arvasin, että kuulut meihin hamstereihin;-
Olen leikkinyt mielikuvalla, että kuvaan vaatekomeroni avattuna, mutta mun kantti ei kestä. Ei kertakaikkiaan!
Entäpä sitten kirjojen keräily. Niitäkin on joka paikka täynnä. Meilläkin on mukeja ja laseja niin paljon, että ei niistä ehdi kaksi ihmistä elämän aikana edes nauttia, kun osa on aina pölyttymässä hyllyjen perällä.
VastaaPoistaVaatteita myyn kirppareilla ja huuto.netissä, joten niiden suhteen olen päässyt pahimmasta keräilyvimmasta.
Leena, TUON saman asian olen minäkin todennut. Ja siksipä minulla onkin ollut jo kohta kolme viikkoa kirppispöytä.NYYYYT rupeaa olemaan jo ihan hyvä fiilis, tavaraa on mennyt kaupaksi varastosta sekä kotoa, poikien laskettelusuksia, jotka eivät ole enää vuoteen kahteen mahtuneet heille yms. tavaraa jotka ovat heiltä jääneet, olen varastoinut niitä vain, nyt on kaikki myyty, siis tarpeeton varastosta ja hups heijaa ...hyllyillä on tyhjiä aukkoja..;)
VastaaPoistaKotona myös olen myllertänyt ja nyt makkarin rempan myötä on tavaramäärä saanut tuta.
ITSE en ole koko tammikuun aikana käynyt juurikaan vaatekaupoilla, siis en ole ostanut yhtään vaatetta alennusmyynnistä enkä muustakaan ja mitään en ole, tai olempas yhden kynttelikön, ostanut koska EN oikeasti tarvitse mitään.
Ja todellakin se vaikuttaa heti mielialaan, ei ole enää niin "täysinäinen olo" ja pääkin on ihan kuin olisi, seesteytynyt..;) liekkö toiveajattelua. Kauhee vuodatus..;)
heh.heh..Mutta Leena, tänään ostan tulppaaneja, kauniita valkoisia tulppaaneja kotiin, sen päätin.
Mukavaa viikonloppu sinulle.
Kaveri lupasi ostaa mulle muumimukeja kolmekymppislahjaksi. Pitäisköhän huolestua...?? ;)
VastaaPoistaPetriinan blogiin jo kommentoinkin, että olen päässyt luopumisen ihanuuden makuun ja sen vuoksi meillä on paljon ihan tyhjääkin tilaa kaapeissa ja lipastoissa. Mutta ostelen kyllä lisääkin kaikenlaista, varsinkin kirpparilta. Tykkään tavaroista! :)
Mukeihin on kyllä varmasti helppo koukuttua. Taika-muki olisi kyllä hieno... Hmm, noille miehen vanhoille rumiluskahvimukeille voisi sattua joku pikku vahinko niin että voisin korvata ne uusilla, ei se kumminkaan niistä muuten aio luopua... 8)
Tämä on hyvä aihe ja niin todellista monelle. Itselläni on aina ollut niin että jos on liikaa tavaraa niin tulee kauhea olo ja karsin pois. Vaatteiden suhteen minulla on jo pitkään niin että jos lisään vaatteita niin aina sama määrä lähtee kaapista pois.
VastaaPoistaMukit minulla ongelmana vain sen suhteen että saan niitä aina Suomesta lahjaksi... en itse ostaisi yhtään, kun juon teen lasista täkäläisittäin. Muutenkin monet lahjaksi saadut jutut ovat usein ongelmia, kun niitä ei voi laittaa kiertoon koska lahjan antajat tulevat kylään uudestaan... taidan ilmoittaa Suomeen ettei minulle enää astioita!
Kirjoja olen viime vuosina oppinut myös laittamaan kiertoon, muuten olisin jo hukkunut kirjakasoihin. Pidän ajatuksesta että lahjoittamistani kirjoista voi olla paljon enemmän iloa jollekin muulle kuin olisivat minulla pölystymässä.
Muutenkin asun paljon pienemmässä asunnossa kuin olisi varaa, 67 neliötä, koska en pidä isoista asunnoista ja siis olemme vain mies ja minä... tunnen että tilanne on paremmin hallinnassa kun on pienempi asunto ja vähemmän tavaraa. Itse asiassa meillä on kolme asuntoa, kaksi muuta isompia kuin tämä ja niissä kahdessa on vuokralaiset. Tämä on minusta järkevintä, kun kuitenkin itsellä on asunto josta tykkään, pieni piha, vuori takana ja ne kalliotamaanit. ;-) En tarvitse enempää ja en myös jaksaisi siivota isoa!
Ja tämän luettuani taas tuli olo että pitää jotain karsia pois.. .HEH.. pitää mennä kaappeja katsomaan jos sieltä poistaisi jotain tänään... Jospa kaiki tehtäisiin tänään niin?:-)
Hanna, kyllä kirjatkin voivat olla ongelma. En mitenkään ole niin himona kaikkiin maailman kirjoihin, että ne kaikki haluasin omistaa. Tämän takia jaan niitä ystäville ja arvonnoissa. Kodissa, jossa ei ole kunnon kirjastoa, joksi nyt nimitän huonetta, missä kirjamme ovat, en tunnista ihan kodiksi...Lasien ja mukien kanssa minulla on aivan sama juttu. Osaa laseista ei käytetä ollenkaan.
VastaaPoistaTuija, sinä tarmokas! No, me kierrätimme lastemme laskettelusukset yms. ja myös vaatteet. Osan kuopuksen, joka oli tytär, ihanuuksista jätimme muistoksi, kuten balettipuvut, tossut, muutaman juhlamekon ja pari prinsessatakkia.
Tyhjät aukot hyllyssä kuulostavat ihan orgasmilta;-) Siinäkin pää seestyy sen jälkeen ja on ihanan leijuva ja kevyt ja relaksoitunut olo.
Siis todella ihana vuodatus, Tuija, ja muista, että tähän ei lasketa kukkia, siis roinaan, eikä ainakaan leikkokukkia!!! Minä haluasin elää niin, että joka perjantai tulisi leikokukkakimppu kotia somistamaan. Aina pitäisi olla eläviä kukkia maljakossa.
Kiitos samoin, Tuija!
Satu, tuo on just sitä, mistä se tartunta alkaa;-) Mutta älä estele, jos tunnet muumimukitarvetta. Minä ymärrän, sillä en voi juoda iltapäiväteetä ollenkaan ellen saa juoda sitä muumimukista.
VastaaPoistaTäytät kohta kolmekymmentä, joten saat tykätä tavaroista;-)
Silti nuo tyhjät hyllyt saavat minut aivan hurmioon...
Lumimiehelläkin oli semmoiset 70-luvun hittiserviisit kun mentiin yhteen ja hän ei suostunut juomaa ei teetä ei kahvia muusta kuin niistä. Niille alkoi tapahtua onnettomuuksia ja osa teevadeista häipyi kukkaruukujen alle etc.
Se Taika on hengenvaarallinen, sillä näen enneunia, joissa minulla on ne mukit SEKÄ sinisenä että punaisena. Joulunaikaan pitää saada punaista Taikaa!
S., en ikinä toisi sinulle mukia, mutta yksi kirja täällä odottaa ihan sinua;-)
VastaaPoistaKirjoista ehdimmekin puhua Jaelin kanssa, kun hän soitti minulle Helsingistä. Olemme kaikki yhstä mieltä, että kirja on tehty kiertämään ja hyödyttämään mahdollisimman monia, lukuunottamatta arvoteoksia tai erityisesti tietylle henkilölle kohdennettuja, joissa vastaanottajan persoona on huomioitu.
Lahjat! Se kun joku tuo tavaraa. Siinä se ongelma. Niitä ei voi laittaa kiertoon. Minulla on yksi komero niitä varten. Kukaan ei ikinä osaa ostaa minulle mitään, jota voisin pitää esillä. Miksei kaikki voisi tuoda aikuiselle ihmiselle kukkia tai viinipllon tai samppanjaa. Ei tarvitse olla enempää tavaraa. No, villasukkia tarvitsen aina ja niitä olen nyt saanutkin ihanalta blogiystävältä.
Että sinä saat asua niiden kalliotamaanien naapurina! Niin epistä;-)
Minäkin kaipaan usein pienempää asuntoa, sillä ihan oikeesti tämän järjestyksessä pito, ikkunoiden pesut yms. alkaa ottaa välillä aivoon. Toisaalta olen ihminen, joka tarvitsee tilaa ja 'tilaa' eli siinä minun dilemma.
Minulla alkaa mieletön raivaus silloin, kun alan pakata talvivarusteita pois. Silloin, suviaikaan, komerotkin näyttävät tilavammilta...
Siivous on muuten elämän hukattuja tunteja. Masentava ajatus, sillä elämä on niin lyhyt ja muutakin voisi tehdä...
Niin, se yksi kirja ;-)
VastaaPoistaOlen kyllä tulossa Suomeen kait vain joskus ensi vuonna, mutta pitää kait sitten koukata sitä kautta. Ajattele, olen viimeksi käynyt Jyväskylässä vuonna 1978, enkä siellä saarellasi koskaan...
Saa nähdä sitten. Kuitenkin, jos tällä välin sattuu sinne tulemaan joku muukin jolle se kirja käy, anna vaan ja minä otan sitten jonkun muun. Pitäisihän sitä ainakin kerran elämässä henkilökohtaisesti tavata ilmiö nimeltä Leena Lumi. :-)
Täsmennän vielä tuota asuntoasiaa. Täällä meillä päin 67 neliötä on tosi pieni. Asunnot ovat tavallisesti paljon isompia ja pienetkin perheet asuvat yleisesti yli 100 neliössä. Valintaamme on usein ihmetelty kun meidän iässä ja 'asemassa' (inhoan tuota sanaa)olevat tavallisesti asuvat jossain vähintäin 200 neliön omakotitaloissa ja jotkut joskus kysyivät mieheltäni että miten on mahdollista että sinä olet ****(ammatti) ja näin asut. Minua se on huvittanut kovasti, sillä meille molemmille on muut asiat tärkeämmät kuin 'julkisivu' ja materia.
Siivous on todellakin hukattuja tunteja, mutta ajattelen sitä aina hyötyliikuntana ja teenkin sitä mahdollisimman paljon samalla venytellen.
S., että oikein ilmiö;-)
VastaaPoistaLuulin, että Jael olisi tullut nyt, mutta hänellä on vain lyhyt pyrähdys tälä kertaa. Hän tulee, mutta haluaa tulla kesällä. Emme tiedä vielä onko se tänä kesänä, sillä Hänen Majesteettinsa menee kaiken edelle.
Siis tuosta asunnon neliöistä ja asemasta syntyysemmoinen merkillinen yhtälö. Minä olen sanonut miehelleni, että haluasin loppuelämän olevan seikkailu ja voitaisiin muuttaa pienempään tai jopa myydä kaikki pois ja asua muutamassa maassa aina jonkun aikaa vuokralla. Välillä molemmat ovat suunnitelmasta jo ihan innoissaan, mutta sitten jossain vaiheessa meidän perheen Järki alkaa perua...
Minä en kestäisi siivousta ollenkaan, ellen ajattelisi sitä liikuntana. Kaksikerroksinen talo ja jyrkät raput ja niitä mennään monta kertaa päivässä. Tänään kun ei ollut lumitöitä (mikä ihme!), kärräsin talvipuita lisää pannuhuoneeseen, lämmitin leivarin, pidin Olgaa kahteen otteeseen puutarhassa samalla kun itse kuvasin ja kohta alan hauduttelemaan illan ruokaa, joka tosin syödään vasta klo 19. Ei Päämies ole kotona ennen klo 18:ta.
Tosi lohdullista kuulla, että on muitakin tavarataivaansa ahdistamia.
VastaaPoistaAloitin vaatehuoneesta, kesken on edelleenkin ja isot jätesäkit rötköttävät täysinä. Joku viisas loihe lausumaan joskus, että vaatetangolle vaatteet nappirivi samaan suuntaan, käytön jälkeen käännetään toiseen suuntaan ja vuoden kuluttua kaikki edelleen alkuperäiseen napittavat roskiin. Siinäpä se. Tuhansia selityksiä, miksi tämä ja tämä riepu vielä hengarissa roikkuu; sitten kun jne...
Minut tämä tavarataivas on vienyt jo sellaiseen tilaan, että isosta huushollista huolimatta ahdistaa. Ei hyvä. Kohta itse muutettava telttaan pihalle? Hih. Mutta, mutta. Kun on lapsena ollut pää alaspäin jenkkikassissa ja ilman leluja, nyt "isona" haalii ympärilleen lähes kaiken mitä irti saa. Niin se vain on, valitettavasti.
Anja, sanoit kommenttisi lopussa yhden todellisen syyn. En ollenkaan tarkoita,että voisit olla äitini;-), mutta tunnistan saman piirteen äidissäni. Hän hamstraa, eikä hän kärsi siitä. Se on normaalia. Kun on kaksi kertaa joutunut lähtemään pakkoluovutetusta Karjalasta ja jättämään kaiken, niin siinä on syy ja sen seuraamus.
VastaaPoistaMinullekin on kertynyt tavaraa, mutta minä sentäänymmärrän tästä kärsiä! Ja olen avioliitossa Mr. Nuukuuden kanssa. Oli iso työ erottaa hänet muutama vuosi sitten rakkaasta rippipuvustaan! Minä en halunnut koita kotiimme, joten pakkohan mun oli se tehdä...
Tiedätkö, kun menemme äidille, hän luovuttaa Lumimiehelle mitä vain rojua, mitä hänen pieneen varastoonsa ei mahdu ja tämä yksi ottaa. Meillä ei auto ole yli 15 vuoteen edes käynyt autotallissa, sillä siellä on 'jotain mitä voidaan vielä joskus tarvita'. Nyt minulla keittää se, että takkahuone alkaa olla täynnä vanhoja televisiota ja varanäyttöä etc. 'kaiken varalata, sillä niitähän voidaan vielä tarvita'. No, itse olen yhtä surkea vaatepuolessa, mutta minä edes teen sille jotain...
Voi Leena, sama vika "Rahikaisen", eipä henno tyhjentää autotalliaan rojusta, näkisitpä hänen "musiikkihuoneensa", sisävarastonsa jne. Kaipa vanhat reikälevypuhelimet jo voisi heittää veks. Ja paljon muuta. Mutkuneijostartteejoskus..blaablaa. Nauretaan vaan yhdessä, muuta ei voida. Ei auta vaikka olen vedonnut, ettei lasten sitten tarvise siirtolavaa kutsua....
VastaaPoistaYleensä jokaisella on jokin himon muoto. Onnekas tieto niille, jotka kamppailevat "yksinänsä" tavarapaljoudessaan.
VastaaPoistaItse käyn kerran vuodessa vaatteeni läpi. Jos jokin on ollut täysin käyttämättä, niin katselen sitä tiukalla katseella ;-), saatan pistää sen vielä kokeeksi kaappiin. Mutta! Mutta, sitten seuraavalla läpikäynnillä tuo vaate lähtee kiertoon, jos en ole siihen koskenut.
Olen siis tiukasti katsonut vaatteitani vuosittain ja täytyy todeta, että nyt tämä toimii. Kaapissa on vaatteilla tilaa hengittää ja kun osa vaatteista on aina lepäämässä (talvi tai kesäkuteet), niin siinä uuteen kauteen siirryttäessä osa lähtee jokatapauksessa pois. Sitäpaitsi vaatekomerossani on aina sopivia vaatteita, ei liian isoja tai pieniä. Oppini on mennyt itselleni perille ;-)
Miehen vaatekomero ei sitten toimikaan samalla tavalla. Siellä pyörii tooodella vanhoja kuteita, joita ei käytetä, mutta joita pitää säilyttää ;-)
Jäisipä keräilyinto miehellä vain vaatteisiin. Ei jää, ei todellakaan. Minä sitten vien omia kuteitani ja tavaroitani kierrätykseen ja mies levittäytyy omilla kamoillaan minunkin tiluksilleni. Niin se menee. Tyhjän tilan määrä on vakio. Sen määrä on: vähän!
Hihii...
Anja, tämä taitaa olla aika monen daamin osa;-) me ei mahduta kohta mihinkään, sillä suunnitelmissa on vielä tontin alaosaan puuliiteri varastolla!
VastaaPoistaBirgitta, nyt kuulet aivan päinvastaisen stoorin. Minun mieheni heittää pois vaatteen, nyt kun siitä rippipuvusta päästiin;-), ellei ole käyttänyt pariin vuoteen, minä en pysty. Ennen oli hyvä kun kotipitäjässä oli erinomainen matonkutoja, sinnen vein kaikki ja tuli tuhteja mattoja. Jos jotkut ovat liian pieniä, kuvittelen mahtuvani vaatteeseen vielä joskus, viimeistään vanhana jas hauraana;.-) Olen toivoton vaatteiden kanssa ja mies muun kanssa. Ja mieheni komero on kuin milliviivaimella vedetty. Hän ei suostu enää samoihin vaatekomeroihin kanssani. Ehkä hyvä enne on, että edes yöasuni saavat levätä samalla hyllyllä kuin hänen;-)
Ilmeisesti tyhjän määrä on vakio!
Leena,
VastaaPoistaA good article. I am drowning in "stuff', most of which does not make me happy. The point is to decide is what is a want and what is a need. I think most of our purchases are wants, not needs.
Anonyymi, thanks!
VastaaPoistaI suppose shopping more and more is like taking some drugs. I know some melancholy persons who try to 'cure' themselves by shopping. Then at once they are in the circle of all time depression, which is becoming the worse the more they are shopping. The happines doesn't live in the stuff. It's the wild bird and wants to fly where money doesn't talk.
Olenpa onnekas, ettei minuun ole iskenyt mukimania ! Kuulostaa oikein pahalta ;-) Mutta vaatemania, voi se on minulla kauhean pahana . Nyt kiskoin alas yhden kaapillisen vaatteita ja lajittelen, liian pieni, en ole käyttänyt, mikä tää on jne. Pitäisi vain keksiä, että mitä niille teen ( mikäs kohta se nyt olikaan, se että pelkkä lajittelu ei riitä ) ?! Olen asettanut itseni myös kirpputorikieltoon ja yritän virittäytyä vähän kriittisemmälle mielelle silloin, kun tutkailen tavaroitani.
VastaaPoistaKiitos linkityksestä ja mukavaa viikonloppua sinne !
Petriina, minä olen ostanut vuosikausia vaatteita himolla, en tarpeeseen, joten ongelma on iso. Etenkin puseroiden kohdalla. Muut vaatteeni ovat aika laatusia ja pidän niitä kauan. Olen antanut itselleni luvan tilata kerran vuodessa Peter Hahniltakin, mutta nyt en avaa edes kuvastoja. Täältä kauimmaiselta saarelta ei lähdetä mihinkään kirpputoreille ostamaan tai myymään, joten heräteostokset ovat Sokoksen puseroita tai muutaman kerran vuodessa Stokkan käynneiltä.
VastaaPoistaSe mukimania voi iskeä sinuun kuin salama! Minä olisin siitä kuivilla ellei olisi tuota hemmetin Taika-sarjaa...siis en ole kuivilla, olen mukiholisti kerran taas puhun tuosta sarjasta. Olen Anonyymi Mukiholisti!!! Apua!, en edes anonyymi enää;-)
Kiitos itsellesi ideasta! Tätä on tullut valiteltua, mutta ei ole tullut meleen tehdä postausta aiheesta. Huomasin, että kummankin blogissa on ollut vilkasta keskustelua.
Mukavaa viikonloppua, Petriina♥
Voi taivas mikä aihe.Eilen just levitin makkarin lattialle meille tulevat( siis minulle)lehdet ja ne mitä aina ostan ja kauhistuin, siis ihan älytön määrä. Eikä siinä mitään, mutta kun joitakin on jo tullut kymmeniä vuosia ja taitaapi olla kaikki säästössä.Pitäis tehdä jotain.
VastaaPoistaSitten mulla on ollut kellomania. Patteriloppu olevia kelloja on monia, joskus täytyi aina ostaa reissuilta kello.
Kirjoista en viitsi puhuakaan.Niitä kun vaan on ja aina tulee lisää.
Vaatteita kertyy kaappiin meiningillä, jos joskus mahtus, vaikka hyvin tiedän ettei koskaan tule pidettyä.
Onneksi asutaan omakotitalossa. Olen joskus ajatellut että mitenkähän me ja tavarat mahduttas kerrostaloon, ei mitenkään.
Hoitokuuri sopisi hyvin, sillä olen samaa mieltä, että vähemmän on enemmän!
-hanne-
Hanne, anteeksi nyt kauheasti´, mutta mua alkoi taas naurattaa;-) Sulta jotenkin lohkesi tuo litania silleen, että...siis ihan elävästi näin, miten voit ehkä tehdä saman, minkä minä joskus eli vedän omasta komerostani (Päämiehellä on oma ylisiisti) kaikki vaatteet lattialle ja sitten istun siinä ja lajittelen. Näinkin nyt sinut ihmettelemässä vaatevuorten keskellä. Ja kelloja!
VastaaPoistaJa jos luit kommentteja, niin tämä meidän perheen Järki kantaa anopilta kaikki, mikä ei anopin pieneen varastoon mahdu. Siis Luvialta siirtyy tänne epäkuranttia tavaraa, jota Päämies ehkä tarvitsee joskus...kunpa tietäisit.
Kuvittele: Minulla on nyt isoja pihakynttilälyhtyjä, joita en tänä talvena käyttänyt kertaakaan. Ne eivät näytä enää hyviltä silmääni. Malli oli se iso kartio ja aina mustia. Mutta mikä parasta: en ostanut uusiakaan, vaikka sinäkin niitä mainostit. Kai se olit sinä...
Kuinkas sattuikaan että Seinäjoen Cittarissa oli Taika-mukit tarjouksessa. Ostin sinisen.
VastaaPoistaTämä tieto ei varmaankaan millään lailla auta mukiholismisi hillitsemisessä, mutta oli ihan pakko tulla mainitsemaan asiasta! :D
Satu, käännät puukkoa haavassa;-)
VastaaPoistaEi todellakaan, sillä olen yllytyshullu! Ymmärrän ettet voinut pidättyä...;-)