keskiviikko 5. tammikuuta 2011

NAUTI KODISTASI

Epilogi

Monet ovat varmaan jo arvanneetkin, jos ovat ehtineet miettiä, että innokas puutarhanpitäjä on myös innokas sisustaja. Saatuani oman puutarhani suunniteltua, lähdin tekemään suunnitelmia ystäville ja sukulaisille. Kahden ison remonttimme jälkeen en voinutkaan enää uudistaa olohuonettamme sellaiseksi kuin sen haluaisin, mutta siirryinkin unelmoimaan ja antamaan vinkkejä muille. Raha ratkaisee monessa, mutta vain osaltaan, sillä kaikkein tärkeintä on mielikuvitus ja siitä olen kroisos. Olen jo vuosia katsellut täyteen ahdettuja koteja, joissa ei mahdu hengittämään asumisesta puhumattakaan. Olen myös hämmästellyt koteja, jotka on tehty isolla rahalla, mutta joissa tuntuu ettei siellä viihdy kukaan. Olen kyseenalaistanut omia mieltymyksiäni, sekä myös toisten upeimmista sisustuslehdistä alkaen. Minä olen vasta matkalla, mutta tiedän että suuntani on johtava minut nauttimaan kodistani. Tule mukaan!


Saatuani käsiini kirjan Nauti kodistasi (Enjoy Your Home, WSOY 2010, suomennos Outi talvitie) tiesin löytäneeni unelmieni kotiin. Kerrankin sisustuskirja, jossa lähdetään ihmisestä itsestään, unohdetaan kaikki säännöt ja seurataan sydämen ääntä luottaen omaan itseen, ei matkimalla sisustuslehtien lumoavia kuvia, vaan antamalla kaiken virrata.


Tulen tämän kirjan jälkeenkin fiilistelemään rakkaita brittiläisiä sisustuslehtiäni sekä monia, monia sisustuskirjoja, mutta Nauti kodistasi kirja jää minulle Sisustuksen Sielukirjaksi, kuten eräs puutarhakirja on minulle Puutarhan Sielukirja. Trendit tulevat ja menevät, mutta jos kodin virtaus on häiriintynyt, alat tuntea ahdistusta. Pysähtynyt virtaus pysähtyy usein tavaroihin, joita säästetään tuntemattomien tarpeiden varalle, joita ei sitten lopulta koskaan tarvita. Virtaus voi pysähtyä myös siihen, että sellainen tavara, jota usein tarvitset ei ole helposti käden ulottuvilla. Onneksi itse luin ennen keittiöremonttiamme Frances Mayesin kirjan Toscanan auringon alla ja tajusin tehdä sen, minkä italialaiset ovat keksineet jo satoja vuosia sitten: keittiöön avohyllyjä! Keittiökoneet eivät kuulu kaapin perälle vaan rohkeasti esille ja käyttöön. Myös kirjojen tulee olla esillä, jos kodissa luetaan paljon ja niiden lähellä tulee olla kunnon lukutuoli ja valaisin. Taiteilijatarvikkeet taas vaativat oman tilansa ja sitä kutsutaan ateljeeksi. Tärkeintä on tehdä koti olotilaksi, jossa viihdyt nauttien ja tuntien, miten kotisi ilme voimaannutta sinua ja saa kaiken virtaamaan.


Tämä kirja antaa lukijalleen täsmäratkaisuja aina pohjapiirustuksista värikarttoihin ja monta uskomatonta ideaa niiden väliltä. Löydät värisommitelmia, joita olet aina kaivannut, näet keittiön pöydän, johon heti kaipaat ja muistat yhtäkkiä, miksi aioit rakentaa U-talon…sehän oli se ulkokeittiö idea, jonka halusit olevan talon yhteydessä, eikä erillisenä kesäkeittiönä puutarhan perällä.


Katsokaa jo kirjan kantta: Kesäinen design-tila, jossa on vain yksi kukallinen sohva kuten tässä, rikkoo odotukset ja osoittaa, kuinka tehokas modernin ja raikkaan yhdistelmä voi olla.


Ja sitten käsite tila. Eihän tilaa voida kuvata vain neliömetrein vaan myös sellaisin käsittein kuin rauhaisa ja yleisilme. Ja miksi olohuoneessa täytyy olla sohva? Tämä kysymys muuten muuttuu minulla heti kun pääsen kiinni olohuoneeni uudistamiseen. Ja miksi kauniit, kuuluisan suunnittelijan lakanat pitää peittää päiväpeitolla? Armottomana lakanafriikkinä, olen jo vuosia sitten luopunut päiväpeitosta ja kaikki saavat ihailla lakanoitamme, joiden taustana makuuhuoneen uusi tapetti päätyseinällä ja siinä yksi tietty väri, joka määrittää lakanahankintojamme.


Nyt on muotia suosia runsasta valkoisuutta ja siinähän ei sinänsä ole mitään vikaa. Siitäkin kirja kertoo muistuttaen, että valkoisen sävyjä on todella paljon ja ne toimivat usein hyvin yhdessä. Siis kirjan runsaissa kuvissa tuodaan paljon esiin vaaleita pintoja, mutta myös niiden myötä vaikka vintagea ja rustiikkia. Huomioon otetaan myös valon virtaus ja vihdoin tulee luku Ajattele värejä. Itse olen nyt yli kaksikymmentä vuotta elänyt mustavalkoista funkkista, jossa siis mukana kaikki mikä tuohon tyyliin liitetään ja nyt on tullut värinälkä. Vaan pidättelen vähän, sillä todellakin…sieluvärini on turkoosi, se ei saa vallata kaikkea, mutta siellä täällä. Ja sitten lumovoimainen pinkki ja koboltinsininen ja lime…

Nauti kodistasi on todella runsas ja antava kirja. Kuvat ovat poikkeuksellisia. Myös osa teksteistä on tehty käyttäen tehokeinona sivuja, joissa kuin kultaisena mantrana tikkukirjaimilla ne tärkeimmät asiat, joilla löydät keinot nauttia kodistasi. On myös ohjeita, miten selvitä kaikkea tilaa dominoivasta televisiosta. Me ratkaisimme sen niin, että televisio ei saa koskaan olla olohuoneessa eikä keittiössä, vaan takkahuoneessa, jossa se on auki vain kun todella jotain katsotaan. Syntyi upea rauhan virtaus joka yltää kaikkiin huoneisiin….

Kirjassa otetaan esille myös pienet tilat ja niiden sisustus, muistutetaan että ei ole vain yhtä ainoaa tyyliä, vaan realistisinta on lähteä liikkeelle Mix&Match –periaatteesta, joka tuottaa hauskempia ja omaperäisempiä tuloksia. Asumisenhan tulee olla persoonallista, eikä näyttää huonekalumyymälän osastolta. Koristeet saavat armon, sillä nehän viimeistelevät unelmien kodin. Jollekin se on Kaj Franckin Lokerovati, toiselle perintökalleus ja kolmannelle rakas kirpparilöytö.


Nauti kodistasi on täsmäratkaisuja tarjoava teos, mutta vie oudolla voimallaan tunnelmaan, jossa tiedät, että olet löytänyt Oman Salaisen Paikkasi, jonne ystävätkin löytävät – nauttimaan.


Prologi


Vähemmän on enemmän myös kodissa.

35 kommenttia:

  1. Siis nyt tuli kirja, joka mun on pakko lukea! Juurikin tuskailen uuden kotimme värimaailman kanssa. Minä kun rakastan tiettyjä värejä. Pohdin sitä miten kaiken saa toimivaksi kokonaisuudeksi jne. Onkohan tätä kirjaa jo kirjastoissa? Pitänee tarkistaa.

    VastaaPoista
  2. Assari, tämän kirjan ilmestymisaika on tammikuu. En nyt löydä tähän päivämäärää, mutta voin yrittää kysyä. Ja voithan katsoa neitstä, löytyykö sitä. Minulla on ensin lumityöt...

    Minäkin rakastan tiettyjä värejä.

    Kannatan kirjastoja, mutta minusta tämä kirja on niitä, jotka pitää omistaa. Tämä kirja on kaiken sisustuksen äiti!

    VastaaPoista
  3. Kiitos, Leena ! Kerrankin sellainen sisustuskirja, josta voisin pitää. En pidä kovainkaan paljon sisustuslehditä, joissa on yleensä joko liikaa trendejä tai mahtipontisuutta ja sieluttomuutta. Kodista pitää tosiaan nauttia ja sen pitää olla persoonallinen, jotta siellä viihtyy.

    Hyvää loppiasaattoa <3

    Niin ja värienkaipuuseen olen hommannut pinon tilkkupeittokankaita. Ne ovat niin kauniita, että pidän niitä esillä toistaiseksi, ihan vain silmänilosta !

    VastaaPoista
  4. Ai että kuulostaa ja näyttää hyvältä! Aivan lumoavat kuvat.

    Meillä kamppaillaan ikuisesti pienten tilojen kanssa. On ihan järkyttävän ahdasta mutta toisaalta kodikasta. Voin vain haaveilla ateljeesta tai tv-huoneesta... Tai edes kodinhoitohuoneesta, joka olisi se akuutti ja aina läsnäoleva tarve.

    PS. En ylläty turkoosista sinun värinäsi, vaikka se olisi voinut olla myös oikein uhkea pinkki. ;)

    VastaaPoista
  5. Ok, siis suuntana suoraan kirjakuappa :) Olen vain yleensä toiminut niin, että olen ensin hommannut teoksen kirjastosta ja jos kirja on helmi niin sitten hankkinut itselle.

    VastaaPoista
  6. Petriina, toivottavasti pidät edes hiukan niistä, jotka esittelen myöhemmin;-)

    Minäkin lopetin sisustuslehtien tilaamisen ja ostan yleensä vain kerran kuussa yhden, usein Country Homes & Interiors, vaikka siellä onkin tehty rahalla, niin poimin sieltä pieniä vinkkejä ja JUON kauneutta!

    Hyvä idea sulla toi tilkkupeitto! Minä ostin värijanooni Prismasta sisustustyynyjä, jotka minun mielestäni sopivat toisiinsa. Ostin vähitellen ja nythän niitä alkaa olla. Se korvasi sen, että en pääse nyt olkkarin sisustamiseen, sillä se vaatiikin sitten jo enempi.

    Kiitos samoin Sinulle, Petriina!

    Ilse, usko mua, tämä kirja soveltuu myös pienten tilojen omistajalle, sillä tämä neuvoo, miten saat tilaa! Me tehtiin se meidän keittiöön. Nyt minusta meillä on iso keittiö, jonne kaikki kokoontuvat.

    Toivottavasti tuo ateljee-sana ei nyt anna tästä kirjasta ylellistä kuvaa, sillä tämä kirja on ylellinen vain ideoiltaan, kuviltaan ja neuvoilta, miten pienellä rahalla saadaan aikaaan iso muutos.

    No, en päästä turkoosia ollenkaan yläkertaan;-) Se on ollut teiniajoista asti mun sieluväri, ei enää päävaateväri ja sisustuksessa näkyy enempi pinkkiä, mm. uusissa makkarin uudessa tapetissa, kynttilöissä, lakanoissa (eivät koko pinkit!), mariskooleissa etc.

    Ilse, olen vannonut: Ilman kodinhoitohuonetta kuolen. Siis kuolen, jos muutamme tästä isosta talosta pienempään. On upeaa, kun ei tarvitse pestä pyykkiä pesuhuoneessa. Olet siis kaipaamassa juuri sitä, mikä minun mielestä on must!

    Assari, otan nyt riskin ja lupaan tämän tyydyttävän juuri sen, mitä etsit. Vahvistus: Minun piti laittaa tämä kirja Ystävänpäivän arvontaan ja nyt pystyn siihen vain ostamalla kirjan!

    VastaaPoista
  7. Vaikuttaa kirjalta, jonka haluan omistaa! Kunhan pääsen kirjakauppojen äärelle eli ensi viikolla. Olohuone kaipaakin hieman järjestelyä, mutta en vain tiedä miten. Haluaisin sinne löhönojatuolin, mutta kun tilaa on vähän ja jostakin pitäisi luopua.

    Minulla on kotona "kirjasto", ts. työhuone, jota sisareni nimitti alusta alkaen kirjastoksi. Kuulostaa tarpeeksi mahtipontiselta. :)

    Mukavaa loppiaista ja loppuviikkoa!

    VastaaPoista
  8. Ihania kuvia! Yritän aina miettiä,miten voisi kivemmin sisustaa tätä kämppääni,mutta a) makuuhuone on liian pieni ,b) keittiö väärän muotoinen....Mutta pikkujutuilla aina löytyy jotain kivaa,joilla voi muuttaa hieman yleisilmettä,ja tuossa kirjassa on varmaankin hyviä vinkkejä! Avohyllyt ovat kivoja,mutta niihin kerääntyy aina pölyä.....Eniten käyttämäni keittiökoneet ovat esillä,muut sitten keittion takana olevassa pienessä palvelutilassa,avohyllyillä....

    VastaaPoista
  9. Helena, olohuone on minunkin ongelmani, mutta kun muutos tulee, sinne ei tule enää sohvaa, vaan jättimäiset löhötulit. Näin kerran juuri sellaiset kuin olisin halunnut...Ne olivat semmoista luonnonvaaleaa ja kuin haalistunutta navya...Haluan olohuoneestame Villan, koska koko kesän siitä on ovi auki isolle patsillemme, joka on siten olkkarin jatkumo.


    Minullakin on "kirjasto", mutta kutsun tätä toimisto/kirjastoksi;-) No, yksi seinällinen kirjoja, ja olisi enempikin jos kaikki pitäisin. Tämäkin odottaa remonttia, sillä ehkä tähän raknnetaan kiinteät kirjahyllyt kahdelle seinälle...

    Kiitos samoin Sinulle, Helena!

    VastaaPoista
  10. Jael, ja kirja on niitä ihania kuvia täynnä. Me teimme keittiöstä isomman hävittämällä osan kaapeista ja siirtymällä avohyllyihin. Niihin ei mitään pölyä kerry, jos niissä pidetään tavaraa, joka koko ajan kiertää, virtaa...Ja haluan pitää kirjatkin avohyllyissä ja niihin voi kertyä pölyä, mutta mekin olemme joskus vain pölyä...

    Miten minä muistan nähneeni keittiöstäsi jonkun kuvan ja siinä oli avotilaa eli näytti hyvin toiminnalliselta ja appelsiinin ja hunajan tuoksu tuli tänne asti...

    VastaaPoista
  11. Nyt ollaan asian ytimessä..ihan tärisyttää kun ajattelen mitä tapahtuu kun joulukuusi pian kannetaan ulos..etsin paikkaa uusille vanhoille lipastoilleni jotka vuosien etsinnän jälkeen lopulta löysin, kaksin kappalein. Jos voi sanoa, että tarve on nyt tyydytetty niin sanon. Mutta sisustusihmisenä...hetkeksi aikaa vain.. ps. älkää kertoko tätä miehelleni :)

    VastaaPoista
  12. Nette, sitä nimenomaan. Onnea tuplalipastoistasi! Varmaan tyhjennät nyt kaiken ja alat rakentaa kaikkea sen viimeksi hankitun ympärille. Ja vain niitä valkoisia verhoja...eläviä kukkia ja täydelliset valot.

    Minun mielestäni ne pitää olla ihan eri puolilla taloa, etteivät 'syö' toisiaan. Mitäs jos se ensimmäinen menisi jompaankumpaan makkariin, teidän tai vieraiden...

    Jos minusta riippuu, niin meille tulee olkkari, jota alan rakentaa juuri vain tuosta jugend-piirongista ja valkoisista verhoista, paitsi, että siitä upeasta ryijystä en luovu ikinä ja se sopiikin yhteen piirongin kanssa...

    Meinaat siis pyytää Lumiestä mukaan noutamaan piironkia;-)

    Nette, sun on pakko ostaa tämä kirja, sillä en lainaa. Tämä on nyt kohtalo...

    VastaaPoista
  13. Koti on paras paikka ja sen viihtyisyyteen kannattaa kiinnittää huomiota. Tuollaiset ovat hyviä kysymyksiä kuten "Onko olohuoneessa pakko olla sohva?" Liian usein sisustetaan siten että ei käytetä omia hoksottimia. Yksi tyypillinen esimerkki tästä on olohuoneen kirjahylly, silloinkin kun perhe ei omista yhtään kirjaa.

    VastaaPoista
  14. Rita, borta bra, hemma bäst.

    Otit esiin varmaan sen kaikkein yleisimmän outouden eli olkkarin kirjahyllyllä ja siinä enemään kaikkea muuta kuin kirjoja.

    No, minulle on nyt tullut tuo pinttymä, että 'miksi sohva olkkarissa?' Siinä kun istutaan ollan kuin kanat orrella, kun paljon seurallsempaa olisi istua sopivasti ryhmitellyissä isoissa nojatuoleissa, semmoisissa aika isoissa.

    VastaaPoista
  15. Ihan minun kirja kanssa! Täytyypä hankkia käsiin ja jopa kirjahyllyyn.

    Tykkään kanssa sellaisesta sisustuksesta, jossa on enemmän oivallusta ja vähemmän laittamalla laitettu valuuttaa menemään. Tosin jotkut klassikko huonekalut / design kyllä maksaa maltaita. Minulla ei ole ainakaan ollut tuuria sellaisia löytää kirppiksiltä tai mystisiltä roskalavoilta.

    VastaaPoista
  16. Minäkin haaveilen kyllä avarasta, harmonisesta mutta kodikkaan lämpimästä sisustuksesta..mutta..Olosuhteiden pakosta asumme nyt 69 neliön kolmiossa, jotta tuota on aika mahdoton toteuttaa, eli tavaraa on paikoin paljon pieneen tilaan jouduttu "ahtamaan". On tätä silti onneksi jotkut kodikkaaksikin väittäneet :)

    Isot, lokoisat nojatuolit haluan sitten joskus sinne The Kotiin, johon tulee minulle oma "kirjastohuone", eli huone jossa joka seinällä kirjahyllyä, ja sitten vain iso lukulamppu, pieni pöytä ja kaksi isoa laiskanlinnaa jalkarahien kera..ja ehkä takka;)

    VastaaPoista
  17. Anne, minulla on se Franckin Lokerovati ja se saa nyt piisata 'nimistä'. Asun Alvar Aallon huvilasaarella ja ihailen Aaltoa, olen mm. ostanut monia hänestä kertovia kirjoja, mutta en ole enää varma, että haluan sitä jalkalamppua tai tarjoiluvaunuakaan - enää. Maku muuttuu...No, vanhaa funkkisperua ihailen yhden suunittelijan töitä ihan pää märkänä, mutta tyydyn vain ihailemaan. Ja jokin aika sitten istuin kyläpaikassa sellaisessa aidossa tuolissa ja olihan se aikamoista.

    Anne, minua ihan jännittää, miten sitten sisustat, kun talo on valmis! En ole ollenkaan maltillinen ihminen, mutta sen myönnän ja olen joutunut oppimaan, että maltti on valttia, kun valitsee laattoja, keittiötä tai uusia mööpeleitä.

    VastaaPoista
  18. Ihanuuskirja!! Kerro vielä mikä on Leena se sinun paras puutarhakirjasi? Kiinnostaisi tietää...oot varmaan kyllä joskus kertonutkin, mutta päässäni ei pysy mikään tieto kuin hetken.

    Sohva on kummallisuus, kun minä käytän vain toista päätä siitä, isäntä istuu omassa tuolissaan vastapäätä ja sitten tosiaan vieraat kuin kanat orrella, on siinä kiva keskustella :(

    Päiväpeitosta luovuin juuri silloin kun ostin Pentikin kalliin päiväpeitteen, jota aloin sitten inhota -höh! Sääli piilotella pussilakanoita, näin on.

    Amerikkalainen Flylady neuvoo shoppailemaan omassa kodissa eli kierrellään ympäriinsä eri huoneissa ja siirretään kauniita tavaroita uusille paikoille. Sitä ennen on heitettävä pois tai annettava jollekin kaikki mikä ei tunnu hyvältä niin tulee tilaa hengittää ja siivouskin on helpompaa.

    Kiitos Leena, tästä taitaa tulla nyt pakko-ostos :)

    VastaaPoista
  19. Susa, olosuhteet tulevat ja menevät. Ei minullakaan ole aina ollut näin suurta tilaa. Huomenna se on sinulla.

    Olet varmasti huomannut lehdistä ja tässäkin kirjassa on paljon vinkkejä pikkutiloihin. Minäkin tässä isossa talossa lusin pientä keittiötä kauan, kunnes puolitimme kaappien määrän ja laitoimme avohyllyjä. Kokkaava ihminen tykkää kunnon keittiöstä.

    Susa, kun ostat talon tai rakennat sen, oman uuden kodin, usko mua ja Ilseä, se kunnon kodinhoitohuone päihittää monta asiaa. Mutta tottakai kirjasto!

    VastaaPoista
  20. Kuvat ovat todella kauniita, vaikka itse ehkä olenkin antiikin ja vanhan tavaran keräilyhimossani vähemmän harmoninen sisustaja:) Mutta siitäpä syystä tasapainoilen jatkuvasti tavaran ja tasapainon, tai kuten sanot: virtausten välillä ja kaikki sisustaminen kiinnostaa. Sisustaminen ja remontointi ei tunnu meillä loppuvan vaan kun saan yhden kohteen loppuun, käyn jo uuden kimppuun.

    Tämä kirja täytyy etsiä ainakin kirjastosta ensilukuun ja mikäli se iskee kuten sinuun, omaksi! Kiitos tästä!

    VastaaPoista
  21. Sari, munkaan pää ei muista enää mitään...Olen valinnut sen muistaakseni kerran vuoden parhaaksi puutarhakirjaksi, se on päällimmäisenä olohuoneen kirja/lehtitasolla putarhakirjoissa jo huuhtikuulla ja laiotin sen nyt ihan sinua varten jälleen oikeaan sivupalkkiin. Siitä kuvasta kun klikkaat, pääset suoraan kirjaan. Sen kirjan nimi on Ihanat kärhöt - Yli 100 klematis-lajia ja varmistin tänään, että sitä löytyy myynnistä. Missään ei ole niin ihania kuvia ja niin paljon salaperäistä romantiikkaa. Tämä kirja tuuppasi minut kärhöjen tielle, vaikka Keski-Suomessa asuvana joudun tyytymään varsin vaatimattomaan lajikemäärään. Olen hulluna kärhöihin ja köynnöshortensiaan!

    Kerron sitten, kun keksin, mikä on elämäni toiseksi paras puutarhakirja.

    VastaaPoista
  22. Amma, minä juoksin länsirannikolla kymmenen vuotta huutokaupoissa, kun oli samasta asiasta innostunut ystävätär. Jotenkin katson, että antiikkihuonekalukiintiöni on täynnä. Toivottavasti. Olen näet vierasmakkariremontin jälkeen huomannut, että vähemmän tavaraa tuntuu hyvältä. Menen sinne joskus lepuuttamaan itseäni, sillä olen vasta puolivälissä raivaamista.

    Kyllähän vanha mööpeli käy yhteen uudenkin kanssa...ja tässä kirjassa kerrotaan juuri paljon eri tyylien kanssa 'leikkimisestä', kun sitä omaa tyyliä etsitään.

    Minusta remontointi on jotenkin kivaa - sitten kun se on ohi;-) Ihan oikeesti, odotan jo kiihkeästi seuraavan alkua.

    VastaaPoista
  23. Viehätyin tästä kirjasta arvostelusi perusteella. Ensiksikin nuo kuvat! Ja toiseksi, tärkeämpänä, ajatus kodin tai sisustuksen virtaavuudesta upposi minuun. Niin totta! Ei sillä, onko koti muodinmukainen vai mummotyylinen (ja mummotyylihän on ihanaa) ole väliä, vaan juuri sillä, miltä kotona tuntuu, kokeeko sen omakseen ja häiritseekö kodissa joku asia.

    Kodinhoitohuoneesta ja kirjastosta on ollut paljon puhetta. :) Meillä on kodinhoitohuone, mikä helpottaa arkea. Oma haaveeni oli kuitenkin nimenomaan kirjastohuone. Ja meillä olisi "ylimääräinen" huone, joka nyt kuitenkin toimii työ/vierashuoneena. Se ei voi olla kirjasto, koska huoneen jokainen seinä on rikkonainen (ikkunat kahdella seinällä, ovi kuistille yhdellä ja ovi olohuoneeseen toisella). Näin ollen kirjahyllyt pysyvät olohuoneessa. Silti juuri olohuoneen ja työ/vierashuoneen virtaavuus on hyvä: Värimaailma jatkuu mieleni mukaisena, huoneet ovat ihan erilaiset ja silti yhtä. En osaa selittää, mutta mielestäni tämä voi olla osa sitä kodin virtaavuutta.

    Persoonallisuuden ja harmonian liitto on tärkeää.

    VastaaPoista
  24. Lumiomena, tuo on yksi osa sitä virtaavuutta. Minä poistatin meiltä kalliita ovia, että sain noin kuin sinulla, että näen harmonisesti jatkumon, joka rauhoittaa ja miellyttää minua. Toinen osa virtaavuutta on karsia pois niitä tavaroita, joita ei todellakaan tarvitse. Huomenna aloitan. Tulin ihan täpinöihin tästä kirjasta!

    Minäkin sain tämän kirjasto/toimistohuoneen vasta kun Meri muutti alakertaan. Silti tässä on edelleen yksi runkopatjavuode vierailevaa kummipoikaa (liian nuori yksin alakertaan) tai vierailevaa äitiäni (83 vee) varten. Varsinainen vierashuonehan on nyt entinen Merin huone alakerrasta. Siis sun iässä mulla oli koko olohuoneen iso seinä kirjahyllyä.

    Yksi asia tuli mieleen siitä teidän rikkonaisten seinien huoneesta, että jos siinä olisi edes yksi ehjä seinä, niin olethan nähnyt, miten etenkin briteissä, kirjahyllyt laitetaan kiertämään ovien ja jopa ikkunoiden päältä ja kaikki niiden välit olisivat tietysti hyllyä alas asti. Mutta jos se nyt virtaa, anna olla ja nauti kodistasi.

    Et muuten voi olla ilman tätä kirjaa;-) Tiedän sen jo!

    VastaaPoista
  25. Wau! Hieno postaus ja kirja on kyllä hankittava. Mä itken niitä tuoleja vieläkin...

    VastaaPoista
  26. Anne, tämä kirja sun on ostettava. Saat ystävänpäivänä yhden muun, tästä en luovu. Tämä on mun Sisustussielukirjanni. Juu, tästä muistin heti ne tuolit...kerrankin kadun loppuelämäni jotain mitä EMME ostaneet.

    VastaaPoista
  27. Kaunis kirja. Sisustuskirjoja selailemalla saa kyllä usein loistavia ajatuksia. Jotkut rakkaimmista kirjoista on puhki luettu, vaikka en välttämättä juuri näitä toteutuksia kotiini haluaisikaan.

    VastaaPoista
  28. Varmasti persoonallinen kirja kodeista, huoneista, joissa ihmiset elävät oikeasti.
    Minua on alkanut puistattaa monet lehtien kodit, jotka kalskahtelevat täydellisyyttää.
    Mutta tässä kirjassa näkyy heti jo valmiiksi elämisen jälki.

    VastaaPoista
  29. Johanna, minäkin säästän kaikki Country Homes & Interiors, vaikka en ikinä saa tai tavoittele samaa. Niitä on kiva plarata ja joskus, joskus, sieltä voi löytää vaikka tapetin, jonka sitten tilaakin...

    Nauti kodistasi kirjan ideoita minä haluan kotiini!

    Sooloilija, tämä on juuri sitä ja jokaisen tajuttavissa ja myös saatavilla. Liian täydellinen on tylsää! Elämisen jälki on kodin henki.

    VastaaPoista
  30. Voi Leena, tämäkin on taas niin hieno kirja. Kun ei olisi sitä akateemista ja kalliita maksuja. Taidan lentää Suomeen, tulee kohta halvemmaksi maksaa lento ja tuoda kirjat mukana.

    VastaaPoista
  31. Allu, todellakin alkaa tuntua siltä. Tämä on niin upea kirja, että taidan ostaa yhden blogini 2-vuotissynttärien arvontaan ystävänpäivänä...

    VastaaPoista
  32. Tuon kirjan aion hankkia, silläkin uhalla, että on jo hankittava uusi kirjahyllykin. Hieman sivussa oleva hyllytön pino on jo uhkaavan korkea. - Pidän avaruudesta, joskaaan en kolkkoudesta ja ihmettelen kerta toisensa jälkeen alan lehtien täppösen täynnä tavaraa olevia koteja.Eihän niitä voi edes siivota kunnolla. Usein on myös todettava, että raha luo harvoin kodikasta tunnelmaa. - Täksi vuodeksi jätin Verandan ja Home&Gardenin tilaamatta. Selailen läpi kertyneet vanhat vuosikerrat, enenkuin laitan ne pois. Ehkä irroitan sievästi jonkun sivun, joka miellyttää silmää niille varattuun kansioon,....kaiken varalta!

    Onne Lena Lumi tähän osioosi. Aion seurata tarkkaavaisena.

    www.nami-hiiri.com

    VastaaPoista
  33. Nami-Hiiri, teeppä se. Minä voimaannuin jatkamaan sitä mitä olen aikonutkin eli vähemmän on enemmän. Raivaus alkoi eilen ja jopkainen uusi kaluste joutuu tästä lähin tarkkaan harkintaan.

    Minäkään en tilaa sisuslehtiä vaan ostan aina sen mieluisimman, joskus en. Kaikki vanhat säästän ja lopulta teen kuten sinäkin eli revin niistä parhaat ideasivut irti mappiin, jonka nimi on Make Your Dreams True. Unelman muhituttaminen on melkein yhtä antoisaa kuin maukkaan lihapadan lempeä ja pitkä kypsytys.

    Kiitos! Minä käyn sinulla, mutta en aio innostua sun nameista, sillä aloitin kolmen kuukauden testin: Olen täysin vailla valkoista tappajaa eli sokeria. Huomaathan, kuinka tehokkaasti olen itseni valmentanut henkisesti;-) Voisit blogata myös kirjoja ja etenkin kotimaasi ihania asioita: Mitä tahansa sieltä menee minuun! Paitsi nyt ei ne makeat herkut...

    VastaaPoista
  34. Hups! Se valkoinenhan voi olla ruskeaakin ja vähemmän 'tappavaa' kuvainnollisesti , sillä emme ole nyt upean Leena Lehtolaisen kansien puristuksessa, hiukset pystyssä ;-) ;-)

    Mutta vakavasti: Eräs nuori pariskunta vuosia sitten Hgin kodin naapurista päätti olla antamatta lapsilleen sokeria missään muodossa. Ei makeisia, ei leipää.....suurennuslasilla tiirailivat kaupoissa tuoteselosteita. Ja kuinkas kävi? Lapset sairastuivat jotenkin, en muista miten se ilmeni. Lapset joutuivat sokerikuurille. Totaalittomuus on aina pahasta ! Suosittelen, että ainakin lupaat miettiä 'makeita' ajatuksia. ;-))))

    nami-hiiri

    VastaaPoista
  35. Nami-Hiiri, se on lääkärien sanonta, tuo valkoinen tappaja.

    Olen aina vastustanut kaikkia dieettejä, vaikka jouduin 16 vuotta viemään koko perheen viljattomalla ruoalla tyttäremme vaikean vilja-allergian takia. Ei siis keliakia! Meillä syötiin mielettömästi kanaa, kalaa ja myös punaista lihaa, riisiä, hedelmiä ja herkkuja ja kaikki olimme poikkeuksellisen hoikkia. Ei tullut mieleenkään syödä leipää tai pullaa, koska lapsikaan ei saanut ja siihen aikaan gluteenittomat tuotteet olivat todellakin ala-arvoisia. Nyt olen istunut kaksi vuotta kiihkeän blogini äärellä, koirani ei enää kaipaa vanhana kymmenen kilometrin lenkkiä päivässä kuten ennen etc. ja minulle syntyi ongelma: Kaappini pursuavat vaatteita, jotka puristavat tai jopa eivät mahdu ollenkaan.

    En mielelläni revittele tällä aiheella blogissa, sillä tämä on herkkä aihe. Jonkun mielestä voisin olla näin, minusta en voi.

    Meille tulee Kanadasta vieras jo maaliskuun lopulla ja pakastin pursuaa lakkoja, joissa sokeria mukana, että väri ja C-vitamiini säilyvät, joten se ja vaniljajäätelö lienevät kova sana jälkiruokana silloin.

    En kannata ehdottomuuksia, mutta tämä on nyt mun sisäinen tarve!

    Minulta on muuten tulossa kevään aikana dieettikirjoja, joten olen aika uusilla teillä...

    Mukavaa viikonloppua, Nami-Hiiri!

    VastaaPoista