TALVIUNTA BERLIINISSÄ JA OMAKOTITALON HAASTEITA
Anja kertoo blogissaan tänään, miten hän koki kirjan Talviuni Berliinissä. Samassa postauksessa on sitten kerrontaa siitä, mitä haasteita lumi asettaa omakotitalon omistajalle. Minä puolestani näytän alla erittäin huonolla kuvalla (käteni tärisi pelosta!), miten meillä putsataan vesikouruja. Vesikourujen puhdistuspäivät ovat minulle suven kauhuhetkiä, joten onko ihme, että silloin tällöin uneksin pienestä ja lättänästä talosta.
Kivan kokoinen parveke. Hirvittää kyllä nuo korkeanpaikan hommat. Ihan jo katsojanakin, saati sitten itse kiipeillen jossain katonrajassa.
VastaaPoistaNäyttää aika riskaabelilta touhulta. Onneksi ei pudonnut.
VastaaPoistaHui, kun tuo vesikourujen puhdistus näyttää hurjalta! Meillä on tässä suhteessa onneksi yksikerroksinen talo (ei kuitenkaan lättänä ;)).
VastaaPoistaVaikka nautin talvesta, on ihana ajatella kesäistä iltaa, jolloin parvekkeella voi viettää aikaa lukien, herkutellen ja kuunnellen alkavan kesäyön ihmeellisiä ääniä.
Anne, se on aika kivan kokoinen, paitsi että kunnon ruokapöytä sinne ei mahdu. Tai mahtuu pöytä, mutta eivät sitten ruokailijat. Minun elämäni eka oma ruokapöytä on siellä suvet talvet. Kesäisin se on täynnä yrttiruukkuja ja talvella callunoita, kynttilälyhtyjä etc. Silti syömme usein oikeesti ulkona, mutta ahtaasti pienen pöydän ympärillä.
VastaaPoistaMilläs estät aikuista miestä...
Tomomi, tämä on toistuva näytös ja samalla mulle kärsimys potensiin miljoona.
Lumiomena, matala talokin voi olla kaunis ja jännittävä. Olimmehan suunnitelleet U- tai L- taloa sinne Merikariin ennen kuin päätimmekin jäädä tänne. Ja siis yksikerroksista. Paljon riippuu yksikerroksisen talon katosta.
Minä nautin kesän illoista heinäkuun puolivälistä alkaen kun alkaa hämärtää ja lepakot etc. Vielä lämmin eli suvi jatkuu, mutta se kesäkuun öykkäröivä valo on poissa ja heinäkuun samettiset illat alkaneet...
Tossa kuvassa voisi aivan hyvin olla Allumies, sillä erolla, että hänellä olisi varmaan birkenstockit jalassa, sillä mitä sitä turhaan tukevaa jalkinetta tuollaisessa tilanteessa käyttää.
VastaaPoistaAllu, just niin: Mitä sitä turhaan...ja miksi hankkia mitään turvaliivejä, ne ovat ihan turhia...
VastaaPoistaOlen kerran yrittänyt estää tämän toimituksen, mutta en kerro miten, sillä se on kuin suoraan jostain draama/komedia elokuvasta. Siitä oli vain hetken apu, joten turhaa kaikki.
Hieno parveke! Ja minua kyllä tuolla pelottaisi! Minullahan on tuo Talviuni Berliinissä sinun ansiosta,mutta ensin täytyy lukea toinen kirja pois.
VastaaPoistaJael, en ollut varma, oliko se tuo Talviuni vai ei, jonka sinulle lähetin...Voisit sitten kun let lukenut kommentoida siihen kirjan postaukseen, jos viitsit.
VastaaPoistaParveke on melkein riittävä...viehän siitä ison tilan ne mun yrtti- ja kukkaruukut kera ison pöydän ja silti siellä ollaan paljon. Edes hyttysiä ei ole vaikka vain tuon verran ollaan ylempänä maasta.
Voi kun mulle tuli kesää ikävä tästä postauksesta. En kärsi talvestakaan, mutta silti. (Ja sitä paitsi tänään olen vähän kärsinyt. On niin ikävä keli.)
VastaaPoistaLaitoin köynnöshortensian viime kesänä etupihalle, mutta se ei ehtinyt vielä alkaa kunnolla kasvaa silloin. Jännityksellä odotan ensi kesää. Sen sijaan takapihalla tuoksuköynnöskuusama ja jalokärhöt innostuivat kasvamaan tosi nopeasti vanhan villiviinin seassa. :)
Karoliina
Karoliina, tänään ON ikävä keli.
VastaaPoistaMinullakin on lumikärhöä villiviinin seassa. Tuoksuköynnöskusama saattaa alkaa kiivetä meidän 'green housea'. Se on se pieni kivinen jo käytöstä pois oleva leikkimökki, josta suunnittelemme Salaista paikkaa. Laitankin heti muistiin mun puutarhakirjaani tuon tuoksuköynnöskuusaman. Onko sulla siinä kehikko, vai ottaako kiinni sileäksi rapattuun seinään?
Aila, sulla on se pyöristys ennen kuin minulla. Sitä ennen on: uudet vessat, tämän kirjasto/toimiston remontti ja olkkariin uusi lattia.
Se suunitelma on tehdä siitä viisikulmainen. Meidän parveketta kannattelevat jämerät terästolpat ja tarkoitus olisi sitten ne samat tuohon laajennusosaan. Oi kunpa sen joskus saisi...Ja sinä myös!
Kehikko siinä tuoksuköynnöskuusamassa on, mutta eniten se on ottanut kiinni siihen villiviiniin. En ole varma, mutta luulen, ettei ota ihan pelkkään seinään.
VastaaPoistaKaroliina
Kiitos tiedosta, Karoliina! Tämä on oleellinen tieto. Silloin se käyttäytyy samoin kuin köynnöshortensia, joka oikein karttaa kehikkoja, mutta tarttuu männyn tai kiven karkeaan pintaan innolla. Sitä voi sitten vähän ohjailla vaikka bambuisilla tukikepeillä tms.
VastaaPoistaOon tässä ihmetellyt kun olen siellä täällä Suomessa nähnyt samalla tavoin alhaalta paljaita villiviinejä!
VastaaPoistaOma villiviinini kaivettiin erään vanhan talon pihasta ja sekin kyllä aluksi teki tuota - mutta leikkasin sen vuoden päästä keväällä alas - ja sen jälkeen se on kasvanut erittäin rehevästi juuresta asti. Vähän liiankin rehevästi, sillä olen jo joutunut pyytämään kiinteistöhuoltoa katkaisemaan separin metrin korkeudelta asti , kun rupesi menemään katolle ja kattorakenteisiin.
Mutta upeesti se nyt kasvaa! Ehkä se tarvitsee sitä alasleikkausta? Tämä omani nimittäin kasvoi samana kesänä taas kattokorkeuteen asti...
Anonyymi, kiitos vinkistä! Minulla on monta villiviiniä, mutta nyt olen niiden oheen istuttanut köynnöshortensiaa, joka kasvaa tiheänä alhaalta asti.
VastaaPoistaKuvassa oelva villiviini taitaa nyt katketa syksyllä.
Suomessa on kovat määräykset rakentamisen suhteen eli routaeristys vedetään pitkälle seinästä lähtemään ja villiviini tarvitsisi erittäin syvän istutuksen.
Meillä on kivitalo, joten en usko, että tulisi mitään haittaa, vaikka miten kasvaisi. Onhan Englannissakin kivitaloja, joissa seiniä pitkin menee ikivanhoja köynnöksiä ja jotka sitten roikkuvat kuaniisti vaikka katon reunoilta alas.
Mukavaa suven jatkoa!