20 VALOISAA JA VIIHTYISÄÄ KOTIA SKANDINAVIASTA

Tämä kirja esittelee valikoiman tyylikkäitä koteja alkaen Ilkka Suppasen minimalistisesta unelmahuvilasta Ahvenanmaan saaristossa Anja Alfierin koristeelliseen naiselliseen asuntoon keskellä Kööpenhaminaa. Nämä kaksi ovat ulkoisesti valovuosien päässä toisistaan, mutta silti tunnistettavasti pohjoismaisia – jokin illusorinen ominaisuus liittää ne yhteen. Ominaisuus saattaa olla pohjoisten seutujen ainutlaatuinen valo, joka kietoo tilat unenomaiseen, aavistuksen surumieliseen verhoon. Tai kenties kyseessä on asukkaiden hellittämätön valonkaipuu: maissa, joissa ihmiset elävät kuukausitolkulla puolihämärässä, jokainen tekee kaikkensa vangitakseen kotiinsa pienimmänkin auringonpilkahduksen.

Sara Norrmanin kirjan 20 valoisaa ja viihtyisää kotia Skandinaviasta (Simply Scandinavian, WSOY 2010, suomennos Eija Kämäräinen) johdanto on yhtä ylimaallisen upea kuin on pohjoisen valo. Luin koko johdannon miehelleni ääneen, koska se oli niin kaunis! Kaunis on kirjakin ja jotenkin kotoisa vaikka liikutaan pienestä Norjan etelärannikon Brekkestøn kustavilaistyylisestä kodista Suomeen Aki Wahlmannin Villa Ninan huvilan Alvar Aalto tunnelmiin ja paljon muuta siltä väliltä. Kaikkia näitä asuntoja yhdistää tietty tyylikäs käytännöllisyys, vaaleuden harmonia, runsas puun käyttö, mutta myös katseenvangitsijavärit ja tietty kansainvälisyys. Väreistä pitävät huolen vaikkapa Marimekon isokuvioiset, vahvan väriset tekstiilit ja kansainvälisyyttä tuovat matkamuistot, joita on Buddhan patsaista afrikkalaisiin pääkoristeisiin.

Kirja on hyvin kaunis ja tyylikäs, mikä sisustuskirjalle sopiikin. Teksti ja upeat kuvat tarjoavat toinen toistaan houkuttavampia interiöörejä, joissa ei kaihdeta vanhaa ja kulunutta, vaan kaikki rapistunut on oikein arvossaan. Teos jakaantuu osiin Eleganttia yksinkertaisuutta, Vintage-henkisyyttä, Pidättyvää moderniutta ja Ajanmukaista rustiikkia. Luonnollista on, että tämä kirja ei sisällä tummaa raskasta sisustusta, josta Suomessa alettiin luopua jo 1950-luvun puolivälissä. Piti saada ’valoa’ niin ulkoa kuin sisustuksen vaaleista pinnoista. Luonnon valo on se ratkaiseva tekijä, ei keinovalo.

Valoa heijastavina esineinä suositaan usein hopeisia kynttilänjalkoja ja vaaleasävyistä keramiikkaa. Tilantuntu ja esteetön liikkuminen sekä näköyhteys huoneesta toiseen ovat myös osa valoisan, avaran tuntuisen skandinavisen tyylin luomista. Käytännöllisyys leimaa myös olemista. ’Vähemmän on enemmän’ toteutuu täydellisesti tässä pohjolan koteja sekä huviloita esittelevässä kirjassa. Viihtymystä on myös se, että koti on kuin osa luontoa. Toisissa isot ikkunat saavat todellakin aikaan tunteen, että asutaan luonnossa, ulkona. Ollaan osa metsää, kalliota ja merta. Siis vaaleaa paljon, mutta se ei tarkoita suinkaan väritöntä. Katseenvangitsija voi olla vaikka isokokoinen maalaus, joka heijastaa asukkaan omaa voimaväriä.

Viehtymys vaaleisiin ja murrettuihin sävyihin näkyy miltei joka kodissa. Skandinaavisen interiöörin voi sisustaa millä värillä tahansa – kunhan väri on valkoinen. Valkoiselle paletille mahtuu laaja kirjo sävyjä, jotka ulottuvat häikäisevistä vitivalkoisista kustavilaisajan pehmeisiin helmenharmaisiin – sävyjä lienee yhtä paljon kuin inuiteilla on ilmaisuja lumelle.

Aki Wahlmannin kodissa löydämme suunnittelumme kultaa eli Alvar Aaltoa ja Olli Mannermaata. Myös sen Aallon klassikkotarjoiluvaunun. Yleensä ottaen Skandinavia seuraa nimekkäissä muotoilijoissa maailmalla heti Italian jälkeen eikä ihme, sillä meillä on paljon puuta, luontoa ja valon taikaa sekä kyky yhdistää tuo kaikki sekä toimivaksi että kauniiksi asuintilaksi. Pohjoisesta löytyy myös rohkeus yhdistää uutta ja vanhaa, kotoista ja eksoottista. Ja meillä puukin kaartuu nojatuolien käsinojiksi ja tietty taiteellinen bohemius taikoo kädenkäänteessä lamppupöydän vaikka ylimääräisistä kirjoista!