sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Syyskuu hengittää puutarhassa kypsyvien hedelmien aromia...


Kaunista sunnuntaiehtoota!

Kaikista kuukausista eniten rakastan juuri syyskuuta, vaikkakin elokuu saa minut usein fiiliksiin ja joulukuu, no, sehän on kuin oma vuodenaikansa, joka alkaa jo marraskuulla. Ilman joulukuuta, mitä olisikaan, mutta toisaalta syyskuu tarjoaa sekä satonsa että kauniit värinsä ja raikkaan ilman kuin lähdevettä joisi, kun sitä hengittää.

En mitenkään olisi teitä häirinnyt nyt sunnuntaina,mutta olen ensi viikolla menossa ja yht'äkkiä muutamia päiviä jossain poissakin, joten mieleenikään ei tulisi jättää pientä syysjuttuani tekemättä. Loppukuusta on jo toiset sävyt, toiset maut. Nyt edessä on kulhollinen oman luumupuun luumuja.



Kun vanha ja runsassatoinen punaluumumme irtisanoi itsensä, menimme ostamaan toista tilalle, mutta tuli vahingossa sinistä luumua. Tämä ei ole aivan yhtä mehukas, hedelmälihaa on vähemmän etc. verrattuna punaluumuun, joten uudet punaluumut on nyt istutettu. Siniluumuunkin on totuttu, mutta se ei innoittanut minua yhtään tekemään siitä joululikööriä, vaan joulun dolce saa nyt valmistua vanhaan malliin kirsikoista.



Tämä on muistaakseni varjomorelli eli aika hapan sellaisenaan, mutta liköörinä herkkua. Myös soseen tai hyytelön tästä saisi ehkä herkullisen, mutta me hukumme erääseen toiseen hilloon...kts.alempana.



Marjat purkkeihin, joissa lisäksi sokeria ja sellaista kirkasta alkoholia, joka ei maistu läpi. Ripautan lisäksi vielä vanhan ajan vaniljasokeria ja toiseen satsiin vadelmia pienen ropposen, niin voidaan vertailla. Sitten purkin kannet kunnolla kiinni ja kellariin tai jääkaappiin. Kääntelen kerran viikossa kellarissa ja sen sitten näkee kun muutama kuukausi on mennyt, miten marjat kadottavat värinsä ja makunsa



omatekoiseen joulun juhlajuomaan. Maistamme tarkasti, sillä toinen satsi siivilöidään kauniiseen pulloon äidille! Hän on meidän paras laatutarkkailijamme♥



Äidin syyshortensia Bombshell, joka on hämärtyvässä illassa kuin lyhty. Vaikka vielä tuleekin asiaa hortensioista, se ei ole tänään, sillä piti kertoa, mihin hilloon meillä hukutaan syyskuussa eli



omenoita soseeksi helpolla tavalla. Talviomenat jäävät metsäkauriille ja jäniksille sovinnolla, mutta kelta- ja punakanelit pyrimme itse hyödyntämään. Tämä vuosi on hyvä omenavuosi.



Tämäkin vuosi oli hyvä omenavuosi...


Karhutkin pitävät omenoista. Sisareni Merja tarjoamassa herkkua yhdelle. Kuva Pekka Mäkinen


Omenasose valmistuu uunissa kuin itsekseen. Ohje täällä Tätä kun muutaman viikon valmistaa, niin jo on talveksi hilloa moneen käyttöön. 



Jos jää tyhjää aikaa niin tällaisen omenapiirakan tekaisee tuosta vain. Kaikkea löytyy kotoa, mitä tähän tarvitaan. Kohta nautimme omenapiirakkaa kera vanhanajan vaniljakastikkeen takkahuoneessa sarjalla, jota aloimme eilen katsoa. Ohje täältä


Eipä liene vaikea arvata, mikä on minun herkkujen herkkuni: Apfelstrudel mit Vanille Sauce♥

"Jokainen kuukausi on ystäväin, mut omenakuuta ma rakastan."


L.M.Montgomery

Raikasta tulevaa viikkoa kaikille tasapuolisesti♥

Leena Lumi

tilhikuva Pekka Mäkinen

PS. Yllättäen löysimme yhden tv-sarjan ja sitä voi katsoa enää 2 kuukautta Arenalta, joten laitan tähän saman kuin laitoin Facebookin dekkariryhmään tiedoksi.



Ihan vahingossa osuimme katsomaan ruotsalaista jännityssarjaa Kylmäävä tapaus. Näkyy nyt vielä Areenalla. Olemme katsoneet kaikki Dictet, Wallanderit, Broadchurcit etc. ja pitäneet unohtamatta Syrjäistä maata, jossa...vähän silmäniloakin 🧡Tosin Dictessä on hänen kovin kilpailijansa ja paljon pidempi. Siis pidempi herrapoliisi. Asiaan nainen! Kylmäävä tapaus on hirvittävän jännittävä jollain uudella tavalla. Jännitys tulee valtavista rakennuksista, joissa liikkuvat vain muutamat sarjan päähenkilöt. Olisiko sarja myös leikattu jotenkin eri tavalla...ja mahtavat roolitukset, joissa erästä poliisiparia saa nauraakin: Dekkarisarjan Scarlett&Rhett! Helpottaa vähän,kun lopetan hengittämisen liian jännittävissä kohdissa.Joku tiesi kertoa facessa, että: Tulee myös yle teema & fem joka maanantai klo 22.00!!!Perustuu tositapahtumaan eli tässä

12 kommenttia:

  1. Piirakka näyttää niin herkulta, niin herkulta.

    VastaaPoista
  2. Riikunapuun saitte sinisillä hedelmillä, aina eivät ehdi makeaksi, vain pitkinä lämpiminä kesinä. En hilloa mitää, pomin mustikoita suoraan suuhu, ja muita marjoja ja hedelmiä. Viinitypäleet kohta valmiit.

    Tyttäreni auttoi tilamaan juna- ja laivaliput Turkuun, 90-vuotiaan isäni uurna hänen vanhempiensä viereen, meitä hän ei tuntenut moneen vuoteen. Otan vanhimman lapsenlapsen mukaani, näyttämään missä synnyin, leikin, kävin koulua. Hän kymmenen, viisas ja tykkää kaikesta ruosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, tarkat tytöt tulevat Heidekenista! Meillä tosiaankin oli KRIRIKUNApuu, se oli puutarhaliikkeen virhe ja saimme tilalle siloin jonkun luumupuun, en pysy enää perässä. Naapurimme muistaa sen järkyttävän kriikunan siitä, että mikään saha ei siihen meinannut pystyä: Jopa moottorisaha oli rikkoontua! Miten sää tuollaisia muistat? Minä haluan unohtaa sen:)

      Hyvänen aika miten tärkeää se on kuitenkin lapsenlapselle.Kaikissa perheissä on omat ongelmansa, mutta Heidekenin tytöt pärjäävät♥

      Poista
  3. Ihanaa kun omasta puutarhasta saa aineksia herkkuihin:) Nuo siniluumut ovat kyllä kauniita vaikka vähemmän maukkaita.Hyvää alkavaa viikkoa Leena:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, se on aina yhtä ihanaa, mutta kasvimaata en ole pitänyt enää aikoihin: Hedelmäpuut ovat ihanampia. No, itseasiassa kun ne ovat ihan kypsiä, ne ovat hiukkasen hyviäkin, mutta eivät niin euforiaa aiheuttavia kuin mehukkaat punaluumut. Kiitos samoin sinulle♥

      Poista
  4. Onkohan täälläpäin heikompi omenavuosi tänä vuonna, kun en ole nähnyt yhdenkään portin pielessä omenoita tarjolla. Viime vuonna keräilin kotimatkalla tai kävelylenkeillä yhden tuolta ja toisen täältä ja tein niistä monta piirakkaa ja vähän sosettakin.

    Aivan valtavat nuo apfelstrudelit ja vaniljakastikkeen kannun koko! Mäkin haluan tuonne kaffittelemaan!:)

    Montgomeryn lause.❤️ Olen kirjoittanut sen itsellesi ylös.:)

    ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, olen kuullut vain hyvästä sadosta täällä päin ainakin.

      Ne ovat niin suuret, että kun joka ip nautimme teemme ja sen kanssa muutamia viikkoja strudelia, niin arvaathan:) Mutta jätämme tietty lounaan pois eli aamiainen, paljon kävelyä, käynti hotellilla ja sitten strudelille. Illalla syödään kunnolla. Minäkin haluaisin sinne. Mun pitäisi nyt olla siellä enkä ole eli niin epistä. Kahvikin on muuten siellä ihan toisesta maailmasta! Ennen join kahvia vain noilla reissuilla, nyt enää kotona ison mukillisen suklaakahvia aamuisin. Cappuccino tekee poikkeuksen sääntöön. Pidän mustasta teestä sitruunalla. Mutta omenastruudelia pitäisi olla mukana. Se meidän omenapiirakka meni sitten katsellessa Kylmäävää tapausta. Huomenna on kaksi jaksoa, eikä herkkuja. Taidan muistuttaa siitä, sillä se on katsottavissa enää 2 kuukautta.

      Se on minunkin tunnarini♥

      ♥♥

      Poista
  5. Omenakuu. ♥ Vuoden aistikkaimpia aikoja tämä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, omenakuu♥ Miten ihana sana 'aistikas'...sopii just omenakuuhun!

      Poista