maanantai 14. elokuuta 2017
Tilastojen kertomaa eli teidän suosikkejanne lyhyesti
Luen nyt yhtä tietokirjaa, ja koska menoviikko on edessä, en ehkä ehdi saada kirjaa tälle viikolle. Tekee mieli paljastaa vähän tilastojen kertomaa teidän suosikeistanne. Kuvassa näkyvät kuukauden kuusi blogissani eniten luettua kirjaa. Kun ajatellaan, että Pasi Ilmari Jääskeläisen Väärän kissan päivä tuli blogiini vasta lauantaina, se on tehnyt kovan kirin ja samoin on laita Ben Kallandin Vien sinut kotiin, josta julkaisin jutun 3.8. Jos ollaan epäreiluja, emmekä katso aikaa, Tulilapsi on näistä nyt kuukauden kovin ja Kun jää pettää alta heti sen kannoilla. No, suvella lukevat varmaan dekkareita hekin, jotka eivät ole niihin yhtä kuumana kuin me paatuneet ympäri vuoden jännitystä janoavat. Erityisesti ilahduttaa, että Pirkko Soinisen runokokoelma Avataan siiven alta veti heti kovat luvut. Pirkon teos on vielä neljäntenä, mutta Jääskeläisen kirja kärkkyy kannoilla.
Ja näiden jälkeen kuukauden 7. luetuin on Dekkarit Leena Lumissa, joka on selvä suven merkki: Laiturille halutaan jännitystä.
Vuoden luetuin kaikista kirjoista on Clare Mackintoshin Annoin sinun mennä.
Toiseksi luetuin tähän mennessä tänä vuonna on Riina Paasosen Kaikki minkä menetimme eli tosi hyvin esikoisteokselta!
Kuukauden kympin kärjestä löytyy myös koko blogini yli kahdeksan vuoden ajalta luetuin kirja eli Syötkö riskiruokaa? Syöpälääkärin paljastuksia ruoan terveysvaikutuksista
Tällaista lyhyesti Pöllöwaarin viinipihaviikolla, joka meillä jäi ystäväni kanssa viime vuonna sairausesteen takia väliin. Nyt otan mansikoita ja vaniljajäätelöä sekä tietokirjan, joka on yhtä jännittävä kuin dekkari.
Love
Leena Lumi
Me söimme iltapalaksi marjasmoothieta, ja vaniljajäätelöä marjasmoothiella ja viimekesän luumuhillolla. Terveyspommi.
VastaaPoistaHyviä kirjoja sinulla. Aikamoinen jännärilista löytyy minunkin blogistani ;)
Tuo syöpälääkärin paljastuksia kuulostaa aika pahalta, mutta yksi ystävä eli haimasyövän toteamisen jälkeen 6 vuotta, kun lääkärit antoivat 2kk elinaikaa. Hän taisteli itselleen leikkauksen ja ruokavaliomuutoksella eli viimeiset vuodet. Ei sokeria, ei alkoholia, ei kahvia, ei lihaa, ei maitotuotteita, ei valkoista viljaa ja riisiä. Suoritti opiskelut loppuun, teki töitä, matkusteli.
Mai, no, minulla joka toinen ilta 0,5 kg mansikoita ilman jäätelöä ja ei joka toinen ilta edes sitä vaniljajätelöä mansikoilla, vaan hapankorppua. Terveyspommia&hyvää!
PoistaKiitos<3 Olen lukenut jännäreitä ennemmän, mitä olen ehtinyt kirjoittaa. Muitakin, hyviä kirjoja on, esim. Surulintu, joka on esikoisteos, olisi ollut varmaan seuraava, mutta ei nyt ollut ihan kympin kärjessä.
Näitä kuulee. Meillä on nyt perheessä (R:n lähisukulainen) syöpä, jota ei nykytieodn mukaan voida hoitaa, mutta kaikki lääkärien aikarajat on ohitettu aikaa sitten. Vastaavassa toisessa 'tapauksessa' sairastunut lopetti sokerit, punaisen lihan, viljan ja riisin. Tilalle paljon uutta ja etenkin D-vitamiinia. Hän eli vuosia hyvää elämää ilman mitään hoitoja.
Syöpäsolut kuulemma oikein riehaantuvat sokerista, mutta eivät selviä rasvassa.
Ihminen on käynyt kuussa, mutta ei ole keksitty täsmähoitoa syöpään, sellaista, joka olisi armollista ihmisen elimistölle ja elämälle. Joidenkin syöpien hoidoista on tullut ruutinia, toisten ei sinnepäinkään.
Minä luin suomallaisesta fyysikosta, joka hoitaa Kanadassa ultraäänellä erilaisia sairauksia. Ehkä pitäisi siirtyä lääke/leikkaushoidoista täsmähoitoihin. Esim. Suomessa annetaan aivoihin laserhoitoa ja hoito menee vain sinne mihin pitääkin. Mutta se on vain harvoille ja valituille.
PoistaTuo rutiinihoito kuulostaa jälleen pahalta, sillä silloin ei mennä eteenpäin ja kehitytä vaan pysytään vanhoissa rutiineissa.
Nykyisin ihmiset voivat todella huonosti ja se johtuu teollisesta ruuasta, laitosruuista, lisäaineista ja kasvien ja eläinten hoitoon käytetyistä lääkkeistä ja myrkyistä.
Työpaikkaruokailu on aina ongelmallista, koska kokit ja keittäjät haluavat kuorruttaa ruoat kermalla ja rasvalla sekä mausteilla, jotka voivat sisältää esim. hometta.
En osta koskaan esim. valmiiksi marinoituja tuotteita.
Mai, tuskin annetaan aivoissa olevaan syöpään, sillä se tuhoaa ympärillä olevaa solukkoa ja niitä osia aivoista, joita ihminen tarvitsee. Me käymme tätä nyt läpi eli tosi on näin. Ulkopuolella oleva voitiin leikata, mutta sisällä olevaan ei voida koskea, ei takuulla. Siis R:n veli ja heidän lapsuudenystävä on kirurgi, joka on tämän myös näin vakuuttanut olevan.R. keskustellut luvalla myös veljeään hoitavan lääkärin kanssa, joten ollaan aika syvällä oltu tässä jo yli vuosi.
PoistaNo, tarkoitan sillä sitä, että esim. rintasyöpään aika harvoin enää kuollaan. Mikä sille nyt sitten olisi paras nimi. Näin tämä minulle kerrottiin, vaikka minulla se melanooma.
Minusta on aika järkkyä saada tietää, kuulla lääkäriltä, että nyt rasvaa ja pähkinöitä, siinä eivät syöpäsolut selviä! Opettelin syömään hasselpähkinöitä Fazerin snisessä sekä myslissä jogurtin kanssa. En ala nipottajaksi, sillä olen kulinaristi ja kuitenkin syömme kaksi kertaa viikossa rasvaista merikalaa, koska siitä pidämme. Vaihdamme myös eli lohta, siikaa ja silakoita. Mutta merikalaa vain. Sitten on myslit, vähärasvaiset, vähäsokeriset jogurtit, mutta ostamme joka viikko viisi erilaista juustoa! Ja yllätys, yllätys, lääkärit kiittävät. Juusto on suuri herkku ja siihen mahtuvat mm. valkohomejuusto, jota nautimme talvella rypäleillä ja suvella mansikoilla, joku mustapippuri Creme Bonjour, jota käytän ruokiin, raejuusto, leipäjuusto sekä sinihomejuusto salaatteihin pääasiassa.
Ihmiset voivat huonosti myös siksi, että heitä koko ajan syyllistetään kaikesta. Hyvä ruoka ja elämästä nauttimen on tärkeää. Elämä on kaikkien aistien juhlat ja kukin juhlii tavallaan.
Aivosyöpään sai täsmähoitoa lasten serkun mies Hus:ssa. Tehosi, mutta viereen kasvoi räjähtäen uusi syöpä. Mikä johti mihinkin, kukaan ei tiedä. Aivoja leikattiin myös kuuden vuoden ajan eli sen ajan minkä eli toteamisen jälkeen.
PoistaMai, kyseessä siis glioplastooma. Nyt on tiedossa, että yksi saksalainen olisi selvinnyt siitä kun oli leikattu USAssa. Siis tässä ei anneta toivoita. Hyvää tässä on se, että J:llä ei ole kipuja, ruoka maistuu etc. ja saa olla kotona viikonloput.
PoistaMulla on dekkareiden luku jäänyt vuosia sitten, ts. yli 11 vuotta sitten raskaana ollessani. En vain kyennyt silloin lukemaan mitään jännittävää. Eikä dekkarit ole oikein palautuneet lukulistalle. Mutta tuosta Annoin sinun mennä kirjasta tykkäsin tosi paljon.
VastaaPoistaTuija, dekkareita on niin moneen lähtöön. On todella rankkoja, joihin minullakin on nyt breikki ja sitten on psykologista jännitystä, josta varmaan yksi parhaita esimerkkejä lienee Minette Waltersin kuvanveistäjä, sitten on niitä tavanomaisempia, joissa poliisioperaatiota ja tietty sitä ennen rikos. Parhaat dekkareista ylittävät minusta genrensä rajan ollen jännitysromaaneja. Kappas vain, minäkin pidin siitä paljon:)
Poista<3