Suolampi, suon lehtien hiljaisuus
niittyvillaa, kurkien untuvaa
ja niin olit itsekin
rakastetun käsien jäljiltä
kosteikko
ja kun jonakin päivänä
puhkesi lämmin itku
maanalainen vesi kohosi alhaalta
ja puhkaisi sinuun uuden väylän
ymmärsit että se oli samaa juurta
että elämä alkaa vedestä
henkinenkin, ja sinä halusit kirjoittaa runon
kosteikkojen, kaikenlaisten kosteikkojen puolesta.
- Sirkka Selja -
Pisaroita iholla (WSOY 1978)
kuva Petri Volanen, Paratiisi (Minerva 2011)
Suolla on aivan omanlaisensa tunnelma ja värimaailma. Kiitos runohelmen jakamisesta.
VastaaPoistaAino ja aivan omanlaisensa tuoksu. Suot toivottavasti suojellaan. Ole hyvä♥
PoistaKaunis runo ja ihana kuva tuo Volasen kuva.
VastaaPoistaIhana <3 suloista sunnuntaita Leena <3
VastaaPoista