lauantai 15. syyskuuta 2018

Suolampi, suon lehtien hiljaisuus...


Suolampi, suon lehtien hiljaisuus
niittyvillaa, kurkien untuvaa

ja niin olit itsekin 
rakastetun käsien jäljiltä

kosteikko

ja kun jonakin päivänä
puhkesi lämmin itku
maanalainen vesi kohosi alhaalta
ja puhkaisi sinuun uuden väylän

ymmärsit että se oli samaa juurta
että elämä alkaa vedestä

henkinenkin, ja sinä halusit kirjoittaa runon
kosteikkojen, kaikenlaisten kosteikkojen puolesta.

- Sirkka Selja -
Pisaroita iholla (WSOY 1978)
kuva Petri Volanen, Paratiisi (Minerva 2011)

4 kommenttia:

  1. Suolla on aivan omanlaisensa tunnelma ja värimaailma. Kiitos runohelmen jakamisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aino ja aivan omanlaisensa tuoksu. Suot toivottavasti suojellaan. Ole hyvä♥

      Poista
  2. Kaunis runo ja ihana kuva tuo Volasen kuva.

    VastaaPoista
  3. Ihana <3 suloista sunnuntaita Leena <3

    VastaaPoista