Ihanaa mittumaaria kaikille♥ Grillataan ja chillataan♥ Ihan sama paistaa tai ei, aurinko on meissä itsessämme ja etenkin taaperoissa:: Ne ihan hehkuvat ja pienikin asia on muruille suuri ihme. Saatan pitää vähän lomaa. En ole edes kirjakatalogeja ehtinyt katsoa. Pakko kertoa, sillä muuten saan privaatisti sellaisen kysymysvyöryn, että ei tosikaan. Ihanat te kaikki♥♥
Leena Lumi
tiistai 18. kesäkuuta 2024
Ihania juhannuksen päiviä teille kaikille!
Ihanaa mittumaaria kaikille♥ Grillataan ja chillataan♥ Ihan sama paistaa tai ei, aurinko on meissä itsessämme ja etenkin taaperoissa:: Ne ihan hehkuvat ja pienikin asia on muruille suuri ihme. Saatan pitää vähän lomaa. En ole edes kirjakatalogeja ehtinyt katsoa. Pakko kertoa, sillä muuten saan privaatisti sellaisen kysymysvyöryn, että ei tosikaan. Ihanat te kaikki♥♥
maanantai 17. kesäkuuta 2024
Riikka Jäntti: Pikku hiiri, tuuliviiri
Halusin yllättäen .lukea Riikka Jäntin ensimmäisen Hiiru -kirjan ja se löytyi vielä kovakantisena. Kirja nauratti kovasti, sillä Casperhan sai ensimmäisen hiirikirjansa ennen suositeltua ikärajaa kuten eräs tyttökin. Kiinnosti vähän, mutta 2,5 -vuotiaan keskittymiskyky voi hävitä syystä tai toisesta. Yhtenä päivänä hän kovasti etsi omista kirjoistaan hiirikirjaa ja halusi, että 'äiti, luetaan.' Tyttö, jonka mainitsin on muutaman kuukauden vanhempi ja alkoi juuri nyt myös kiinnostua näistä hauskoista 3+ -suositelluista kirjoista. Pikku hiiri, tuuliviiri, osui niin kohdilleen kummallakin taaperolla, että 'hyvä minä!'
On aamu ja tarhaan lähdön aika. Hiiru heräsi ihan iloisena, mutta kun äiti aloitti pukemaan häntä, Hiiru huusi 'ei!'!Ei!
Äiti auttoi Hiirua pukeutumaan ja kun vaatteet olivat päällä, vauvaperheille tuttu tuoksahdus tuli äidin nenään...
Äidille tuttu juttu, sillä uhmaikä on alkanut. Vastaus melkein kaikkeen on 'ei!'
Matka tarhaan sujui sopuisasti ja tarhassa kaverit jo odottivat Hiirua. tehtiin monenlaisia tarhapäivän juttuja, jonka jälkeen syötiin lihapullia Ja sitten nokosille.
Kun äiti tuli noutamaan Hiirua, ei Hiiru halunnutkaan kotiin...
Äiti tiesi jo mihin varautua ja puki Hiirun tyynen rauhallisesti. Kotimatkalla käytiin kaupassa ja kotona Hiiru sai pelata vähän tietokoneella.
Pelaaminen oli niin hauskaa, että puhkesi taas pieni uhmakohtaus, kun piti lähteä syömään.
Parsakaali aiheutti jälleen tahtojen taistelun. Sitten äiti kysyikin, että 'otatko pillimehun?
Hiirulta oli tulla sana 'ei'!, kunnes hän tajusi, että nyt sanotaankin 'joo'. Vadelmamehu oli herkullista. Hyväntuulisena Hiiru pukeutui yöasuunsa, kunnes äiti totesi olevan aika pestä hampaat. Äiti alkoi olla jo aika uupunut, mutta niin vain hampaat saatiin pestyä.
Vihdoinkin koitti iltasadun hetki. Rauha oli saapunut terhakkaan Hiirun kotiin ja kaikki oli niin hyvin.
Juhannuksena istumme kaikki isolle sohvalle ja luemme omalle 'aina iloiselle Casperille' tämän tarinan. Veikkaan, että tästä tulee suosikki heti. Tosin naurultamme on vaikea ehkä olla, sillä Casperin ensimmäinen 'ei!' tuli hänen saatuaan parasta ikinä ensimmäisen kerran. Ihanaa, että se on videolla: hänkin saa joskus nauraa itselleen. Huomasimme, että ennen 'eitä' tuli pieni paussi, joten selvästi teki mieli sanoa, että 'herkkua', mutta sieltä tulikin jyrkkä 'ei' vaikka parasta ikinä oli jo syöty.
Riikka Jäntin kirjat ovat kuin tosielämästä ja aikuisetkin nauttivat niistä. Toki vielä alle kolmevuotiaalle aikuinen lukee. Niin, paitsi sinä päivänä, kun hän istui selkä suorana sohvalla ja ilmoitti lukevansa ihan itse. No sekin meni sitten ohi ennen iltasatua, jota luettiin yhdessä äidin kanssa.
Kirjat ovat Tammen kustantamat ja Jäntin kirjoja on käännetty jo monille kielille. Tiedän jo, minkä haluaisin seuraavaksi...
Hys, Hiiru nukkuu.
sunnuntai 16. kesäkuuta 2024
Ninni Schulman: Viimeiset leikit
Viimeiset leikit kertoo tavallisista ihmisistä Taalainmaalla Siljanjärven rannalla. Miksi niin tavallisista? Ninni Schulmanilla on kyky tuoda kirjoihinsa likapyykkiä, jääkaapin tyhjyyttä, liikakiloistaan kärsiviä naisia, avioliittojen ongelmia, lasten touhuja sellaisina kuin ne oikeasti ovat...kuka pettää ketä ja olisiko vähän ikävä Ninnin Hagfors-sarjaa ja kaikkeen sekaantuvaa Magdalena Hanssonia, jonka mies on tulla hulluksi vaimonsa sekaantumisista rikoksiin. Vaimonhan pitäisi olla pienen kaupunkilehden toimittaja, eikä mikään poliisi. Ja entäs sitten Christer? Häntäkään ei voi unohtaa....
Ninni Schulmanin uusin kirja Viimeiset leikit (Som vi lekte, Tammi 2024, suomennos Sirpa Hietanen) aloittaa Ingrid Wolt -sarjan, jossa päähenkilö hämmentävästi kesällä 1983 sulkee vankilan portit takanaan. Ingrid on jo päättänyt muuttaa pois sieltä, missä hänet tunnetaan entisenä poliisina. Jonnekin ihan erilaiseen ja niinpä uusi koti löytyy Taalainmaalta. Varmaan rauhan tyyssija? Kuulostaa idylliseltä, mutta aika näyttää, miten poliisina työskennellyt Ingrid voisi kestää rauhaa. Yksi yllätys tulee heti vastaan, sillä hänen monivuotinen parinsa poliisista on uudessa paikassa poliisina: Benny, jonka kanssa hän on tehnyt aikaisemmassa elämässä varmaan tuhat poliisivuoroa parina. Benny ja Ingrid...Nyt Benny on menossa avioon ja vain hänelle Ingrid kertoo menettäneensä tyttärensä huoltajuuden, kotinsa ja ammattinsa.
Schulmanin kyky sekoittaa tavallisiin avioliittoihin ja arkiaskareisiin kasvavaa uhkaa tekee kaikesta kuin painajaista, sillä lapsi katoaa. Eletään 80 -lukua ja pojan arvellaan hukkuneen eli juttu on suljettu. Mattias on 12-vuotias ja katoaa kesällä 1982. Ihan tavallinen kiva poika, jolla on vain aika usein kaverien puutetta. Ja hän on hirveän kiinnostunut toisten ihmisten asioista aivan yli turvarajan. Ingrid on sielultaan poliisi ja koulutukseltaan sekä kokemukselta. Hän ei vain voi päästä poliisiin. Hän on juuri vapautunut entinen vanki. Yhteisö ei tiedä hänen taustaansa ja Benny tietysti vaikenee hyvänä ystävänä.
Uuden sarjan ensimmäisessä kirjassa on mukana paljon lapsia ja heidän vanhempiaan, mutta kertaakaan ei tarvinnut miettiä kuka kukin on. Ninnillä on kyky asemoida henkilönsä selvästi ja lukijalle miellyttävään tempoon. Kirjassa on kyse nähdä ihmisten läpi tai olla näkemättä. Ingridillä on aina ollut vahva intuitio. Vaan mitä entinen poliisi voi tehdä, että saisi Mattiaksen kaverit puhumaan ja myös tietysti heidän vanhempansa. Hänhän on aivan yksin ja saa tavata tytärtäänkin vain valvotusti. Näistä paloista ponnistaa Schulmanin uusin Ingrid Wolt -sarja. Tuttuun tyyliinsä Ingrid ripottelee jännitystomua tarinaan ja lukijan on takuulla luettava seuraavakin kirja. Mikä ilo! Voisin jo kuvitella, että...
Viimeiset leikit on mitä sopivin kirja lomalukemiseksi. Rivien välitkin tihkuvat uhkaa, mutta eivät kerro kuka on tehnyt mitä. Tervetuloa Ingrid Wolt!
*****
keskiviikko 12. kesäkuuta 2024
Meditoidaan vähän...
En ole kertonut teille, että en pysty keskittymään, koska talvituho vei magnoliani, jota olin hoitanut kuin lasta. Uusia on ostettu kaikkien menehtyneiden puiden tilalle ja on ollut tyyristä sekä voimia vievää. Vain magnoliaa ei enää tule, ei! Illalla yritän lukea kirjaa ja en pystykään. Pakkaan jo juhannukseen ja kivojen kotolaisten opastukseen.
Nyt päätin rauhoittua, mikä ei ehkä kuulosta minulta, mutta kun näin tämän Jarmo Mannisen neidonkenkäkuvan Calypso bulbosa kuuma ja kylmä nuorottelivat. Tässä on nyt pysäkki. Miksi aikaa? Sen näkee sitten.
Katsokaa vain tätä kuvaa ja unohtakaa kaikki muu. Henki alkaa kulkea ja kaikki onkin ihan hyvin. Olen niin botanisti ja eläimistäkin pidän, joten nyt on kasvin vuoro. Ja kirjan!
Palaamisiin♥ Katsokaa kauan ja tarkkaan ihmettä maan♥
kuva https://www.instagram.com/jarmo.manninen/
Leena Lumi
sunnuntai 9. kesäkuuta 2024
Hyvästi mesimarjat, haarapääskyt, taivaanvuohet, ruiskaunokit, varpuset...
Räystäspääskyt suut apposen ammollaan ruokaa odottamassa. Räystäspääsky Delichon urbicum. Suomessa pesii kolme pääskyslajia, haarapääsky, törmäpääsky ja räystäspääsky. Ne ovat kaikki eri sukua. Lapsuudesta muistan miten yleisiä nämä olivat. Nyt räystäspääsky sirkuttaa yhä harvemmin....Kuva Pekka Mäkinen
Haarapääsky Hirundo rustica tarkassa lähikuvassa.
Kuva https://www.instagram.com/vilppula_wildlife/
Hyvästi mesimarjat, taivaanvuohet, ruiskaunokit, varpuset...
Leena Lumi
lauantai 8. kesäkuuta 2024
Keltainen polkumme ei kuki täysillä vieläkään....
Hiukka järkyttää, sillä kalliomme yli kulkeva laattakivipolku ei anna vielä kovin ihania yllätyksiä. Ei edes kesäkulleroita eli mennyttä suvea on tämä.
Vain niittykullerot ja suuret kuunliljat ovat vahvoilla.
Eikös keltakurjenmiekkojen kuuluisi jo kukkia....
Onneksi nuo luonnonkullerot edes...ja Merin akilleijaraput
Akileijoilla on joka vuosi joku uusi yllätys: paikka missä kukkivat, värit ja hybrdit.
Siellä puutarhassa, missä akileijat kukkivat, asuvat keijut!
torstai 6. kesäkuuta 2024
Eilinen puutarhavälähdys
Helmiorapihlaja antaa parastaan,
Luonto antoi kaksi täynnä kukkia, kun vei kolmannen puista.Atsalea Ruususen uni
Atsalea Northern Hi-Lights tai Illusia, ryhmässä tässä kohden on kaksi, joista toinen on vaihtunut.
Se minusta paras ja ihan framilla, oli kärsinyt talvesta ja teki vain muutaman kukan.
Ei ollut tämä nyt näin eli talvi vei omansa ja jätti vain pari kukkaa.
puutarhaterveisin
Leena Lumi
kuva Syreenit Meri Nieminen
sunnuntai 2. kesäkuuta 2024
Menoviikko yllätti....
Menoviikko yllätti. Odotin radiohiljaisuutta ja katselisin vain atsaleoiden aukeamista...ja vähän lukisin. Tällainen introvertti ei kestä kolmea päivää menemistä, seurustelua, mutta katsotaan nyt. Huomenna sentään kotinurkissa eli likellä pyörimässä.
Mukavaa tulevaa suviviikkoa kaikille kera valkeavaahtoisten kukkien♥♥
Nyt kirja käteen ja yritän vielä vähän aikaa, mutta en aamukolmeen enää.
Kuva Meri Nieminen
lauantai 1. kesäkuuta 2024
Joutsen
hidasta käyntiä joutsenen
torstai 30. toukokuuta 2024
Ihanaa sadetta, lemmikkien hyvästelyt ja olla vähän hitaammalla...
Ensin talvi oli pitkä ja kylmä kuin joku sietämätön. Nyt alkavat kaikki kukkia yhtä aikaa: varjoliljat, iirikset, hedelmäpuut, esikot kohta ohi jo. Niinpä sitten muistin lemmikit, jotka ovat kohta ohi täysin. Monet ihmettelevät miten paljon meillä on lemmikkejä. Eräs puutarhaamme kuvannut valokuuvaaja sanoi, että teillä ei ole trimmeriä? Minä siihen, että miksi olisi? Hän oli oikein perillä kasveista ja sanoi, että lemmikit, akileijat ja muut kauniit kukat eivät viihdy, kun heti ajetaan puutarhaa kun kukat eivät ole vielä edes siementäneet, Hänen mielestään ihan turhake. Rakentelemme villikukkapihaa ja ensimmäisen kerran jostain kohtaa koneella ajetaan vasta joskus juhannuksen jälkeen. Alapihalle kesäisille peleille kenttä on ajettu, mutta sielläkin on nyt uusi juttu menossa eli muistin entisiä intohimoni kohteita. Tänä vuonna ei keijunmekkoa vaikka se niin kaunis onkin vaan muuta.
Tämä on takuulla paras lemmikkikuvani. Sitten tähän hetkeen ja eiliseen.
Perustin hämykuunliljojen hurmiossa tämän vanhan mongolianvaahteran ympärille kuunliljapenkin.Ne ovat hämykuunliljoja ja niiden ympärille valkoista ja sinistä scillaa. Tässä on juuri istutus tehty, Ja miten on nyt.
Näitä riittää kun antaa niiden rauhassa siementää ja kestää niiden harmauden kun ovat siementäneet.
No, mitäs täällä on? Scilloja, jotka ovat reippaankokoset siemenensä kylväneet, näkyvät kun nosta vähän noita poislähteviä. Ja siellä se on reippaasti jo noussut hämylilja ja kaverinsa.
Lemmikkien huomassa vielä hämykuunliljat.
No, tämä kuva kertoo kuunliljan pitävän paikasta ja katsokaa noita pulleita scillan siemeniä. Kyllä pitäisi olla koko etupiha scilloista sinisenä ensi kesän alussa. Tuota mongolianvaahteraa vaahteraa kiipeää ,sininen alppikärhö, jota jouduimme viime suvena vähän lyhentämään, mutta nyt jo siinä roikkuu lupaavia oksia.
Tähän piti tulla pitkä juttu, mutta ei nyt. Luen nyt vain itselle, mutta odotan tilaamaani dekkaria. Kaikki menee nyt puutarhassa. Se on mun lajini. Ja sen paleltuneen helmiorapihlajan tilalle tuli tuurenpihlaja. Jos haluat lisää lemmikkejä tai tuurenpihlajaa, googlaa Leena Lumi's Flower Power ja koko puutarha aukeaa ja kasvien tarinat.
Yritän olla hitaammalla, mutta en kai nyt pysty. Yksi vinkki vielä, jos haluat oikein kaunista puutarhaasi,´
Tämä oli tulla sen kuolleen puun tilalle, mutta kun ihan siinä liki jo on yksi....syreeneistä kaunehin moskovankaunotar♥♥
Leena Lumi