Unelmia

Tiedätkö - hiljaa hiipien

jätän joukon meluisan,

kun yllä tammien

näen kalpeiden tähtien 

kukkivan.

Tiet haluan silottaa,
harvoin kulkee kukaan
iltaniittyä kalpeaa.
Hellin yhtä unelmaa:
Tulet mukaan.

Illalla puutarhan hämyssä
mielimme kaukaisuuksiin.
"Ovat kätesi valkeaa silkkiä..."
Hän hämmästyy:"Sanot sen niin..."

On jokin astunut puutarhaan
veräjän narahtamatta.
Läheisyydessä sen eivät ruusutkaan 
voi olla vapisematta.

- Rainer Maria Rilke -
suomennos Eve Rehn

Saarella kun asuu....

 Asumme Jyväskylän saarella, jossa myös Aallon koehuvila ja paljon asukkaita. Muuratsalo ja Lehtisaari ovat motissa. Meilläkin piti olla lähtö to Lohjalle. Huomenna myös ohjelmaa. Kaksi pakastinta on marjoja täynnä. Uskallan arvioida,, että 1950 - luvulla rakennettu silta ei ollut valmistettu kestämään niitä raskaita tietyökoneita, joita yli vuoden on täältä jyrryyttänyt eritäin raskaassa lastissa  monta kertaa päivässä. Olen joskus miehelleni ihmetellytkin miten tämä silta kestää näin raskaita lasteja. Silta on kuitenkin sinisissä pimeän ajan valoissaan kaunis Monilla on täällä nyt eritasoisia ongelmia, joita en edes arvaile.

Meillä huomenna meno cityyn koskien lähtöämme to Lohjalle. Nyt ei ole mielessä blogijutut vaan pääsy pois täältä. Minäkin ihan sulussa.

Parasta odottaen, pahinta peläten.

Leena Lumi

kuvakaappaus IS

Leena Kellosalo: Pakkanen on hyydyttänyt linnut

Pakkanen on hyydyttänyt linnut
senkin
uppopuunharmaan urpiaisen
eksyneen cabaret-laulajan
jolle taivas on pirskottanut
Rose'ta rinnuksille
Aamulla löysin sen luunhimmeänä hangelta
auringonkukansiemeniä kurkussaan
silmät jäätyneinä pisaroina
Voi lintuni
lintuseni
Pakkanen pusersi siivet kouriinsa
harotti jään sormet räystäille
askelkehän lumen huminaan

Ja sinä kysyt

oletko jo päättänyt

Ja sinä katsot

pitkin jäätynyttä ruusulinjaa

metsän kipumuurille

Höyhenpeitteeni 

alla nukun

Marian verta otsallani

Tuuleen liekuttelen

kämmenteni maljaa

tuuleen

tuli soroista

- Leena Kellosalo -

Leonardo sai siivet

kuva Pekka Mäkinen

Iloista isänpäivää kaikille isille, isoisille ja isoisoisille!

Tämä Nea Siemannin kuukkeli toivottaa kaikille isille, isoisille ja isoisoisille iloista isänpäivää. Olen luonteeltani melankoliaan taipuvainen, joten olin jälleen kirjoittamassa rakkaalle isälleni samaa kirjettä kuin vuosia jo olen tehnyt. Isäntyttö täällä edelleenkin kantaa ikävää, mutta on muutakin tullut mukaan. Ilonpisaroita ja ihanaa marraskuuta.

Casper isin kanssa mustikassa. Sami on fantastinen isä♥♥ Casper on suloinen, mutta kun kasvoja ei saa näyttää, ovat kotimme seinät hänen kuvillaan päällystetyt ja aika usein syömme virtuaalisesti. Kyllä menee ruokaa kun saa syödä ukin kanssa. Ukki kelpaa aina, me muut joskus:) Kerran ukki lupasi aamusta iltaan hoitaa Casperia ja kyllähän siinä muuten meni hyvin, mutta 

tulikin kahdet päikkärit;) Nyt ei olla enää vauva, vaan joka paikkaan vilistävä vilpertti, Toki hänelläkin on omat hiljaisuutensa, jolloin suusta kuuluu joku ihan oma tarina. Silloin me vain kuuntelemme. Juu, ukista sai virran hetkeksi pois ukille niin rakas♥♥

Rakkaasti teille kaikille♥♥ Minulla palaa isossa lyhdyssä kynttilä ulkona parikin vuorokautta...Muistellaan, miten maailman paras oma isi on ollut♥♥ 

Hei isä rakas sinne tähtiin♥♥

Isän tyttö Leena

Timo Naarala: Rannan hiekalla palaa nuotio

Eilen Runoilija tuli talooni kuten teki viime vuoden lokakuussa, Ensimmäisellä kerralla hän toi minulle runoteoksensa Iltaan on vielä päivän matka, Istuimme juomassa teetä tuntikausia. Puhuimme liikaa ja liian vähän. Muistelimme mistä kaikki alkoi:

Hippinuotiolla tuoksuinaan, meri, tuuli ja intohimo.

Tänä iltana. Se on blogini oikeassa palkissa, jossa kaksi nuorta hiekkarannalla, Ilman sitä runoa, tätä juttua ei olisi. Ensirakkauttaan ei unohda ikinä. Jos se on ollut hyvä ja hellä. Elämä antoi ehkä liikaa, kun antoi unohtumattoman ensirakkauden ja sitten puolison, jonka kanssa liekit leimahtavat täältä ikuisuuteen. Pari viikkoa lokakuussa olimme yhdessä, neljästään viikonlopun heillä. Ei surtu, sillä olimme saumattomasti yhtä ja samaa. Kiitän, että sain hyvästellä, mutta uskon ihmeisiin. Tätä runoa ei ole kummassakaan kokoelmassa.  Se putkahti jostain ja on nyt odottamassa jotain...

Sen jälkeen aloin etsiä miestä kuin runo. Hän saapui lämpimänä syksyn iltana ja päätimme julkaista Iltaan on vielä päivän matka. Kirja on luontoeroottinen kallistuen enemmän erotikkaan, joka siitä ymmärtää. Olin tuulessa simpukankuoria hiuksissani. Runoilija kuuli kutsuni. Sanoin: "Olet mestari sekä kirjoittamaan, että maalaamaan." Hän vähätteli itseään. Pyysin vuoden päästä lisää sanoja, syysusvaa, vuodenaikojen laulua. Hän toi minulle uunilämpimän teoksensa. Hän halusi kertoa pisaran itsestään:

Jotain ajatuksia virtaa mieleen, vaikka olo on nyt tyhjä.

Omasta elämästäni on puuttunut dramatiikka, olen syntynyt väärällä vuosisadalla.

Niin minäkin. Olisin halunnut syntyä 20 -luvulle....(LL)

Maailmalla sitä vastoin tapahtuu liikaakin, joka tuppaa masentamaan.ihmisen., minäkin ehkä etsin jotain tapaa löytää rauhaa, lohtua mieleen.

Runo, kirjoittaminen voi olla hetkellinen pakotie, vaikka kaikki nykyelämän raadollisuus on meidän ympärillämme.

En koskaan kyllästy korostamaan luonnon merkitystä ja vaikutusta omassa elämässäni, jo lapsuudesta alkaen. Metsä, toinen kotini, kuin äiti, joka lohduttaa.

Vaeltelu metsässä, rauha, hiljaisuus, lohtu, ystävä, kaikki.

Ikävä todeta, että niin monet vieraantuvat, pelkäävät luontoa, vaeltelua siellä.

Me olemme täällä pohjoisessa onnellisessa asemassa, kun ympärillämme on tämä kaikki käden ulottuvilla.

Ihmisen itsekkyys ja vallanhimo on nähty niin nyt, kuin kautta historian, että emme ole

oppineet Ikävä todeta, että niin monet vieraantuvat, pelkäävät luontoa, vaeltelua siellä.

Me olemme täällä pohjoisessa onnellisessa asemassa, kun ympärillämme on tämä kaikki käden ulottuvilla.

Ihmisen itsekkyys ja vallanhimo on nähty niin nyt, kuin kautta historian, että emme ole mitään.

Ihminen on luomakunnan ainoa peto, pahaan kykenevä ja siihen myös pystyvä sekä ryhtyvä (LL)

Kaadan lisää teetä, Kynttilän liekki lepattaa. Simpukankuoret helmoissani soittavat merta (LL)

Jotkut piirtelevät ensin rajoja kartoille, sitten todellisuuteen, piikkilangat rajoille, joita

siloposkiset nuorukaiset vartioivat aseineen, että emme muita tuntisi.

Kuitenkin maailman rannoilla lapset kahlaavat samaa vettä, vain kieli on eri.

Ihminen ei ymmärrä, tai halua ymmärtää, että luonto voittaa loppupeleissä aina!

Vaikka me täältä häviämme, luonto jää. Ihminen on täällä vieraslaji katkeraan loppuun saakka.(TN)

Kaislojen meri

           huutaa tuulen juovuttamana

           rannan kivet vastassa

           tyynnytellen aaltoja

           jotka palaavat merelle

            työnsä tehneinä

tuuli jatkaa yksin matkaansa.

Emme voi lopettaa, me runon viemät. Juomme lisää teetä, katsomme liekin lävitse, maistelemme sanoja.

Olet majakka

väyläni varrella

kun palaan puolin purjein

karikkoja vältellen.

En osaa kertoa oikein itsestäni. Runot puhukoon puolestani. Nehän ovat meidän kaikkien ympärillä kun vain katselemme ympärillemme.

Loput ovat päämme sisäpuolella. On olemassa kaikki valmiina, sanat, joista askartelemme mieleisiä lauseita. Käytämme mielikuvia, unia, todellisuutta.

Haluan kertoa runoissa yksinkertaisen helposti ymmärrettäviä, lyhyitä, hetkeen oleellisia havaintoja.(TN)

Runoilija osaa toki puhua, mutta hänellä oli niin kaunis paita, että unohdin muistiinpanot. Timo myös maalaa eli kirjan upea kansi on hänen jälkeään. Nyt sain ne ulos. Siellä suruvaippakin jo etsii kiitorataa kylmästä pois. Jos minulta kysytään Timo Naaralalta tulee vielä Kootut runot. Kiitos Timo, että sain vaikuttaa kirjasi nimeen. En voinut muuta kuvitellakaan. Kiitos♥♥

Olet minulle viini

minun vuosikertaani

kun nostan sinut huulilleni

            suussani viipyilet

             pirskahdellen

lämmität sisintäni

viileneviin iltoihin.

*****

Runokirjaa Rannan hiekalla palaa nuotio voi tilata sähköpostitse:  timo.naarala@gmail.com,

hinta on 15 euroa.

Runokirjat Leena Lumissa

Hyvää marraskuuta ja pyhäinpäivän viikonloppua

Aamupäivästä lähdettiin taas saarelta cityyn. Mukana oli listoja paljon. Lounaan jälkeen ei enää jaksettu kaikkiin, mutta onneksi saimme silti eräitä joulun toivelahjoja hankittua, olimme syöneet hyvän lounaan, mutta minun mieleistäni joulupaperia ei löytynyt. Siis huomaatteko, kirjoitan joulusta vaikka julma juonne sanoo sen mahdolliseksi vasta isänpäivän jälkeen. Eipä sitä paljon enää huomannut. Jouluihmisistä joulu ihan purskahtelee ulos. Hiukan harmittaa, kun piti vielä esitellä puutarhan viimeiset esitykset. No yllä atsalea, joka oli ennen ohi amaryllisten, mutta ehkä kaipasin nostalgiaa. Vaniljaisen ja kirsikkaisen joululiköörin viimeinen maistelu. Kohta pullotetaan....

Monta vuotta valkoisia, nyt kaikenvärisisiä.

Ulkona kukkivat vielä syysasterit, Usein ne aukeavat vasta lumilla. Tämä pehko kasvaa ihan sisääntulossa ja on selvinnyt yli vuoden tieremontistakin. Meille nämä ovat lumiastereita, koska usein kukkivat lunta kantaen. Äidille syys- tai lokakuun astereita. Viimeiselle kukkijalle monta nimeä.

Vaatimattomia, mutta kuin kaunis pensas runsaana.

Ensimmäinen oravien ja lintujen kakku on terassilla jo melkein syötynä. Toisen aineet jo valmiina. Syövät muuten ihan sovussa. 

Olen kirjoittanut marraskuusta paljon, sillä se oli joskus iso ongelma, nyt se on mahdollisuus vaikka mihin!

Oksien kärjissä
valopisarat.
Olet kaunis, marraskuu.

- Lassi Nummi - 

Blondi ja pentunsa saivat minutkin miettimään...

 Blondi ja pentunsa saivat minutkin tajuamaan, miten olisi jo aika alkaa nähdä lumiunia, mutta minä en voi, sillä lumi on jotain ihanaa ja minulla on nyt kova hoppu monestakin syystä. Jarmo Mannisen   karhut saavat sen sijaan rauhassa kömpiä talvipesäänsä ja heitä älköön kukaan häiritkö. Minulla on luvun alla kiinnostava kirja, mutta jos siihen ei saa keskittyä, olen mennyttä lunta. Laiska töitään luettelee ja siksipä en luettele, miksi olen joka toinen päivä menossa. Huomenna en edes haravoi vaahteranlehtiä, minä vain keskityn, sillä tiistaista alkaa kova meno. Muistatte varmaan, että lumi ei ole kylmää vaan hellää ja lämmintä. Bo Carpelan sanoo sen niin hienosti; "Lumi; pimeän maan ainoa valo." suom. Caj Westerbeg. 

Myös Mirkka Rekola sanoo sen niin koskettavasti:

Sinä et koskaan saa niin hellyyttä
et koskaan niin kuin lumisateelta
tuhansia tuhansia hetkituhansia

- Mirkka Rekola -
Runot 1954-1978 (WSOY 1979)

No, nyt kuulen jo Blondin ja pentunsa rauhalllisen unihengityksen. Siellä nuo metsän kuninkaat näkevät lumiuniaan ja me kaikki yritämme saada itsemme lumen rauhaan. Olen kuin vihikoira, haistan jopa sateet, ketut, monet, mutta vieläkään en tunne lumen tuoksua. Ehkä ensi viikolla sitten. Lumi rauhoittaa. Ei tarvita joogahengitystä kun kaikki valkaistuu ensilumeen.

lumiterveisin

Leena Lumi

kuva Jarmo Manninen

Yllättäen löysin pöydältäni lumikurjen lähetyksen: runoja syksystä, kaipuusta ja intohimosta...

 Sateesta märkä

vai rakkaudesta märkä -

jos joku kysyy

kumpi kasteli sinun

hihasi, mitä vastaat?

Jos vain olisin 

saanut kesyttää hänen

villin oriinsa sen 

seuraamaan vain minua.

Kumpi parempi:

että kaipaa kuollutta

rakastaan vai se

ettei voi elävänä

rakastettuaan nähdä?

Vaikka tunsimme

toisemme vain päällisin

puolin, puheissa,

huomaan odottavani

sinua syystuulessa.

Kuu loistaa koko

yön niin kirkkaana että

syvään vaietut

sydämen salaisuudet

uskaltautuvat esiin.

Alkaisipa nyt

sadella että saisin

vaeltavan kuun

piilotettua pilviin

ja rakkaani viipymään.

Lohduttaisi jos

palaisit vain salaman

iskun ajaksi

nähty ja menetetty

välähdys hämärässä.

Muistan sinua...

Tulikärpästen hehku

luhdan laidalla

syttyy silmittömästä

kehoni ikävästä.

Tie vie minua

pimeästä pimeään.

kuu vuorten yllä, 

kurota vielä hetki

valoasi polkuuni

Välähdys hämärässä Variaatioita Izumi Shikibun runoista, Eija Aromaa, Basam Books

Freida McFadden: Sarjamurhaajan tytär

Dekkarien maailma on monipuolinen ja siinä maailmassakin on jännitystä moneen makuun. Olen lukenut liiankin rankkoja, joista muutamaa kadun. Suurinta osaa en. Niistäkin löytyy kultainen ryhmä, jotka luen uudelleen ja uudelleen. En pidä nopeatempoisista enkä liiasta poliisioperaation kuvailusta. Eikä liikaa henkilöitä. Mihin vertaisin? Pidän Inger Frimanssonin sarjasta, joka alkaa Hyvää yötä rakkaani, pidän Patricia Highsmithin kirjoista, mutta myös True Crimestä. Haluan asua uhrin tai tekijän tai molempien pään sisällä. Haluan joutua arvailemaan rikollista, joka voi olla kuka tahansa...kuin kuka tahansa meistä. Sarjamurhaajan tytär täytti nykyisen trillerimakuni täysin. Enkä edes muista miten päädyin tähän kirjaan ja kirjailijaan, jolta on kolme ensimmäistä lukematta, mutta ehkä joulun alusviikkoina luen kohta ilmestyvää McFaddenin teosta Kotiapulainen valvoo. 

Freida McFaddenin teos Sarjamurhaajan tytär (The Locked Door, Otava 2024, suomennos Jussi Tuomas Kivi) on kirja, jota et voi olla lukematta. En tee paljastuksia, mutta voin kertoa mitä kustantajakin paljastaa:

Yhdysvaltalainen Freida  Mc Fadden on aivovammoihin erikoistunut lääkäri  ja kirjailija. Hän singahti psykologisen hittitrillerinsä  Kotiapulainen myötä suursuosioon ympäri maailmaa ja on nykyään yksi maailman luetuimmista kirjailijoista. Hänen kirjojaan luetaan 40 kielellä ja niitä on myyty maailmanlaajuisesti yli 6 miljoonaa kappaletta. Suomessakin yli 100 000 kappaletta. Hän on voittanut Goodreas Choice Awardin parhaan trillerin kategoriassa. Apua, missä minä olen ollut? Ehkä istumassa autossa matkalla Lohjalle tai sieltä pois? Onneksi löysin Freidan kuitenkin, sillä hän on syntynyt kirjailijaksi! Prologi kertoo paljon, mutta lukija ei voi aavistaa ollenkaan, mitä se kaikki pitää sisällään. Minulle oli houkutus ensimmäisen luvun virke: 'Joku tarkkailee minua.' Tohtori Nora Davis nauttii lempidrinkkiään Old Fashioned, joka oli hänen isänsäkin suosikki.

Tarina kulkee kahdessa tasossa eli Nykypäivä ja 26 vuotta sitten. Ei aiheuta sekaannusta Päinvastoin! Nora on työpaikallaan hyvin arvostettu ja työorientoitunut sinkku, jolle leikkaussali on enemmän läsnä kuin oma koti.  Hänelle 26 vuotta sitten on kaukainen menneisyys. Nora oli silloin 11 -vuotias. Noralla ei ole vakituista miesystävää, mutta muutama joskus ja lyhyen aikaa. Lähimmäs häntä pääsee Brady Mitchel, joka on töissä drinkkibaarissa. Lihaksikas, komea, osaa flirtin kielen ja lopulta Nora antaa periksi. Brady on myös hänen teiniaikojensa rakkaus, joten Brady tietää, mistä hän pitää. Samoihin aikoihin alkaa tapahtua monia naisten murhia. Naiset ovat aina sinisilmäisiä ja tummat pitkät hiukset. Aivan kuin historia toistaisi itseään 26 vuoden takaa. 

Minkään siinä ei pidä koskettaa tohtori Davisia. Tai jos niin se on vain yksi tuoksu. Voiko laventelin tuoksu saada hänen voimaan huonosti ja miksi? Noran henkiselle tasapainolle se on myrkkyä. Mistä ihmeestä tuoksu tulee? Voiko tuoksu seurata vuosikymmenien läpi...

*****

Dekkarit Leena Lumissa

Lauantaiehtoon rauhaa ja lämpöä

Rauhaa ja lämpöä päälle maan, sinnekin, jossa lapsia kuolee nälkään ja kylmään. Katson mieluummin takkatulta kuin uutisia sota-alueilta. Toivotaan lintujen lähteä turvallisesti muuttomatkoille. meidän kaikkien löytää talvipesä, jonne eivät kuulu Trumpin syytökset Zelenskyitä vastaan: Ukrainan presidentti joutui kuulemaan maansa sodan olevan hänen syytään! En muista milloin maailma olisi ollut näin itsetuhoinen. Katson kurkiauraa ja heitän toivon heidän matkaansa. 

Ehtoon rauhaa kuitenkin!

Leena Lumi

Riikka Jäntti: Pikku hiiren joulu

 Pikku hiiri hurmaa lukijoita jälleen. Onneksi vielä löysin tämän Riikka Jäntin tekstittämän ja kuvaaman (Tammi) joulukirjan. Tiedän jo useampia Hiiruun hullaantuneita. 

Äiti ja Hiiru ovat kaupassa. Äiti valitsee joulukortteja. Hiiru kysyy: Milloin on joulu? Siihen on vielä pitkä aika, sanoi äiti.

Nyt alkoi hirmuinen joulun odotus .Lopulta äiti tokaisee joulun olevan kuukauden päästä. 

Odottaessa Hiiru leipoo pipareita ystävänsä Lylyn kanssa.

Marraskuun lopussa äiti antoi joulukalenterin ja opetti, että kalenterista saa avata joka päivä yhden luukun. Hiiru sanoi haluavansa avata ne kaikki heti. Äidille se ei käynyt ollenkaan ja niinpä hän asetti kalenterin piirongin päälle. "Joulukuussa vasta."

Seuraavana päivänä äiti huomaa luukun 24 olevan auki. Äiti kysyi kiukkuisena : "Miksi olet jo avannut viimeisen luukun?"

Hiiru repeää surkeaan itkuun ja kertoo vain halunneensa nähdä, mitä siellä oli.  Äiti tajuaa että odotus oli käynyt ylivoinaiseksi. "Voi sinua , kullanmuru. Ethän enää availe luuukkuja ilman lupaa." "En", lupasi Hiiru. 

Vihdoinkin saapui joulukuu ja joka aamu Hiiru sai avata yhden luukuista. Kirjassa näytetään mitä jännittäviä kuvia kalenterista löytyi.

Aamuisin, kun Hiiru lähti äidin kanssa tarhaan, oli jo pimeää.

Kotiin palatessakin oli jo pimeää.

Lopulta tarhasta alkoi loma ja kavereille toivotetaan : "Hyvää joululomaa!" Matkalla kotiin he lähtivät torille ostamaan joulukuusta. Alkoi sataa räntää ja äiti ja Hiiru kiiruhtivat kotiin juomaan jotain lämmintä. Ehkä kaakaota.

Sitten koitti se ihana aamu, kun äiti herätti Hiirun kertomalla, että on jouluaatto. Aamiaiseksi on silloin tietenkin riisipuuroa. _Äiti alkaa luetella päivän ohjelmaa, kuten kuusen koristelua, sienisalaatin ja lohen valmistusta...Äiti ja Hiiru koristelevat kuusen yhdessä. Hiiru pukee sitten ylleen tonttuvaatteet. 

Mummihiiri ja ukkihiirikin saapuvat yhteiseen joulunviettoon. Ukkihiiri auttaa ruokien kanssa ja mummihiiri ja ja Hiiru katsovat piirrettyjä.

Jouluateria oli herkullinen ja muisteltiin menneitä joulujakin...

Silloin soi ovikello. Tonttu oli tuonut lahjat. Hiiru saa luvan jakaa lahjat. Niin paljon tuli ihania lahjoja, että  Hiiru leikki ja leikki, kunnes

 nukahti sohvalle ja äiti kantoi hänet omaan sänkyyn. Mikä onkaan ihanampaa kuin joulu, joka kokoaa perheen yhteen! Mitäkö lahjoja Hiiru sai? Katsoppa tästä hauskasta kirjasta, jota voit toivoa joulun tontulta!

Hyvää joulua, Hiiru ja kiitos Riikka Jäntille minun suosikki -Pikku hiiri kirjastani♥ Onko mitään vuodenaikajuhlaa, joka olisi yhtä ihana kuin joulu♥

*****

Lastenkirjat Leena Lumissa

Safkaa! ja ruskaa

Takana perhe on parasta päiviä♥♥ Oravat on kyllä huomioitu ja linturuokinta aloitettu yhdessä Casperin kanssa.

Ja ruokaa tuli, sillä löysimme kuorellisia saksanpähkinöitä ja tietenkin muitakin.  Olemme istuttaneet noin kymmenen tammea, mutta ei vieläkään terhoja ole näkynyt.

Tuurenpihlaja, Sorbus 'DODONG', on ehdoton suosikkiruskapuuni. Yksi vahingoittui infran tiemme uusimisessa, mutta ostimme kaksi tilalle. Tässä kuva otettu tänään. Ylhäältä on jo lehtiä osin poissa, mutta tässäkin ovat isot koneet jyrryttäneet. Heti tämän puun vierestä kadonneet kalliotuhkapensaat...Ja olimme Porissa vain yhden yön yli...

Niin vahva väri ja tarjoaa pidemmän ruskan kuin tavallinen pihlaja, tosin niistäkin pidän.Tässä sama puu kuin yllä, mutta kuva viime syksyltä.

Syyshortensia Wim's Redin finaalia. 

Wim's Red ja taustalla ikivanhat syyshortensia Grandi Florat. 

Mongolian vaahterat ovat kiitollisia ja kauniita pensaita tai nyt jo enemmän puita. Ei olla haravoitu niiden lehtiä, sillä niistä saa herkkien kasvien juurelle kauniin ja hyvän lämpösuojan.

Tässä vanhempi kuka varhemmalta ajalta ja kuukaudelta. Tämähän on rehevää, mutta mieli kaipaa joskus riisuttua, ihan kuin runo, jossa liikaa konjuktioita ja kun ne riisuu...

tunnelma vahvistuu. Joskus vähemmän on enemmän.

Kalliotuhkapensas meni melkein kaikki tietyön sössimisessä meidän tontilla. En tiedä, korvaako näitä mikään.

Pieni, helppo syksyn somistaja...

Etupihamme nyt monien mullistusten jälkeen haravoimattomana vielä.

Ja ruokaa tuli, sillä löysimme kuorellisia saksanpähkinöitä ja tietenkin muitakin.  Olemme istuttaneet noin kymmenen tammea, mutta ei vieläkään terhoja ole näkynyt.

No niin, ruokaa tuli ja lisääkin saat. Mitäs sanot kuorellisista hasselpähkinöistä?

Vahvaa ruskaviikkoa kaikille!

Leena Lumi

Leena Lumin puutarhassa

Puutarhavierailuja

Ulkona levittäytyvät lokakuun siivet...

Ulkona levittäytyvät lokakuun siivet

kun viima kaluaa koivujen luita,

nuolee vielä nurkkapielet mennessään.

Talon harjalla peltinen, levoton kukko

halkoo tuulta virkansa vankina.

Metsä viittoilee

ja mykkä lintu jättää pihan

Laihan miehen pelto on käännetty lepoon

ikkunasta tuo katselee, kädet taskuissa

kuin ei muuta osaisi

jumalten itku valuu maahan

toisille siunauksena, toisille tuhoksi

luonto on odottavalla kannalla,

vain ihminen on malttamaton.

- Timo Naarala -

Iltaan on vielä päivän matka (2023)

These Boots Are Made for Walking!

Mihin on kadonnut intohimoinen bootsien käyttäjä? Lukion luokkakuvassakin maailman lyhyin mini ja saapikkaat! Asialle oli tehtävä jotakin. Valinta vei viisi minuuttia. Halusin ruskeat, joissa myös mokkanahkaa eikä mitään tolppakorkoja. Tänä vuonna on hankittu myös saapikkaiden värinen käsilaukku eli kassi, sillä oli pakko ostaa isompi kuin Salzburgista hankkimani 'tohtorilaukku.'

Olisi ihana käyttää leningin kanssa, jos olisi pitkähihainen eikä kaapissa kutistunut. Kesähameisiin mahdun hyvinkin. No on yksi aika tumma Nansolta... Olen useimmiten farkuissa, jos vain sopii tilaisuuteen. Yläosa ratkaisee ja muut asusteet!

Mihin on kadonnut intohimoinen bootsien käyttäjä? Lukion luokkakuvassakin maailman lyhyin mini ja saapikkaat! Asialle oli tehtävä jotakin. Valinta vei viisi minuuttia. Halusin ruskeat, joissa myös mokkanahkaa eikä mitään tolppakorkoja. Tänä vuonna on hankittu myös saapikkaiden värinen käsilaukku eli kassi, sillä oli pakko ostaa isompi kuin Salzburgista hankkimani 'tohtorilaukku.'

 

Nyt sitten onkin syysvaatetus esitelty ja onneksi on myös sadeasuja. Silloin on usein paras tehdä kaikenlaista. Minulla taitaa nyt olla kaksi kiinnostavaa ja aivan erilaista kirjaa, mutta huomenna saapuvat nuoremme Lohjalta, joten en ehdi lukea. Silloin harvoin kun saan heidät tänne muutamiksi päiviksi, nautimme 'Perhe on parasta'. 

Lokakuukin voi olla äärettömän kaunista aikaa♥♥

Leena Lumi