Ystävänpäivänä tuli täyteen 14 vuotta kirjablogin pitämistä. Kaikki alkoi kuin vahingossa ja vitsistä. Lumimies oli kerrankin yllättäjä ja avasi minulta kysymättä blogin. Tuskin tiesin mikä sellainen on ja ensin kieltäydyin jyrkästi, sillä minullahan oli juuri silloin muita suunnitelmia....Lukijani tietävät kuinka siinä sitten kävi! Yllättäen tein kolme postausta viikossa, joista yhden tähtäsin olevan kirja. Juttuja olen kirjoittanut nyt 4 741 ja Kari Martialan haastatelleessa minua lehteen, sain viikkotunneiksi 60 lukemisineen kaikkineen. Olen iltavirkku, joten oikein piristyin kun keskiyö jo kulki ohi. Aamupäivisin yritin sitten kirjoittaa tekstin. Vasta viime vuonna yritin todella hidastaa, mutta olin jo ylittänyt rajani. Olen lukenut monta tarinaa nyt luovan alan henkilöistä, joille käy näin ja sitten sitä vielä vain yrittää kiihdyttää. Minä en jaksanut ja sitten: Kiitos PIJ♥♥ Niin paljon oli muuttunut perhekuvioissamme ja aloin haluta tehdä muutakin. Toki minulle on sitä muuta tarjottu, mutta niiden toimintapiste olisi ollut Helsingissä. Sen on oltava nyt ensin perheeseen ja ystäviin uudelleen lähestymistä, aion katsoa sarjoja NetFlixiltä, aloittaa ei enää 16 000 askelta, mutta kun edes joitain tuttuja lenkkejä, joiden pituudet tiedämme. Ja minusta tulee jälleen keittiön valtiatar!
Monet kirjailijat ovat viitoittaneet polkujani. Antti Tuomainen tietämättään tavalla, joka kohotti minua joka kerta kun katsoin tätä kuvaa. Olin ollut heinäkuussa 2016 isossa leikkauksessa, mutta ei tullut mieleenkään jäädä pois. Sattuma toi minut Antin kanssa samaan kuvaan. Olin liikkeellä kipulääkkeiden voimilla ja tunsin olevani pöhöttynyt ja vaikka mitä. Niin vain suosikkikirjailija kumartui kauniisti puoleeni, mies, joka sai minut rakastumaan Kaivoksen roistoon. Pakko vähän kyynelehtiä kun luen kirjan romanttista lopputapaamista...Antti on yksi charmanteista kirjailijoistamme ja hyvin suosittu. Kiitos Antti ♥♥ Pitkiin jäähyväisiin ei pysty ilman hidasta hellyyttä.
Tässä kirjamessuilla 2013. Mukana kirjabloggaajat Katja Jalkanen eli blogista Lumiomena. Hän oli ensimmäinen kirjabloggaaja, johon tutustuin. Sitten Sara Kokkonen, jolla oli blogi tyttökirjoista sekä minun vasemmalla puolellani Vappu Kannas, joka tuolloin teki tutkimusta Montgomeryn teoksista ja päiväkirjoista. Kollegoiden tapaaminen oli osa kahta kirjamesupäivää. Kiitos kaikille blogikollegoilleni näistä vuosista ♥♥
Ensimmäinen haastatteluni kirjamessuilla oli 2012 Marja-Leena Virtasen kirjasta Kirjeitä kiven alle, jossa oli paljon samaistuttavaa ainakin minulle ja aina pitäjiä myöten. Hauska, ihastuttava Marja-Leena♥♥ Sitten kun oli viralliset hoidettu ja valitan, että en voi tähän tuoda sitäkään kertaa, kun pidin puheen italiaksi kirjailija Silvia Avallonelle hänen kirjastaan Teräs, vaikka en edes osaa italiaa kuin rippusen, alkoi meno. Sovittiin tietty kellonaika ja sitten ystäviä Panoraamaan nauttimaan ylihinnoitellusta kuoharista, mutta hauskaa oli.
.jpg)
Joka kerta tapasimme viimeisenä ihanan pariskunnan Birgitan&Arin. Birgitta on pitänyt jo kauan blogia Skool ja kulaus. Hulvaton, ihana pari. Miten minua alkoi heti naurattaa, kun katsoin Arin pilkesilmiin ja kuulin Birgitan naurun. Meillä on diili, koska he lottoavat. Jos voittavat hyvän summan, pääsemme kaikki yhdessä Idän Pikajunalle. Sehän on kai yhdeltä tai kahdelta 'vain' hiukka paljon, jos valitsee sen, jossa illalliselle on pukukoodi etc. Sitä odotellessa kaikkea kivaa teille ja kiitos naurusta♥♥
Kiitos kaikille lukijoilleni näiden 14 vuoden aikana. Kaikki te yli neljä miljoonaa...Kiitos♥♥ Kiitos kaikille kuva-avustajilleni, kuten vaikka Mansuria Akterille, jonka kuva tässä ja eläinkuvista kiitän Nea Siemannia ja lankoani Pekka Mäkistä♥♥ Kaikkia heitä, joita en tässä pysty edes luettelemaan: Kiitos Vuosaaren lintukuvaajat ja monet muut♥♥ Kiitos kustantajille arvostelukappaleista♥♥
Suurin kiitos miehelleni Reimalle, joka on toiminut teknisenä tukenani, kuunnellut tekstejäni, lukenut jo muutamia vuosia samat kirjat kuin minä ja kestänyt, että joskus olen lukenut aamuneljään, enkä ole sitten jaksanut olla yhtään mitään♥♥ Tässä 30- vuotishääpäiväkuvassa paluumatkalla Itävallasta. Nyt meillä on aikaa toisillemme, vaikka Reima kutsuttiinkin erääseen kehitystyöhön, joka onnistuessaan auttaa meistä monia, sitä voi tehdä missä vain. Eikä ole aikaan sidottu. Minä siirryn keittiöön enemmän, yhdessä myös lenkkipoluille ja on meillä tapahtunut se kaikkein uskomattomin...
Saimme lapsenlapsen 25.11.2021. Kyllä tuli uusia menemisiä ja ajatuksia. Tämä kuva Casperista on meidän vierasmakkarista, jossa lapsi sai ihan luvalla tutustua ilmeisiinsä. Tästä on nyt tehty meille taulu. Se on voimataulu, sillä kun katson Casper Julianin kuvaa, minä vahvistun ja tiedän, kuka on Valonkantajamme♥♥ Ukilla eli Reimalla on häneen aivan erityissuhde ja miten nautinkaan katsoa heitä yhdessä. Ensi viikolla toivottavasti, sillä ukille on järjestetty koko päivän harjoitteluhoito, jos vaikka nuoret keksivät lähteä ties minne kahdestaan. Toki minä olen kaikessa mukana, mutta en aamukahdeksalta. Minä opetan Casperille, että 'älä herätä mummaa vielä, herätä ukki!' Kiitos Meri ja Sami♥♥
Eräs sukulaiseni sanoi, että ei sitten mitään rakoa blogin käytölle enää. Se ei ollut mahdollista! Saatan jossain vaiheessa tarttua johonkin ajankohtaiseen asiaan, joka voi koskea vaikka turkistarhausta tai tulevia vaaleja. Tai puutarhaa tai alppimatkaa etc. Heti oli aivan selvää, että teen kuten niin moni on pyytänyt: Jätän tämän valtavan 14 vuotta kestäneen työni niidenkin luettavaksi, jotka eivät ole vielä ehtineet. Missioni saada ihmiset lukemaan enemmän on onnistunut, sillä olen saanut niin paljon sähköpostia aiheesta. Monet eivät ole edes tajunneet mikä mielikuvituksen meri kirjallisuus voi olla. Jätän myös sellaisen kodikkaan jutun, että jos katson aiheelliseksi, voin kertoa, mitä olen lukenut. Tässä esim. kirjat, joista ensimmäistä olen jo lukemassa ja muita luen sen mukaan kun niitä ilmestyy. Ostan siis kirjan tai pari kuukaudessa, jos joku kovasti kiinnostaa. Nyt olen jo ostanut joitakin ja loput kun ne ilmestyvät:
Kerrankin katalogin mainos sai minut nauramaan. Tammen kustantama ja israelilaisen Hila Blumin teos, Kuinka rakastaa tytärtään, oudosti kolahti minuun...Ilmestyy toukokuussa ja ostan heti, kun ilmestyy myyntiin. Ahmatovan elämäkertaa luen parhaillaan ja koska en nyt aio tehdä enää pitkiä kertomuksia kirjoista, sanon heti, että Anneli Heliön suurtyön toivon näkyvän Finlandia Tietokirja -ehdokkaissa. Kyseessä Ahmatovan elämäkerta, joka avaa Annelin suomentamia runoja, Anna Ahmatova Olen äänenne Kootut runot 1904-1966, entistäkin enemmän Ahmatovan elämään kiinnittyneenä. Siis jos kirjoitus ei jumita voin kirjoittaa tästä, mutta ei välttämätöntä. Ja tietysti odotan Pasi Ilmari Jääskeläisen kirjaa. Pirkko Soinisen Kipulintu ilmestyy maaliskuussa ja Lisa Ballantynen Riittävä epäilys 28.3.
Pierre Lemaitrelta alkaa uusi historiallinen sarja ja lastenkirjoja tulen hankkimaan enemmänkin. Voi sanoa että Joyce Carol Oates on kuin osa hengitystäni.
Tämä totuuteni sai kunnian olla juuri Oatesin takakansitekstisssä♥♥
Voitte uskoa, että tämä kirjoitus ei ollut minulle helppo, mutta jos olisin jatkanut väsyneenä väkisin....olisin ollut kuin tämä kuvani parin vuoden takaa, jossa taas kerran joku tavoitti poissaolevuuteni. Hämmästyttävää, sillä oli hauska ravintolailta Aurinkolahdessa....ei siellä ollut tällaista hetkeä ja silti..
Suomen kevät on hidas ja vaihteleva. Kesälumipisara kukkii ja sitten saakin loskalunta päälleen ja kestää senkin.
No niin armaani, tässä sitä ollaan ja ollaan oltu kohta jo 39 vuotta. Mitäs sanot, jatketaanko seikkailua♥♥
Kaikkia lukijoitani tasapuolisesti kiittäen♥♥
Leena Lumi
.jpg)
.jpg)
.jpeg)
.jpg)