tiistai 26. heinäkuuta 2022

- tulisit vaikka tuskassa sydänyön hetkenä niin että...


 - tulisit vaikka tuskassa
sydänyön hetkenä
niin että pimeys verhoo itkun
tulisit ahdistukselta salaa
vailla sanojen tai 
seurustelemisen velvoitusta
kuin ottaisit lomaa itsestäsi


ja minä 
ottaisin sinut vastaan pimeässä
siirtäneenä itseni syrjään
vailla kasvoja kuin yö
kuin ei-kukaan
vain yötä ja hiuksia

painautuisit minuun
lievittäisit itsesi minussa
antaisit minulle lievityksen
ja lähtisit hiljaa
puhdistuneena liiasta tuskasta
kuin minä, yö

- Sirkka Selja -
Aurinko on tallella (WSOY 1988)
George Yepes Axis bold as love

tiistai 19. heinäkuuta 2022

Kuikka Alkulintu


Toin 2012 biologi Mauri Leivon kirjan Kuikka Alkulintu blogiin ja nyt taas kuin muistuksena. Kirja löytyy kokonaan blogistani teoksen nimellä. Haluan ehdottomasti suositella tätä kirjaa, sillä niin monet ovat hurmaantuneet tähän mystiseen lintuun, jonka juuret ovat jossain tavoittamattomissa. Kuka on kuikkaan ja sen ääneen ihastunut, on myyttisen koukussa: 

Maapallolla elelee noin kolmisensataatuhatta kuikkaa. Suomen osuus tästä on noin 12 000 pesivää paria sekä joitakin joutokuikkia. Kuikan tulevaisuus ei ole mitenkään vahva, sillä sen pahin uhka ihminen vaarantaa sen elämää monin tavoin. Muuten niin suositeltavia kuin tuulivoimalat ovatkin, on niistä tullut monien kuikkien surmanloukkuja. Kömpelö ja suoraviivaisesti lentävä kuikka osuu tuulivoimaloiden lapoihin muita lintuja useammin. Myös mökkiasutuksen leviäminen, päristelevät veneet ja vesiskootterit sekä vesistöjen samentuminen ravinteiden takia, uhkaavat tätä upeaa lintua, mutta samalla myös järvitaimenta sekä saimaannorppaa. Toisaalta ihmiset ovat kiintyneet myyttiseen lintuun, sillä BirdLife Suomen teettämässä Rakkain mökkilintumme –äänestyksessä kuikka oli ylivoimaisesti suosituin lintulaji.

Sinä yönä lähtivät jäät.

Näin alkaa erään kuikkaparin tarina ja samaan aikaan toisaalla, toisilleen ikiuskollinen pariskunta saattaa maailmaan poikasen, Kaapon. Kirjassa saamme hyvin likeltä seurata Kuikkajärven kuningatarta ja kuningasta, Vienoa ja Kaunoa, jotka tekivät kesästä aivan erityisen myös perhettä pressun alta rantakiviltä seuraavalle Leivolle. Kaiken kruunaa kesäkuussa pesässä nököttävä pieni, pörröinen karvapallo: Kaapo!

Kuikka alkulintu on kirja jokaiselle luonnon ystävälle. Se on myös kirja, jota voi lukea suvikirjana lapselle. Jo pientäkin lasta kiinnostavat ainakin kuikkaperheen touhut. Jokaisesta myydystä kirjasta menee euro kuikan suojeluun. Euro sille, että selkävesien upean kuningaslinnun huudot ikiaikain takaa säilyvät myös lastemme lapsille. Heillekin on suuri elämys kokea se värisyttävä hetki, kun yöstä kuuluu kuikan viesti, jolle ei vertaista löydy, tai saada verkkokalvolleen kuva, jossa kuikka yöusvassa levittää siipensä kuin yhtyen sukupolviensa miljoonien vuosien takaiseen salaperäiseen historiaan…

kuvat Mauri Leivo

maanantai 18. heinäkuuta 2022

Mattias Edvardsson: Perhetragedia

Perheiden salatut kaunat, juonittelut aina rikoksiin asti ovat aina kiinnostaneet minua. Joukossa on usein joku täynnä kätkettyä kateutta ja tämä joku haluaa pilata muilta senkin vähän, joka olisi todellista rakkautta. Tämä joku aavistaa ettei hän ole rakastettu, että tunnelma muuttuu ihan toiseksi kun hän lähtee. Lähtee tajuamatta, miltä hän tuntuu muille, muiden silmissä, mikä hän aidosti on. Joku vielä sanoo ääneen: 'Ihanaa, nyt alkaa perheaika.' Kaikki nauravat ja ilma kulkee paremmin. Kirkasta katseesi, kuuntele sydäntäsi ja silti kaikki voi hajota. Kuka on kokenut tämän? Kuka on kirjoittanut tästä ennenkin? Kuka on hän, joka näkee läpi kuvien?

Mattias Edvardssonin Perhetragedia (En familjetragedi, Like 2022, suomennos Outi Menna) on niitä kirjoja, joiden perään kysyin jo paljon ennen sen ilmestymistä, mutta sitten tuli ei luku- vaan kirjoitusjumi. Se on sama kuin toimittaja-aikainen valkoisen paperin kauhu. Mitään ei synny, vaikka tarina on kiinnostava. Silti päätin kirjoittaa, jonka jälkeen jatkan lomalla. Tämän en anna mennä ohi!  

Perhetragedia on Lund-sarjan itsenäinen kolmas osa. Sarjan ensimmäinen oli läpimurtoteos, joka oli livahtaa minulta ohi. Aivan tavallinen perhe, ilmestyi 2018, onneksi löysin kirjan ennen joulua ja postasin sen tammikuun neljäntenä 2019. Nyt kirjaa on blogissani luettu melkein viisituhatta kiinnostunutta, Hyvät naapurit ilmestyi 2021 ja se ei minulla ole yltänyt aivan sarjan ensimmäiseen blogissani, mutta muillahan voi olla toisin. Tämän kirjan tarinaan tarjoan mausteeksi: .

Elämä hajoaa, ihmiset katoavat. Mikään ei ole ennallaan, eikä kukaan tiedä miksi.

Minä jatkan putoamista.

Ainajaikuisesti.

Nyt liikumme Mattiaksen huipulla eli Perhetragediassa on paljon samaa kuin Aivan tavallisessa perheessä. Samaa on hidas psykologinen tarinan kuljetus ja voin hyvin lainata itseäni, mutta koska eriäkin on esimerkiksi henkilömäärissä, muutan hiukan: 

Nyt kertomus aivan tavallisten ihmisten murenemisesta. Perheet ja ihmiset ulospäin kauniita ja osa varakkaitakin, mutta köyhyys ja osattomuus haisee. Ruukun halkeamat alkavat valua epätoivon ja petosten visvaa. Tässä on myös tuntumia Kochin Illalliseen snobistisuudessa, mutta enemmän sitä pelottavan heikkoa siltaa, jonka aidosti rakastava isä on valmis kulkemaan lapsensa eteen, kun ruoka loppuu.

Tarinan kertojat ovat Bill,Jennica ja Karla, mutta heihin liittyviä henkilöitä on monia, onneksi ei liikaa. Kerran oli perhe Miranda, Bill ja heidän lapsensa Sally. Sitten äiti sairastuu vakavasti ja kuiskaa juuri ennen kuolemaansa Billille sanat, jotka koskevat Sallya. Siihen liittyy myös velvoite pitää kallisvuokrainen asunto eli Sallyn koti. Bill saa lopputilin ja hän olisi mitä parhain koti-isä, mutta ilman edesmenneen Mirandan hyvää palkkaa se ei voisi onnistua. Bill päättää toisin ja hän ottaa vastaan mitä töitä tahansa, joissa voi pitää Sallyn likellään. Ensimmäinen teko on ottaa alivuokralainen. Hän on siivoojana itseään elättävä oikeustieteen opiskelija. Karlan kotitausta on niin rankka, että hänen on vaikea edes soittaa äidilleen...Onneksi tämä asuu kaukana. Yllättäen varakas pariskunta, jonka luona Karla siivoaa, löytyy kuolleena. Asia on todella iso uutispommi. Media ottaa aiheesta kaiken irti ja vähän ylikin. Nyt he jotka olivat joskus tunteneet toisensa, kohtaavat. Kovin yllätys lienee rikkaan perheen pahis Jennica, joka miestä etsiessään rakastuu...

Tässä kirjassa ei ole mitään kesyä. Tässä kirjassa Bill rakastaa Sallya ehdoitta yli voimiensa. Tämä kirja paljastaa sen, että uskallan toistaa kirjasta, josta olen aina pitänyt: 

Edvardsson on kiehtova kirjoittaja: hän osaa kirjoittaa lapsista, naisista ja miehistä kaikenikäisinä luontevasti sokaistumatta kenenkään tissivaoista. Pidän siitä, että naista ei kuvata vain objektina ulkonäkönsä perusteella. Pidän siitä miten Mattias nostattaa kauhunväreitä. Pidän kaikessa hänen tyylistään.

Vuorottelevat kertojat ellei heitä ole liikaa, on aina erinomainen ratkaisu. Siinä Mattias Edvardsson on mestari. Kirjoitin edelliseen Mattias -kirjaan erään lauseen, josta olen aina pitänyt. Minulle se on suorastaan Edvardsson -tunnari, sillä tämäkin tarina koostuu onnettomista tai onnellisista ihmisistä ja perheistä. Tämä jälleen kerran Mattiakselle, Tolstoin kuuluisa aloitus Anna Kareninaan: ”Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan.” 

*****

Dekkarit Leena Lumissa

perjantai 15. heinäkuuta 2022

Tahdon ruusujen luo...


Tahdon ruusujen luo, puistoon muistojen,

kätköhön aitojen uneksuvien, luo varjojen ammoisten.

Siellä patsaat minut nuorena muistavat
ja minä muistan, kuinka Nevan vedet heitä huuhtoivat.

Majesteettisten lehmusten katveessa, tuoksuvassa
hiljaisuudessa, laivan mastojen kitinä kummittelemassa.

Ja joutsen kuin muinoin, kautta aikain purjehtien,
kaksoisolentonsa kauneutta rakastaen.

Ja jäisessä horroksessa, vihollisten ja ystäväin,
ystäväin ja vihollisten, kumu satojen, tuhanten askelten.

Eikä loppua näy kulkueelle varjojen,
graniittimaljalta oville palatsien.

Siellä valkeat yöni rakkaudesta, niin salaisesta, korkeasta,
jonkun toisen, kuiskailevat.

Ja kaikkialla hehku jaspiksen, helmiäisen,
mutta piilossa valon lähde, kätkö salainen.

- Anna Ahmatova -
Olen äänenne Kootut runot 1904-1966 (suomentanut ja toimittanut Anneli Heliö, Kirjokansi 2016)
kuva Elin Danielson-Gambogi