Hetkessä kaikki oli toisin

Minulle tulee muutama aikakausilehti. Yksi näistä on Kotiliesi. Tulin puutarhahommista ja ajattelin vilkaista kiinnostavien ruokaohjeiden odotuksessa juuri Kotiliettä. Kohtasin vahvoilla väreillä maalatut kuvat. En ollut enää Suomessa, ehkä en itsessänikään, sillä kun aloin lukea juttua Hetkessä kaikki oli toisin pakahduin tarinaan kuin se olisi omani tai omamme, sillä kyseessä on toimittaja Anna-Liisa Hämäläinen kera miehensä Rainer Virtasen. Touhuamme omia juttujamme kuin ne olisivat kaikkeus ja sitten tuleekin sattumakortti, joka pysäyttää ajan. Anna-Liisan tarina on monen muunkin, mutta vaikka en ollut edes katsonut tekijöitä tiesin hyvinkin pian kenestä oli kyse. Anna-Liisasta ja hänen puolisostaan Rainer Virtasesta. Vahvat värit voimistivat tekstin voimaa luoden tunnelman uhan alla olemisesta, mutta myös toivosta selviytyä sen alta. Kaikki oli mahdollista. Myös toivo ja tähtihuimaus!

Tämän viikon Kotiliedestä no 20, löydät tarinan, joka voi olla kenen tahansa meistä. Minulle tuli tähtihuimaus juuri, kun sattumakortin varjo oli kadonnut aamu-usvaan. Kiitos Anna-Liisa avautumisesta: Tämä voi tuoda monille toivoa Vahva suositus

Leena Lumi

maalaus Rainer Virtanen

teosten valokuvaus Jonne Räsänen

Minne aamut menevät...

Vihreä aamu lankeaa alas puista,
puiden lehtien läpi.
linnut pudottavat laulunsa

Aamut putoavat, linnut, laulut,

sateet satavat:; pilvet, taivaan paimentolaiset

hajoavat tuuleen.

Vuodenajat kääntyvät, syksy

kulkee korjuuvaunuilla ohi

läpi hiljaisten laaksojen.

Talvi avaa vaippansa, peittää peltojen ruudut.

- Eeva-Liisa Manner -

Niin vaihtuivat vuoden ajat (Tammi, 1964)

Onko kirjallinen makusi muuttunut lukemisen myötä? Mitä on jäänyt pois ja mitä on tullut tilalle?

Tapio Nykyri esitti Facebookin Kirjallisuuden ystävissä aina ajankohtaisen kysymyksen: Onko kirjallinen makusi muuttunut lukemisen myötä? Mitä on jäänyt pois ja mitä on tullut tilalle? Minun jos kenen on tähän ihan pysähdyttävä, sillä helmikuussa olin lukenut 14 vuotta ja postannut lukemistani. Aamutuntien lukemiset ja aamupäivien lenkkien vaihtuminen kirjoittamiseen pakotti hidastamaan tahtia. No, vastasin tietysti Nykyrille, mutta vastasinko vähän vältellen yrittäen olla leimaamatta, mitä en enää jaksaisi lukea....:

Paljonkin! 14.2.2023 olin pitänyt kirjablogia 14 vuotta. Kävijöitä oli ollut 4,5 miljoonaa. Aloitin seuraavaa kirjaa ja kun lopetin, en muistanut kirjasta mitään. Olin lukenut usein aamutunneille ja kirjoittanut aamupäivät. Missä oli entinen puutarhuri, entinen kokkikokeilija, missä oli nauruni ja pitkät vaellukset saaremme vuorilla? Olin hyvin väsynyt ja takana myös rankka sairaus. Aloin tehdä matkaa takaisin entiseen itseeni. Hetken mietittyäni en jaksanut enää olla kirjabloggaaja, jonka oletettiin lukevan paljon ja kirjoittavan hyvin. Aloin kaivata kirjoja, kuten Riitta Jalosen Kirkkaus, Delphine de Viganin Yötä ei voi vastustaa ja Venla Hiidensalon Suruttomat, Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme...Aloin lukea kerran luettuja uudestaan, pakotin itseni hidastamaan...Muistin miten Lauri Viita oli jossain todennut, että 300 sivussa on kerrottu kaikki oleellinen. Katsoin muutamaa tuhatsivuista lukematonta. Olin eri. Siinä missä meni Richard Powersin Muistin kaiku tai Paul Austerin 4321, oli nyt tyhjää. Itseänikin jännittää, mikä on se kirja, jonka seuraavaksi tuon blogiini. Usein pääsen käsittämättömistä syistä lukemaan hyvin myöhään, joten aion olla entistä tarkempi, mitä kirjoja luen. Lukeminen on jäänyt minuun 4-vuotiaasta, samoin kirjoittaminen, joten ehkä vain etsin uusia makuja. 

Kaipaan sekä harmoniaa ja hidastamista yhtä paljon kuin isoa häikäistymistä tyyliin Ann-Marie MacDonaldin Armon yö tai Jayne Anne Phillipsin Kiuru ja Termiitti. On niin paljon upeita kirjailijoita, että pelkään lukeneeni parhaimmat tai haluan vain palata niihin kuumotuksiin, johon Joyce Carol Oates minut vei taikka niin monet suomalaiset kirjailijat yhtä hyvin. En kiellä että kotimaani on maailmankirjallisuus, mutta sinne suomalaisistakin niin monet kuuluvat. Ehkä missään ei ole enää lukematonta timanttia. Arvelen, että entiset intohimoni eli dekkarit jäävät vähemmälle elleivät ne palaa juurilleen tyyliin Patricia Highsmith yhtä hyvin kuin tiedän, että historialliset romaanit jäävät lukemistooni. Onhan meillä Ranskan lahja maailmalle Pierre Lemaitre, joka kirjoittaa uutta historiallista trilogiaa ja on päättänyt jättää dekkarit. Liekeissä ja nauttien luin ensimmäisen osan Loistavat vuodet, jossa kerrankin en jäänyt 10 sivun sääntööni vaan luin sivulle 50. Se olikin sitten siinä ja paluuta ei ole. Pikkulintuset laulelivat, että saamme jatkoa jo keväällä...

En ole ikinä pitänyt hömpästä, mutta olen muutaman kerran osunut hyvinkin hauskoihin romaaneihin. Liian hömppä, liian siirappinen ja myöskin oikein ahtamalla samoihin kansiin ängetyt kolmen teoksen matskut, ottavat vastaan. Uutta on se, että sattuneesta syystä lastenkirjat ovat alkaneet kiinnostaa. Hyvät kustantajat, laittakaa vain edelleen paperisia katalogeja tulemaan. On ihana plärätä niitä huovan alla ja kaakao kupissa, kun ulkona viima piiskaa luontoa. Muistakaa aloittaa lintujen talviruokinta!

Matkalla itseeni toiveissa kirjallinen häikäisy! 

Lukemisiin

Leena Lumi

Vaihtotaloutta naapurien kesken

Kun on asunut saman yhteisön kanssa vuosikymmeniä, siinä vähitellen kehittyy kaikkia pieniä kivoja juttuja. Jouluisin kortti tai jopa muu pikkumuistaminen. Kahvitteluja kera omenapiirakan tai Ruthin konditorian Mustikkapiiraan. Salatut syntymäpäivät tiedetään ja muistamiset 'siedetään'. Joskus kutsutaan muuten vain vaikka lämminsavulohisalaatille. Ja jälkiruokana maistetaan, joko joulun aikaan muhimaan laitettu kirsikkalikööri on valmista tähtipulloihin laitettavaksi. Siellä ne vielä purkeissaan kellarissa muhivat hiukan eri mausteissa kuin viime vuonna. Ja lehtiä vaihdetaan. Meillä on aina kasvanut kolme suurta mongolianvaahteraa etupihalla. Meri kutsui niitä sademetsän puiksi ja hyvin oksat kestivät lasten kiipeilyt. Kun olemme kotoa poissa, naapurin Eeva hollaa talon, pihan ja oravat. Viimeksi sai kaksi jo aika kivankokoista mongolianvaahteran alkua. Me olimme jo aikaisemmin saaneet häneltä kohtalaisen kokoisen kastanjan. Kiitos Eeva♥ Merkkaamme uusien mongolianvaahteran alkuja, että saavat jatkaa kasvua melkein missä vain, kunnes seuraava huolii.Tänään naapurin Tuula toi meille kantarelleja, metsän kultaa. Kiitos paljon Tuula♥ Hän sai kaksi mongolianvaahteraa, jotka olivat kasvaneet etupihan kahdessa atsaleassa kuin kiinni. Mietin juuristoa. No, Tuula otti ne mielellään. Muutama kunnon alku on jo odottamassa Lohjalle pääsyä. Esikkoja on monina vuosina tullut niin, että on kasvilaatikoissa kannettu naapuriin. Syyskuun yltäkylläisyyttä teille kaikille toivotamme♥♥

luontoterveisin Leena Lumi

Sama menu kuin viime viikonloppuna, koska se vain oli niin herkullista ja tiistaina...

Hyvä kun muistimme tämän herkun, kantarelli-pinaattifrittatan pitkästä aikaa valmistaa. Olipa niin hyvää, että lauantaina jälleen ja riittää sunnuntaillekin. Kokeilkaa ihmeessä! Tämä on aikanaan napattu Anna -lehdestä. Innostuin heti niin, että ostin tälle herkulle oman kasarin! Laitan tämän ohjeen vielä tähän, mutta löytyy myös Ruokareseptit Leena Lumissa

1 litra kantarelleja
70 g babypinaattia
3 dl sipulinvarsia

4 valkosipulinkynttä
n. 400-500 g keitettyjä perunoita (7-8 perunaa)
6 kananmunaa
1,5-2 dl maitoa
1 dl tuoretta persiljaa
1 tl suolaa
rouhittua mustapippuria
juustoraastetta
voita paistamiseen (reilusti!)

Hienonna sipulinvarret ja pilko valkosipulinkynnet. Kuori ja kuutioi perunat. Kuumenna rasva pannulla. Lisää sipulit ja kuullota hetki. Lisää pilkotut kantarellit, perunat, pinaatti ja silputtu persilja. Paista käännellen muutama minuutti.

Riko munat kulhoon ja vatkaa niiden rakenne rikki. Lisää maito ja mausteet munien joukkoon.

Kaada munaseos pannulle muun seoksen joukkoon ja anna sen hyytyä hetki varovasti sekoitellen.

Ripottele pinnalle juustoraastetta. Kun juusto on sulanut kauniisti pinnan peittäen on ruoka valmista. Herkullista ja monin tavoin muunneltavaa

Guten Appetit!

Syyskuussa on monenlaista taikaa. Ruska vasta on alkamassa, mutta tämä on hyvä hetki kertoa, että luen edelleen, tietenkin!, mutta olen lukenut vanhempia kirjoja uudestaan. Haluan tonkia puutarhassa, noutaa lisää sipulikukkia, istuttaa niitä ja oravat ympärilläni, koska joku outo olento oli laittanut pähkinöitä puutarhajakkuni taskuihin. Tiistaina olin onkologillani ja sain kuulla, että se mikä alkoi 2016 on nyt ohi. Sitä oli jotenkin vaikea uskoa. Oli ollut niin paljon mahdottomia tilanteita, sellaistakin, jota en ole vielä valmis kertomaan. Nyt yritän alkaa uskoa, että elämä on avannut uuden luvun minussa tehdä jotakin tai olla tekemättä. Aika näyttää. "Haluaisin saada juhlia loppuun asti."

Nainen juoksee aamuvarhain paljain jaloin terdellä monta oravaa jaloissaan. Hirveä meteli  eli todella pitkäkestoinen ja ääntä pitävä tietyömaa kuin sisällä kauhat hakkaisivat kalliota ja pommit paukkuisivat. Se ei oravia tunnu pelottavan, kun heti aamusta on ruoka vaatimus yksi. Miten helppoa onkaan alkaa tehdä kookospähkinäkakkuja, kun ne kestävät kauan. Vielä siihen liian lämmintä. Huomiselta toivon löytäväni kantarelleja ja vähän muutakin tarpeellista. Lounastamme cityssä. Kaikille ruskaisaa loppuviikkoa ♥♥

Leena Lumi

Tuo vuodenaika jonka näet minussa kuin....

Tuo vuodenaika jonka näet minussa

kun keltaisia lehtiä, ei ainutta tai muutama,

riippuu oksilta jotka vapisevat kylmän tullessa,

kuorin paljaat rauniot, joissa linnut vasta lauloivat.

Minussa näet tuon päivän iltahämärän.

Auringon laskettua hohde hiipuu länteen

ja musta yö vie sen pian mukanaan,

kuoleman veli, joka solmii kaiken lepoon.

Minussa näet tuon tulen hehkuvan.

Se lepää nuoruutensa tuhkan päällä,

kuolinvuoteella jolle viimein sammuu,

kun aika joka ruokki, söi sen loppuun.

       Tämän näet. Se rakkautesi vahvistaa,

        rakastat sitä mistä pitää kohta luopua.

- William Shakespeare -

William Shakespearen sonetit Nautintojen ajan aarre (Suomentanut ja toimittanut Kirsti Simonsuuri, Gaudeamus)

kuva Gustav Klimt

Tämä on sen naisen syyskuu joka....

Tämä on sen naisen syyskuu joka
elää vahvimmin syksyisin,
hänen jolle on mieluisinta
takkatuli ja lehdetön puu.
Saakoon hän tämän kuun ja
seuraavankin, vaikka
koko vuoteni kuuluisi hänelle
jonka vuoksi jo nyt
ovat päiväni monesti vaikeita,
hämmentyneitä,
monet muut, useammat, hyvin 
onnellisia.
Hänelle joka jätti jälkeensä tuoksun
ja seinille esiin
varjonsa tanssiin, hänelle joka
kietoi hiuksensa elämäni vesiin
ja roskitti Lontoon muistojen suudelmilla. 

- Louis MacNeice -

suomennos Pirkko Biström

kuva Nea Siemann

Nuorten kirjoitustaidottomuudesta, Westendiä, omenoita ja never say never!

Monet äidinkielen opettajat eivät saa unta, kun miettivät ylioppilaskirjoituksia. Syy on se, että osa oppilaista ei osaa kirjoittaa oikein. Yhdyssanat ovat miten ovat, possessiivisuffiksia ei käytetä ja jutut kuiskuttavat täydellisestä kaunokirjallisuuden lukemattomuudesta. Opettajia pelottaa ja he valvovat yön tunteina, miten ihmeessä saada nuoret innostuneiksi kirjallisuudesta. Pakottamalla se ei onnistu. Eikö heitä kiinnostavia kirjoja kustanneta ja miksi etenkään pojat eivät lue kaunokirjallisuutta? Monet tytöt lukevat. He löytävät kirjallisuuden polut, mikä sitten näkyy ylioppilasaineissakin. Myöhemmin se näkyy siinä, miten hyviä kirjailijoita syntyy nyt kuin sieniä sateella. Tyttösieniä! 

Kun päästään aikuisuuteen vain prosentti miehistä lukee enimmäkseen naisten luomaa kirjallisuutta, minkä tuloksena usein kirjat ovat vähemmän kiinnostavia monille. Naiset lukevat varsin tasaisesti ja kirjoittajan sukupuolesta välittämättä.  Olemmekin saaneet nauttia huikeita ulostuloja kotimaisten naiskirjailijoiden suhteen. Itse luin jo lapsena romanttiset Montgomeryt, jotka ovat valloittaneet maailmaa ja tekevät sitä edelleen. Sitten varhaisteininä hurjan jännittävän trilogian Topeliuksen Välskärin kertomuksia sekä Dumasin Monte-Criston kreivin, joka on historiallinen seikkailuromaani. Luin öisin peiton alla taskulampun valossa, sillä seuraava päivä oli usein koulupäivä ja äiti vahti ettei huoneeni oven alta tullut valoa. Ei mitään kukaan olisi voinut, kun löysin Mika Waltarin teokset. Se oli menoa ja sillä tiellä ollaan. Kaikki  jota asia koskettaa, voisivat alkaa todella miettiä, mitkä kirjat olevat ja tulevat, voisivat valaista pojille polun lukemisen autuuteen!

Vaikka olen hidastanut lukutahtiani saadakseni päivä- ja unirytmini kohdilleen, se ei tarkoita ettenkö lue. Monta kirjaa on yhtä aikaa menossa, mikä kertoo, että joku ei nappaa. Olin antanut aikanaan, kirjan luettuani, Merille Suvi Vaarlan Westendin. Nyt kun viimeksi olimme Lohjalla, pyysin kirjaa lainaksi. Joku juttu siinä oli, mikä oli jäänyt vaivaamaan tai sitten pelottaa, että se, mistä kirjassa kerrotaan , eli 90-luvun lama, koemme kaiken uudestaan. Tyttäreni ikäiset säästyivät monet siltä, mitä Elina koki. Olen kysellyt heiltä eikä kuulemma olleet huomanneet mitään. Siksi tämä teos onkin mitä tärkein nytkin. Takakansitekstissä on isolla: "Sukupolviromaani suomalaisen yhteiskunnan muutoksesta, hajoavasta perheestä ja ystävyydestä." Suositus♥

Nyt saa kantarelleja, joten viikonlopun brunssiksi tai pääruoaksikin sopii herkullinen kantarelli-pinaattifrittata Babypinaatti on niin hyvää ja antaa uutta aromia sienille, kuitenkaan ylittämättä metsän kultaisen herkun omaa makua.

Omenasoseen tekoon on jo hyvä aika ryhtyä. Tässä syntyy kanelista ja vaniljaista omenasosetta Siitä on hyvä ottaa moneen lähtöön.

Helppo ja herkullinen omenapiirakka syntyy tuosta vain. Sitä nautitaan vaikka vaniljakastikkeen kera tai lämmitetään piirakkaa hiukan ja vaniljajäätelöä päälle.

Never say never. Kymmeniä vuosia joka syksy ostin ison krysanteemin. Sitten alkoi olla vaivaksi, kun tarvitsin isot ruukut terassihortensioille ja vieläkin vaikeampaa, kun terassihortensiat kukkivat parhauttaan pakkasyön jälkeen. Tuli pitkä paussi. Nyt kuitenkin löysin tämän värisen ja suuren. Istutin suoraan maahan. Katsotaan miten kauan menee. Terassihortensiat nyt kukkivat upeina. Sitten muka jo callunoita...En tiedä mikä tämä väri on. Luonnossa sama kuin jutussa eli olisiko se hämykoralli?! Huomatkaa krysanteemin takana oleva vihreä kasvi. Se on parin vuoden takainen terassihortensia, joka on kerran jo viime vuonna kukkinut, Nyt se ei ehdi enää tehdä kuin lehdet....

Lankoni Pekka Mäkisen kuva tilhistä nauttimassa omenasta.

Lumoavaa syyskuun jatkoa hyvää viikonloppua kaikille♥♥

Leena Lumi

Syyshortensia Wim's Red 7.9.2023. Ihan tarkoituksella nyt ei vielä leikata noita huiskeloita eli ylipitkiksi kasvaneita oksia. Seurataan vähän.

Syyshortensia Wim's Red 11.9.2023

Wim's Red 14.9.2023 ja huiskelot on leikattu pois. Kylmenevät yöt tummentavat kukkia....♥♥

Tänä iltana

                   Tänä iltana

      menneiden vuosien muistot

       palaavat ystävinä ystäville

        mansikkaheinien tuoksut

kuutamouinnit ja rannan lämmin hiekka

         tanssit läpi valkeitten öiden

               Toiveet ja unelmat

hauraina lauseina kellastuneella kirjepaperilla

      varovasti on avattava sivut menneeseen

                    muistatko vielä tämän

                   haalistuneen valokuvan

                 raitapaidat ja leveät lahkeet

                      rock rauha ja rakkaus

                                  Tänään

                    pidämme maljapuheita

                 ja huuhdomme sanat viinillä

                elämän verot kasvojen uurteissa

                         ja vierasvarat vyötäröllä

                               tätä lyhyttä elämää

        yritämme elää pitkän kaavan mukaan

           Joitakin vuosia ei muista tai halua

                ne ovat elämän tyhjäkäyntiä

        kuitenkin kuin yhdestä suusta toteamme

       muistot lämmittävät kuin vanha villapaita

                                   tiedän

                             tämän illan jälkeen

                                 uni ei tule heti

- Timo Naarala -

Jos metsään haluat mennä nyt...

Reippaasti vajaa kaksivuotias Casper Julian lenkittää äitiään metsän siimeksessä. On niin jännää saada mennä edellä. Hyvä Casper Julian♥♥Se on kuin seikkailu tämä vihreys, jossa ei vielä ruskaa näy, Kädet heiluvat niin tomerasti, että tästä mallia meille, jotka istumme liikaa. Toki laiskana ei ole oltu, mutta en tiedä mille kirjalle nyt antaisin aikani. Sitten muistin jo lukemani Suvi Vaarlan kirjan Westend. Haluan lukea sen uudelleen. 

Vaarla kertoo Elinan perheestä, joka on onnellinen, kuten Elinakin on onnellinen lapsi, vaikka hänellä ei olekaan kavereita. Kun hän täyttää 7 vuotta kukaan kutsutuista ei tule hänen syntymäpäivilleen. Eletään aikaa 1984-1988 ja ilmassa on jotakin outoa, kuin savun ja ilokaasun sekoitusta...Sitten Elinan perhe muuttaa Westendiin, jossa on omat norminsa eikä muutto mitenkään sosiaalista Elinaa, mutta tapahtuu jotain muuta: Ollaan saavuttu vuosiin, jolloin verkostoitumisesta tulee pyhä toimitus ja Elinan vanhemmat lähtevät mukaan. Pekka-isä hakee pankista ison lainan ja aloittaa yritystoiminnan, jonka suunnitelma vain kasvaa kasvamistaan ja lopulta se on lomakylä Levillä!

Kirja kertoo talousromahduksesta 1990-luvun alussa. Nyt päälle kolmikymppiset eivät ehkä huomanneet mitään ja ainakin kyselemällä olen saanut tiedon, että he eivät kuin olleet huomanneet mitään. Tämä kirja sopii tähän aikaan. 

Illat hämärtyvät nopeasti ja pidän siitä. Voi olla vaikka niin hurmiossa, että alkaa lukea kirjaa jo kun muut ovat uutisilla. Olen korjannut unirytmiäni, vaikka haluaisin olla yökukkuja. Ainakin tunnilla olen jo parantanut nukkumaan menoaikaa. Ja kuten Casper Julian, kohta tuolla ekalla kuvalla, otan hänestä kopin ja palaan metsäpoluille. Kiitos Casper♥ Mun personal trainer♥

Koska eräs jännittävä kirja meni jossain arvonnassa, varasimme sen juuri kirjastosta Lumimiehelle. Hän haluaa lukea Kate Quinnin Metsästäjättären. Jännittävämpää saa hakea. Suomi parhautta: Kirjastot. 

Hesari esitteli tänään parhauttaan. Kulttuurissa on käsikirjoittaja ja ohjaaja Johanna Vuoksenmaasta Susanna Laarin juttu Sössijöiden puolustaja.  Sai nauraa makeasti, kun Vuoksenmaa kertoo miten hänen luokseen muutti mies kahden kissan kera. Huonekalut on ollut pakko päällystää sadetakkikankaalla. 

Keittiöaltaan ympärille on viritelty verkko, koska bengalikissat Joisivat mielellään suoraan hanasta ja myös pissaisivat suoraan lavuaariin.

"Kissat ovat toistaiseksi tämän parisuhteen ainoa ongelma. En varmasti ole ainoa, joka sietää epämukavuutta sen takia, että jokin asia on toiselle niin tärkeä."

Juttu oli tosi hyvä ja käsitteli myös vaihdevuosia. Johanna jatkaa:

"Jos ajatellaan vain evolutionaarisesti, vaihdevuodet ohittaneet saisivat mennä. Siis kuolla, koska he eivät enää voi lisääntyä."

Ja sitten tullaankin vaihdevuosien korvaushoitoihin. Vuoksenmaan Hormonit -sarja Pe 1.9. Yle Areenassa ja su 3.9. TV1:llä. Aiomme katsoa Areenalta heti kun sopii. 

Sunnuntain Hesarissa eli 9.9. on hyvä kirjoitus tv-sarjasta Hormonit! Oli muuten hyvä♥♥

"Jokainen kuukausi on ystäväin, mut omenakuuta ma rakastan."

L.M.Montgomery

Niin samaa mieltä♥♥ Syyskuu ei odota mitään. Se virkistää oloa ja eloa, mutta antaa myös olla tekemättä mitään piristysvaikutusta.

Syyskuun raikkautta ja rakkautta teille kaikille♥♥

Leena Lumi

metsäkuvat Meri