sunnuntai 24. syyskuuta 2023

Vaihtotaloutta naapurien kesken


Kun on asunut saman yhteisön kanssa vuosikymmeniä, siinä vähitellen kehittyy kaikkia pieniä kivoja juttuja. Jouluisin kortti tai jopa muu pikkumuistaminen. Kahvitteluja kera omenapiirakan tai Ruthin konditorian Mustikkapiiraan. Salatut syntymäpäivät tiedetään ja muistamiset 'siedetään'. Joskus kutsutaan muuten vain vaikka lämminsavulohisalaatille. Ja jälkiruokana maistetaan, joko joulun aikaan muhimaan laitettu kirsikkalikööri on valmista tähtipulloihin laitettavaksi. Siellä ne vielä purkeissaan kellarissa muhivat hiukan eri mausteissa kuin viime vuonna. Ja lehtiä vaihdetaan. Meillä on aina kasvanut kolme suurta mongolianvaahteraa etupihalla. Meri kutsui niitä sademetsän puiksi ja hyvin oksat kestivät lasten kiipeilyt. Kun olemme kotoa poissa, naapurin Eeva hollaa talon, pihan ja oravat. Viimeksi sai kaksi jo aika kivankokoista mongolianvaahteran alkua. Me olimme jo aikaisemmin saaneet häneltä kohtalaisen kokoisen kastanjan. Kiitos Eeva♥ Merkkaamme uusien mongolianvaahteran alkuja, että saavat jatkaa kasvua melkein missä vain, kunnes seuraava huolii.Tänään naapurin Tuula toi meille kantarelleja, metsän kultaa. Kiitos paljon Tuula♥ Hän sai kaksi mongolianvaahteraa, jotka olivat kasvaneet etupihan kahdessa atsaleassa kuin kiinni. Mietin juuristoa. No, Tuula otti ne mielellään. Muutama kunnon alku on jo odottamassa Lohjalle pääsyä. Esikkoja on monina vuosina tullut niin, että on kasvilaatikoissa kannettu naapuriin. Syyskuun yltäkylläisyyttä teille kaikille toivotamme♥♥

luontoterveisin Leena Lumi

6 kommenttia:

  1. Erinomaisen hauskaa ja käytännöllistä naapurisopua ja toimintaa! En noista puutarha-asioista mitään ymmärrä enkä piittaa, mutta meilläkin toimii tiedonvaihto naapurien kanssa.
    Luettuamme Hesarin viemme sen myöhempään heräävien laatikkoon, heille lehti on tuore. Vaihdamme ja kierrätämme lehtiä ja hiukan sovimme, ettemme tilaa samoja.
    Joskus mieheni auttaa naapuria tietokoneitse suoritettavista hommista, naapuri on vähemmän data-innostunut ja vastaavasti heiltä saamme metsästä kerättyä ylimääräistä, mikäli sellaista on.
    Kauan sitten muualle muuttaneet naapurit olivat avuliaita, juostiin ovelta ovelle tyyliin "anna äkkiä kuppi sokeria, kaakkutaikina teon alla" tai oli vessapaperi loppu ja kirjaimellisesti melkein hätä kädessä. En tiedä harrastavatko nuoremmat tätä vaihto- ja l ainaustaloutta, me kypsien kymmenien tyypit kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kikka, eikö vain! Äiti toimii naapuriensa kanssa samoin Hesarin ja Satakunnan Kansan kanssa. Muut lehdet isommissa erissä kiertävät jopa meidät. Kyllä on sokeriakin noudettu ja joskus, kun harvoin kakkua leivon, se leivinjauhe...Me olemme niitä kypsiä tyyppejä. Hyvät ajat. Luitko edellisen jutun keskimmäisen luvun? Mukavaa viikkoa ja nyt puutarhahommiin.♥

      Poista
    2. Luin frittataan asti, sitten tuli jotain muuta tekemistä ja unohdin palata lukemaan loppuun. No mutta voi että! Olenpa hyvilläni puolestasi! Hienoa!

      Poista
  2. Tuollainen yhteisöllisyys on kyllä tosi mukavaa,täällä etelässä sellaista löytyy paljonkin.Oi,kantarelleja, ihanaa.Hyvää uutta viikkoa Leena💗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, eikö vain. On sitä Suomessakin maaseudulla. Sinähän asuit Helsingissä. Tosin voihan siellä olla omat juttunsa. Meni yli puolen yön kantarellien kuivatuksessa. Pitäisi ostaa se kuivuri. Kiitos sinulle samoin Jael♥♥

      Poista