Sama menu kuin viime viikonloppuna, koska se vain oli niin herkullista ja tiistaina...

Hyvä kun muistimme tämän herkun, kantarelli-pinaattifrittatan pitkästä aikaa valmistaa. Olipa niin hyvää, että lauantaina jälleen ja riittää sunnuntaillekin. Kokeilkaa ihmeessä! Tämä on aikanaan napattu Anna -lehdestä. Innostuin heti niin, että ostin tälle herkulle oman kasarin! Laitan tämän ohjeen vielä tähän, mutta löytyy myös Ruokareseptit Leena Lumissa

1 litra kantarelleja
70 g babypinaattia
3 dl sipulinvarsia

4 valkosipulinkynttä
n. 400-500 g keitettyjä perunoita (7-8 perunaa)
6 kananmunaa
1,5-2 dl maitoa
1 dl tuoretta persiljaa
1 tl suolaa
rouhittua mustapippuria
juustoraastetta
voita paistamiseen (reilusti!)

Hienonna sipulinvarret ja pilko valkosipulinkynnet. Kuori ja kuutioi perunat. Kuumenna rasva pannulla. Lisää sipulit ja kuullota hetki. Lisää pilkotut kantarellit, perunat, pinaatti ja silputtu persilja. Paista käännellen muutama minuutti.

Riko munat kulhoon ja vatkaa niiden rakenne rikki. Lisää maito ja mausteet munien joukkoon.

Kaada munaseos pannulle muun seoksen joukkoon ja anna sen hyytyä hetki varovasti sekoitellen.

Ripottele pinnalle juustoraastetta. Kun juusto on sulanut kauniisti pinnan peittäen on ruoka valmista. Herkullista ja monin tavoin muunneltavaa

Guten Appetit!

Syyskuussa on monenlaista taikaa. Ruska vasta on alkamassa, mutta tämä on hyvä hetki kertoa, että luen edelleen, tietenkin!, mutta olen lukenut vanhempia kirjoja uudestaan. Haluan tonkia puutarhassa, noutaa lisää sipulikukkia, istuttaa niitä ja oravat ympärilläni, koska joku outo olento oli laittanut pähkinöitä puutarhajakkuni taskuihin. Tiistaina olin onkologillani ja sain kuulla, että se mikä alkoi 2016 on nyt ohi. Sitä oli jotenkin vaikea uskoa. Oli ollut niin paljon mahdottomia tilanteita, sellaistakin, jota en ole vielä valmis kertomaan. Nyt yritän alkaa uskoa, että elämä on avannut uuden luvun minussa tehdä jotakin tai olla tekemättä. Aika näyttää. "Haluaisin saada juhlia loppuun asti."

Nainen juoksee aamuvarhain paljain jaloin terdellä monta oravaa jaloissaan. Hirveä meteli  eli todella pitkäkestoinen ja ääntä pitävä tietyömaa kuin sisällä kauhat hakkaisivat kalliota ja pommit paukkuisivat. Se ei oravia tunnu pelottavan, kun heti aamusta on ruoka vaatimus yksi. Miten helppoa onkaan alkaa tehdä kookospähkinäkakkuja, kun ne kestävät kauan. Vielä siihen liian lämmintä. Huomiselta toivon löytäväni kantarelleja ja vähän muutakin tarpeellista. Lounastamme cityssä. Kaikille ruskaisaa loppuviikkoa ♥♥

Leena Lumi