keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Herman Koch: Illallinen

Prologi

Tällaisina iltoina Claire ja minä otamme kaiken irti hetkistä, jotka saamme vielä olla kahden. Silloin tuntuu kuin kaikki olisi avoinna edessäpäin, sovittu ravintolaillallinen voisi olla pelkkä väärinkäsitys, ja me olisimmekin kaupungilla aivan kahdestaan. Jos minun pitäisi määritellä mitä onni on, sanoisin näin: onnelle on tarpeeksi itsessään, se ei kaipaa todistajia. Epäonni etsii aina seuraa. Se ei siedä hiljaisuutta, varsinkaan sitä vaivautunutta hiljaisuutta, joka laskeutuu, kun se jää yksin.

Aloitin edellisyönä Herman Kochin kirjan Illallinen (Het diner, Siltala 2012, suomennos Sanna van Leeuwen) ja jo heti alkulauseista putosin syvään suden kuoppaan, jos muistelin omaa onnen määritelmääni, jossa onnelliset pariskunnat ovat yhdessä, viihtyvät yhdessä, mutta ne onnettomat löytyvät vieraiden lähdettyä unettomina ja yksinäisinä purjeveneen eri päistä tai omakotitalon eri kerroksista. Toisaalta, onko mitään niin puuduttavaa, kuin jättää ihana yhteinen sametti-ilta kaupungilla ja liittyä yltiösosiaaliseen seuraan, jonka pariskunnat leikkivät sosiaalisia leikkejään, mutta kahdenoloa toistensa kanssa he eivät siedä.

Herman Kochin ensiluku vie tunnelmiin, joissa on paljon tunnistettavuutta, samaistumisen mahdollisuutta. Päähenkilö historianopettaja Paul Lohman rakastaa syvästi vaimoaan Clairea sekä heidän teini-ikäistä poikaansa Micheliä. Hän suorastaan rakastaa heidän perheonneaan, josta ei halua pisaraakaan tihkuvan esimerkiksi pääministeriksi tähtäävän veljensä Serge Lohmanin ja tämän vaimon Babetten pöydälle. Väistämätön on kuitenkin edessä, sillä Serge on kutsunut Paulin ja Clairen amsterdamilaiseen ravintolaan keskustelemaan lapsista, serkuksista Michel ja Rick ja jostain, mitä pojat ovat tehneet.

Tunnelmatilanne selviää lukijalle nopeasti, sillä Paul ei jätä haarukallaan sorkkimatta veljeään hovimestarin esitellessä pikkurillillään Sergen alkupalalautasta, jolla on kantarelleja ja jokirapuja, tilatessa chablista ja etenkin yrittäessään vaikuttaa muita kulttuurituntemuksellaan retostellen Woody Allenin filmillä Match Point, mutta pudotessa Scarlett Johnssonin rintojen vakoon. Hetki hetkeltä Paulin ylemmyyden tunne sekä vastenmielisyys kasvavat, mutta vakuutan, että alkupalat on kevyt juttu pääruokaan verrattuna ja jopa digestiivi on kuin veritihkuinen tartarpihvi, sillä Herman Koch todella näyttää, mistä on kiinnostavat kirjailijat tehty!

Nyt on aika tunnustaa, että olen suuri kulinaristi ja varasin juuri pöydän Siihen Yhteen Paikkaan, joka on kuuluisa viineistään ja erinomaisesta keittiöstään. Minun ei tarvinnut sanoa, minkä pöydän haluan, sillä hovimestari tietää sen jo. Minulla on ’oma pöytä’, kuten Sergellä ja jopa sama viini-ja alkupalamaku, sillä varmistin kantarellit ja jokiravut, mutta Match Pointista löydän aivan muita näköaloja kuin Scarlettin rintavaon. Tunnustan myös olevani päivä päivältä vaativampi lukija, sillä liian monet kirjailijat ikävystyttävät minua ja…

En saa ihmisjoukoissa ahdistuskohtauksia enkä ole juhlissa mikään erakko, kummajainen, jonka kanssa kukaan ei halua jutella ja jonka ruumiinkieli kertoo vain sen, että hän toivoo saavansa olla rauhassa. Ei se on jotain aivan muuta. Se liittyy siihen miten väliaikaista kaikki on, kaikki ne ihmiset olohuoneissaan, kodeissaan, kerrostaloissaan, kaavoitetuissa lähiöissään, joissa katu johtaa aina toiselle kadulle ja aukio on katujen kautta yhteydessä toiseen aukioon.

Kochin kirjan ranka on tapahtuma, jossa teini-ikäiset serkukset ovat syyllistyneet todella ikävään tekoon. Eräs on kuvannut rikoksen ja vienyt sen nettiin. Tulossa on rikosoikeudenkäynti, paljon ikävää julkisuutta kummallekin perheelle sekä etenkin nuorille pojille. Kaikki se tapahtuu ellei joku puutu asiaan. Ellei joku, jota vaimo rakastaa puutu asiaan. Elleivät he, jotka näkevät asian oikean laidan, puutu asiaan. He, joilla on oikea rakkaus ja hieman, vain hieman salattuja asioita, sillä mitä se kenellekään kuuluu, miksi Claire oli sairaalassa ja melkein kuoli, mitä se kenellekään kuuluu, että Paulilla on muistikatkoja, temperamenttiongelmia ja hän haluaa manipuloida muut koulujen rehtorit mukaan luettuna toimimaan tavallaan. Mikä helvetin oireyhtymä? Ja saatana: Michelissä ei ole mitään vikaa! Minussa, meissä ei ole mitään vikaa. Me olemme täydellisen onnellinen perhe ja tiedämme, miten kasvattaa lapsemme tajuamaan, miten Hollannissa eletään ja mitä hollantilaisen oikeuksiin kuuluu. Jos menee vaikka nostamaan rahaa pankkiautomaatilta, niin siellä kopissa ei voi maata kukaan, joka luulee voivansa niin tehdä. Ja kaikki Afrikan adoptiot ovat niin syvältä ja niillä haetaan vain median huomiota ja…

Minusta tuntuu, minusta tuntuu nyt hyvin syvästi, että olen lukenut erinomaisen kirjan henkilöistä, jotka ovat mahdollista tapahtua. He tietävät, mitä on oikea onni, mitä on laatukulttuuri, he eivät piereskele, he ovat harmonia ja äly, he ovat niitä, joista voidaan kirjoitta mukaälyllinen lehtijuttu narsistista ja hänen uhristaan, joka ei enää tajua mitä tekee, mutta itse asiassa toimittaja ei tiedä, mitä kirjoittaa. Hänkään ei tiedä mitään, joka uskaltaa ihmetellä: Mitä ihmettä Claire touhuaa digestiviin aikana? Ja mitä ihmettä he ovat tehneet pojalleen Michelille, joka vain kaiken jälkeenkin isikultaisikultaisikultaisikulta...

Sitten Michel otti askeleen eteenpäin, kiersi kädet ympärilleni ja painautui minua vasten.

”Isi kulta”, hän sanoi.

Epilogi

Olisiko onnen tuoksu, jota nyt nuuhkin vaimoni hiuksista, tuoksunut yksinkertaisesti vain onnelta eikä, niin kuin nyt, muistolta kaukaisesta menneisyydestä – joltakin minkä saattaa menettää aivan
yhtäkkiä?

*****

Tämän kirjan ovat lisäkseni lukeneet ainakiin Minna  Pihi nainen Kirjavalas Jokken kirjanurkka  Annika  Sanna/Luettua  Suketus  Sonja Norkku  Maria  Karoliina  Leena/Donna Mobilen kirjat  Erja  Rachelle Mari A.  Amma, Tuulia/Lukutuulia, Katja/Lumiomena,  ja Susa

36 kommenttia:

  1. Tämä on ollut lukulistallani jo pitkään... toivottavasti se odottelee kirjastossa jo, kun palaan kotiin =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari A., tästä hetkestä hoen, että 'lue Kochin Illallinen, et kadu.'

      Mikä kirja!

      Poista
  2. Kerrassaan mahtava kirja. Olen varma, että tämä tulee olemaan tämän vuoden top 10:ssä! Kirjan kansi on muuten hieman... pelottava?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuulia, ajattelin juuri samaa...Vein kirjan jo Leena Lumi's TOP50 -juttuun.

      Se on sekä että;-)

      Olen häkeltyneen onnellinen, että tämä kirja vihdoinkin löysi minut...

      Poista
  3. Minä pidin tästä kirjasta kovasti. Tärkeä, otteessaan pitävä, hyvin kirjoitettu. Ja kaikki voisi tosiaan tapahtua oikeasti, kenelle tahansa. Se kylmää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, samalla tavalla mahdollista ja kylmäävää kuin Ian McEwanin Vieraan turva.

      Hurjaa!: Vertaan Kochia Ian McEwaniin ja vain yhden kirjan perusteella;-)

      Poista
  4. Kansikuva on kyllä erittäin vetävä, väreineen ja asetelmineen kaikkineen! :)

    Lukulistalla tämä on itselläkin, sitä ootellessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Disa, tästä kirjasta ei puutu mitään! Kansi voi lumiaikaan tuntua rajulta, mutta kirjan jälkimaku hoitaa kaiken silloinkin.

      Aaaaah, odotan mitä kirjoitat tästä!

      Poista
  5. Huh, mikä kansi. Aika oikullinenkin, kertoo ristiriitaisesti, mutta houkuttaa kääntämään takakannen ja lukemaan. Tämä täytyy lukea, kuulostaa niin hyvälle. Dekkareiden jälkeen uppoaa varmasti. Kävin tänään jo kirjastossakin, mukaan tarttui vähän ammatillista ja vähän jännitystäkin. Meillä kaikki lomalaiset vaan lukisivat kun sataa.. Tänään onneksi aurinkoakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, ja huh, mikä kirja. Kun viime vuonna annoin ystävilleni joululahjaksi Shrvierin Jonnekin pois, annan tänä vuonna tätä ravustuskaudesta viis. Muutama valittu saa Ikuisen rakkauden kosketuksia, he jotka sille osaavat antaa arvoa.

      Illallinen päihittää dekkarit mennen tullen. Olen jossain tänään jo verrannut Kochia Ian McEwaniin...

      Lähdemme kaupoille, sillä huomenna teen tunteja munakoisobravuuriani. Toivottavasti sateet loppuvat. Rukoilin suveen paljon sadetta, mutta en minä ihan tätä tarkoittanut...

      Poista
  6. Minulla tämä jäi kuitenkin kaikesta erinomaisuudestaan huolimatta vähän pliisuksi kokemukseksi. Siis ahmaisin tämän suurin piirtein yhdeltä istumalta, joten todella hyvin kirjoitettu kirja tämä on, mutta ehkä odotukseni olivat suhteettomat. Paljon ajattelemisen aihetta tämä kirja kyllä antoi viihdyttämisen ohella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amma, minä en vieläkään tajua, että luinko tämän yhdessä yössä, sillä oli miltei mahdotonta olla jatkamatta. Minulla ei ollut isoja odotuksia, sillä olin lukenut vain rivien välit yhdestä arviosta ja sitten kirjan tulo vain viipyi ja viipyi ja ajattelin jo unohtaa koko Illallisen...Nyt tämä menee minulle kuumaan sarjaan väistämättä. Kansi ei niin lumiaikaan istu, mutta hällä väliä...Rapu kannessa on vain koko jutun symboli ja sopii tähän tarinaan hyvin.

      Minulla alkoi tämän kirjan myötä todella mielikuvitus lentää tai oikeastaan, kyllä näitä Pauleja ja Sergejä on helppo löytää, kun vähän katselee ympärilleen.

      Nyt minua jää vaivaamaan, miten tämä ei vaikuttanut sinuun samalla rytinällä, sillä tässähän oli kaikki kohdillaan;-)

      Poista
    2. Niin, mikä on se viimeinen tekijä, joka ratkaisee, koskettaako kaikin puolin erinomainen kirja vai ei? Onko kyse siitä hetkestä, niistä asioista, jotka mielessä sattuvat pyörimään sillä hetkellä vai pikemminkin kaikesta aiemmin eletystä tai koetusta? En tiedä! Jotenkin tämä vain ei tullut ihon alle ja muuttunut henkilökohtaiseksi minulle.

      Poista
    3. Amma, varmaan kaiken yhteissummaa. Joskus, usein samaistuminen tai koettu, tuo kirjan lähemmäksi, joskus se kääntyy itseään vastaan, kuten minulla kävi sinänsä ihan hyvän kirjan eli Cunninghamin Illan tullen kanssa. Myönnän, että Illan tullen voi olla Cunninghamin tähän asti paras, jopa ylittää Tunnit, mutta ei minulle.

      Poista
  7. Mielenkiintoista... Menee listaani. Sinulle herkullista iltaa (vai päivää), kun se hetki koitaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, takuulla on!

      Kiitos! Munakoisot ja kaikki muu on noudettu...

      Poista
  8. Tämä tuntuu kiinnostavalta. Hieno esittely.
    Ensin on kuitenkin listalla kielletty rakkaustarina täältä meidän kylältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unelma, tämä kirja on mahtava elämys.

      Kylältä? Miten minä aina olen luullut, että asut kaupungissa...Oman kylän tarinat ovat aina ne kovimmat jutut. Niistä vain pitää joskus vaieta. Vanhoistakin asioista.

      Poista
  9. Oikein ihania lukunautintoja, Leena, mitä sitten luetkin! Ja ihania hetkiä muutenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta Sinikka, kiitos samoin sinulle! Voisit muuten lukea tämän kirjan...

      Juuri niin: Ihania hetkiä sinulle, minulle, kaikille!

      Poista
  10. Vaikuttaa mielenkiintoiselta ja hollantilaista kirjallisuutta ei juuri ole tullut luetuksi, joten tämän voisi napata jos vastaan tulee.

    Minulle tuli mieleen tuosta kertomastasi asetelmasta jokin kirja tai elokuva, jonka olen aiemmin lukenut tai katsonut, mutta en saa päähäni mikä. Ehkä vain kuvittelen, en tiedä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana, suosittelen. Tämä kirja on minulla loppuvuodesta kuumassa sarjassa: Olen ihan myyty.

      Mahdatkohan tarkoittaa yhtä suosikkielokuvistani eli Kuka pelkää Virginia Woolfia? Siinä tosin on kyse pariskunnan kemioista, mutta mukana on muitakin ja sekin on pienen tilan ja ajan kuvaus. Ja tämän elokuvan taustoista saat tietää paljon kiinnostavaa lukemalla William J.Mannin erinomaisen kirjan Elisabeth Taylor - Hollywoodin kuningatar. Burtonia olen aina ihaillut, mutta nyt nousivat myös Lizin pisteet ja olenkin tilaamassa po. elokuvan itselleni siitäkin huolimatta, että se aika ajoin uusitaan televisiossa.

      Poista
  11. Kiinnostavalta vaikuttaa, otanpa taas yhteyttä kirjaston varausjonoon ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirkko, tämä on kiinnostava. Tällä hetkellä minun lukukesäni huippu. Kerro sitten, mitä pidit;-)

      Poista
    2. Kerron, mutta voi mennä vähän aikaa koska olen kirjaston jonossa sijalla noin 4, muistaakseni.

      Poista
    3. Neljä on hyvä sija, joku joskus oli jossain kirjassa sijalla 70+;-)

      Poista
  12. No hitsit, tämä vaikuttaa hyvältä =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, kun aloitat tämän illalla, et lopeta ennen kuin kirja on luettu! Niin hyvä.

      Poista
  13. Pidin tästä kirjasta erittäin paljon. Oli jännitystä ja kaikkea sitä, mitä voi tapahtua oikeastikin. Kirja herätti monia ajatuksia ja piti hyvin otteessaan.
    Lukunautinto!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, hieno kuulla! Tämä kirja taitaa olla minulla kuumassa ryhmässä, kun listaan vuoden luettujani. Myös R. piti Illallisesta.

      Poista
  14. Kommentti satunnaiselta sivuillasi seikkailleelta(tulen toistekin!): Luin kirjan eilisen ja viime yön aikana. Minä koin, että kirjailija vie lukijansa sairaan ihmisen pään sisään. Sen oivallettuani tekisi mieli lukea kirja uudelleen siitä näkökulmasta katsoen. Sen valossa vaimon rooli herättää kummastusta: onko sittenkin Claire lopulta se, joka heiluttaa tahtipuikkoa? Se oikeasti sairas? Babette ja Serge kuvaavat tavallisempia ihmisiä vallanhaluineen ja eettisine arvoineen. Clairen ja Paulin symbioosi ja Clairen salaisuudet jäivät minua askarruttamaan Kommentoikaa havaintojanne. Terveisin Sirkku

    VastaaPoista
  15. Sirkku, ostin eilen taas lisää Illallista;-) Joudun vielä vararikkoon tästä kirjasta...

    Ensinnäkin kerron nyt, että Illallinen on vaikuttanut minuun vahvimmin kaikista tänä vuonna lukemistani, vaikka joukossa on rankkaa ja upeea monta muuta (Poikani Kevin, Etten palaisi tuhkaksi, Sisareni, rakkaani etc.) Minä pidin ensin vain Paulia syyllisenä, mutta yllättäen ja lopussa koin Clairen tosi kovana tekijänä, ehkä jopa primus motorina, mutta voimmeko vähentää Paulin tekoja, emme. Siinä pariskunta, joka on kuin se kuuluisa vakka ja kansi, mutta nyt pahassa.

    Ilman muuta kyseessä ovat sairaat mielet, mutta oletko aivan varma, että näin toimivia ei ole joukossamme? Minä tiedän, että on, vain murha enää puuttuu.

    Olemme R:n kanssa nyt keskustelleet tästä kirjasta paljon ja hän syyttää melkein yhtä paljon Babettea ja Sergeitä ottolapsen 'katoamisen' villaisella painamisen takia, jonka tekivät omaa poikaansa suojellakseen.

    Minäkin aion lukea tämän uudelleen ja siksi pitää ostaa vielä yksi kappale kirjaa lisää. Yks meni jo ystävälle synttärilahjaksi, yksi tulee seuraavaan arvontaani, joka on Valitse Vuoden 2012 Kaunein Kirjan Kansi ja yhden haluan nyt jättää itselleni, sillä Koch jäi minuun.

    Kiitos kiinnostavasta kommentista. Minä haluaisin käydä ke4skusteluja näistä kirjoista vähän syvemmin myös lukijoideni kanssa, joten tämä kommenttisi ilahdutti paljon♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Leena, vastauksestasi! Tämä kirja pääsi ihan vahingossa lipsahtamaan luetuksi: olin ostanut sen odottamaan syyslomareissua ja raotin vähän alkulehtiä varmistaakseni, että kirjavalinta on oikea. Tässä on tulos: luin kirjan saman tien loppuun! Sen jälkeen siirryin ahmimaan kirjaa koskevia blogikirjoituksia ja sivuillesi. Tämänkaltaiset kirjat saavat toivomaan, että voisi istua kirjallisuuspiirissä!

      Olen samaa mieltä kanssasi: tällaisia ihmisiä on oikeasti olemassa. Ja myös siitä, että Clairen häikäilemätön toiminta ei poista Paulin vastuuta. Myös Babette vastaa vallanhimossaan ja aseman tavoittelussaan omasta toiminnastaan. Jostain syystä Serge ei saa minun niskavillojani kohoamaan, vaikka onkin niin säälittävän äijä.
      Kirja saa miettimään ihmiskäsityksiä ja arvoja. Samoja elementtejä on nähtävissä myös meidän nykyisessä yhteiskunnassamme. Arvot ovat kovenemassa.

      – Valitsen muuten matkalle aina yhden harkitun kirjan (liian vähän), ja eräällä matkallani se oli Siri H:n Kaikki mitä rakastin. Se oli siinä elämänvaiheessa maaginen kirja: aloin kirjaa lukiessani ikävöidä edesmennyttä isääni ja lopulta ulvoin mieheni ihmeeksi suoraa itkua unelmalomalla toisella puolen palloa! Isäni kuolemasta oli tuolloin jo yli vuosi, mutta joku elementti tuossa kirjassa herätti itkuni ja ikäväni.

      Terveisin Sirkku

      Poista
    2. Sirkku, ehkä olemme sielusisaret! Et vielä tiedäkään, miten paljon tästä kirjasta vaikutuin: Watch me!

      Yksi 'lisäilllallinen' on jo odottamassa. Kohta ostan seuraavan...

      Luen yli sata kirjaa vuodessa, mutta hyvin nopeasti kirkkaimmat (lue: minulle vaikuttavimmat) erottuvat muista. Sen uskallan jo nyt paljastaa, että Illallinen on kuumassa ryhmässäni, kun listaan tämän vuoden parhaat kirjani.

      En NYT ehdi lukea Illallista uudestaan, mutta R. on samaa mieltä, hän luki kirjan jälkeeni, että Serge oli eniten 'pihalla' tapahtumista, mutta että hänkin olisi tiennyt esim. mitä adoptiolapselle tapahtui. Ehkä Serge ole sivustaseuraaja, joka on myös aika paha, sehän on myötäjuoksemista...ehkä.

      Arvojen kovenemista vastaan on minun viikonloppupostaukseni, jossa lyhyesti, mutta sydämellä, halusin ottaa kantaa.

      Illallinen ei ole ihan yksiselitteinen, se ei selkolue syyllisyyttä ja syyttömyyttä, mutta olivathan myös fyysiset suorittajat eli 'lapset' jo kirjan lopussa täysi-ikäisiä...eikö niin. Vai ovatko hekin vain vanhempiensa summa potenssiin tuhat?

      Arvaa, mitä, olin tänä syksynä 'Clairen' kanssa illalllisella...sukuaan ei voi valita ja tein myönnytyksen kotirauhan nimissä.

      ***

      Täydellinen valinta matkalukemiseksi. Sirin Kaikki mitä rakastin vie minutkin nostalgiaan, vaikka en tiedä miksi. Kirjoitan mustakarhuista, mutta ehkä silloin tarkoitankin ikävää. Se on ikävää johonkin, jota ei ole enää. Isä on poissa ja itkuikävä vei yli 10 vuotta ja joka joulu, niin paljon kuin olenkin jouluhullu, ikävä isään yllättää aina vain uudestaan...Kerran isän tyttö, aina isän tyttö!

      Kaikki mitä rakastin on kaunista, puhdistavaa melankoliaa, Jos jonain päivänä valitsen blogini 10 tai 15 parasta kirjaa, KMR on ehdottomasti siellä. Se on tosin jo siellä 10 parhaan kirjan joukossa, kuten on Illallinenkin tai Geraldine Brooksin Kirjan kansa.

      Love
      Leena

      Poista