Kyllä, isännöitsijä Lundbohmilla on täysi syy olla tyytyväinen, kun he vaeltavat takaisin isännöitsijän asunnolle kuumalle punssille, vaatteiden vaihtoon ja lounaalle.
Silti hänen sisimmässään kaihertaa. Hän ei oikein kuulu joukkoon.
Ja juuri kun hän katsoo nauravaa Karin Larssonia ja ajattelee näin, he kohtaavat Elinan ja Flisanin.
Häntä hieman hävettää kun hän näkee Elinan…
Åsa Larssonin viides Rebecka Martinsson-dekkari Uhrilahja (Till offer åt Molok, Otava 2012, suomennos Kari Koski) on perimmältään paljon syvällisempi kuin vain rikoskertomus, sillä kahdessa ajassa kuljetettu tarina pitää sisällään niin yhteiskunnallisen luokkajaon kuin naisen aseman heikkouden, suorastaan naisrauhan puutteen. Meidän aikanamme on kuin itsestään selvää, että kun olet hankkinut hyvän ammatin, pärjäät omillasi ja sinua kohdellaan kunnioittavasti huolimatta siitä, että olet nainen. Näin ei kuitenkaan ollut silloin kun kertomuksen opettajatar Elina Petterson matkustaa huhtikuussa 1914 Kiirunaan mukanaan raskaat kantamukset kirjoja ja mieli keveänä. Hän on ponnistellut köyhyydestä sisulla omaan ammattiin, mutta saa jo heti kohta ammatissaan kokea, miten hänen, varattoman, tulee suhtautua isotilallisten jälkikasvuun näiden järjen juoksusta tai sen puuttumisesta huolimatta. Helpottuneena hän matkaa Kiirunaan, josta puuttuvat manttaaliherrat ja heidän jälkeläisensä kohdatakseen malmityöväestön köyhät lapset ja jakaakseen heille opin iloa ja autuutta. Kotiopettajattaren romaani ja Humiseva harju matkaavat mukana ja monta muuta kirjaa kera unelmien:
Kiirunassa kaikki olisi toisin. Elinan pää on täynnä unelmia. Hänen toiveikas sydämensä lyö kiskojen kolkutuksen tahtiin.
Hän on kuin talo kevätsiivouksen jälkeen. Lattia on jynssätty. Tuoksuu saippualle, tuulelle ja auringolle. Kaikki ikkunat ja ovet ovat selällään, ja räsymatot on ripustettu kuivumaan koivujen väliin.
Hän on valmis rakastumaan. Ja Jällivaarassa mies astuu junaan. Mies joka saa hänen sydämensä omakseen.
Nykyajassa tapaamme tutun syyttäjä Rebecka Martinssonin sekä ylikonstaapeli Anna-Maria Mellan. Kaksi niin erilaista naista kuin voi olla, vai ovatko he sittenkään niin erilaisia, sillä kummaltakin löytyy rajua arktista olemusta ja odotettavissa on aivan mitä tahansa. Näiden naisten kanssa miehet ovat vain kulisseja, sillä ainakaan minulle kukaan miehistä ei erotu isosti. Ei edes Krister. Tai erottuu yksi, mutta hän onkin sitten vuosikymmenien takaa ja pedoista pahin…
Rikosketju alkaa kun ammutun karhun vatsasta löytyy miehen peukalo. Se katsotaan vahingoksi, joita silloin tällöin sattuu, mutta Rebeckan vaistot kertovat muuta. Syntyy käsittämätön tilanne, jossa havaitaan erään suvun jäsenille tapahtuvan aivan liikaa onnettomuuksia ja koko ajan kehä vain pienenee, kunnes keskiössä alkavat olla lapsi ja hänen koiransa, Marcus ja Vera. Juontahan en voi tässä alkaa selostaa, mutta valotan kirjan toista teemaa kertomalla, että kirjan alun teksti Molokin kidasta käy toteen ihmisen perimmäisen ja loputtoman ahneuden kautta. Rahalle ollaan uhraamassa ihan mitä tahansa ’viemällä se tulen läpi’. Tai viemällä heidät tulen läpi. Kuka uhrattiinkaan ensin? Kuka oli ja kenelle täysin vailla ihmisarvoa? Miten mahtoi Elinalla mennä pohjoisessa opettajana?
Miten puolustautua miehiä vastaan? Ylikaivosvouti Fasth. Hän on kuin petoeläin, kuin susi. Ja ainoa mikä auttaa sutta vastaan on pysytellä yhdessä. Heti kun jää yksin on helppo saalis.
Edellinen kappale imartelee ylikaivosvoutia ja loukkaa sutta. Mutta nyt olemme pohjoisessa, jossa on toiset lait ja meininki. Jälleen Larsson ylittää itsensä, sillä pakko myöntää, että hän kirjoittaa puukolla tasaista jälkeä yläviivastolle. Miellyttävää kaikki ei ole, mutta kirjailija myöntää sen itsekin:
Minä väritän todellisuutta ja valehtelen; se on minun työtäni. Lyön Rebeckaa päähän ja otan koiria hengiltä.
Vaikka kirjassa on kohtia, joissa sydän itkee, huutaa yksin yössä: Vera, Vera, Vera…!, niin kirjassa saa nauraakin. Tietty arktinen suoruus saa minut nauramaan ja ylikonstaapeli Anna-Maria Mella on myös varsinainen tapaus. Ja Rebecka taas on Lapin kovin jätkä!
Olen lukenut kaikki Åsa Larssonit, mutta vain Kunnes vihasi asettuu on blogissani. Aion lukea seuraavankin ja toivon, että nyt edes koirat, nuo viattomat, saavat jatkossa elää. Olen juuri lukenut tämän vuoden parhaan dekkarin tähän mennessä…
Vaellan lumessa ja näen tassun jäljet. Seuraan niitä maassa jossa kuu nuolaisee lumesta raskaita puita hopeisella kielellään ja näen Veran. Hän heiluttaa häntä ja painaa etupäätä alas kuin kutsuen leikkiin. Katson taaksepäin ja näen Elinan istumassa tähtilampun alla lukemassa Humisevaa harjua. Käännyn ja lähden seuraaman Veraa, lumikoiraa lumipoluille.
*****
Tämän kirjan ovat lisäkseni lukeneet ainakin Norkku Susa, Unni, Kirsi Rachelle ja Jokken kirjanurkka
Wau!!!! Kuulostaa taas niin takuu hyvältä Larssonilta. Ihan huippua lomalukemista kesäöihin! Hienoa kun aina tuot näitä huippudekkareita, "kuolisin" ilman niitä. Tämä taitaa vielä olla hieno ihmis- ja ihmissuhdekuvaus. Huoh, ihanaa.
VastaaPoistaAnne, tämä on vähintäin yhtä hyvä kuin kaikki muutkin Larssonit: Häneltä ei taida tulla ns. välitöitä ollenkaan, mistä lukija kiittää.
PoistaKaikki Larssonit olen 'nimikoinut' itselleni, mutta saat lainaksi;-) Tässä oli paljon kiinnostavaa ihmisshdekuvausta eikä yhtään miehiä imartelevaa. Ja kyllä Larsson selvästi pitää koirista, tuntee koirat. Koirat ovat kirjan mauste ja naiskaksikko sen chili.
Tämä oli erinomainen kirja!
VastaaPoistaTarina Elinan elämänkohtalosta oli äärettömän kiehtova. Sitä kertoessaan Larsson on paljoa muuta kuin pelkkä dekkarikirjailija. Kuvaus Kiirunan kaivoskylästä antaisi aineksia kokonaiseen historialliseen romaaniin. Ilman tuota Elinan tarinaa kirja olisi paljon höttöisempi -eikä tuo tarina missään tapauksessa ole irrallinen, vaan tapahtuneen rikoksen kannalta äärettömän tarpeellinen kertoa.
Unni, täysin samaa mieltä!
PoistaJa nimenomaan Elinan tarina teki kirjasta enemmän ja miten hienosti se vanha kuvio sitoi yhteen koko tragedian kuin kuiskivana kulissina.
Paras tänä vuonna tähän asti, mutta nyt täytyy odottaa, mitä tekee Camilla, joka viime vuonna kirjoitti uskomattoman Merenneidon. Läckberg on ollut kautta linjan epätasaisempi kuin Larsson, joka julkaisee harvoin, mutta laatua.
Hieno bloggaus hienosta kirjasta, olen lukeneut edelliset neljä, ja tartun joskus vielä tähänkin, todennäköisesti talvella.
VastaaPoistaMinusta Åsa Larssonin teoksissa on hyvyys aina erilainen näkökulma.
Eniten olen pitänyt Mustan polun painonnostajasiskon tarinasta.
Jokke, kiitos. Erinomaisesta kirjasta on helppo kirjoittaa.
PoistaLarssonin hyvyys on kovan maan hyvyyttä. Siinä on ensin nielemistä, mutta sitten siihen tottuu.
Musta polku ilmestyi 2007, joten en muista siitä enää paljoakaan. Tosin kirja on omani, sillä kerään kaikki Larssonit, mutta kun luin kirjan takatekstin, en vieläkään muistanut tuota painostajasiskoa...Dekkareissa on se hyvä puoli, että kerrankin muistin huononeminen on iloksi: Heti kun unohdat murhaajan, voit lukea kirjan uudestaan kuin uutena;-)
Muistaakseni sisko oli siskopuoli, joka kantoi erään roolihahmon lopussa turvaan :)
PoistaKryptaan juonipaljastusten peittämiseksi.
I see...Luen uudestaan heti kun ehdin. Onneksi en ole antanut Larssoneita pois, vaikka muuten paljon jaankin kirjojani.
PoistaKiva, että sinäkin luet dekkareita!
Minulla on Leena vielä se edellinen Rebecka-dekkari Kunnes vihasi asettuu lukematta! Nyt kuule luen sitä sinun antamaasi joululahjaa edelliseltä joululta nimittäin Scarpetan dekkaria ja olen vähän siinä jumissa. Viimeisinkin Scarpetta-kirja on lukematta, mutta sitähän ei ole kai kehuttukaan. Katsotaan nyt miten tuon kanssa sujuu, kun pääsen loppuun. Kolahtavatko enää niin kuin ennen?
VastaaPoistaSara, sinä halusit juuri sen, vaikka minä en kehunut. Olen niiin pettynyt viimeisiin Scarpettoihin, että voisin kaivata eutanasiaa. Suoraan sanottuna yritin minäkin, mutta oli pakko jättää kesken. En kuitenkaan anna vielä periksi, sillä olen lukenut ja kerännyt koko sarjan ja annan Kaylle vielä mahdollisuuden. Niissä on nyt liikaa Lucya, uusinta tekniikkaa, liian vähänMarinoa ja ruoanlaittoa ja Kay on kuin hengetön varjo.
PoistaKunnes vihasi asettuu ja tämä olkoot sun suvidekkarit ja nyt minä lupaan laatua!
Niin kova Scarpetta-fani kun minäkin olen, niin pakko on todeta samaa, että viimeisimmät ovat olleet kyllä jotain ihan muuta kuin mihin jo ehti tottua. Minullakin kuitenkin on koko sarja ja aion lukea sen syyskuussakin ilmestyvän, sillä en ole vielä valmis luopumaan Kaysta. Mutta, sen verran on sanottava myös, ettei Cornwell ole enää dekkarikuningattareni, vaan ykkössijaa pitää Larsson ja kakkosena Läckberg :)
PoistaSusa, samoilla linjoilla. Minäkin luen sen syksyn Cornwellin, mutta...en odota kahden viimeisen jälkeen mitään erityistä. Toivon kuitenkin parasta.
PoistaLarsson on kokonaisuutena vahvin minullekin. Läckberg on yllättäjä.
Kiitos hyvästä vinkistä, täytyypi heti laittaa kirjastoon varasu vetämään!
VastaaPoistaPirkko, ellet ole lukenut edellistä eli Kunnes vihasi asettuu olisit voinut ottaa senkin ja lukea tämän uusimman tokana. Olisit päässyt paremmin kiinni kirjan vahvoihin naisiin.
PoistaOle hyvä ja lupaan älykästä, arktista jännitystä!
Olen lukenut kaikki edelliset, tämä uusin vain on vuorossa. Tosin kirjaston jono sijalla 94 ei lupaa kovin pikaista nautintoa :(
PoistaHyvä! Kunhan varmistelin...
PoistaMinä en tuota jonoa odottaisi, vaan ostaisin itselleni lomakirjan. Jos luet sen siististi, voit antaa edelleen lahjaksi. Minä siis kannatan kirjastolaitosta, mutta jonokärsivällisyyttä en omista;-) Saat sen ehkä jouluksi sitten...toivottavasti.
Kas en ollutkaan huomannut lainkaan, että Larssonilta on tullut uusi kirja.
VastaaPoistaOlen lukenut kaikki aiemmat kirjat ja pitänyt niistä. Minusta Åsan trendi on kuitenkin ollut laskeva. Pidin ehdottomasti eniten esikoisesta Aurinkomyrskystä. Suden taival oli aika pudotus ja sen jälkeen äkkipudutos. Aina pitää olla toiveikas, josko olisi uusi Aurinkomyrskyn veroinen. Lukuun menee ehdottomasti.
Rva Kepponen, Larsson -fanit ovat todellakin saaneet odottaa.
PoistaAurinkomyrsky olikin huikea, mutta minä olen pitänyt kaikista Åsan kirjoista. Se on tietysti makukysymys. Tämä uusin on todella kiinnostava, joten tuskin voitkaan jättää väliin;-)
Pidän kovasti myös Camilla Läckbergistä, mutta häneltä tulee sekä jyviä että akanoita.
Minusta Larsson paranee kirja kirjalta, Kunnes vihasi asettuu oli huippu ja tämä vieläkin parempi. Vaikka siitä on jo hetkinen vierähtänyt, kun teoksen luin, on vahva tunnelma, maisema, henkilöt, koirat, jopa tuoksut edelleen aivan pinnan alla. Ihana arviosi nosti ne sieltä esiin :)
VastaaPoistaRachelle,niín...Aurinkomyrsky saattoi olla kovin, jos mitään muistan, mutta Kunnes vihasi asettuu luettuani, heräsin todellakin Larsson -lukijaksi ja sillä tiellä ollaan.
PoistaKoska olen koiraihminen, niin kirjoissa on minulle sekä paljon ihanaa kuin myös kärsimystä. Ja kaikki kirjat ovat tulvillaan lumen tuoksua ja päälle tulee koiran nuolaisu!
Kiitos. Itsekin kirjoitit hienosti!
No voi että, vaikuttaa kerrassaan kiehtovalta. Olen lukenut tätä Rebecka Martinson -sarjaa muistaakseni kolmen kirjan verran. Ehdottomasti haluaisin lukea loputkin, mutta ei ole osunut käsiini ja sittemmin menin sekaisin sen suhteen, mitä kirjoista olen lukenut. Nämä pitää ehdottomasti nimittäin lukea järjestyksessä.
VastaaPoistaKiitosta siis tästä kirjoituksesta, täytynee selvittää missä kohdin olen menossa ja yrittää aktiivisesti hommata puuttuvat kirjat!
Elegia, minustakin nämä olisi parempi lukea järjstyjksessä, mutta kuten Pirkolle yllä ehdotin, niin jo edellisen lukeminen olisi aika apu eli se uskomaton Kunnes vihasi asettuu.
PoistaOle hyvä ja lykkyä tykö kirjojen löytämiseen. Tämä oli nyt minulle tähän asti vuoden paras dekkari. Syksy näyttää kuinka käy...
Pikainen selvitystyöni osoitti, että viimeisin larssonilta lukemani kirja on Musta polku eli seuraavana olisi tosiaan vuorossa tuo Kunnes vihasi asettuu. Eli kaksi kirjaa metsästettävänä vielä. :)
PoistaMahtavia lukukokemuksia!
PoistaLuin joku aika sitten Larssonin Sudentaipaleen,joka oli ensimmäinen Rebecka Martinson-kirjani.(oli suomalaisen kirjaston poistokirjojen joukossa ja nyt en tiedä minne sen laittaisin,kun ei sinne voi sitä palauttaa...)En aluksi ollut innostunut,mutta kun pääsin sisälle,niin sitten ...eli tämänkin voisin hyvin lukea..
VastaaPoistaJael, luit tokan ja seuraava olisi sitten Musta polku. Laita sinne, minne menee Näkymätön siltakin.
PoistaPitäisit ainakin Kunnes vihasi asettuu ja tästä uusimmasta, sillä paljon naisista ja heidän vahvuuksistaan, miksei myös heikkouksista, mutta siis ihmissuhteista ja sitten tuota arktista aspektia, joka voisi sinuakin helteillä vilvoittaa;-)
Täällä yksi Åsa Larsson-fani ilmoittautuu! Olen lukenut tietääkseni kaikki hänen kirjoittamat kirjat ja yksi oli pettymys, Musta polku. Se muistutti mm. liikaa muiden dekkareita, jotenkin kevyesti kyhätty. Muut ovatkin olleet sellaisia, että ne on saatava lukea heti kokonaan.
VastaaPoistaMinusta Solstorm on ollut paras, sen paikalliskuvaus ja henkilöt... Mutta ehkä tässä on kotiseuturakkaudellakin jotain tekemistä.
Jännä miten tämän ja ruotsinkielisen alkuperäisteoksen kannet ovat erilaisia, niissä on minusta eri tunnelma. Minulla Larssonit ovat ruotsiksi, kotona hyllyssä (paitsi viimeisin, jonka lainasin yhdelle ystävälle).
Helena, miten muistat noin hyvin...Minusta tuli aktiivinen Larsson-fani Kunnes vihasi asettuu myötä, mutta koko sarja nököttää hyllyssä eli kohta voin aloittaa alusta, sillä olen unohtanut kaikki murhaajat;-)
PoistaJos katsot vaikka et ehdi, muita kommentteja niin muista Aurinkomyrskyn olleen hyvin tajunnan räjäyttävä. Mustaa polkua en muista, enkä edes Sudentaivalta.
Et sanonut, että huonompaan tai parempaan. Minun on pakko sanoa, että niin paljon kuin karhuista pidänkin, tämän kirjan kansi ei ollut minulle mieleen. Kansi on vähän kuin huono vitsi ja alentaa loistavan kirjan tasoa.Nyt kaikki ovat tietysti aivan eri mieltä ja saavat olla;-)
Tiedän, että Bessu odottaa jo tätä kirjaa lainaan, mutta minä laitan kalenteriin muistiin, sillä en muista enää mitään. Erityisesti minua riipii, jos kerään jonkun kokoelman ja sieltä puuttuu yksi kirja. Yhtä hyvin voisi puuttua kaikki.
Tiedät, että minä olen näihin hulluna ja tunnen ihanaa koirien läheisyyttä ja lumen tuoksua...Ja arvasin, että luet tämänkin!
Minusta se ruotsalainen kansi oli parempi, tuossa on vähän liikaa tavaraa tai suorastaan kliseitä, liian romanttinen, suorastaan siirappinen.
PoistaAurinkomyrsky oli todella räjäyttävä, mutta siitä tehty filmi aivan surkea. Toivottavasti seuraavaan kirjaan ei tuli niin suurta väliä, mutta eihän toki näitä kannata tehtailla. Jälki siitä kärsii.
Siis niin siirappinen se on...Ruotsalainen on pelottava, mutta enemmän kirjan henkeen, sitä arvostava. Jaksan muuten valittaa usein suomalaisista kansista kustantajille asti...että sellainen kauhukakara;-)
PoistaMinustakin filmi oli pettymys. Näin päin se usein menee. Joskus on poikkeuksia, jotka vahvistavat säännön, kuten minulle oli Schlinkin Lukija.
Parempi hidas työ, jos se on laadun tae. Näistä todella nauttii!
Ihanaa kesäpäivän jatkoa, Leena!
VastaaPoistaRiitta Sinikka, kiitos samoin sinulle!
PoistaUpea postaus houkuttelevasta kirjasta! Kertomasi perusteella voi hyvin kuvitella tämän olevan myös itselleni vuoden paras dekkari, jos ja kun sen luen. Runollista hipova, kuvauksellinen kieli tekee keskinkertaisella juonellakin varustetusta dekkarista minun silmissäni hyvän, mutta Larssonilla myös juonet ovat ovat niin kiehtovia.
VastaaPoistaKiitos esittelystä!
Vera, kiitos. Siis minulle tähän asti paras tänä vuonna. Vielä on tulossa ainakin Camilla Läckberg ja eräs Vera Vala...;-) Lue ihmeessä. Lue paljon dekkareita, ne ovat nyt sinulle kuin se viimeinen hipaisu, ylin korkeakoulu tms. Waltariko se oli, joka sanoi, että pitää vain lukea ja lukea ja lukea. Larssonilla toimii kaikki eli tässä yksi kuuman ryhmän kirja,kun loppuvuotta ajatellaan.
PoistaEhdottomasti samaa mieltä lukemisenkin tärkeydestä. Olin jo ennen omaa sopimusta hyvin realistinen kirjailijauran suhteen, siis siinä mielessä, että minulle esikoiskirjat ovat aina olleet myös lupaus tulevasta. Pelkkä kustannussopimus ei tarkoita, että kirjailija olisi "valmis", päinvastoin esikoiskirja on lähtökohta, potentiaali, josta pitää pyrkiä ponnistamaan aina vain korkeammalle. Vähän niin kuin Läckbergillä: onhan esikoisen ja Merenneidon välillä tapahtunut huomattavaa kehitystä, ja samaan pyrin minäkin. Että ehkä sitten 8. tai 10. voisi saada aikaan samanlaista hehkutusta kuin Larsson nyt tällä. :D
PoistaMikä muu se voisikaan olla kuin lukeminen ja sitten ammentaminen kaikesta omakohtaisesta ja sekoittaen fiktiota ja faktaa.
PoistaUskottuni oli hämmästyttävä esikoisteos, jossa oli laatutrillerin intensiteettiä.
Läckberg on nimenomaan kehittynyt huimasti kirjojensa myötä.
Oi, mulle tulee hirveitä paineita ja pitää unohtaa, että olemme höpöttäneet niitä näitä ja alkaa leikkiä, että olet ihan joku vieras;-) Ihan oikeesti: Mua jännittää!!!
Carissima Leena, älä nyt vain ota paineita minusta. Minä en usko, että kykenen edes lukemaan KSV:stä kirjoitettuja arvioita :D Ehkä sitten paljon paljon myöhemmin, kun olen saanut itse ensin hiukan etäisyyttä ;) No joo, saas nähdä, että maltanko olla lukematta.
PoistaMutta niin vaikeaa kuin se kirjailijalle onkin, ei tässä asemassa voi tehdä muuta kuin hyväksyä, että kaikki eivät kirjastani tykkää. Se on vain mahdotonta. Ja tiedän, että tulee olemaan niin, että jotkut kehuvat samoja asioita, joita toiset kritisoivat. Ei kukaan voi kaikkea kirjassani haukkua, eikä kukaan voi myöskään pitää kaikesta. Tämä on fakta, joka minun täytyy vain hyväksyä.
Äidit pakkaavat olemaan sokeita lapsiensa suhteen, mutta toisaalta pitää hyväksyä myös se, etteivät lapset
a) heijasta äitiä itseään, ja näin ollen lasta koskeva kritiikki ei ole kritiikkiä äitiä itseään kohtaan vaan korkeintaan hänen kasvatusmetodejaan kohtaan
b) paljon on kysymys henkilökemiasta, joskus ihmisillä ja kirjoilla vain synkkaa paremmin tai huonommin
c) lapsi ei voi olla täydellinen, vaikka äiti tätä syvästi rakastaisikin.
Tärkeintä on, että äiti tietää tehneensä parhaansa kasvattaakseen lapsestaan itsenäisen ihmisen. Maailmanvalloitus lapsen on kuitenkin tehtävä itse, omilla jaloillaan. Ne kantavat, minne kantavat. Äiti voi vain ottaa opiksi ja valmistaa seuraavan lapsensa entistä huolellisemmin tätä vaarallista ja samalla kaunista maailmaa varten :) Joka tapauksessa lapsi kohtaa matkallaan sekä ystäviä että sellaisia ihmisiä, joiden kanssa polut erkanevat nopeasti. Se on vain elämää, kirjan elämää :D
Halit sinne!
Kirjoitat niin upeasti, että sijoitin tämän kommenttisi jo johonkin muuhun asiahteyteen...
PoistaEn voinut olla sinulle paljastamatta, miten koen. Toki sinulla ne paineet ovat. Hyvää minulle on se, että olet luvannut paljon ruokaa: Se on dekkarissakin tärkeää. Kansi on hyvä ja nimi minulle mieluinen. Niitä puita olen Italiassa juuri kuvannut, sypressejä. Loppu jää sitten seikkailuksi, mutta lupaan keskittyä, joten otan aikaa kirjallesi. Minä olen aina arvostanut jännityskirjallisuutta, joten kirja on ihan linjassa kiinnostuksen kohteisiini.
Mennään nyt ihan rennosti kohti syksyä ja nautitaan elämästä!
♥
Kiitos erinomaisesta kirjoituksesta. Olen lukenut vasta kaksi Åsa Larssonin kirjaa. Tarkoitus on lukea muutkin järjestyksessä. Åsa Larsson kuvaa kiehtovasti Kiirunaa ja sen ihmisiä. Kirjoissa on hieman salaperäinen tunnelma, pidän siitä.
VastaaPoistaAnnika, ihan varmasti pidät tästäkin: Lupaan sulle sen!
PoistaArtinen hämärä, mutta lumen valo ja sen tuoksu...
Siis: arktinen hämärä...
PoistaMinäkin olen lukenut Larssonilta aika monta dekkaria, mutten muista, olenko lukenut ihan kaikki. Jonkin niistä taisin lukea jopa ruotsiksi. Jostain syystä vain en muista tapahtumista juuri mitään, mutta Rebeckan hahmo on jäänyt kyllä vahvasti mieleeni.
VastaaPoistaLukulistalle ihan itsestäänselvästi tämäkin menee, sillä pidän kovasti Larssonin tavasta kirjoittaa samoin kuin hänen hahmoistaan ja miljöön kuvauksesta.
Anna Elina, niinhän kirjojen kanssa käy, hyvienkin, että ne unohtaa nopeasti. Muistaa vain tunnelmia ja pitikö vai ei.
PoistaLue, jos ehdit tätä ennen Kunnes vihasi asettuu, niin olet paremmin 'jyvällä' kirjan henkilöistä, jotka ovat kyllä dekkarimaailman kiinnostavimmat.
Kiirunastakin on kiva kun kirjoitetaan, Åsa Larsson kirjoittaa oikeita LUMI-dekkareita sinulle...
VastaaPoistaHannele, Kiiruna on näissä tosi erikoinen paikka ja kun tässä viimeisessä kirjassa pääsemme sinne jo 1914. Lue sinäkin!
PoistaLUMEN takia nämä kirjat minulle jäävätkin;-) Ja myös laadun.
(olen lukenut :)
PoistaHyvä sinä!
PoistaTämä oli huippu! Jännitys säilyi loppuun saakka. Hieno kahden aikakauden vuoropuhelu toimii kun kirjoittaja sen osaa.
VastaaPoistaAnne, huippu jopa Åsalta. Vaarallista vielä sanoa, mutta otaksun, että kyseessä vuoden 2012 paras jännitysromaani.
Poista