JOS TÄMÄ KATOAISI?

Jos tämä katoaisi?
Olisitko unta vailla
ellen lehmuksen latvan lailla
enää kuiskuttaisi,
ellen vierellä valvoisi
ja herkimmillä sanoillani
käsivarsiasi, rintojasi
- kaikkea sinussa palvoisi,

ellen ympäröisi sinua
ja kannustaisi kukoistamaan
kuin kesäistä puutarhaa
- tulvillaan tähtianista, melissaa?

- Rainer Maria Rilke -
suomennos Eve Rehn
kuva Iines

Sido vain minut, vaan yhäti kykenen laulamaan.
Karkota minut, jos haluat, vaan yhä kitaraan
totena sävelen soimaan saan.

Lyö vaikka hengiltä, niin yhä taivaaltain
liverrän sinulle ylistys huulillain,
yhäti sinun vain.

Bind Me - I still can sing -
Banish - my mandolin
Strikes true within -

Slay - and my Soul shall rise
Chanting to Paradise -
Still thine.

- Emily Dickinson -
The Complite Poems of Emily Dickinson
Golgatan kuningatar (Tammi 2004, suomennos Merja Virolainen)
kuva Iines

Suonissani virtaa vahvistavaa verta,
ettei rakkautesi poismeno tuottaisi tuskaa
sytytän kynttilän sieluni sopukkaan
etten kärsisi.
Rakennan rintaani kodin
kadonneille suukoillesi
ja solmin kukista seppeleen,
jotta muistaisit minut.

Tengo una curita en las venas
para gue tu amor no me duela
si ha de salir
prendo una velita en la esguina
de mi alma no sufrir
Tengo una casita en el pecho
si acaso se te pierde un beso
mordido de abril
y una coronita de flores
para gue te acuerdes de mi

- Juan Luis Guerra -
kuva Iines

Osallistun näillä runoilla Sinisen linnan Marian Rakkausruno -haasteeseen. Kiitos Maria♥ Koska olen intohimoinen runoharrastaja ja minulla on myös runoblogi Lumikarpalo, valinta oli vaikea. Piti pyyhkäistä pois eräs Leinon erityinen kuin myös Szymborskan unohtumaton. Ensimmäisen runon on minulle suomentanut Eve Rehn ja sitä runoa ei ollut kirjassa Tahto tahtojen, joka on Even kaunis Rilken runojen suomennos, jossa runot sekä saksaksi että suomeksi. Seuraavaan suomennokseen olisi koottu vain rakkausrunoja ja tämä minun suosikkini olisi silloin ollut mukana. Hieman hassua, että minulla ei ole tähän alkuperäistä, saksankielistä runoa, vaikka saksa on kieli, jonka aion vielä palauttaa takaisin sieltä jostain - unohduksesta.

Toinen runo on suuresti ihailemaani Emily Dickinsonia, jolta minulla on ilo omistaa koko hänen tuotantonsa eli 1775 runoa. Emily ei nimennyt, vaan numeroi runonsa. Valitsemani runo on numero 1005. Suomennos on siis Merja Virolaisen ja kirjasta Golgatan kuningatar. Dickinsonissa minua kiehtoo niin moni asia, että sanotuksi en saa.

Kolmannen runon löysin jostain lehdestä. Siinä ei ollut kuin pelkkä runo, ei tekijää, ei suomentajaa. Jaelin avulla sain tietää, että kaunis runo onkin laulu ja sen tekijä on Juan Luis Guerra. Kolmannen runon merkityksen minulle pidän salaisuutena, jonka saatan kertoa - joskus.

Rakkausrunoon haastan edelleen Ankin, Sarin Runotalosta,  Birgitan, Valokin Runokontista, Ketjukolaajan, Ailin ja jokaisen, joka tuntee runon omakseen. Runo on tunnetila. Sen tulkinta on lukijan sisällä. Mitä ikinä runoilija on tarkoittanutkaan, lukija voi kokea toisin. Runo on ääretön eikä tunnusta rajoja. Runo voidaan kirjoittaa hiekkaan: Tulee aalto ja pyyhkii sen pois, mutta runo jää, sillä se on ilma, jota hengitämme.

rakkaudesta runoon
Leena Lumi 

ne me quitte pas