tiistai 4. syyskuuta 2018

"Jokainen kuukausi on ystäväin, mut omenakuuta ma rakastan."


Otsikko tulee kirjailija L.M.Montgomerylta ja se osuu ainakin minua just kohden. Meillä syyskuu on omenoiden soseamista, omenapiirakkaa, terassilla ruokailua, syksyn värien ihailua. Illat ovat jo hämärät, mutta leppeät. Kukapa ei pitäisi omenoista, myös eläimet. Tilhi taitaa kuvassa nauttia kaneliomenaa


ja niistä mekin pidämme, sekä kelta- että punakanelista. Monet valittavat nyt, että mitä tehdä valtavan omenasadon kanssa. Meillä ei ole sitä ongelmaa, sillä


omenapiirakka syntyy tuosta vain ja maistuu herkulta vanhanajan vaniljakastikkeen kera.


Nämä omput pääsevät uuniin valmistumaan


vaniljaiseksi, kaneliseksi omenasoseeksi.


Kori korin jälkeen omenoista valmistuu jotakin ja mitä ei valmistu niitä voi antaa ystäville, viedä tallille hevosille ja myös jättää luontoon, sillä monet metsän eläimet syövät näitä herkkuja. Kun talviomenapuun hedelmät putoavat on jo myöhä syksy ja silloin saapuvat pienet metsäkauriit luontopuutarhaamme, jossa hyötykasvit on tarkasti verkotettu. On elämys seurata kaurisperheen ruokailua parin metrin päästä...


Siskoni tietää, että omenat ovat myös karhujen herkkua.


Ja näistä suloisuuksista, vaaleanpunaisista omenapuun kukannupuista kaikki alkoi...

"Uskon, että hauskimmat ja suloisimmat päivät eivät ole niitä, jolloin tapahtuu jotain erikoisen ihanaa tai jännittävää. Ne ovat niitä, jotka tuovat mukanaan yksinkertaisia, pieniä iloja seuraten toisiaan kevyesti kuin helmet helminauhassa."

- L.M.Montgomery -
Anna ystävämme

omenakuuterveisin
Leena Lumi

tilhi- ja karhukuvat Pekka Mäkinen

13 kommenttia:

  1. Ihana tuo Montgomeryn pohdinta ja oikeaanhan hän taitaa osua.
    Mahtavaa omenasatoa! Nyt täytyy kyllä sanoa, että täältä löytyy yksi, joka ei niin omenoista välitä. Juuri maistoin yhtä, ja parin puraisun jälkeen oli pakko tokaista "hyi h---i" ja nakata se kompostiin. Raakana ne vain eivät maistu, ei kerta kaikkiaan. Mutta paksun vaniljakastikekerroksen alla menee toki lämmin kanelinen omenapiirakka, kehenpä se ei uppoaisi :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saila, hän yleensä osuu.

      Saila, mutta ne suloiset pikkukauriit...:) Se on parempaa kuin jäätelö!

      <3

      Poista
  2. Omenat ja vaniljakastike -ai jai, mitä herkkua. Nyt onkin huvä omenavuosi.

    VastaaPoista
  3. Kyllä vain, omenien kauneus, tuoksu, maku. Rakastan suomalaisia omenoita, vaikka ruuansulatukseni toppuuttelee. Tänään tein ensimmäisen kerran uunissa. Petterini on niin makea, ettei tarvita edes sokeria, kaneli riitti. Ja voi miten hyvää tuli.
    Ihanaa omenakuuta, Leena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raili, vatsan takia minäkin suostun leipomaan omenapiirakkaa:) ja tekemään sosetta.

      Minulla on joku suhde omenoihin, sillä jo varahisteininä kun sain valita jotain pientä kosmetiikasta, valitsin ison talkkipurkin, koska sen tuoksu oli Apple Blossom. Muut aina sitä kieloa, mutta minulle siitä tuli vain migreeni.

      Kiitos samoin, Raili!

      PS. Vietimme yhden viikonlopun Aurinkolahdessa ja kävimme siinä beachilla uimassa. Tehtiin kyllä paljon muutakin kivaa...

      Poista
  4. Pakastimet ovat jo täynnä mansikoita ja omenahilloa ja satoa on edelleen puissa ihan valtavasti. Me on annettu peurojen, kauriiden ja hirvien kävellä omenien seassa ja syödä vatsansa täyteen. Omenapuut ovat peräisin 40-50-luvulta ja tosi isoja. Ihana seurata eläimiä saaren puutarhassa.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, sama täällä, vain mustikka uupuu tänä vuonna. Ne todella tykkäävät kaikenlaisista omenoista ja talviomenatkin kypsyvät vaikka lumilla. Mustarastaille pitää ostaa edullisia puolalaisia ja viedä aamusta, sillä niiden nokka ei kestä jäätynyttä mitään. Ja talisiivuja vetelen niille pakkasilla ja vien kuusiaidan luo, jossa pitävät talvimajaa. Oih, teillä on ihanan vanhat puut. Ikinä et ole näyttänyt kuvia puutarhastanne, nyyyyyh....Luonnossa parasta eläimet. Villi luonto kaikkineen paitsi ei hirvikärpäset.

      <3

      Poista
    2. ei= eivät

      (hyvänen aika, kohta ehkä alan unohtaa possessiivisuffikset!)

      Poista
  5. Oi omenat - ja nimenomaan kotimaiset! Pitkästä aikaa mekin saamme Sauvon farmin kahdesta puusta ihan kivan omenasadon ja omenapiirakkaa onkin leivottu niin paljon, että sitä on riittänyt jopa pakkaseen - ja se on paljon se, jos meidän isännältä jotain makeaa pakastettavaksi asti säästyy;)
    Ihaniaa syyspäiviä ja -iltoja tähtitaivaan alla, Leena <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lady of The Mess, omenapiirakka tosiaankin katoaa kumman nopeasti:)

      Kiitos samoin sinulle, Arja<3

      Poista
  6. juuri syötiin laittamaani omenakakkua, terveisiä Wales'istä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, maistumisiin! Terveisiä länsirannikolta<3

      Poista