torstai 28. helmikuuta 2019
Sitä sun tätä ja viikonloppua!
Eilen meni vähän pieleen, sillä minun piti kirjoittaa tänne juttua vanhemmilla parisuhdekuvilla minusta ja Lumimiehestä, mutta teinkin sitä huomaamattani facebook-sivulleni. Kaikkia kuvia ei ole mielestäni nähty blogissani, joten avaan hetkeksi asetuksen kaikille, että muutkin kuin kaverit pääsevät näkemään, jos kiinnostaa. Maaliskuun kolmantena meillä on tapaamisen merkkipäivä ja se on tärkeintä eli K, kuten kohtaaminen. Eihän meitä olisi ilman kohtaamista. Ei olisi me.
Facebookista sen verran, että vien omalle sivulleni joskus kirjoja, ennen enemmän ja silloin asetus on kaikille auki. Viime aikoina olen tosin vienyt dekkarit facen Dekkari-ryhmään ja kaunot facen Kirjallisuuden ystäviin.Siellä on mukava samalla lukea, mitä ihmiset ovat eri kirjoista mieltä, koska sinne voivat ketkä tahansa ryhmäläiset tuoda ilmi omia suosikkejaan tai inhokkejaan. Tunnen silti hiukan kauhua, sillä facebook vie liian paljon ajastani ja se tapahtui ihan huomaamatta, se facekoukutus. Nyt yritän ryhtiliikettä eli en istu iltaisin facebookilla kuin ehkä vastaamassa kaukana asuvan ystävän messengerviestiin, kuten eilen illalla tapahtui. Katso kolmas kuva oikea palkki, siellä minä/me facessa.
Instagramista olen sanonut, että sinne ei minulla ole mitään hinkua. No, älypuhelimen myötä ajauduin instaakin kokeilemaan, mutta se ei ole varsinaisesti kotikenttääni eli aion viedä sinne joskus jonkun kuvan, kirjoittaa ehkä pari lausetta. Aihe voi olla ihan mitä tahansa kirjoista puutarhaan ja kaikkea siltä väliltä. En ole tekniikan ihmelapsi, joten insta on vielä minulle jopa hankala. Voipi käydä, että en edes huomaa kommentteja tms. Pyydän jo etukäteen anteeksi eli ei ole tarkoitus olla epäkohtelias. Olen sekä epätekninen että haluan vain jakaa aikaani hieman muuhunkin kuin bloggaukseen ja sen mukanaan tuomiin muihin juttuihin. Johonkin on nimittäin kadonnut innokas kokkaaja, puutarhailija, kävelijä, sisustaja, saksan lukija...
Blogivuosieni aikana ei ole vielä tapahtunut, että jo ennen helmikuun loppua olisin lukenut kaksi todella hyvää trilleriä. Nyt se on totta. Ensin luin Håkan Nesserin Cafe Intrigon, joka on huikea!
Sitten kolahti Pierre Lemaitren Petoksen hinta ja kovaa! En lukenut aluksi Lemaitren, maailmankuulun trilleristin teoksia, koska satuin aloittamaan väärästä eli alku oli liian rankka. Vasta Silmukka avasi minulle polun Lemaitren jännitysromaaneihin. Sitä ennen olin tietty lukenut häneltä Näkemiin taivaassa, josta veikkaan huomisen klassikkoa!
Toivotan kaikille tasapuolisesti ihanaa viikonloppua säästä viis♥
Love
Leena Lumi
The Windmills of Your Mind
Onnittelut Kohtaamisesta vielä tätäkin kautta, Leena!
VastaaPoistaOlipa ihana postaus taas, kiitos kaunissta kuvista ja tekstistä!
Minulla on vähän samansuuntaisia ajatuksia somen suhen, kuten tuolla muualla olikin jo puhetta. Olen äärimmäisen laiska Facebookinkin käyttäjä ja tällä hetkellä yritän ottaa Instaa jotenkin haltuun.
Olen siis siirtamässä kirjajutut Instaan, mutta eilen tulikin ensimmäinen ikävä muistutus siitä että aika pinnallisesti siellä voi asioita käsitellä: olin kirjoittamassa sinne lyhyehköä arviota Elizabeth Stroutin kirjasta, kun tuli ilmoitus: olet ylittänyt sallitun kirjainmäärän! :D Eli ei tässä nyt muu auta kun jatkossa hioa ilmaisuaan entistä tiiviimpään muotoon...
Oikein hyvää viikonloppua, Leena! <3
Kaisa Reetta, kiitos, kiitos♥♥
PoistaMinä nyt selvästi jahkailen kuin odottaisin, mitä aika taivaalle kirjoittaa savukirjaimin...Facebook on todella salakavala aikasyöppö, sillä havahduin vasta yllättäen, että siellä ne illat menevät.
No, joku muu kuin kirjabloggaaja kehui instaa just siitä, että sinne laitetaan vain kuvia ja muutama lause! Sinäkin olet ollut aika perusteellinen kirjoittaja, joten...:)
Kiitos samoin sinulle, Kaisa Reetta!
♥
Onnea!!!❤️❤️❤️
VastaaPoistaErityisen ihanaa ja nautinnollista viikonloppua teille!❤️
Sanna, kiitos♥♥♥
PoistaKiitos ja kiitos samoin sinulle!♥
Ihanaa, että aikoinaan kohtasitte! ♥ Onnellista vuosipäivää sunnuntaina!
VastaaPoistaJa kiva, että liityit Instaan. Minä olen ollut siellä jo vuodesta 2012 saakka ja usein rentoudun joko postaamalla kuvia tai katselemalla muiden laittamia kuvia. Oma pieni maailmansa sekin.
Hyvää viikonloppua! ♥♥♥
Katja, olihan siinä sekin, että ei olisi kohdattu, sillä minä olin naapurissa ratsastusnäytöksessä ja R:lle se taisi olla ensimmäinen kerta...Kiitos paljon♥
PoistaNo siitä en tiedä: En ole siellä kotikentälläni eli hidasta ja sinne tunkee ihan hirveesti mainoksia, mikä yllätti negatiivisesti. Se siinä on, kuten eräs siellä kauemmin ollut sanoi, että 'sinne voi laittaa vain kuvia ja muutaman lauseen'. Instamaailma nyt ja mitä seuraavaksi:)
Kiitos samoin sinulle!♥♥♥
Oikein paljon Onnea sunnustaina teidän tapaamisen vuosipäivänä, se on päivä jota ei unohda. Siitä alkoi yhteinen taival kaikkine vuosineen.
VastaaPoistaTuo insta, ei ollut minun paikkani. hhetken siellä olin mutta poistuin takavasemmalle. En löytänyt itseäsi sieltä.
Ihanaa. alkavaa meeliskuusta sinne teille molemmille.Vielä saadaan lunta ja pakkasta mutta päivä pitenee vaihdilla.
Irma, kiitos paljon♥
PoistaMinusta tuntuu vähän samalta, mutta taidan vielä vähän laitella sinne kuvia.
Kiitos samoin teille♥ Eilenkin puhalsi jäätävä viima eli rasvaa tuhdisti edelleen linnuille.
Paljon onnea vuosipäivän johdosta. On niin hyvä tunne, kun saa elää hyvässä parisuhteessa.
VastaaPoistaKiva kun tulit instaan. Minä olen ollut siellä vuoden verran. Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua!
Anneli, kiitos♥ Täysin samaa mieltä.
PoistaNo, olen siellä vain vähän kuin 'leikkimässä' eli en kovasti sitä tunne omakseni, mutta voihan siellä katsella kauniita kuvia ja yrittää niitä itsekin sinne laittaa. Sinähän olet jo kokenut instailija! Kiitos samoin sinulle♥
Onnea teille kahdelle. Valokuvien perusteella yhteinen ruokailuhetki on ollut täynnä herkullisia makuja ja täydellistä seuraa ♥♥
VastaaPoistaBirgitta, kiitos!
PoistaAlways♥
♥♥