Syyskuun yö

'Muistatko?', kuiskaat läpi vuosikymmenten.
Käteni tutusti vyötärösi ympärillä kuin silloin joskus.
Syyskuun yö ympärillämme kylmänä vaippana,
vaan ei hätää:
lämmitämme toisiamme.

Vesi on märkää ja mustaa,
eikä hellyyttä kukaan enää pelkää,
vaan kosken lämpimin, hellin huulin sinua poskeen.

Viimeiset sanat, katse, tuoksu...

Minä lähden, mutta palaan
kerran vielä: 'hei' ja 'hei'.

Siinä sinä seisot kuin olet aina seisonut:
odottamassa minua.

Missään ei koske,
ei satu ollenkaan.
Näin on hyvä.

- Leena Lumi -
kuva Minttulin kuvailuja

Leena Lumin omia runoja