Syyskuu hengittää puutarhassa kypsyvien hedelmien aromia...

Kaunista sunnuntaiehtoota!

Kaikista kuukausista eniten rakastan juuri syyskuuta, vaikkakin elokuu saa minut usein fiiliksiin ja joulukuu, no, sehän on kuin oma vuodenaikansa, joka alkaa jo marraskuulla. Ilman joulukuuta, mitä olisikaan, mutta toisaalta syyskuu tarjoaa sekä satonsa että kauniit värinsä ja raikkaan ilman kuin lähdevettä joisi, kun sitä hengittää.

En mitenkään olisi teitä häirinnyt nyt sunnuntaina,mutta olen ensi viikolla menossa ja yht'äkkiä muutamia päiviä jossain poissakin, joten mieleenikään ei tulisi jättää pientä syysjuttuani tekemättä. Loppukuusta on jo toiset sävyt, toiset maut. Nyt edessä on kulhollinen oman luumupuun luumuja.

Kun vanha ja runsassatoinen punaluumumme irtisanoi itsensä, menimme ostamaan toista tilalle, mutta tuli vahingossa sinistä luumua. Tämä ei ole aivan yhtä mehukas, hedelmälihaa on vähemmän etc. verrattuna punaluumuun, joten uudet punaluumut on nyt istutettu. Siniluumuunkin on totuttu, mutta se ei innoittanut minua yhtään tekemään siitä joululikööriä, vaan joulun dolce saa nyt valmistua vanhaan malliin kirsikoista.

Tämä on muistaakseni varjomorelli eli aika hapan sellaisenaan, mutta liköörinä herkkua. Myös soseen tai hyytelön tästä saisi ehkä herkullisen, mutta me hukumme erääseen toiseen hilloon...kts.alempana.

Marjat purkkeihin, joissa lisäksi sokeria ja sellaista kirkasta alkoholia, joka ei maistu läpi. Ripautan lisäksi vielä vanhan ajan vaniljasokeria ja toiseen satsiin vadelmia pienen ropposen, niin voidaan vertailla. Sitten purkin kannet kunnolla kiinni ja kellariin tai jääkaappiin. Kääntelen kerran viikossa kellarissa ja sen sitten näkee kun muutama kuukausi on mennyt, miten marjat kadottavat värinsä ja makunsa

omatekoiseen joulun juhlajuomaan. Maistamme tarkasti, sillä toinen satsi siivilöidään kauniiseen pulloon äidille! Hän on meidän paras laatutarkkailijamme♥

Äidin syyshortensia Bombshell, joka on hämärtyvässä illassa kuin lyhty. Vaikka vielä tuleekin asiaa hortensioista, se ei ole tänään, sillä piti kertoa, mihin hilloon meillä hukutaan syyskuussa eli

omenoita soseeksi helpolla tavalla. Talviomenat jäävät metsäkauriille ja jäniksille sovinnolla, mutta kelta- ja punakanelit pyrimme itse hyödyntämään. Tämä vuosi on hyvä omenavuosi.

Tämäkin vuosi oli hyvä omenavuosi...

Karhutkin pitävät omenoista. Sisareni Merja tarjoamassa herkkua yhdelle. Kuva Pekka Mäkinen

Omenasose valmistuu uunissa kuin itsekseen. Ohje täällä Tätä kun muutaman viikon valmistaa, niin jo on talveksi hilloa moneen käyttöön. 

Jos jää tyhjää aikaa niin tällaisen omenapiirakan tekaisee tuosta vain. Kaikkea löytyy kotoa, mitä tähän tarvitaan. Kohta nautimme omenapiirakkaa kera vanhanajan vaniljakastikkeen takkahuoneessa sarjalla, jota aloimme eilen katsoa. Ohje täältä

Eipä liene vaikea arvata, mikä on minun herkkujen herkkuni: Apfelstrudel mit Vanille Sauce♥

"Jokainen kuukausi on ystäväin, mut omenakuuta ma rakastan."

L.M.Montgomery

Raikasta tulevaa viikkoa kaikille tasapuolisesti♥

Leena Lumi

tilhikuva Pekka Mäkinen

PS. Yllättäen löysimme yhden tv-sarjan ja sitä voi katsoa enää 2 kuukautta Arenalta, joten laitan tähän saman kuin laitoin Facebookin dekkariryhmään tiedoksi.

Ihan vahingossa osuimme katsomaan ruotsalaista jännityssarjaa Kylmäävä tapaus. Näkyy nyt vielä Areenalla. Olemme katsoneet kaikki Dictet, Wallanderit, Broadchurcit etc. ja pitäneet unohtamatta Syrjäistä maata, jossa...vähän silmäniloakin 🧡Tosin Dictessä on hänen kovin kilpailijansa ja paljon pidempi. Siis pidempi herrapoliisi. Asiaan nainen! Kylmäävä tapaus on hirvittävän jännittävä jollain uudella tavalla. Jännitys tulee valtavista rakennuksista, joissa liikkuvat vain muutamat sarjan päähenkilöt. Olisiko sarja myös leikattu jotenkin eri tavalla...ja mahtavat roolitukset, joissa erästä poliisiparia saa nauraakin: Dekkarisarjan Scarlett&Rhett! Helpottaa vähän,kun lopetan hengittämisen liian jännittävissä kohdissa.Joku tiesi kertoa facessa, että: Tulee myös yle teema & fem joka maanantai klo 22.00!!!Perustuu tositapahtumaan eli tässä