lauantai 4. huhtikuuta 2020
Emme juo samasta lasista, emme...
Emme juo samasta lasista,
emme vettä, emme makeaa viiniä,
emme suutele toisiamme varhain aamulla
ja illalla emme samasta ikkunasta katsahda.
Sinä hengität auringossa, minä kuutamolla,
mutta sama rakkaus pitää meidät elossa.
Luotettava, hellä ystävä on siinä aina kanssani,
sinun kanssasi iloinen ystävättäresi.
Minä tunnen pelon harmaissa silmissäsi
ja sinä olet syyllinen minun tautiini.
Tapaamme lyhyesti, mutta usein emme,
niin rauhamme säilytämme.
Sinun äänesi soi runoissani,
sinun runoissasi minä hengitän.
On olemassa nuotio, mitä ei rohkene koskettaa,
ei unohdus, ei pelkokaan...
jos tietäisit, kuinka ovat rakkaat,
kuivat, vaaleanpunaiset huulesi.
- Anna Ahmatova -
Anna Ahmatova: Olen äänenne Kootut runot 1904-1966 (suomentanut ja toimittanut Anneli Heliö, Kirjokansi 2016)
kuva Pekka Mäkinen
Niin lähellä, niin kaukana.
VastaaPoistaRipranie, niin voi olla...
Poista♥
Olipa lähes pelottavan ajankohtainen runo!
VastaaPoistaJane, taisti ottaa tämän koko maailmaa riivaavan taudin kannalta. Se osuikin sopivasti - ellei tämä nyt muuten osunut elämääsi. Nyt just. Tässä hetkessä.
Poista♥