olen ketunpoikanen varjojen maassa, kuoleman rivissä, metalliverkon...

olen ketunpoikanen varjojen maassa, kuoleman rivissä,
metalliverkon päällä
metsänreunaan tuijottaen


helteillä ja pakkasilla, aamun kajossa, yön pimeydessä


olen kaltoinkohdeltu koiravanhus -


mutta yhä edelleen haluan olla olemassa
koko olemukseni voimalla pidän kiinni
elämän jokaisesta kallisarvoisesta hetkestä


yhä edelleen punoutuvat unieni kudelmat todeksi
    metsä, vihreä, ruskea, pehmeä, tuore multa, kalliot, jyrkänteet,
    kostea sammal, viileä vesi, jämerät oksat, huojuvat männyt, onkalot,
    avaruudet ja vapaat taipaleet -


Sinun armoillasi jokaisella solullani, kämmenelläsi väristen,
ylös kohotetun kätesi alla
nöyryytettynä ja alistettuna pyydän:


suojele elämää, suojele, älä tuhoa, suojele, älä tuhoa -


- Jenni Haukio -
Eläimet yhteiskunnassa (Elisa Aaltola, Sami Keto, Into Kustannus 2015)
Kyseessä runokatkelma Jenni Haukion runosta Suojele, älä tuhoa
kuva Benjam Pöntinen