Minttu
Hapulin teos Emil (Sitruuna kustannus 2021) voisi olla mikä tahansa psykologinen
intohimotragedia, jossa kenenkään järki ja maltti ei enää pidä. Sitä se ei
kuitenkaan ole, vaan jotain paljon kovempaa, rohkeampaa. Sen tehokkain osoitus
on toinen rannan naisista, Elisa, joka on Marttinsa kanssa lapsettomassa
avioliitossa. Martilla on edellisestä avioliitostaan aikuinen tytär Taru, josta
tuleekin yllättäen kolmas nainen, yllätyskortti. Elisa voi olla tyypillisin,
vaan ei ole. Hän on rakentanut unelmistaan todellisuuden:
Elisa
ansaitsi palkkansa, joka ei ollut niukkaa nähnytkään. Hän matkusteli ja eli
tyylikästä elämää. Häntä kuvasi viileä tyyneys, jolla tehtiin väistämättömät ja
ainoat mahdolliset päätökset.
Viileä
tyyneys ja tyyli pitivät vapaata sinä iltana, kun asiakastapahtumassa esiintyi paikallinen
bändi. Rumpali-laulaja oli häikäisevä ilmestys, josta naiset supattivat jo
illan alussa kikattaen pikkutuhmia. Keikan jälkeen rokkaripoika tuli samaan pöytään
syömään ja alkoi jutella, ja Elisa hulahti jäihin ilman naskaleita
kertaheittämällä. Saattoi se olla laavaakin, mihin hän hukkui.
Vähän
myöhemmin jäälaavan tuloksena Elisa seisoi jakkupuvussaan yhdellä jalalla,
toinen jalka hiestyneen rokkarin pakaroiden yli kiedottuna. Rokkaripoika pani
häntä seinää vasten. Gantin hame renkaana, pakarat ruvella karheasta lastulevyseinästä…
Elisa ei
ollut koskaan ennen kokenut mitään sellaista. Mitään niin mautonta ja
groteskia. Mitään niin suurta ja sokeaa himoa. Mitään niin törkeää ja mistään piittaamatonta
itsekästä halua. Hän hoippui kotiin molemmat päät tahmeina.
Tämä ei
ollut viileää eikä tyylikästä. Tämä oli vaarallista ja fantastista.
Rokkaripoika
oli kaksikymppinen ja upea…
Elisa oli
kiimassa. Hän lipitti miestä kuin kissa maitoa, nuuski ja piehtaroi …
Minttu
Hapulilta en ole lukenut ennen mitään, mutta tämä kirja saapui lupaa kysymättä. Arvaan jo, kuka on profiloinut minut: Hyvä osuma! Tämä tarina on tapahtunut
tuhannesti ja kirjoitettu monesti. Älkää vain kysykö, miksi tämä tarina erosi
niistä muista! No, valaisen vähän: rohkeat seksikuvaukset maailmankirjallisuuden
tyyliin, erittäin sopiva henkilömäärä, yllättävyys, sillä en ole oikeasti
kertonut yhtikäs mitään. Hapuli kirjoittaa kuin lukki, hän kirjoittaa seittiä,
johon jäävät kiinni niin tarinan henkilöt kuin myös lukijat. Hapuli on taitava rakentamaan
silmukoita, joihin houkuttaa tarttua, joihin voisi jäädä…Erityisesti pidän
siitä, että Elisa on aikuinen nainen ja Emil on poikanen, joka ei heti arvannut
mihin kyytiin lähti, vaikka naisia oli ollutkin jonoksi asti. Hyvästi stereotypiat vanhoista miehistä ja nuorista naisista! Emil, Emil…aikuiset
naiset voivat olla sekä lumo että tuho!
Kuuma kirja yöttömiin öihin!
Olen puolessa välissä, joten en vielä lukenut arviotasi.
VastaaPoistaAnneli A, kiinnostava! Tulen sitten sulle lukemaan, mitä olet mieltä.
Poista♥♥
Vaikuttaa aika kiinnostavalta! Pitääpä lukea, jos sattuu vastaan. :)
VastaaPoistaAnki, tämä on kiinnostava!!!
Poista♥♥