Heinäkuu tekee loppuaan ja meillä kukkivat jo monet syyskukat. En ehtinyt nähdä edes villikukkaniittymme kesä-heinäkuun kukintaa, sillä kuivuus ja hetken poissaolo vei kaiken. Onneksi nyt on satanut ja olen syksyyn panostaja.
Kun näin tämän koskeloperheen kuvan alkoi todella hymyilyttää. Äiti on Selviytyjä ja saanut poikueensa hyvään kuntoon läpi monien vaarojen. Sen kunniaksi varmaan tukka hyvin, kaikki hyvin! Katsokaa tätä jos petytte johonkin asiaan, ihmiseen, itseenne...Olka Mama Koskelo ja päättäkää pärjätä♥ Koskeloiden perhekuvasta kiitän Jussi Jääsaarta♥
Luen nyt kahta aivan erilaista kirjaa rinnakkain. Jännitys yölle! On satanut ja siitä olen onnessani eli kaikki illan hetket eivät mene enää kuolevien kasvien kasteluun. Otimme lopulta jo letkun käyttöön, kun uudet puut ja pensaat alkoivat osoittaa totaalisen kuivumisen merkkejä.
Rakastan suvisadetta, merta, vesilintuja, uimista ja sukeltamista, ja kaikkia eläimiä. Luontopihamme antaa oivan tarkkailuaseman ja onhan meillä jo kolme kevättä ollut turvapaikka sorsaparille, joka käyttäytyy niin älykkäästi, että otettava kohta yhteyttä tuttuun biologiin.
Sorsapariskunnan tarina löytyy täältä
Rentoa viikonloppua kaikille lisäsateen toivossa, joka voisi vielä elvyttää lehtomme kantarellirihmastot♥
♥::lla Leena Lumi
Kivoja kuulumisia! Ihanaa, että teillä on oma sorsaperhe :)
VastaaPoistaAnki, kiitos♥ Ei ole enää. Ne viipyvät jo kolmatta vuotta meillä sen ajan kun isäsorsa painaa duunia eli rakentaa turvallista pesää. Rouva jää pihallemme syömään kotiloita ja nukkumaan. Kun isäsorsa saapuu, ne syövät yhdessä ituja ja kotiloita, sitten lepäävät ja sen jälkeen alkavat leikkiä kalliomme lintulammikossa. Onneksi niistä yksi on riittävän iso. Ne häipyvät joka ilta jonnekin salaiseen paikkaan nukkumaan. Meidän pihalla käy monenlaisia eläimiä, joten se on sorsille hyvä aika lähteä. Kettuja, lumikkoja, supeja, metsäkauriita, joista ei tosin vaaraa, ilveksen jäljetkin on nähty...
Poista♥♥
Oih, miten suloinen kuva koskeloista. Siinä on jotenkin villiä tunnelmaa.
VastaaPoistaKuivuus on pistänyt koville tänä vuonna luonnon ja ihmisetkin. Onneksi meillä on vielä vettä, jolla kastella ja hienoa, että nyt sitä tulee taivaaltakin.
Näin viime viikolla aamukävelyllä ketun. Se oli aivan hurmaava. Liekö kanijahdissa, niitä kun täällä riittää.
Birgitta, jotain villiä ja päättäväistä!
PoistaArvaa vaan....Kolme päivää ennen sateita ei jaksettu enää kannuilla, kun puutkin alkoivat kuolemaan, annoimme palaa letkulla.
Oijoi, ne ovat niin ihania♥ Siinähän on sitten luonnonkierto kohdillaan.
♥♥