Meidän adventtikynttilämme!

Meidän ihmeemme, adventtikynttilämme, Babe, saapui tänään luoksemme. Minä olen nana ja  Lumimies on Ukki. Babeen kortissamme luki:

Tiitiäinen, pikkarainen, Babe-menninkäinen, vauvalainen, ihmeemme. Tervetuloa maailmaan, tervetuloa kotiisi, tervetuloa kotiisi, tervetuloa äidillesi ja isällesi, tervetuloa meille kaikille. Tervetuloa marrastuiskuun, tervetuloa valoksi pimeän. Tervetuloa syleihimme, tervetuloa sydämiimme: Sinä rakkahin, meidän aurinko, kuu ja tähdet: tervetuloa meidän valoksemme.

Lumimiehestä tuli ukki ja minusta nana.

Marrashämärästä saapui vauva valonkantaja. Hän on tähdet ja kuu, nauramme kun mutruun menee pikkusuu.

Kun lapsenlapset syntyvät
sinkoutuvat mummot viimeinkin syrjään
äitiyden pyörremyrskystä
ja ovat vapaita rakastamaan häikäilemättömästi
niin kuin ei koskaan aikaisemmin.
Viimeinkin he näkevät lapsen
oikean välimatkan päästä.
Lapsi ei ole osa heitä,
he ovat osa lasta,
maailmaa jonka luulivat kadonneen,
ja siinä se avaa ja sulkee silmiään
kuin joku muinaisaikojen eläin,
äkkiarvaamatta syvänteistä löytynyt,
pieni sipuli joka meissä yhä kätkee kukan
ja kasvun mahdollisuuden.
Niin mummotkin itävät
ja heidän aavikkonsa puhkeaa villiin kukkaan
kun lapsenlapset ratsastavat yli
kuusijalkaisilla hevosilla hiukset hulmuten,
ohjaksitta, valjaitta.
Runojen kapseessa
ei yksikään kukka taitu.

- Eeva Kilpi -

Kiitos Joululainen♥

Vaaleanpunaisen talon terveisin!

Nana, Ukki, Meri, Sami, Babe ja koiruudet

Historia un de amor