Sofie Sarenbrant: Valheenpunoja

Sofie Sarenbrantia kutsutaan jo uusimman kirjan liepeessä pohjoismaisen rikoskirjallisuuden kuningattareksi. Hän loi rikostutkija Emma Sköldin, johon monet takuulla koukuttuivat eikä ihme: Emma on persoona, johon ei voi kyllästyä. Itse olen lukenut häneltä aikaisemmin Häpeänurkan. Kirjailija asuu Tukholman lähellä Brommassa ja sinne hän on sijoittanut myös Valheenpunojan. Tarinassa liikutaan paremman väen alueella, jossa ei osata edes kuvitella tapahtuvan mitään muuta kuin mitä varakkuuteen kuuluu. Ei ainakaan murhia!

Sofie Sarenbrantin Emma Sköld -sarjan Valheenpunojassa (Mytomanen, WSOY 2021, suomennos Helene Bützow) Bromman yhdyskunta joutuu ajattelemaan asuinalueensa turvaluokituksen ja ylellisen koskemattomuuden uusiksi. Kuntoradalta löytyy julmasti kuoliaaksi raadeltu poika. Vielä lapsi. Hän on Felix Rossi. Niin monien rakastama Felix. Hyväkäytöksinen ja urheilullinen. Lapsi, joka on vaiennut elämästään vanhemmilleen, joille oli kaikki kaikessa. Kun Emma kollegansa kanssa menee Rossin perheen kotiin toista kertaa, vanhemmat pystyvät jo kertomaan:

"Yritimme monta vuotta ennen kuin aloimme odottaa lasta", Jacqueline kertoo.

Emma tietää millaista raskauden odottaminen on. Onni, että hän ei onnistunut poikaystävänsä Hugon kanssa. Seuraava mies ei hänkään ollut varsinaisesti isäainesta, pikemminkin päinvastoin, kuten myöhemmin ilmeni. Mutta silloin Emma ei vielä tiennyt sitä. Hän näkee silmissään Ineksen kuvan ja ymmärtää, millainen lahja tyttö on, vaikka hänen isänsä olikin sekopää.

Giorgio jatkaa takellellen. "Kun saimme kuulla, että odotamme Felixiä, mustavalkoinen elämämme tuli taas täyteen väriä."

Ja nyt ilo on muuttunut syväksi pimeydeksi.

Valheenpunoja tuo esille montakin murhaajaehdokasta aina koulun urheiluvalmentajasta muualla asuvaan rähinäsakkiin. Kohta pohdittavana on kaksi murhaa. Felixin kaveri Lukas Carlson löytyy kuolleena. Emma Sköldin siskon Josefinin vetämä brommamammat -kuntopiirikin pui asiaa kauhistellen. Alkaa pohdinta, kuka on ollut kenenkin ystävä ja kuka ei oikein tullut toimeen muiden kanssa. Menetyksen kokeneita lohdutellaan ja pelätään samalla omien puolesta. Sosiaalisesta siskosta on Emmalle hyötyä ja tietty kuvio alkaa rakentua, vaikka ollaankin vielä hyvin kaukana ratkaisusta.

Tarinaan väriä tuovat pohjoismaiseen tyyliin ihmissuhteet. Erittäin kiinnostava on rikospoliisi Nylletin ja Sköldin suhde, edesmennyt sellainen, mutta vielä jotakin kipinöi. Nyllet syyttää kollegaansa Krilleä Emman kiinnostuksen katoamisesta, vaikka onkin itse vähän töpeksinyt. Krille on niin pahasti sekaisin ei vain Emmasta vaan myös siskostaan, että on välillä kuin työkyvytön. Onneksi Nyllet käy terapiassa ja saa itsensä rauhoittumaan Emman menetyksestä ja onhan heillä yhteinen lapsi, Elli, yksivuotias.

Valheenpunoja on erittäin pohjoismainen kaikkineen. Monet pitävät, että esiin tuodaan muutakin kuin rikostutkinta. Ja vaikka murhat ovat raakoja, niillä ei mässäillä eli tämä ei ole julmimmasta päästä. Monien epäiltyjen jälkeen uskomaton finaali lunastaa monien kehuman teoksen. Tämä on täysin kohden ystävääni, joka sanoi minulle odottavansa kovasti Valheenpunojaa. Lukijoita Sarenbrantille riittää. Eikä kukaan arvaa valheiden kutojaa etukäteen. Se on tärkeää tällaiselle trillerille, tarina- ja henkilövetoiselle!

*****

Dekkarit Leena Lumissa