Hannele Huovi, Virpi Penna: Huhuuvuoren satuja

 Jotain on tapahtunut! sanoi Sinipikkuinen ja avasi silmänsä. Mutta huone oli niin kuin aina. Verhojen välistä vilkotti aamua ja lattia tuntui kylmältä varpaille. Sinipikkuinen vilahti isän ja äidin väliin peittojen lämpimään. Oli ihan hiljaista.

Olo tuntuu pumpulilta, mietti Sinipikkuinen. 

Isä ja äiti jatkoivat uniaan. Oliko nyt sunnuntai?

Sinipikkuinen pujahti lattialle, etsi sängyn alta jalkaansa siniset villasukat ja hiipi ikkunaan. 

Ulkona satoi lunta! Lumi oli muuttanut maailman aivan uudeksi. Mustanruskea piha oli peittynyt ohuen lumiviltin alle. Valo oli erilaista. 

Ilmassa tuntui lumen tuoksu. Puut ja pensaat olivat pysähtyneet. Vain lumihiutaleet keinuivat lasin takana.

Hannele Huovin Huhuuvuoren satuja, kuvittanut Virpi Penna (Tammi 2023) on runsas kokoelma Hannele Huovin satuja. Niitä on valittu vuosien varrelta 70. On  säkkipillinsoittaja, jättiläispoika, hanhityttö, joka liitelee ilmassa, on lasikorvainen vauva, tutut Urpo ja Turpo, pilvilinna, on ihmeellinen omenapuu, jonka alle kuningatar kantaa vauvansa, taikaruukku, jääurut, kaunis Halla ja niin, todella satuja riittää. Luin niitä iltalukemisena ja nautin. Sadut ovat myös aikuisille. Aikuiset lukevat niitä lapsilleen ja joskus ihan itsekseen. 

Virpi Pennan herkkä kuvitus puhaltaa tuulta tarinoiden taikaan ja ne kuin lentävät. Vuodenajat vaihtuvat. Heinäkeijut vaihtuvat lumikeijuihin, värit oranssista punaiseen sillä Tytön Tyllerö miettii ehkä tyrniä hetkellä jolloin

mummo istui keinussa virkkaamassa valkoista pitsiä. Ohi lenteli haltia

Odoori levitellen koristaan hunajan, apilankukkien ja erilaisten heinien tuoksua. Hän keksii myös omia tuoksujaan, joten tuoksukimara on yllättävä.

Norsu joka osasi ihmetellä vie lukijan eksoottisiin kohteisiin, joissa tapaamme monia savannien ja viidakon eläimiä. Kuuma on eläimillä ja vesi on tärkeää. Norsut oikein riemastuvat polskimaan.

Kulhavuorella Mäyrämuori katselee jo syksyn merkkejä. Kurkiaurat lentävät ylitse huudellen hyvästejään, kun Mäyrämuori yllättäen kuulee hyvin kaunista ääntä, kuin musiikkia. Myöhäisen syksyn ihanuus: pajut olivat kaartuneet syvälle puroa kohti ja osa oksista oli saanut itselleen jääkauluksen. Jääurut alkoivat soida kun kauniit jäähileet värisivät toisiaan vasten. Syystalven kaunein konsertto! Kil kil , dip dip, kal kal, dip dip.

Yöt alkavat olla jo kylmiä. Tähtien tuikkeessa on hyvin hiljaista. Joku on ääneti astunut maisemaan. Hallantyttö siellä kulkee poimien ääniä. Luonto hiljenee ja vain huurteisia kasveja törröttää. Lammikkokin jäätyy. Aamulla metsä oli kuin timantteja täynnä. Uskomaton hiljaisuus ja hohde peitti kaiken. Talvi oli saapunut.

Hallan käytyä alkaa uusi meno, jossa matkataan kohti joulua. Tarinat jatkuvat ja ilta illan jälkeen sataa lunta, avataan kalenterien luukkuja ja odotetaan joulua.

Kirjan alussa lastenkirjallisuuden kriitikko Ismo Loivamaa tarjoaa ansiokkaan aloituksen Sadut täynnä valoa. Hannele Huovin Kerro satu virittää lukijan satutunnelmiin  runollaan, joka päättyy näin: ...anna sadun hoivata surua/ kirkkaan veden pestä ja puhdistaa/ sadun hoitaa ja toivoa rakentaa./ Kerro satuja vuosi, kerro/pitkä ja valoisa elämä!

Kiittäen Leena ja Meri -tytär, joka oli Sinusta aivan myyty♥♥Minä myös...ja kiitos Virpi ihanista kuvista, joista suosikkini on Halla♥

*****

Lastenkirjat Leena Lumissa