Jotain on tapahtunut! sanoi Sinipikkuinen ja avasi silmänsä. Mutta huone oli niin kuin aina. Verhojen välistä vilkotti aamua ja lattia tuntui kylmältä varpaille. Sinipikkuinen vilahti isän ja äidin väliin peittojen lämpimään. Oli ihan hiljaista.
Olo tuntuu pumpulilta, mietti Sinipikkuinen.
Isä ja äiti jatkoivat uniaan. Oliko nyt sunnuntai?
Sinipikkuinen pujahti lattialle, etsi sängyn alta jalkaansa siniset villasukat ja hiipi ikkunaan.
Ulkona satoi lunta! Lumi oli muuttanut maailman aivan uudeksi. Mustanruskea piha oli peittynyt ohuen lumiviltin alle. Valo oli erilaista.
Ilmassa tuntui lumen tuoksu. Puut ja pensaat olivat pysähtyneet. Vain lumihiutaleet keinuivat lasin takana.
Hannele Huovin Huhuuvuoren satuja, kuvittanut Virpi Penna (Tammi 2023) on runsas kokoelma Hannele Huovin satuja. Niitä on valittu vuosien varrelta 70. On säkkipillinsoittaja, jättiläispoika, hanhityttö, joka liitelee ilmassa, on lasikorvainen vauva, tutut Urpo ja Turpo, pilvilinna, on ihmeellinen omenapuu, jonka alle kuningatar kantaa vauvansa, taikaruukku, jääurut, kaunis Halla ja niin, todella satuja riittää. Luin niitä iltalukemisena ja nautin. Sadut ovat myös aikuisille. Aikuiset lukevat niitä lapsilleen ja joskus ihan itsekseen.
Virpi Pennan herkkä kuvitus puhaltaa tuulta tarinoiden taikaan ja ne kuin lentävät. Vuodenajat vaihtuvat. Heinäkeijut vaihtuvat lumikeijuihin, värit oranssista punaiseen sillä Tytön Tyllerö miettii ehkä tyrniä hetkellä jolloin
Norsu joka osasi ihmetellä vie lukijan eksoottisiin kohteisiin, joissa tapaamme monia savannien ja viidakon eläimiä. Kuuma on eläimillä ja vesi on tärkeää. Norsut oikein riemastuvat polskimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti