keskiviikko 22. heinäkuuta 2020

Camilla Grebe: Varjokuvat


Tätä tarinaa kirjoittaa muistiin varjojen mies. Hän kirjoittaa varjot näkyviksi, antaa niille nimet, elämän ja joskus myös kuoleman. Ensin oli nainen, Elsie Svenns, joka tuli Saksasta pakoon Hitlerin kirja-ja ihmisrovioita. Hänestä tulee poliisisisar ja tarinan ensimmäinen sankaritar. Harvinainen ammatti 1944 naiselle ja sitä jatkavat eri vuosikymmeninä toiset naiset, jotka puskevat kuin läpi harmaan kallion voidakseen saada tehdä heille tärkeää työtä. Ylin poliisijohto voi olla hyvinkin karsastava naiselle poliisina ja tehdä hänen elämänsä hankalaksi. Silti varjoihin siirtynyttä seuraa uusi urhea nainen ja jossain pieni poika, jonka side naisiin on samaa verta, mutta elämä ahdistaa. Niinpä hän tarttuu toisella kädellä isoäitinsä Elsie Svenssin käteen, hakee kuin voimaa hänen hymystään ja alkaa kertoa...

Camilla Greben Varjokuvat (Skuggjägaren, Gummerus 2020, suomennos Sari Kumpulainen) on yhtä hyvin historiaa haviseva trilleri kuin historiallinen jännitysromaani, sillä runsas teos kattaa laajasti naispoliisityön menneestä nykypäiviin aikakausien rikoksiin punottuna. Grebe kuljettaa mukana meillekin tuttuja henkilöitä ja heidän yksityiselämäänsä, sillä koskaan ei voi tietää, kuka on suraava uhri ja kuka on rikollinen, joka murhaa pienten lasten yksinhuoltajaäitejä. Kauhistava rikollinen, jonka kaari on pitkä, sillä ilmassa on vahva epäilys samasta tekijästä huolimatta laskutoimituksesta, jonka mukaan sama tekijä olisi todellakin jo hyvin, hyvin iäkäs. Hanne Lagerlind-Schön profiloi ja tekijä saa olla varuillaan, sillä Hannen intuitio on pettämätön ja kuuluisa.

Hanne nauttii elämästään Owen kanssa, mutta kaiken muun ajan hän pohtii Hornan murhaajaksi nimettyä miestä, joka on kyennyt pakoilemaan poliisia kaikki nämä vuosikymmenet. Nyt kun kollega on kadoksissa, Hannen intuitio alkaa väreillä...

Alkaa hirvittää, sillä ensin Kun jää pettää alta, sitten Lemmikki ja Horros, ne toivat henkilöhahmot liki ja heihin suorastaan kiintyi. Oma suosikkini on tietenkin...

Jossain toisessa elämässä rikosylikonstaapeli Linda Boman ja Hanne voisivat olla parhaat ystävät. He voisivat olla perheystäviä, mutta Owen tuntien siitä ei tulisi mitään...

Ajatus katkeaa siihen, koska Owe ei takuulla pitäisi Lindasta. Niin hienosteleva ja ikävä piirre kuin se onkin, hän suostuu seurustelemaan vain älykkäiden ihmisten kanssa. Lindassa on valtavasti hyviä puolia, mutta älykköä hänestä ei saa tekemälläkään, mutta heillä kahdella on hauskaa yhdessä ne hetket, kun kauheat teot ovat poissa mielestä. Samaan aikaan kun lehdistö mässäilee Hornan murhaajan paluulla katoaa murhaajajahdissa Britt-Marie, joka kantaa biologisen äitinsä Elsien kihlasormusta. Britt-Marie on kärsinyt koko työuransa Komisario Sven Faberbergin naisia näyttävästi halveeraavasta asenteesta, mutta nyt ajat ovat toiset ja sille ei edes kärttyinen, iäkäs Faberberg voi mitään. Sattuneesta syystä tässä kirjassa kiinnosti minua kovasti asennemuutos, joka ensin jyrkkeni 1969 ja sitten hyväksyi naiset tasavertaisina miesten rinnalla poliisityöhön.  Niin se meni.

Camilla Grebe on tehnyt hienoa työtä ja luettuani kirjasta hänen lopetussanansa, tajusin, miksi trilleri oli jotenkin erilainen. Grebe oli päättänyt jättää pois tietoa poliisin organisaatiosta ja työskentelytavoista.

Kiinnostavaa, sillä miten monasti olen sanonut, että ’ehkä kaikkia lukijoita ei kiinnosta jos päällimmäisenä on poliisin operatiivinen toiminta.’ Näin etenkin tässä kirjassa tilaa jää enemmän uhreille. Mistä he versoivat ja miksi heidät valittiin, sillä eihän nyt naiseus ja yksinhuoltajuus voineet olla ainoat syyt uhriutumiselle. Tarina on polveileva, kunnes juonne henkilöstä toiseen alkaa hohtaa. Aluksi se on vain hiillos, lopulta roihu, mutta uskokaa tai älkää, minäkin veikkasin väärin! Kirjan psykologinen intensiteetti vei minua lujaa, törmäsin myös naisrikosylikonstaapeliin, joka oli naiselle peto. Ja kun aloin hahmottaa Hannen mieltä...

*****

Tästä ovat kirjoittaneet lisäkseni ainakin Kirja hyllyssä   Lukutuulia  Jokken kirjanurkka   ja  Kirjarouvan elämää

*****

10 kommenttia:

  1. Kuulostaa tosi kiinnostavalta. Kiitos Leena.
    Greben dekkarisarja on uskomattoman hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, niinhän Grebellä on tapana olla. Ole hyvä!

      ♥♥

      Poista
  2. Eilen tuli kirjakaupasta ilmoitus Greben uusimman ilmestymisestä. Käynpä hakemassa, sillä tykkäsin edellisestäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Between, hyvä sinä♥ Kiinnostavaa lukemista tiedossa.

      Poista
  3. Mielenkiintoiselta kuulostava jännitysromaani Leena:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, tämä on! Meni juuri lainaan naapuriin. Eeva sai kyllä muutakin, sillä kaikki oli niin kivasti pidetty ja oravatkin...:)

      ♥♥

      Poista
  4. Nämä on kyllä tosi hyviä!!
    Harmi vain, että äänikirja ilmestyy vasta kuukauden päästä... :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu, eivätkö vain!

      Kuukausi menee joskus kuin yksi sekunti! Lue sitä odotellessa true crime Viisi! Tai tämä: http://leenalumi.blogspot.com/2019/10/michelle-mcnamara-katoan-yon-pimeyteen.html

      ♥♥

      Poista
  5. Leena, toisaalla mainitsit, että tämä kirja on toistaiseksi paras lukemasi Greben kirja. Oli intensiivinen ja imaisi minut mukaansa. Harvoin jos koskaan tulee luettua näin pitkälle ajanjaksolle ulotuvaa dekkaria. Tämä oli neljäs lukemani Greben kirja, ja oli se minunkin mielestäni hänen parhaansa. Juuri dekkareiden kohdalla olen tullut entistä kriittisemmäksi. Oli hienosti kuvattu naispolisin asema historian saatossa. Ihan vihaiseksi tulin, kun miesesimiehet ja ihan lopussa naispomo kohtelivat tylysti. Kiitos, Leena tästä kirjavinistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erkki, tässä oli faktaa! Kuten tuo poliisiammatti naiselle. Tämä on totuus, miten kirjassa on, että olivat vuodet Suomessa, kun Naiset eivät päässeet kaduille, vaan heille kuului lastensuojelu, kahvinkeitto ja paperien pyörittely. Yo-kirjoitusten jälkeen tilasin tännekin paperit, vaikka historia Jyväskylässä oli pääintohimoni. Olisinkin päässyt ensin mainittuun, mutta kun kuulin, että nuo kurjat rajoitukset juuri silloin. Miesten päätöksiä! Hauska ajatella, miten paras ystäväni täällä Keski-Suomessa haki myös samaan paikkaan, mutta myöhemmin. Vaihtoikin sitten sosiaalialaan ja on nyt koulukuraattori. Meissä on paljon samaa maailmanparantajaa. Ole hyvä Erkki ja mukavaa viikonloppua♥

      Poista