Tätä tarinaa kirjoittaa muistiin varjojen mies. Hän kirjoittaa varjot näkyviksi, antaa niille nimet, elämän ja joskus myös kuoleman. Ensin oli nainen, Elsie Svenns, joka tuli Saksasta pakoon Hitlerin kirja-ja ihmisrovioita. Hänestä tulee poliisisisar ja tarinan ensimmäinen sankaritar. Harvinainen ammatti 1944 naiselle ja sitä jatkavat eri vuosikymmeninä toiset naiset, jotka puskevat kuin läpi harmaan kallion voidakseen saada tehdä heille tärkeää työtä. Ylin poliisijohto voi olla hyvinkin karsastava naiselle poliisina ja tehdä hänen elämänsä hankalaksi. Silti varjoihin siirtynyttä seuraa uusi urhea nainen ja jossain pieni poika, jonka side naisiin on samaa verta, mutta elämä ahdistaa. Niinpä hän tarttuu toisella kädellä isoäitinsä Elsie Svenssin käteen, hakee kuin voimaa hänen hymystään ja alkaa kertoa...
Camilla Greben Varjokuvat (Skuggjägaren, Gummerus 2020,
suomennos Sari Kumpulainen) on yhtä hyvin historiaa haviseva trilleri kuin
historiallinen jännitysromaani, sillä runsas teos kattaa laajasti
naispoliisityön menneestä nykypäiviin aikakausien rikoksiin punottuna. Grebe
kuljettaa mukana meillekin tuttuja henkilöitä ja heidän yksityiselämäänsä,
sillä koskaan ei voi tietää, kuka on suraava uhri ja kuka on rikollinen, joka
murhaa pienten lasten yksinhuoltajaäitejä. Kauhistava rikollinen, jonka kaari
on pitkä, sillä ilmassa on vahva epäilys samasta tekijästä huolimatta
laskutoimituksesta, jonka mukaan sama tekijä olisi todellakin jo hyvin, hyvin
iäkäs. Hanne Lagerlind-Schön profiloi ja tekijä saa olla varuillaan, sillä
Hannen intuitio on pettämätön ja kuuluisa.
Hanne nauttii elämästään Owen kanssa, mutta kaiken muun ajan
hän pohtii Hornan murhaajaksi nimettyä miestä, joka on kyennyt pakoilemaan
poliisia kaikki nämä vuosikymmenet. Nyt kun kollega on kadoksissa, Hannen
intuitio alkaa väreillä...
Alkaa hirvittää, sillä ensin Kun jää pettää alta, sitten
Lemmikki ja Horros, ne toivat henkilöhahmot liki ja heihin suorastaan kiintyi.
Oma suosikkini on tietenkin...
Jossain toisessa elämässä rikosylikonstaapeli Linda Boman ja
Hanne voisivat olla parhaat ystävät. He voisivat olla perheystäviä, mutta Owen
tuntien siitä ei tulisi mitään...
Ajatus katkeaa siihen, koska Owe ei takuulla pitäisi
Lindasta. Niin hienosteleva ja ikävä piirre kuin se onkin, hän suostuu
seurustelemaan vain älykkäiden ihmisten kanssa. Lindassa on valtavasti hyviä
puolia, mutta älykköä hänestä ei saa tekemälläkään, mutta heillä kahdella on
hauskaa yhdessä ne hetket, kun kauheat teot ovat poissa mielestä. Samaan aikaan
kun lehdistö mässäilee Hornan murhaajan paluulla katoaa murhaajajahdissa
Britt-Marie, joka kantaa biologisen äitinsä Elsien kihlasormusta. Britt-Marie
on kärsinyt koko työuransa Komisario Sven Faberbergin naisia näyttävästi
halveeraavasta asenteesta, mutta nyt ajat ovat toiset ja sille ei edes
kärttyinen, iäkäs Faberberg voi mitään. Sattuneesta syystä tässä kirjassa
kiinnosti minua kovasti asennemuutos, joka ensin jyrkkeni 1969 ja sitten
hyväksyi naiset tasavertaisina miesten rinnalla poliisityöhön. Niin se meni.
Kuulostaa tosi kiinnostavalta. Kiitos Leena.
VastaaPoistaGreben dekkarisarja on uskomattoman hyvä.
Mai, niinhän Grebellä on tapana olla. Ole hyvä!
Poista♥♥
Eilen tuli kirjakaupasta ilmoitus Greben uusimman ilmestymisestä. Käynpä hakemassa, sillä tykkäsin edellisestäkin.
VastaaPoistaBetween, hyvä sinä♥ Kiinnostavaa lukemista tiedossa.
PoistaMielenkiintoiselta kuulostava jännitysromaani Leena:)
VastaaPoistaJael, tämä on! Meni juuri lainaan naapuriin. Eeva sai kyllä muutakin, sillä kaikki oli niin kivasti pidetty ja oravatkin...:)
Poista♥♥
Nämä on kyllä tosi hyviä!!
VastaaPoistaHarmi vain, että äänikirja ilmestyy vasta kuukauden päästä... :(
Satu, eivätkö vain!
PoistaKuukausi menee joskus kuin yksi sekunti! Lue sitä odotellessa true crime Viisi! Tai tämä: http://leenalumi.blogspot.com/2019/10/michelle-mcnamara-katoan-yon-pimeyteen.html
♥♥
Leena, toisaalla mainitsit, että tämä kirja on toistaiseksi paras lukemasi Greben kirja. Oli intensiivinen ja imaisi minut mukaansa. Harvoin jos koskaan tulee luettua näin pitkälle ajanjaksolle ulotuvaa dekkaria. Tämä oli neljäs lukemani Greben kirja, ja oli se minunkin mielestäni hänen parhaansa. Juuri dekkareiden kohdalla olen tullut entistä kriittisemmäksi. Oli hienosti kuvattu naispolisin asema historian saatossa. Ihan vihaiseksi tulin, kun miesesimiehet ja ihan lopussa naispomo kohtelivat tylysti. Kiitos, Leena tästä kirjavinistä.
VastaaPoistaErkki, tässä oli faktaa! Kuten tuo poliisiammatti naiselle. Tämä on totuus, miten kirjassa on, että olivat vuodet Suomessa, kun Naiset eivät päässeet kaduille, vaan heille kuului lastensuojelu, kahvinkeitto ja paperien pyörittely. Yo-kirjoitusten jälkeen tilasin tännekin paperit, vaikka historia Jyväskylässä oli pääintohimoni. Olisinkin päässyt ensin mainittuun, mutta kun kuulin, että nuo kurjat rajoitukset juuri silloin. Miesten päätöksiä! Hauska ajatella, miten paras ystäväni täällä Keski-Suomessa haki myös samaan paikkaan, mutta myöhemmin. Vaihtoikin sitten sosiaalialaan ja on nyt koulukuraattori. Meissä on paljon samaa maailmanparantajaa. Ole hyvä Erkki ja mukavaa viikonloppua♥
Poista