Sofi Oksanen sanoo sen, mitä muut eivät usein tohdi edes ajatella

Olen aina ihaillut rohkeita naisia. Heitä, jotka sanovat, mitä toiset ehkä eivät edes ajattele. Heistä yksi on kirjailija Sofi Oksanen. Nyt kävi niin, että minua jotenkin liippasi Heikki Tiilikaisen Kolmen rintaman mies oudolla tavalla. Jäin sinne Ukrainaan, jossa hän sotilasautoineen upposi syvälle mutaan kovassa pakkasessa ja jäätävässä viimassa. Auto saatiin joukolla ylös ja taisi olla ukrainalaisia siinä auttamassa. Heidän kanssaan tuli sotilailla puhe neuvostoliittolaisista ja ukrainalaiset sanoivat suoraan, miten he haluavat olla pois Stalinin vallan alta, päästä itsenäisiksi, osaksi länttä. Suorastaan hengenheimolaisuutta oli ilmassa, vaikka suomalaiset ihan väkisin jonnekin laittoivat äkkiä pystyyn saunan. Se hetki, kun nuori mies, seisoi tuulisella arolla ja mietti outoja elämänpolkujaan ja sitä missä nyt seisoi, pysäytti lukijankin. En nähnyt enää tähtiä, sillä ellei Stalin, sitten Putin ja ellei Putin, niin sitten joku muu hirmuhallitsija. En katso enää uutisia, sillä minua oksettaa, miten venäläinen pullistelija elää valhetta levittämällä. Kun kovasti arvostamani presidentti Sauli Niinistö vieraili vielä Putinin luona, järkytyin pelkästään tavasta, miten rumasti Venäjän hallitsija istui: jalat irvokkaasti levällään kuin housuissa olisi jotain liikaa. Meidän presidenttimme kaunis tyyli vain korosti Putinin irvokkuutta. Entä sitten ties millä aineilla kohennettu kroppa ja sitten yläruumis paljaana ratsastamalla. Nämä ovat vain pisaroita meressä, naurettavuuksia idän sairaalta. Tosiasiassa hän on valtaamassa toisten maita hinnalla millä hyvänsä. Häntä ei hävetä lasten naisten tai isien veri. Hänestä ei tunnu miltään, kun toteuttaa ihailemansa Stalinin tapaa kiinnittää Ukraina itseensä, mikä tapahtui 1922. Puolet ukrainalaisista likvidoitiin tavalla tai toisella ja niin tehtiin ja tilalle venäläisiä juurtumaan ja juurruttamaan Ukrainaa silloiseen Neuvostoliittoon. Nyt kaikki sama toistuu. Tähdet himmenevät. Kuin ankkurina liityin instagrammissa Volodymyr Zelenskyn seuraajiin. Hänessä on niin suurta isänmaallisuutta ja vaikuttavaa tyyliä, että jos hän saa jatkaa, tähtemme kirkastuvat ja järkyttävä kansanmurha loppuu.

Päivänä jona seisoin Ukrainan arolla jalat Euroopan viljavaan maahan uponneina, osuin Facebookissa kohtaan Ukraina -studio 27.10. Studiovieraana oli Sofi Oksanen. Lähetyksen juonsi sisältöpäällikkö Antti Virolainen. Sitaatteja voi käyttää, mutta ei koko tekstiä, joten poimin ne, joiden avulla aloin nousta mudasta. Tai poimin mitä tähtien kirkastamaksi vaaditaan: Tämä asia on sen väärti!

Sofi kritisoi sitä, miten hyväuskoinen länsi on ollut, kun Putin on haalinut valtaa jo vuosia.

"Putin osallistui Pietarissa aikoinaan kaikenlaiseen hämärään. Olisi pitänyt kysyä, että onko hän todella viemässä Venäjää kohti demokratiaa...Länsi osallistui tähän kuvitelmaan siitä, että Venäjä olisi ollut menossa demokratiaan. Olemme selittäneet että se, mitä oli 1990 -luvulla, oli demokratiaa, Venäjällä se näyttäytyi ihan hirveänä."

Oksanen lainaa ukrainalaista ystäväänsä: "Meillä oli jo Tshernobyl...Meillä ei pelätä."

Pelko on Putinin ase, ja se on tärkeää muistaa, Oksanen kiteyttää.

Pedolle ei ikinä saa näyttää pelkoa. LL

Lauri Silvander

Mikä on mielestäsi Putinin lopullinen tavoite tai missio, jonka hän haluaa Venäjän tai itsensä saavuttavan?

Merkittävä rooli Venäjän historiassa. Nyt kun Stalin  on Venäjän historian merkittävin henkilö, Putin haluaa, että hän on jonakin päivänä sen historian merkittävin henkilö.

Putin ei myöskään halua, että sota laajenee Venäjälle, Oksanen lisää.

Ja tässä tämä Sofin sanomana: Nykyään Venäjä noudattaa Neuvostoliiton miehityskirjaa Ukrainassa.

Kansanmurhaa edeltää aina vihapuhe, joka pahenee asteittain. Näin on käynyt nytkin, Oksanen huomauttaa.

Vertaa Hitlerin toiminta. LL

Stalinin puhdistukset ja nälänhätä ovat Ukrainassa muistissa, Oksanen toteaa. Sellaista ei unohdeta.

Kiitos Sofille♥

Sofin hieno kuva on Toni Härkösen ottama.

Levottomuutta ilmassa ja mielessä. Ihmettelen kovasti, miksei tapahdu palatsivallankumousta. Ei enää tiedä, itkeäkö vai nauraa, sillä idän paha varoittaa koskemasta omaan maahansa, kun samalla itse pakottaa kenraalinsa tunkeutumaan toisten maille omia miehiään tapattamaan. Euroopan vilja-aitta kastellaan lasten, naisten ja maataan puolustavien verellä. Jos enemmän kiinnostaa, miten venäläiset vähät välittävät sopimuksista, lukekaa Miriam Gebhardin kirja: Ja sitten tulivat sotilaat. Saksalaisnaisten kohtalo toisen maailmansodan voittajien käsissä. (Als die Soldaten kamen, Minerva 2016, suomennos Maikki Soro) 860 000 naista ja joitakin miehiäkin raiskattiin. Syyllisiä eivät olleet yksin venäläiset, mutta ne paljon vähemmässä määrin samaan syyllistyneet joutuivat sotaoikeuteen. Kun saatiin kuulla neuvostoliittolaisten lähestyvän, monet yrittivät nopeasti siirtyä länteen ja hyvästä syystä.

Minun sydämeni valvoi mökillä, kun Viro lauloi itsensä vapauteen. Kyynelehdin ensin pelosta, sitten ilosta. Vihdoinkin!

Volodymyr Zelensky♥♥ we'll stand by you♥♥