Sama polku eri vuosina eri vuodenaikoina ja muutakin....puutarhasta nyt!

Muistatte ehkä viime vuodelta Sama Polku eri vuosina eri vuodenaikoina? Nyt lampun likellä ei enää pilvikirsikkaa vaan nuori rautatieomenapuu. Orvokit sattuivat samalle värille, kuin varhemman kevään polun aloituskukat, vaikka useimmiten käytän yhtä toista eli

tätä väriä. Taika poseeraa kuin orvokkikunkingatar! Jatkan sarjaa eli vien tästä polkukuvat ko. juttuun.

Köynnöshortensia pylväässä kiipii jo lujaa.

Käännymme ja näemme kallion ja suuren kiven, jota köynnöshortensia syleilee.

Vasemmalla näemme jo köynnöshortensian kukkanuppuja. Ikävää, että emme toimeentuneet maalaamaan puutarhakalusteitamme...No, paljon tärkeämpää on nähdä, että kohta kalliolla aukeavat kullerot!

Edellä mainittu nuori rautatieomenapuu ensimmäisen kunnon kevätsateen jälkeen 5.6.

Tänä vuonna saamme jo enemmän kuin kaksi kukkaa.

Alppikärhöjä on vaikka missä ja ne ovat osin jopa levinneet...Ne ovat hyvin helppoja ja käytän niitä mieluusti somistamaan vaikka jotain vanhaa, kuivunutta luumupuuta (uusia on tulossa!) tai kuten tässä

ikivanhojen, mutta hyvin voimissaan olevien syyshortensioiden paljaita alaoksia koristamaan. Jo juhannukselta on alettava olla varuillaan, ettei kärhö karkaa valtaamaan kuukausia kukkivaa hortensiaupeutta eli silloin vähän karsimme, mutta emme tokikaan kaikkea.

Sama aika ja paikka, mutta tämä on otettu puhelimen kameralla.

Valkoiset muscarit ovat menestyneet nyt hyvin, kun ovat vieläkin atsaleaverkkojen takana. Näitä on jonkin verran, mutta oli vähän vaikea kohde, kun toinen raoitti verkkoa eli piti ilmassa ja toinen kuvasi. Olisivatko nämä ennen joutuneet kauriiden tai jänisten suihin...Myös atsaleat ja etenkin niiden kukkanuput ovat villieläinten herkkuja, joten opetuksesta viisastuneena pidämme verkot kunnes kukat ovat kunnolla auki.

Etupiha on kukkaniittyä jo pääosin. Scillat kukkivat samoihin aikoihin esikoiden kanssa. Huomasin, että siniset voivat valloittaa valkoisia, mutta sinisiähän on tontillamme ziljoona. Jo viime syksynä istutin vain valkoisia scilloja, että niitäkin olisi.

Tässä tilanne nyt mongolianvaahteroiden puolella eli sisääntulossa vasemmalla. Scillat väistyvät...Tosin kuva ei ole tältä vaan viime tai edellisvuodelta, mutta kun me emme nyt ota verkkoja vielä atsaleoista pois, emme! Atsaleat on kerran uusittu kokonaan niiden suurten nuppujen herkullisuuden takia, joten ei mitään riskejä enää. Tosin tässä eivät näy puna-ailakit, jotka ovat auenneet lemmikkien joukkoon.

Kun jatkat oravien syöttämistä kunnes linnunpoikaset ovat päässeet lentoon, oravat eivät käy lintujen pesillä! Aina sitä oppii jotain uutta eläintieteilijöiltä. Ellet usko, lue Paula Närhi-Ritasen kirja Unelmia puutarhasta!

Joka vuosi teen orvokeille saman kuin tete -narsisseille eli kun paras kukinta on ohi laitan minne tahansa maahan ja unhdan.

Ihmettelin kovasti, kun makkarin seinän vierestä alkoi puskea patjarikon joukossa orvokkeja!

En ole kova kivikkokasviystävä, mutta ovat ne paikassaan ihan kivoja.

Etenkin tämä väriyhdistelmä on kuin vispipuuro ennen vatkausta ja sen jälkeen!

Vanha keltakaneliomenapuu lykkää rungostaan pientä oksaansa tarjoten hurmaavia kukintojaan: Onko mitään niin kuin on omenankukka!

Pakahdun!

Jo teinistä on suosikkituoksuni ollut omenankukka...

Mukavaa viikonloppua ja tulevaa viikkoa♥ Harkitsen pienoista some -tai ainakin blogipaussia, sillä aika ei vain riitä kaikkeen mitä haluaa tehdä...Olen vähän breikillä!

omenankukkien aikaan

Leena Lumi

PS. Orvokit makkarin ikkunan alla nyt:

Patjarikko on jo lopettanut samoin lehtosinilatva, sillä tämä paikka on aika kuiva...

Nämä viime kevään ruukuissa kasvaneet vain jaksavat ja lisääntyvät. En saanut kuvaan seinän pituutta eli koko matkalta talon kulmalta rapuille on nyt orvokeilla.

Jos hyvin käy orvokkien jälkeen kivien väleistä alkaa puskea kallio- eli rauniokilkkaa, jonka kukat ovat kuin vanamolla, mutta tämä hetki vielä on orvokkien.

Leena Lumin puutarhassa

Polku kesäkuussa 2021.