tiistai 29. toukokuuta 2012

Pilvikirsikka - kevään ja syksyn puukaunotar

Pilvikirsikka, 'Prunus pensylvanica', on yksi ehdottomista puusuosikeistani. Näin ko. puun ensimmäistä kertaa eräänä syksynä tullessani ulos saksan kertauskurssilta Jyväskylässä. Ihmettelin miehelleni, että missä puussa voi olla noin upea ruskaväri. Seuraavana vuonna kävelin harjukaupungin kävelykatua valkoisten kukkien vaahdossa ja kun palasin kotiin soitin kaupungin puutarhurille ja kysyin, että mitä ihmeen kaunista puuta kaupunki on istuttanut sinne sun tänne. No, sehän on tämä pilvikirsikka, kevään varhainen kaunotar, katseenvangitsija, joka vaatii huomionsa myös syksyllä, sillä pilvikirsikan ruskaväri on uskomaton:



Se, miten aikainen tämä puu on kukkimaan eli kukkii nyt samaan aikaan muutaman lehtomme rajalla olevan tuomen kanssa, näkyy alla olevasta kuvasta, jossa mukana kallion reunalla vielä valkovuokkoja sekä takana olevassa penkissä narsisseja:



Vasemmalla näkyvät omenapuut (keltakanelilajike), jotka ovat vasta aloittamassa kukintaansa. Tämä keskipihan pilvikirsikka on istutettu keväällä 2008. Samaan aikaan istutimme pilvikirsikan etupihalle. Tässä etupihan puu nyt:


Tässä näkyy kärsimätön luonteeni, sillä tämä puu ei ole vielä aivan auki, mutta en voinut pidättyä, koska takana ovat tulossa jo lemmikit sekä jos aiot istuttaa tämän kaunottaren, tee se nyt. Tämän etupihan puun aion kuvata teille tähän postaukseen vielä ruskaväreissä ja ehkä täydessä kukassa. Ruskaväreissä siksi, että kun kävelin normaalia lenkkireittiäni näin tämän:

Pilvikirsikan voi siis kasvattaa myös tällaisena pehkona ja meille on tulossa alapihallemme nyt vastaava eli annamme yhden neljästä pilvikirsikastamme kasvaa pehkona. Olen kuullut, että nämä joko tekevät sivuversoja tai eivät. Ystäväni osti mökille pilvikirsikan, jonka toivoi versovan pehkona: Siitä tuli kaunis puu. Toisen hän osti kaupungissa olevan etupihansa sisääntulonaa ja toivoi siitä kaunista pikkupuuta: Siitä on tullut näyttävä pehko;-) Kauppapuutarhan kasvimääritelmässä tästä puuusta sanotaan, että pilvikirsikan kasvupaikkavaatimukset ovat tuore, ravinteikas puutarhamaa. Kasvikuvaus on: " Hillittykasvuinen pienehkö puu. Runko vaaleanruskea, kiiltävä, tuohimainen. Valkoiset kukinnot pitkin oksia. Kukkii runsaasti kesäkuussa. Pienet punaiset marjat. Lehdet pitkät ja kapeat, syysväri kaunis vaaleankeltainen. Kestävä tuholaisia vastaan." Meillä tämä on mennyt hiukan toisin. Puut kasvavat nopeammin kuin luulimmekaan, mutta onneksi on tilaa. Kukinta on todellakin tiheä, mikä siis totta, mutta kukkivat meillä jo toukokuun lopulla, vaikka olemme tällä saarellamme vyöhykettä III. Pilvikirsikan kestävyysvyöhykkeiksi on ilmoitettu I-VI. Ruskaväri sen sijaan on paljon luvattua parempi kuin vaaleankeltainen, sillä olemme löytäneet kaikkia sävyjä oranssista punaiseen. Ja tämän pikkupuun ruska on hidas nautinto: Kestää kauan! Tässä keskipihan puumme kuvattuna viime syksynä parvekkeeltamme:

Tässä alla sama puu vuotta vanhempana viime viikonloppuna samasta paikasta kuvattuna:


Pakko kertoa, että kuva oli niin nurin ja kun kääntelin sitä sain sen toiselle puolelle kalliotamme eli siis tuo harmaa kallio on oikeasti vasemmalla puolella;-) En ehdi enää tämän kanssa pelata, sillä puutarha odottaa jo minua.



Tässä sama puu kuvattuna tunti sitten ja nyt on kalliokin siellä, missä pitää...Onneksi sain taas tänään R.:n nauramaan. Hän päivittelee nyt, että osasin ollenkaan kääntää kuvaa, mutta tuo kalliojuttu...;-)

Alla minä Merin kuvaamana sinä toukokuisena pilvikirsikkapäivänä, jolloin soitin harjukaupungin hortonomille. Koko kävelukatu oli täynnä valkoisten kukkien vaahtopilveä:


Ja alla vielä keskipihan pilvikirsikkamme ilmeisesti ensimmäisenä syksynään ennen täyttä ruskaa:

Tämän kuvan tilalle tai lisäksi, saatte syksyllä samasta kulmasta otetun, jossa mukana kartiovalkokuusen takana oleva pilvikirsikka:



Oikealla näkyvät mongolian vaahteran oksat. Niitä meillä on kolme etupihalla. Yksi saa oranssin, toinen punaisen ja kolmas keltaisen ruskavärin. Oikealla näkyy myös nuori kuutamohortensia ja vasemmalla vanhat syyshortensiamme

Liitän tämän nyt Leena Lumi's Flower Power -postaukseen, jossa voit lukea lisää kasveista, joita meidän puutarhassamme kasvaa.

*****



Tässä keskipihan pilvikirsikkamme viidentenä vuotenaan. Viime loppusuvesta olimme pakotetut leikkaamaan tästä puusta valtavat alaoksat, jotka suorastaan estivät kulun hedelmäpuutarhaamme. Onneksi tiesimme, että jos pilvikirsikkaa leikkaa, siihen pätee sama kuin kirsikka- ja luumupuihin eli leikataan syyskesästä tai syksyllä ei ikinä keväällä kuten omenapuita. Nyt toivomme, että emme enää joudu leikkaamaan ja pihavalokin mahtuu nyt olemaan tuossa toisin kuin oli viime suvena, jolloin iso oksa painoi valaisinta. Ihana, ihana puu, mutta ei mikään hillittykasvuinen. Nyt siis menossa suvi 2013.


 Tässä sama puu parvekkeen pohjoispäädyn kera. Sungrade-grillikatos on juuri asennettu ruokakatokseksi, sillä valokate ei ollut meidän juttu. Grilli on talon mittaisen parvekkeen toisessa päädyssä ja siellä grillataan kaikilla keleillä jättimäisen auringonvarjon suojissa tai ilman.


Ja sama puu, mutta nyt kallioltamme kuvattuna.


Tässä syyslokakuulla sateella. Villiviini kiertää jo ruokakatosta ja pilvikirsikka on katoksen tukipylvään takana.

pilvikirsikkaterveisin
Leena Lumi

PS. Ja näistä lähikuvista näette, miksi pilvikirsikka on kaukaa katsottuna niin taiteellinen kukkiessaan

Kukat ovat täydellisen tiheässä ja lehdet ovat vasta tulollaan. Meillä eivät edes kirsikka- ja luumupuut kykene vastaavaan kukkatiheyteen omenapuista nyt puhumattakaan.



Nyt on kesäkuu 2014 ja surukseni kerron, että näissä kuvissa eniten esitelty pilvikirsikka eli tuo ensimmäinen, upein ja keskipihalta ruokaterassillemme kurkotteleva, menehtyi lumettomaan talveen! Oli kauheaa kaataa se ja sitten mietimme, että mitä tilalle. Emme osanneet ajatella siihen mitään muuta kuin pilvikirsikkaa eli aloitamme alusta:


Pienokainen on tuo pieni törö kartiovalkokuusen ja valaisimen takana. Kuvaan pikkupuuta lisää syksyn ruskassa eli aivan kuin ympyrä sulkeutuisi tai joku kiertäisi kehää, sillä tämä eniten seurattu pilvikirsikka on kuvattu teille tähän juttuun ensimmäisenä syksynään ja otan tänä syksynä samasta suuunnasta ruskakuvan. Se kuva on kymmenes ylhäältä laskettuna eli olin niin innoissani että kuvasin jo ennen kunnon ruskaa;)

Heinäkuun 17. pvä 2015 ja kuvakulma sama kuin jutun kuvassa 10. Sen jälkeen on paljon vettä virrannut ja etenkin kasveja. Meillä on tähän kevääseen asti ollut koko ajan neljä pilvikirisikkaa ja kaikkein komein on ollut tuo lampun vieressä ollut, joka jo oli about 7 vuotta. Jos minulta olisi kysytty, mistä pilvikirsikasta vähiten luopuisin, niin ikinä en juuri tuosta! Luulimme että edellistalven lumettomuus vei sen ja ostimme tilalle uuden. Tänä keväänä se kuivui ihan silmissä, vaikka maa oli kosteaa ja kaikki piti olla hyvin. Olin aika epätoivoinen, mutta sitten sain kuulla luottopuutarhuriltani, että joskus kirsikkasukuiset puut tai jopa omenapuut voivat alkaa erittää omasta juuristostaan jotain bakteeria tms. joka lopulta tappaa puun. Siihen samaan paikkaan ei saa sitten istuttaa samansukuista puuta, jos mielii sen isoksi saada. Tuolta jostain varjoliljojen välistä pilkottaa nyt päärynäpuu Pepi, joka lupaa aikaisia ja mehukkaita hedelmiä, mutta vasta muutaman vuoden päästä. Jos siihen tulee luvattu ruskaväri kuvaan sitä ja tieytysti alan muutenkin seurata. Meillä eivät pilvikirsikoiden tarinat tähän välttämättä lopu, sillä etupihalla on yksi, naapurin rajalla toinen ja kolmas on alapihalla kaarisillan kohdalla. Tämä keskipihan vain oli kaunein...ja sen kukat näkyivät jo minulle makkariin. Niin monta juttua ja tämäkin kertovat, miten paljon pidin tuosta puusta juuri tuossa...


Heinäkuun 6. pvä ja kuvakulma edellisen pilvikirsikan vierestä eli katso oikea reuna. Kuvattu siis pergolan sisältä alapuutarhaan päin. PäärynpuuKAAN ei selvinnyt tuossa lampun vieressä, joten kohta emme tajua mitään, mutta nyt siinä on rautatieomenapuu. Tosin tammikuu oli poikkeuksellinen: Meillä oli 3 viikkoa -30 astetta ja aivan lumetonta. Viimeksi koimme saman täällä tammikuun alussa 1987. Emme saa koskaan tietää, että talviko vei nuoren päärynäpuun, mutta halusimme nyt sitten kokeilla jotain sellaista, mitä emme olleet ikinä edes aikoneet. Meillä on suuri tontti ja paljon suuria metsälehmuksia ja muutenkin suuria puita, mutta ajatukseni on muuttunut niin, että haluan enemmän kerroksellisuutta eikä se tarkoita vain isoja ja pieniä pensaita vaan myös pieniä puita. Etupihallakin on kaksi helmiorapihlajaa...

58 kommenttia:

  1. Ehdottomasti samaa mieltä, Pilvikirsikka on yksi kauneimmista pikkupuista, minullakin kasvaa sellainen..tai siis kasvoi. Se on kuin morsiushuntu, harmi, että kukat lakastuvat liian nopeasti, niin kuin muillakin kirsikkapuilla.
    Meillä on Leena pajon yhteisiä ihastuksen aiheita...:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, me menetimme yhden eli piti olla viisi. Se vain kuivui eivätkä nyt syyllisiä olleet muurahaiset. Monella kauniilla on lyhyt kukinta: iirikset (Iris Sibirica), juhannusruusu, Ristinummiruusu etc. Tältä puulta odotankin eniten ruskaa, sillä vaikka olen syntynyt toukokuussa, olen sielultani syksyn lapsi.

      Juu niin...puutarha, koirat, sisustaminen, Skotlanti, hyvä ruoka, viini, vaaleanpunainen ja mitä kaikkea vielä;-)

      Sinun taisi jäädä sinne entiseen kotiin...pilvikirsikka siis.

      Poista
  2. Syksy on aliarvioitu, myös puutarhassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, niin minustakin, mutta niin kuin on erilaisia kukkia, on meitäkin kevät-,kesä-, syys- ja talvi-ihmisiä. Minä olen panostanut eniten syyskasveihin. Tuskin tämä valkeakukkainen kaunotar meillä olisi ja vielä neljä kertaa ellei puun ruskaväri olisi vienyt minua. Syreeneistä pidän kovasti, mutta mikä harmi, että niissä ei ole kaunista ruskaa - paitsi yhdessä vanhassa puistosyreenissäme, jota ei enää saa mistään.

      Poista
  3. Kaunis on tuo pilvikirsikka, niin nyt kuin syksyn väriläiskänä. Ihanaa aikaa taas, kun saa seurata luonnon muuttumista, kohta se on täyteliäisimmillään taas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummeli, juuri niin. Kevään ja alkusuven ihanuus on nopea muutos ja kasvun ihmettely. Heinäkuussa voi kuunella, miten rikkaruohot kasvavat ja sitten taas syksyä kohti herätä nauttimaan kaikesta mitä se tarjoaa.

      Kaunista viikkoa sinulle & co!

      Poista
  4. Minäkin kirsikkapuun tänne heti keväällä istutin, muutama kukka jo oli...vaaleanpunaisena kukkii. Samaa lajia, kuin Turun kaupunki on joen rantaan istuttanut....olisiko ollut joku rusokirsikka...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irmastiina, tämä on siis vain koristepuu, mutta on meillä kirsikka- ja luumupuitakin.

      Sinulla taitaa nyt olla se kaikkein suosituin...Luin jostain puutarhalehdestä, että rusokirsikka vaaleanpunaisine kukkineen on nyt oikein hittituote.

      Poista
  5. Pilvikirsikka...nimikin on niin lumoava, ettei puu voi olla muuta kuin kaunis!

    Näytät tuossa kuvassa yhdeltä tutultani. Tai no, en tunne naista kovin hyvin, mutta sen verran kun tiedän hän on rento ja omalla tavallaan hauska intellektuelli.

    Luin muuten, blogisi vinkkaamana, viikonloppuna Wassmon Seitsemännen kohtaamisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, niin ja kuvittele kun tuon ensin näkee ruskassa, sitten kukkivana kolmanneksi kuulee kauniin nimen...;-)

      Tuo kuva on siis vuodelta 2008 ja siinä nkyy sisäinen jätkäni, jonka olen nyt pistänyt piiloon. Minulla on aina melkein mekko touko-syyskuulla, hiukset ovat pidemmät ja otsatukka on jälleen pidempi eli sivuun kammattava.

      No olisit nyt sanonut, mitä pidit! Lue seuraavaksi Todennäköinen tarina.

      Poistan tuon sun toisen kommentin, kun se tuli vahongossa minulta läpi kahtena.

      Poista
    2. Näytätäkin tuossa kuvassa hieman erinäköiseltä tai- oloiselta kuin muissa kuvissa mitä olen täällä blogissasi sinusta nähnyt.
      Mä haluaisin käyttää talvellakin useammin hametta, mutta jostain syystä lähes aina tulee vedettyä jalkaan housut.

      Hmm, en ollut ihan varma tuosta Todennäköisestä tarinasta josko lukisin. Ajattelin ehkä täältä vinkatuista kirjoista lukea seuraavaksi sitä Shriveriä. Katotaan ny, mikä löytyy ja innostaa ekaksi. Ilmottelen sitten.:)
      Nyt menen lukemaan uudestaan sun seitsemännen kohtaamisen ja kommentoin sinne.

      Poista
    3. Sanna, toivottavasti olen naisellisempi;-) En käytä tokikaan talvella aina hametta, mutta koko suven. Talvellakin se kyllä sujuu...

      Saat ihan itse valita, toki. Shriverin Jonnekin pois on varmaan yksi blogistanian eniten luetuimmista. Olisikohan yhtä suosittu kuin Katja Ketun Kätilö.

      Ok, tavataan siellä sitten!

      Poista
  6. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  7. Kaunis puu tuo pilvikirsikka;kukkiessaan ja ruskan värisenä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, sinulla niitä kukkivia puita vasta riittääkin ja että vielä se lilakin...Toisaalta on lumoavaa, että täällä pohjoisessakin saamme näistä nauttia. Nyt ovat kehittäneet Suomen talvea kestävän magnolian...

      Poista
  8. Kyllä sinulla on upea puutarhapiha! Minulla hyvin pienimuotoista mutta ehkä hankin jonkun uuden koristepensaan/-puun tänne omaankotiin. Etäkodin pihassa on huono savimaa ja siellä ei tahdo kasvaa oikein mikään muuten kuin kitumalla ja hitaasti.
    Kirja tuli perille, se odottaa yöpöydällä. Kiitos :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Beate, minäkin haluaisin PIENImuotoista;-) Äidilläni on sievä pikkupiha ja silti siihen mahtuvat luumupuu, muutamia marjapensaita, serbiankuusia, mielettömän kaunis runkosyreeni sekä paljon kukkia. Viimeksi äiti puhui jotain päärynäpuusta...

      Hanki kukkivaa puu, sillä se on iso ilo. Voihan se olla hyötypuukin, kuten vaikka luumu, joka on tosi kaunis kukkiessaan.

      Ole hyvä ja nauti!

      Poista
  9. Herran jestas kuinka kaunis!!
    "kestävä tuholaisia vastaan" -lasketaanko ison koiran kokoiset rusakot tuholaisiksi?? :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pepi, minä katsoin yksi päivä lehtoomme ja huusin R.:lle, että 'tule äkkiä katsomaan, täällä on bambi.' Se oli iso metsäjänis tai rusakko, siis se isompi niistä.

      Hyvä nainen, nämä pitää suojata ensin myyräsuojuksella ja sitten vetää ympärille vielä jänisverkko. Sitä on nyt semmoista kaunista vihreää ja pienisilmäistä. Sen verkotuksen ainakin me lopetamme vasta kun puu on about 5-6 vuotias. Jänikset rakastavat nuoria puita, mutta olen karvaasti kokenut, että myös syreenit kelpaavat.

      Kyllä sulla Lillassa pitäisi olla joku puu, joka ilahduttaa sekä keväällä että syksyllä.

      Poista
    2. Tämä täytyy pistää korvan taa ....nyt nautin siitä, että köynnöshortensia näyttää kotiutuneen oikein hyvin!
      sireenit alkaa pikkuhiljaa kukkia ja omenapuussa oli eilen havaittavissa ensimmäiset kukat, siinä mulle toistaiseksi ilahduttajat :)
      Olis ihan toinen asia jos ei työ haittaisi vapaa-ajan viettoa ja ehtisi olla Lillassa enemmän....

      Poista
    3. Pepi, ei sun tosiaankan tarvi itteäs siellä Lillassa tappaa;-)

      Kiva kuulla köynnöshortensiasta. Minulla ne kaikki ovat talvehtineet hyvin. Osa on jo nupuilla. Luumu- ja kirsikkapuut kukkivat ja äiti soitti äsken, että hän istuttaa rivitalopihalleen vielä kotimaisen päärynän, Aunen. Siinä luvataan varhainen, mehukas sato. Sen mitä jätän ensi kevääseen...

      Kuvittele nyt: Petuniakin voi olla kaunis. Tulin juuri Kodin Ykkösestä ja ostin elämäni ekan petunian ruukkuun, sillä se on ihan pienikukkainen, kukkia on kuin vaahtoa ja se on täydellisen vaaleanpunainen. Se pnm Petunia Surfina. Jos tämän olisin tiennyt, olisin jättänyt täydennyspelakuut ostamatta ja kellarissa talvehtineet olisivat saaneet riittää.

      Siis palkkatyö haittaa kaikkea, tietty...;-) Kunpa harrastus voisi olla kaikille työ.

      Täytisköhän meidän hetkeksi pudottaa kierroksia ja kuunnella miten istutukset kasvavat, linnut laulavat, kevät soi...

      Poista
    4. Kyllä meidön täytyis :D

      Taidan harjoitella maanantaina, katson kun ruoho kasvaa....ensimmäinen lomapäivä!

      Poista
    5. Kun alkaisi sataa, niin rauhoittuisin. En pysty edes lukemaan, kun puutarha muuttuu koko ajan...ja iltaisin olen totaalisen ihanasti uupunut.

      Ai sulla alkaa jo loma: En sitten toivo sadetta sinne sun suuntaasi;-) Veikkaan, että olet yhden päivän hiljaa ja sitten taas mentiin.

      Poista
  10. Upeaa, suorastaan satumaisen kaunis on pilvikirsikka kukkiessaan ja syysväreissään. Ei voi kuin huokailla teidän puistonne kauneutta... Uskaltaisiko kokeilla, kun meidän tontilla on savipohja. Ja ollaan siinä nelosvyöhykkeellä. Tuolla aurinkoisella puolella olisi tilaa kun iso vaahtera viime syksynä kaadettiin.
    Kauniita toukokuun viimeisiä päiviä Leena! Kiitos tästä postauksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, olipa hyvä, että aloit puhua vyöhykkeistä: Minulla oli se väärin. Tämä puu menestyy vyöhykkeellä I-VI!!! Toivottavasti korjaantuu nyt myös nettiin...apua!

      Minusta uskallat. Tulen muuten itse Satakunnan savimailta, mutta kyllä sielläkin näkee upeita puutarhoja. Äidillä on nyt luumupuu pienellä rivitlaopihallaan, mutta hänen lähellään kasvaa mielestäni sekä tätä että turenpihlajaa. Laita kaupan hyvää multaa pari säkillistä niin se auttaa sen puun kunnon lähtöön ja sitten sinne joukkoon vielä kanankakkarakeita. Se on siinä.

      Vaahteroista aina innostuu ja sitten niitä katuu...

      Tämä ei ole nyt siellä lehdossa, mutta lehtomme alaosassa kasvaa se pilvikirsikka, joka saa pehkoontua, sillä siellä on tilaa. Se on siinä aika liki kaarisiltaa, mutta ei liian liki jättimäisiä varjostavia metsälehmuksia.

      Kiitos samoin sinulle! Ole hyvä: Minulle on autuus jakaa puutarhailoa.

      Poista
  11. Pilvikirsikka on todellinen kaunotar. Näitä keväällä valkoisenaan kukkivia pikkupuita on todella useita. Sinä otit esille myös tuon syksyn. Pilvikirsikan syysvärit ovat kyllä huikeat. Nyt se kukkii meillä ihan sisääntulon edessä valkoisenaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, en olisi tästä niin innostunutkaan ellei puulla olisi se aivan erityinen ruskaväri. Muutenhan valkoisia kukkavaahtoja saa hedelmäpuilta, joita meillä on muut paitsi ei päärynäpuuta - vielä.

      Minullakin on sisääntulossa;-)

      Poista
  12. Kaunotar totta tosiaan! Jos minulla joskus on piha...

    Kirsikasta tulee kyllä mieleen ne syötävät punaiset herkut, joita äsken basaarilta raijasin helteessä selkä vääränä. Kohta grillillä tirisee pihvit ja jälkiruoaksi herkutellaan kirsikoilla. Arjen iloja on hyvä ruoka:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, unelmat on tehty toteutettaviksi!

      Teillä on niitä makeita kirsikoita. Minä teen joko mehua tai likööriä jouluksi tai moelpia kirsikoista. Luumut syömme kaikki silleen, ovat niiin herkullisia.

      Nimenomaan: Hyvä ruoka!

      Poista
  13. Oi että on kaunis puu! Pieni? Alkaa nimittäin houkuttaa saada pilvikirsikka omallekin tontillemme, mutta reilun 800 neliömetrin tontilla on jo Sikkolan kirsikka, luumupuu, Vuokko, Kaneliomena sekä koristeomenapuu... Tuleekohan puuruuhkaa? Rakastan hedelmäpuita ja lumouduin nyt pilvikirsikasta, joka on kaunis kaikkina vuodenaikoina.

    Meillä muuten kaikki muut hedelmäpuut kukkivat paitsi se luumu-ressu. Kiitos ohjeista sen suhteen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, koska pidät syksystä, tämä olisi kyllä sinun puusi. Ja tämä ennen mongolian vaahteraa, jonka kasvatuksessa on aivan omat itkunsa. En tiedä aloittaisinko enää alusta niiden kanssa...

      Suosittelen tätä, aina yksi puu mahtuu. Näissä luvataan pieni koko ja säilyttämässäni taimilapussa näkyy talo ja siinä puu, joka nousee hiukan harjan yli. Mittaa ei löydy. Puutarhakirjani mainitsee, että suuri pensas (siis jos kasvattaa pehkona) tai pienehkö puu. Ihan out koko kirja jo,sillä ei esim. mainitse upeaa ruskaväriä. Nyt olisi markkinarakoa PUUpuutarhakirjalle. Tämä vinkki kustantajille!

      Luumuressu toipuu, kunhan tarkistat sen tyven tilanteen aika-ajoin. Minulla on siinä käytössä vanha haarukka;-) Tänään oli meidänkin uuden luumupuun juurella murkkuja, mutta eipä ole enää. Murahaiset rakastavat nuoria hedelmäpuita, vanhoista eivät enää perusta. Ole hyvä vain: Mitä vain puutarhan hyväksi!

      Muista myös kastella kuivina aikoina. Nuoret puut, kärhöt, kaikki uudet istutukset tarvitsevat kastelua huoneenlämpöisellä vedellä.

      Poista
  14. Valkoinen kaunotar! Olin eilen puutarhalla listan kanssa ja ihme kyllä en rönsyillyt ostosten kanssa. Luumupuu on meilläkin harkinnassa.

    Totean jälleen kerran, että puutarhasi on upea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, ehdottomasti! Luumupuissa onkin nyt valinnanvaraa eli meilläkin on sekä varhaista että myöhäisempää ja kaikki tulee syötyä - tuoreena.

      Kiitos. Tämä on mahtava harrastus, josta on tullut osa elämää.

      Poista
  15. No niin, nythän sie tempun teit. Aloin nimittäin suorastaan himoita pilvikirsikkaa pihaamme... oih!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, mie tein tän ihan tahallani;-) Kipin kapin nyt pilvikirsikkaa istuttamaan!

      Poista
  16. Voi miten hieno puutarha ja kirsikkakin. Olen todella kateellinen koska itse olen elämässäni kiertolainen tällä hetkellä ja ehkä ikuisesti enkä saa mitään näin nättiä enää koskaan, eihän minulla toki ole milloinkaan ollutkaan mutta jotakin kuitenkin.. ihanaa kun voi kommentoida taas:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustis, ei voi kieltää;-) Tämä on siis koristepuu. Hyötykirsikat kasvavat alempana, meillä ja ovat nyt myös kukassa ja kauniita, mutta ruskaväriä niihin ei tule. Tässä saa ns. kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

      Olet ehkä muuttanut...Nyt olisi pelottava ajatus muuttaa, sillä ensimmäistä kertaa joku paikka tuntuu niin kodilta ja jokainen kiven kolokin on tuttu ja keväällä tietää, mitä alkaa mistäkin nousta. Toisaalta sitä kuitenkin miettii, miten kevyttä voisikaan olla vain elämän & Euroopan kiertolainen....vai olisiko se, en tiedä.

      Piipahdan kohta katsomassa, oletko blogissasi kertonut mitään muutosta tms.

      Poista
    2. Tiedoksi sinulle, että en päässyt kommentoimaan blogiisi, enkä löytänyt mistään edes sähköpostiosoitettasi....?

      Poista
  17. Lumoudun kuviesi myötä jälleen kerran tuosta teidän puutarhaparatiisista...voi että! Jospa minullakin joskus edes lähellekään tuollainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susa, on tämä paratiisia, ei voi kieltää. Toivo pienempää, niin pääset helpommalla;-)

      Poista
  18. Melkein voisin tuoksun tuntea, kiitos Leena ihanat kuvat, pitää ihastella vielä hetki:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilona, lumella on tuoksunsa, keväällä omansa: Molemmat lumoavat!

      Kiitos. Kyllä tämä nostaa omiakin kierroksia;-)

      Istuta sinäkin pilvikirsikka ja sitten vielä kärhöjä sinne sun tänne, vaikka syreenien juurelle, jossa usein tuppaa olemaan, ainakin minulla vanhoissa, ensin tyhjää vartta ja sitten vasta alkavat kukkivat oksat.

      Poista
  19. Minulta loppuvat sanat, Leena-IhaNainen.<333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili-IhaNainen, joskus hiljaisuus puhuu sanoja enemän: Kiitos.

      Poista
  20. Jahas, taidanpa lähteä pihalle katselemaan sopivaa istutuspaikkaa... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu, teeppä se, et kadu. Lisään vielä tekstiin, että pilvikirsikan ruska on hidas nautinto eli kestää kauan.

      Poista
  21. Voii miten mahdoton määrä sinulla on ihania puita ja pensaita pihassasi. Tuo Pilvikirsikkahan on upea ja miten mahtavat syysvärit!
    Nyt haluaisi Lumipalloheisin ja Pilvikirsikan.

    Mukavaa keskiviikkoa♥

    Hanne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, niitä on satoja...Nimenomaan on upea ja hidas, pitkä ruska.

      Minulla ei ole lumipalloheisiä, mutta kun olen niin pudonnut erilaisiin hortensioihin...Istuta ihmeessä pilvikirsikka nyt, saat jo syksyllä ensimmäisen ruskan.

      Kiitos samoin sinulle♥

      Poista
  22. Meidän kaksi nuorta pilvikirsikkaamme mökillä kukkivat jo nätisti, mutta ovat vielä suht pieniä puita. Mielenkiintoista onkin nähdä tulevina vuosina millaisiksi ne kasvavat! Nyt kukinta taitaa olla vähän jäähyllä viileän kelin vuoksi; osa kukista on auki, osa vielä nupulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, katsoin Wikipediasta, että puhuvat 10-15 metristä. En tiedä, onko se pieni vai suuri, kun meillä on niin valtavat metsälehmukset, että niitä käyvät ammattilaiset ihmettelemässä. Minä odotin istuttavani suhkoht pienet kauniit puut, joiden täydellinen bonus on hidas, uniikki ruska.

      Meillä on kaksi pientä vielä nupuilla, mutta ne ovat myös puolivarjossa, kun taas nämä kaksi vuonna 2008 istuettua saavat aurinkoa mielin määrin.

      Kaunista viikkoa sinulle pilvikirsikoiden pilvihattaravaahdossa!

      Poista
  23. Oi Leena, juurikin näinä päivinä meilläkin pilvikirsikka, tuo hurmaava kaunotar on aloittelemassa kukintaansa. Todella kaunis puu, kunpa vain kukinta kestäisi pidempään!

    Ihanan postauksen olet tehnyt, tätä oli ilo lukea ja katsella, kiitos♥

    Kesäiloa ja -tuulosia lennätän sinulle täältä länsirannikolta! t. Hymytyttö

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannah, kaikkea ei voi saada;-) Jos yöt näin viileät, kukkivat varmaan kolme viikkoa, mikä on jo paljon verratuna vaikka juhannusruusuun ja moneen muuhun. Ja pilvikirsikan ruska on hidas ja unohtumaton. Muistathan, miten se puu kuin hitaasti värjäytyy...luonto taiteilee.

      Tätä olin jo vuoden suunnitellut. Nyt sain riittävästi kuvia. Ole hyvä♥

      Kiitos samoin sinulle, Hymytyttö, sinne kotikulmille täältä Keski-Suomesta!

      Poista
  24. Kylläpäs oli hyvä myyntipuhe!:) Toisessa blogissa jo manasin, miten olen kauan haaveillut pilvikirsikasta, mutten ole saanut vielä istutettua, kun sopiva paikka on hakusessa. Olen nimittäin kuullut, että on hyvinkin nopeakasvuinen. Mutta kun taas ihailen näitä kuvia, en voi kuin kirota omaa hitauttani! Tuo rusokirsikkakin kuulostaa kyllä ihanalta...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanelia ja kardemummaa, mihin sitä koira karvoistaan...:Olen kauppiaan tytär;-)

      Silti en aio tuoda kaikkia kasvejani 'kasvipankkiini', vaan vain ne, joista eniten pidän.

      Minustakin tämä on nopeakasvuinen, vaikka kauppapuutarhan lapussa lukee 'hillittykasvuinen'. Ehkä tuo sana tarkoittaakin sitten loppukokoa...

      Rusokirsikka on nyt oikein kevään hitti. Minä vain olen tällainen epätrendikäs ja seuraan vain omia unelmiani ja ne ovat hyvin pilvissä ja maistuvat kirsikoilta. Paitsi,että miltä kuulostaisi luumupuulehto...Puutarhailun ihanuus on juuri unelmointi, jonka suurimmaksi osaksi voi toteuttaa.

      Seuraava puu, jonka istutan on varhain kypsyvä päärynäpuulajike, mutta saa odottaa ensi vuotta. Nyt on täysi työ kaikkien uusien istutusten vaalimisessa sekä vanhojen hoitamisessa.

      Innokasta puutarhailua sinulle sinne syyrenimereen!

      Poista
  25. Vau, mitkä tilukset! Tuolla pihalla sitä kelpaakin käyskennellä! Olet toki aikaisemminkin julkaissut kuvia puutarhastasi, mutta nyt näillä monilla samanaikaisesti julkaistuilla kuvilla sen vasta kunnolla tajuaa, että sinulla on lääniä mitä hoitaa!:)

    Iloista puutarhailua siis sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sonja, kun vain ehtisi käyskennellä;-) Tunnen olevani tilanhoitaja, joka siinä sivussa pitää blogia. Pääseen nukkumaan yleensä vasta sudenhetkellä. Kuvittelen, että viikonlopun pitkät unet korvaavat, mitä viikolla menetän...Tämä on 3000 neliötä ja nytkin olen lähdössä siirtoistuksiin.

      Kiitos ja toivottavasti kiitos samoin! Puutarha kuitenkin antaa enemmän kuin ottaa, joten suosittelen.

      Poista
  26. Tuomasi pilvikirsikka kukkii täälläkin :) Se lienee lähes ainoa kasvi jonka olen saanut pysymään hengissä. Pidän kovin tuosta Merin ottanasta kuvasta, siinä on jotain niin sinua.

    VastaaPoista
  27. Anne, waude! Olet siis muistanut jänissuojukset. No, äläs nyt, kyllä sinä vielä opit, siitä minä pidän huolen;-)

    Ihan tosiko! Nytkö pitäisi sitten hiuksia lyhentää ja palata otsatukkaan. Yritin viimeksi jo saada edes otsatukan takaisin, mutta S. ei suostu. Tässä kuvassa näkyy sisäinen jätkäni ja minä kun niin haluaisin olla cool lady;-)

    VastaaPoista