Suolampi, suon lehtien hiljaisuus...

Suolampi, suon lehtien hiljaisuus

niittyvillan, kurkien untuvaa

ja niin olit itsekin
rakastetun käsien jäljiltä

kosteikko

ja kun jonakin päivänä
puhkesi lämmin itku
maanalainen vesi kohosi alhaalta
ja puhkaisi sinuun uuden väylän

ymmärsit että se oli samaa juurta
että elämä alkaa vedestä

henkinenkin, ja sinä halusit kirjoittaa runon
kosteikkojen, kaikenlaisten kosteikkojen puolesta.

- Sirkka Selja -
Pisaroita iholla (WSOY 1978)
kuva Petri Volanen (Paratiisi, Mari Mörö, Minerva 2011)

*****

Stagno di palude, silenzio di foglie della palude
lanuggine di prato, piume delle gru

e cosi eri pure tu
dopo il tocco delle mani dell'amato

la palude

e quando un giorno
un pianto caldo irruppe
l'acqua sotterranea saliva dal basso
e scoppiava dentro di te un nuovo passaggio

capivi che era della stessa radice
che la vita inizia dall'acqua

pure quella spirituale, e volevi scrivere una poesia
per i ristagni di palude.

- Sirkka Selja -
Gocce sulla pelle (WSOY 1978, tradotto in italiano da Tuuli Piuhola)
foto Petri Volanen (Paradise, Minerva 2011)

Heinäkuussa sitä sun tätä ja Maahan viilletty raja

Nyt sataa rajusti. Siitä puutarhuri pitää. Saimme tänään juuri jaettua puolet kuunliljoista. Olen myös lukenut kiinnostavan Anne Vuori-Kemilän kirjan Maahan viilletty raja (Karisto 2023), joka kertoo millainen oli köyhän, turvattoman naisen elämä naimattomana, vailla miehen turvaa. Tosin kirjan luettuaan tulee mieleen, että turvattomin oli naimisissa oleva nainen. Kirja kertoo 1900 -luvun  alkupuolelta naisen häpeästä, nälästä, menetyksistä lapsiin saakka, vaarallisista aborteista...Kaiken alkuna on Reeta, joka tekee rankkaa sahatavaran lastaustyötä laivalla ja lopulta ottaa mukaansa 13 -vuotiaan tyttärensä ja jättää päiviksi yksin vain 7-vuotiaan. Reetan vanhempi lapsi Signe on päättänyt saada paremman elämän kuin äitinsä. Hän pestautuu sotasairaalaan apusisareksi ja siitä sitten alkaa hänen polkunsa, josta ei helppoa tule. Anne Vuori-Kemilän teksti ei ole kuitenkaan raskasta lukea. Se on vahvaa, mutta antaa lukijalle toivoa. Se miten se toivo toteutuu tai ei, kerrotaan teoksessa yllättävän likelle tullen. En ole aikaisemmin lukenut Anne Vuori-Kemilää, mutta nyt uskallan suositella tätä kirjaa kiinnostavana ja se on tosipohjainen. Voisin kirjoittaa vain yhden lauseen tai sanan: Suosittelen!, sillä en päästä itseäni enää uupumuksen tilaan, jossa olin kun blogini helmikuussa täytti neljätoista vuotta. Suositus Maahan viilletylle rajalle♥♥

Tässä tarina, joka olkoon opetuksena ihmisille, jotka eivät osaa laittaa himolleen rajoja. Luin helposti alkuun aamutunneille ja 2016 ilmennyt sairaus oli kuin sivuseikka. Kotiuduinkin nopeasti vain päästäkseni rauhassa lukemaan ja kirjoittamaan. Nyt on uudet tuulet, mikä kirjojen kohdalla tarkoittaa, että voin sanoa lauseen tai kaksi, jos olen pitänyt kirjasta tai en mitään. Olen tehnyt paljon puutarhatöitä ja se on tuntunut ihanalta! Ystäviä on tavattu enemmän ja joskus olen tehnyt sellaisen fyysisen työn päivän, että olen voinut mennä nukkumaan syyllistämättä itseäni. Tuon esille vain kirjoja, joista pidän eli he, joilla on sama maku, voivat edelleen luottaa sanomisiini.

Kaikenlaista vauhtia on piisannut ja käyty on Luvialla ja nuoremme olivat meillä pitkän juhannuksen. Katsokaa nyt tuota taaperon jalkaa ilmassa. Hänellä on kiire ja lammaskoira Taika vahtii karitsaansa. Kunpa näkisitte miten paljon on kehystetty kuvia seinille. Rakkaat♥

Kiva kun ei ole ollut liian kuuma, mutta väistämättä valossa kulkee myös varjo. Mieheni, joka on aina ollut terve ellei urheiluvammoja lasketa, sai keuhkokuumeen. Piti muutama kuukausi yrittää saada lääkäriin, mutta ei tyttären ja vaimon sanaa kuultu. Vasta kun mittasi kerran kuumeensa ja se oli 39 astetta, tuli järki päähän. Jälkitarkastus on muutaman viikon kuluttua. Tuntuu ihan epätodelliselta.

Olisimme saattaneet ajaa auton Vuosaaren satamasta laivaan ja lähteä Itävaltaan, mutta kun oli aika varata tutut paikat oli jo myöhäistä ja hyvä niin. Olemme yrittäneet auttaa nuoriamme, minä häivytän uupumustani ja kävimme jälleen yhdessä Luvian perheen kanssa Merimestassa. Niin kiva, kun äiti vielä jaksoi♥ Ei tulisi mieleenkään enää matkustaa suvella Keski-Eurooppaan, mutta ihanat ovat Suomen syksyt ja sitten niiden jatkeeksi Itävallan syksyä. Nyt on jo kyllä painetta, sillä viime kerrasta on aikaa sairauteni takia. Tänä syksynä olemme kotona ja toivumme monesta asiasta. Kaikkia en sentään täällä kerro, vaikka niin jotkut luulevat. Suurimman osan olen teille kuitenkin jakanut. 

Tällaisia seiniä meillä nyt♥ Kasvokuvia ei enää, mutta nämä ovat ihan alusta ja yksivuotissynttäreiltä. Sivusta ja takaa ehkä saan Casper Juliania kuvata teillekin. Äidille olen juuri pakkaamassa uusimpia kuvia. Ja samalla lähetän vanhoja kuvia, jotka on joskus otettu ties millä kameralla. Huono kuva, mutta tunnetta täynnä neljän sukupolven kuva:

Kuva on otettu Keuruun Airolahdessa. Siellä tuli nuorena kesiä vietettyä ja heinäpellolla ihoaan poltettua. Oikealta mammani Hilma, äitini Eila, minä ja poikani Jaakko. Kaksi kertaa ehtivät lähteä Valkjärveltä ja asua väliaikaisesti muuallakin, mutta lopulta Airolahden  tilasta tuli vakituinen koti. Muistan elävästi, miten katsoin tuvan ikkunasta järvelle ja siellä ne onnelliset lehmät seisoivat polviaan myöten rannan vedessä. Nykyinen minä olisi kuvannut lehmiä päiviä, silloin en tajunnut, että minun elämäni aikana tuota näkyä ei enää helpolla koe. Se oli kuin taideteos. Sikaa en enää syö eettisistä syistä. Pari kertaa vuodessa teen gulassin, mutta selvitän ensin onko lehmä saanut ulkoilla vapaana. Poroa myös pari kertaa vuoteen, sehän on saanut elää vapaan elämän. Nyt minulla on ravintola, josta saan tietää tilan, missä lehmät ovat ulkona ja saavat tulla ja mennä. Näin palvelee Hotelli Gasthaus Lohjalla!

Miten paljon sitä voikaan lasta rakastaa. Tämä oli suuri yllätys niin Ukille kuin minulle. Olemme siis kohta taas lähdössä Lohjalle, mutta sitä ennen huomenna Reima noutaa talven puuklapit poikansa kanssa ja huominen ruokapäivä on helppo eli Aallon Pizzerian erinomaista pizzaa. Seuraavana päivänä hommat loppuun ja sitten grillataan ja teen jälleen katkarapusalaattia ja valkosipulipatonkia yms. Ja Heti Valmis Saunatonttu tarjoaa löylyt. Jotain kivaa naposteltavaa illaksi...

Laitan edelleen melkein aina oikeaan palkkiini, mitä luen tai tulen lukemaan. Pasi Ilmari Jääskeläisen kirja tulee todellakin lukuun, sillä Väärän kissan päivä oli loistava ja Harjukaupungin salakäytävät samoin, mutta vähän herttaisempi. Vertaan joskus Pasi Ilmaria Paul Austeriin, mutta en oikein tiedä, mistä se johtuu. Ehkä vielä aukenee. Tämän kanssa menee, sillä luen ja illat ovat lyhyitä. Odotan, että päässäni alkaa sama rumba kuin lukiessani Väärän kissan päivää, jonka olisi kuulunut minusta saada enemmän huomiota. Sellaisia luonnekuvauksia, että oikein sydämestä otti!

Puutarhavierailuja ei ole tapahtunut aikoihin. Nyt naapurimme Tuula antoi periksi ja teen hänen puutarhastaan vähän erilaista juttua. Kestänee, sillä haluan seurata mitä tulee enkä halua häiritä, kun lapset tulevat taaperoineen mummolaan.

Minulla piti olla sellainen tavallinen puutarha, mutta kyllä taitaa hortensioissa ylittää normirajat. Niiden suvilannoitus on käytännössä tehty, mutta kun on noin yli kymmenen köynnöshortensiaa ja koko ajan tulee lisää erilaisia pensashortensioita, voisin olla vaikka hortensianeuvos, jos se mitattaisiin hullulla rakkaudella tiettyihin kasveihin. Meillä on alkava mittavat maantietyöt, ei pelkkä asfaltointi ja kallioita räjäytellään. Miten kestän sen, kun usein alan nukkua syvää REM-unta vasta klo 5 ja miehet aloittavat jo klo 7 aamulla. Poiskaan ei voi olla, sillä Reima seuraa tarkkana. Meille ja naapuriin tulee seinään tärinämittaritkin. Oikein kohtelias mies kävi tarkistamassa talon nykyisen tilan. Hän ihastui, miten talomme asettuu maisemaan kiitos köynnöshortensian, joka syleilee taloa. Totesi, että harvoin Suomessa näkee, mutta Keski-Euroopassa ja Briteissä kylläkin. Ihastuin kun hän oli niin innoissaan, mutta meidän onkin helppo, kun talo on kivitalo. Iso kalliomme sai myös kiittelyä ja mitään vikoja ei löytynyt. 

Niin...tästä kuvastahan kaikki alkoi. Tässä on pyrkimyksemme.

Me syödään nyt tällaista eli aika helppoa ja lisäksi vielä jälkkärinä ja joka välissä

helppo Pavlova. Vaniljajäätelö, marenkia, mansikoita, vadelmia, kermavaahtoa...Minusta jokaisen ravintolan ruokalistalle pitäisi kuulua sekä Romanovin mansikat että Pavlova.

Niin touhua riittää ja ke ystäviä kylään. Sitten pieni paussi ja lähtö Lohjalle. Siirtykää nauttien yhteen kuukausista parhaimpaan eli elokuuhun♥

Leena Lumi

Olen kokenut, että moni nuori ei edes tiedä, mikä on Välskärin kertomukset, lukemisesta nyt puhumattakaan. Ehdotankin tämän vuoden elämykseksi Z.Topeliuksen Välskärin kertomukset. Minulla kirjat sidotut ja painosvuosilta 1926 ja 1927. WSOY. Kuvitus on Albert Edelfeltin ja Carl Larssonin. Eräänä kesänä, varhaisteininä luimme tätä ystäväni kanssa ikivanhan vaahteran lehtien lomassa istuen oksilla kuin olisi tuolit alla. Eväät olivat mukana. Kun meitä huudeltiin, oltiin ihan hiljaa ettei vain joutuisi johonkin kitkemishommaan. Jos satoi pahasti, kiipesimme pukeutumishuoneen komeron ylähyllylle ja ainoan huomion meistä olisi saanut henkilö, jonka päälle olisi pudonnut appelsiinin kuoria. Niitä vain kun oli siellä syötävänä, vaatehuoneessa. Iki-ihastuin trilogiaan. Välskärin kertomukset pääsi jo ennen satavuotta ilmestymisestään romulavahyllykköön olohuoneeseen. Näyttää paljon kiinnostavammalta kuin ns. kirjaston Lundia. Aloin miettiä kun katsoin isältäni saamia kirjoja, että pitääkö kotivakuutusta nostaa, sillä yksikään kirjoista ei ole uusi, ei edes keski-ikäinen, vaan todella vanha. Toivoisin, että äidinkielen opettajat laittaisivat kirjan lukuun yläasteella. Kun ennen kerättiin ala-asteikäisinä kasveja, nyt voisi vähän vanhempana lukea kesä(yönä)Juhani Ahon suomentaman Välskärin kertomukset. Se olisi kyllä jännitystä ja montaa muuta menneiltä ajoilta. Se, että saako näitä mistään, tuo vaikeusastetta. Eikö kirjasta voisi ottaa uusintapainoksen! Lainatkaa kirjastosta ja kokekaa jotain unohtumatonta♥♥

Viimeinen yö

Tämän yön uppoan tuskaasi ja rakkauteesi
kuin kivi uppoaa ulapan syvyyteen.

Tämän yön minun huuleni painavat huuliasi

kuin pilvinen pimeys kalvoa lähteen veen.

Tämän yön minä kaikin aistimin suljen sinut

kuin yö kukan hunajanraskaan ja hedelmöityneen.

Tämän yön.

Yrjö Kaijärven kauneimmat runot (Otava 1956)

kuva Nea Siemann

Hyytiäisen taimipihalla

Tänään teimme kuin aikamatkaa eiliseen. Kävimme Hyytiäisen taimipihalla, koska olin saanut vakavan kuunliljakohtauksen. Kerron kohta, mutta yllä oleva kukka on täpläleimu. Hyvin näyttävä ja suuri kasvi, joka näytti pysyvän pystyssä itsekseen.

Meillä on monenlaista kuunliljaa, mutta naapurilta tuli hänen remonttinsa takia kottikärryllinen lisää joitakin vuosia sitten. Istutin ne kallion reunaan, jossa kosteutta ja puolivarjoa. Nyt katselin ryhmää ja huomasin siitä osan haipuneen pois, jonnekin...

Se yksi josta eniten pidän, on tämä limereunainen. Halusin sen heti parempaan maahan, jossa se kuvassa jo on. Oli tiukassa irrottaa eli kaukana muhevasta mullasta, josta kuunlilja pitää. Liikkeet joihin soittelin sanoivat, että ei ole enää eikä tilata, vaikka kesä on vasta parhaassa vaiheessaan. Sitten sain muiston, että olin kokenut tämän ennenkin ja se koski jotain havua. Soitin Hyytiäiselle ja siellähän minua odottivat ne pari Hosta 'Golden Tiaraa', joita paitsi olin.

Jouko Hyytiäinen ja Reima ovat molemmat kiinnostuneita kasveista. Taimipiha oli antava ja tein tästä tosi pitkän jutun, mutta se katosi jonnekin avaruuteen. Nyt teen lyhyesti ja toivon, että toimii. Käytetään kivijalkakauppoja ja pieniä taimipihoja, kannatetaan perheyrityksiä. Silloin saamme hyvää henkilökohtaista palvelua eivätkä kesäkukkien myynnit lopu heinäkuussa! 

Vakavasta sairaudesta juuri toipumassa oleva armaani kantoi autolle kaksi ihanaa kuunliljaa, joita kuvaan teille kun ovat ensin kotiutuneet. Lisäksi tuli myös härmesalvia. Mutta tiedän mitä kukkia noudamme täältä ensi kuussa! Googlatkaa Hyytiäisen taimipiha ja löydätte hyvät sivut.

Härmesalvia näyttikin niin hyvältä jo kukkineen atsalean edessä, että tilasin kaksi lisää. Yksi on vain 5,50 ja tämä koskee kaikkia kesäkukkia.

Katsokaa nyt! Golden Tiara on kuin kotonaan uudessa paikassa♥♥ (19,7.2023)

Terveisin Hyytiäisen taimipihalta! Ruusut ovat kuvakaappaus Hyytiäisen sivuilta.

Leena Lumi

Suvimaisema: lahdentyven, saunaranta ja...

 Suvimaisema:

lahdentyven, saunaranta ja vene
ja helle, männikön tuoksu,
kukat, välkkyvät kalat,
lapsi, lapsia, lapset
ja vanha onnellinen kaiku.
Isä hei!

- Lauri Viita -

Terden uudet tuulet

Lukijani tietävät hyvin syyspesämme, jossa vietämme pitkiä syömisiä grilliherkkujen kera katsellen samalla auringonlaskua Päijänteeseen. Tässä pöydässä ovat nauttineet bloggaajakollegani niin kotimaasta kuin kauempaa. Nuorten kanssa monena juhannuksena ja usein etenkin ilmojen kylmetessä kahdestaan. Tämä on kodikasta, vanhaa, rakasta, muistoja kantavaa...Marimekon Kevätleikki liinakin pöydällä. Nyt tapahtui kuitenkin jotain sillä sain syntymäpäivälahjaksi uuden terdesetin. Kiitos rakas♥♥ Kiitos serkku♥♥Ellen olisi tykännyt, olisivat ne saaneet jäädä alaterdelle, mutta kun nappasi kiinni.

Näyttää aika steriililtä, mutta ennen kuin syysruskaa kuvaamme, on tässäkin varmaan jotain muutakin, mutta ei liikaa, sillä arvostan tämän pään lisätilaa ja silti mahtuu hyvin grilli ja apupöytä. Eivät ole istuimet Suomen Tahitilla kylmät ja sitten kun ovat, ihan vieressä sisällä on pajukori täynnä vihreitä pikkutyynyjä.

Terde on nuorten kanssa juhannuksena testattu ja hyväksi havaittu. Ruokailimme niin, että

Casper Julianin uusi tuoli 

ukkilaan oli takana keskellä ja hän oli kuin kuningastaapero siinä. Koirat mukana jaloissamme, että josko jotain tippuisi, vaikka olivat jo ruokansa saaneet, mutta herkku on herkku.Nyt joku miettii, että minne on laitettu se pöytä, joka tässä oli vähän ahdas, mutta niin kuvattu ja tuttu.

Missä se on? Siellä se on, puutarhan uusi rustiikkinen huone, mutta vielä kesken.

Varjoliljat ja unelmat sillä on seininä, kastanja sitä suojelee, joku uusi pensaskin ehkä...Täällä me istuttiin ja unelmoitiin koko porukka. Mitään kun emme heitä pois, uusiokäyttö on niin innoittavaa. Unelmissa nyt joku etelän puu...Tammia on istutettu jo kai kymmenen. 

Pesämme peittyy köynnöshortensiaan ja villiviiniin. Ja nyt on vasta heinäkuu! Tässä päässä on ruokakatos, jota ympäröivät nyt jo köynnöshortensian kukat.

Tässä köynnöshortensiat suojaavat vierasmakkaria, ovat verhona sille ja nousevat kohti toisen päädyn pöytää. Kaikki happamen maan kasvit saavat ennen heinäkuun loppua kaksi kastelua tuolla Rodo- ja havulannoitteella.

Ja kyllä nyt helpotti kun talokin on maalattu uudelleen♥♥

Meidän piti olla viinipihalla, mutta armaani, joka ei ikinä sairas, sai keuhkokuumeen....Ja niin kiva porukka kuin just me olisimme olleet♥ Skoolatkaa meillekin ja sille uudelle kerralle. En oikein voinut jättää Reimaa yksin, kun on vielä niin...Pitäkää hauskaa♥♥

Leena Lumi

Hauskaa iltaa teille♥ Saan sitten kuulla oliko hyvä valinta...

Ah yöhyt hellä, joka lempeydellä...

Ah yöhyt hellä, joka lempeydellä
maan huolit huntuus iankaikkiseen,,

näin maata suo maailman sydämellä

sa lapses, unelmiinsa uupuneen,

kuin sallit, ett' on tupa tähtösellä

ja laineell liikkuvalla linna veen,

myös piha pitkä ilman pilvyellä

tai talo nousta taivaan autereen.

- Eino Leino -

kuva Nea Siemann

Kirjailija Miki Liukkonen in memoriam

"Joskus sanat loppuvat, mutta on pakko kirjoittaa. Tämä on niitä hetkiä. Miki Liukkonen oli rakas ystäväni, sydämellinen kuuntelija ja mielestäni sukupolvensa lahjakkain kirjailija, jonka kanssa minulla oli ilo tehdä työtä viiden romaanin, kolmen runokirjan ja yhden lastenkirjan parodian verran. Ne elävät vielä kauan, mutta en pysty hyväksymään sitä, että niiden tekijä on poissa. Mutta menetys on rakkauden kirjanpitoa, sen mittayksikkö aivan kuten metri koostuu senteistä, ja nyt on tilinteon päivä.

Miki sanoi minulle usein, että elämä on hänelle liikaa. Tätä tunnetta hän purki romaaneihinsa, joista mestarillinen Elämä: esipuhe (2021) näytti kaiken mikä oli inhimillistä vuolaasti, hauskasti ja niin tarkasti, että sen kirjoittaja tuntui kantavan sisällään monta elämää, monta persoonaa, monta maailmaa. Nyt ne kaikki ovat poissa. Tämä on klisee, mutta joskus meillä ei ole muuta: Lepää rauhassa, Miki.”

- Samuli Knuuti -

kuva Tero Ahonen/ WSOY