sunnuntai 29. marraskuuta 2020

Hyvää ensimmäistä adventtia ja....

Hyvää ensimmäistä adventtia♥

Adventtiin liittyy blogini kannalta eräs kiinnostava tapahtuma. Ystäväni Eve Rehn (ent. Kuismin) suomensi Rainer Maria Rilken runoja. Ja sieltähän löytyy runo Adventti, joka blogissani on sekä suomeksi että saksaksi. Tässä toisessa tapauksessa on sama runo suomeksi ja sain Eveltä luvan julkaista päivään jotenkin sopivasti Rilken kaksi muuta, Even suomennosta, joita ei ollut ennen julkaistu muualla kuin Even kotisivuilla. Mikä kunnia♥ Mukana Even kommentteja, joten tunteet pinnassa. Kiitos Eve sinne tähtipoluille♥

Talvimetsässä ajaa tuuli
kuin paimen hiutalelaumaa.
Jo aavistaa monikin kuusi
jouluvaloja saavansa kantaa.
Ojentaa oksansa kuunnellen
kohti lumista valkeutta
ja odottaa tuulta uhmaten
yön jouluisen ihanuutta.

***


Tiedätkö, hiljaa hiipien
jätän joukon meluisan
kun yllä tammien
näen kalpeiden tähtien kukkivan.
Tiet haluan silottaa,
harvoin kulkee kukaan
iltaniittyä kalpeaa!
Hellin yhtä unelmaa:
Tulet mukaan.

***

Illalla puutarhan hämyssä
mielimme kaukaisuuksiin.
Ovat kätesi valkeaa silkkiä...
Hän hämmästyy: Sanot sen niin...
On jokin astunut puutarhaan
veräjän narahtamatta.
Läheisyydessä sen
eivät ruusutkaan
voi olla vapisematta.

- Rainer Maria Rilke -
suomennos Eve Rehn

***


Tänään on vasta ensimmäinen adventti, mutta sitten tulee toinen, kolmas ja neljäs...Ilona Pietiläisen kirjassa Olisipa aina joulu, on näin kaunis adventtikynttelikkö tehty Wrendalen mukeihin.

adventtiterveisin
Leena Lumi

perjantai 27. marraskuuta 2020

Kurkistus kevään 2021 kirjoihin!


Kurkistus kevään 2021 kirjoihin on nyt paikallaan. Tarkoitus on lukea nämä blogiin ja myös ne, jotka eivät ehtineet tähän vuoteen tai eivät ehdi. Otin viime vuonna kirjoja tosi harkitusti, mutta oman listani oheen sain aivan loistavia lukuvinkkejä juuri minun makuuni muutamilta kustantajilta sekä myös blogikollegoilta, joten teen rästejä joulun jälkeisinä hitaina viikkoina. Valitsin viime vuonna vain noin kolmekymmentä kirjaa ja blogiin on luettu nyt jo yhtä vaille viisikymmentä. Teinhän päätöksen jossain vaiheessa, että kirja per viikko riittää yli kymmenen vuoden bloggauksen jälkeen ja melkein siinä on pysytty. Luen enemmän kuin ehdin/jaksan postata. Nytkin on menossa uusi Viikonpäivä -sarja Nicci Frenchiltä, jota luen ilman muistiinpanovihkoa. Murheellinen maanantai oli vaikuttava ja seuraava teos on jo varattuna kirjastoon. Kustantaja on Blue Moon. Kuuma suositus laatudekkarien ystäville ja kiitos Maille vinkistä♥

Näitä olin ajatellut:

OTAVA


Harriet Tyce: Kaikki valheesi

BAZAR

Pirkko Soininen: Valosta rakentuvat huoneet

WSOY


Vanessa Springora: Suostumus


Lisa Jewell: Kaikista synkimmät salaisuudet

TAMMI


Annamari Marttinen: Häiriömerkintä


Håkan Nesser: Koston jumalatar

Elisabeth Strout: Olive, taas

MINERVA


Emma Rous: Täydelliset vieraat


Peter James: Pahan oma


Tim Weaver: Poispyyhkäisty


Gustaf Sköderman: Geiger


Jean-Jaques Felstein: Auschwitzin naisorkesteri


Helena Steen: Paikka hyvässä perheessä


Anne Hakulinen&Laila Nevakivi: Lapsen oma perhoskirja


Raili Mikkanen&Laila Nevakivi: Suomen lasten saariseikkailu

GUMMERUS


Erin Kelly: Myrkkypuu

Entiseen tapaani aion pitää kunnon joulubreikin, jonka arvoinen ainakin minulle tuo aika on. Tietämättömissä on vielä se asia, voimmeko tavata perhettä eli miten korona etenee. Perhe tekisi joulun!

Kevätkirjaterveisin
Leena Lumi

mustarastaskuva Pekka Mäkinen

tiistai 24. marraskuuta 2020

Toivolan Vanhan Pihan tunnelmiin!

Toivolan Vanha Piha on käymisen väärti kaikkina vuodenaikoina. Jotenkin kuitenkin erityisesti joulun lähetessä tulee mieleen etsiä jotain erilaista ja käydä samalla vaikka lounaalla tai herkutella juustokakulla. Tyttären ja armaansa satavuotias vaaleanpunainen talo houkuttaa etsintöihin...

Ostoksia mukavissa tunnelmissa ennen tai jälkeen herkuttelun.

Vanhat astiat ovat heikkouteni...

ja romanttiset tapetit...


sekä kynttiläkruunut.

Pönttöuunit ovat aina in ja miten selviäisimmekään ilman ledejä...

1800-luvun lopun käsityöläispiha Jyväskylän keskustassa on herännyt uuteen loistoonsa tunnelmallisen ravintolan, käsityöläispuotien, museotoiminnan ja yrittäjien myötä.

Toivolan Vanhan Pihan käsityöputiikit, ravintola & kahvila Toivola, kellari ja paja sekä Keski-Suomen museon Museokauppa Sparvin, Käsityöläismuseo palvelevat asiakkaita ympäri vuoden. Lisäksi pihamakasiinit toimii ympäri vuoden herkkumakasiinina, juhlatilana sekä ruokailu ja kahvitilana. Pihan palveluja ovat myymälä-  ja museotoiminta, kurssit ja työpajat, ryhmäopastukset, näyttelyt, tilojen vuokrausta erilaisiin juhliin tai tapahtumiin ja erilaiset tapahtumat. Toivolan Vanhalle Pihalle ja sen kaikkiin kohteisiin on vapaa pääsy Pihan aukioloaikoina ja Toivolan Vanhan Pihan omien tapahtumien yhteydessä.


Ikkunoista avautuu Jyväskylä eli Suomen Salzburg...



Kiinnostavia elämyksiä ja löytöjä! Joulu on kuin viides vuodenaika ja se voi yllättää!

joulufiiliksiin
Leena Lumi

sunnuntai 22. marraskuuta 2020

Stina Jackson: Erämaa



Lapsi on eksoottinen kukka, joka kasvaa heidän välillään pimeydessä. Kevät saapuu uutta toiveikkuutta mukanaan ja täyttää hiljaiset huoneet oudolla valollaan. Isä ja tyttö kumartuvat katsomaan lasta ja etsivät omia piirteitään sen ryppyisistä kasvoista, heidän mielensä on tulvillaan puhdasta valkoista kauhua. jonka vain rakkaus tuo muassaan.

Stina Jacksonin toinen trilleri Erämaa (Ödesmark, Otava 2020, suomennos Jaana Nikula) vie meidät Ruotsin Lapin kuihtuvaan kylään, jossa ihmiset yrittävät kukin pärjätä alle kahdenkymmenen perheen yhteisössä. Kaikki tuntevat jokaisen jo lapsesta ja isovanhemmat tiedetään. Mikä asia ihmiseen liitetään siinä se on ja pysyy. He näkevät ympärillään tyhjillään olevat talorötisköt ja tekevät kaikkensa ettei heille vain kävisi samoin. Jollakin tavoin karhea, raaka, köyhä ympäristö kuitenkin hengittää heidän hengitystään, jossa pimeä on aina vahvempi kuin valo, pahuus runsaampi kuin hyvyys.

Ödesmarkin kylän vauraimpana pidetään Vidar Björnlundia, joka oli pilkkahintaan hankkinut köyhtyviltä ja kohta pois muuttavilta heidän metsänsä ja usein myös talonsa. Hänellä tiedettiin olevan kotonaan komeron lattiaan kiinni pultattu kassakaappi ja sen sisällön arvoa arvailtiin. Paljon Vidar sai, mutta vaimonsa menetti pimeydelle. Sieltäkö lie perua hänen oma kyvyttömyytensä nähdä valoa, nähdä ja tehdä hyvää. Tyttärestään Livistä hän piti kiinni, eikä päästänyt tätä tekemään vakavampaa suhdetta kenenkään kanssa. Tytär teki epätoivoisia pakomatkoja eri miesten kyyteihin liftaten, mutta aina Vidar nouti takaisin. Liv tuli raskaaksi ja sai pojan Simonin. Isästä ei tietoa, ilmoitti hän.

Jacksonin Erämaa on rouhean persoonallinen teos. Kauneinta lie suo ja pari hyvää ihmistä. Siinä se. Jackson tuo esiin ihmisen kavaluuden siinä missä myös ihmisen tarpeen yltää takaisin hyvään. Kohtaamme niin uhrit kuin valoon pyrkijät. Vidarin opetus tyttärelleen oli kaikkien pyrkimys pahaan ja pettämiseen. Liv tiesi, että hänen olisi pitänyt lähteä ennen kuin isän vaikutus ulottuisi kasvavaan Simoniin vaan lähtö siirtyi ja siirtyi isän uhkailujen alla. Livillä on omat salaisuutensa, mutta niitä suojasi metsien pimeys.

Jos hän näki häivähdyksenkin pimeyttä muissa, hän otti heti etäisyyttä, sillä omissa vaikeuksissa oli kylliksi kestämistä.

Joskus hän oli näkevinään Vidarin liekeissä, hän Liv, joka oli näöltään kuin pimeyden viemä äitinsä...

*****

Tästä kirjasta on lisäkseni kirjoittanut ainakin Mai/Kirjasähkökäyrä

*****

lauantai 21. marraskuuta 2020

Hämärän hyssyllä viikonloppuun

Kaupunki -lyhdyissä syttyvät valot siniseen hämärään....

Hämärän lumoa♥

"Pitkissä öissä ja lyhyissä päivissä on jotain rakastettavaa - jotain mitä ihminen jopa tarvitsee."

Susan Fletcher Meriharakat

torstai 19. marraskuuta 2020

Lisa Jewell: Joka askel jonka otat

Murha Melville Heightissa kuulostaa niin epäuskottavalta. Ei sellaista kuulu tapahtua siellä, missä sijaitsivat suloiset värikkäiksi maalatut talot, kuin eriväriset vaahtokarkit. Lisäarvona talojen  välissä virtasi Avonjoki tarjoten ympäristölle maalauksellisuutta, joka sai niin monet huokailemaan ihastuksesta, saaden heidät uneksimaan mahdollisuudesta saada joskus ostaa yhden suloisen talon kodikseen. Sellaisen kodin, jonka sydämenä olisi keittiö täynnä sydämellistä perherupattelua. Keittiö, jonne ystäväkin jäisivät istumaan ihan vain suloisen kodikkuuden tai ikkunasta näkyvän maiseman takia, Sellaisessa keittiössä ei ikinä murhattaisi ketään. Ei satutaloissa virtaisi murhatun veri, se olisi kuin ennenkuulumaton petos idylliä kohtaan. Kuka oli uskaltanut rikkoa kauniin, viattoman kodikkuuden? 


Brittikirjailija Lisa Jewellin Joka askel  jonka otat (Watching You, WSOY 2020, suomennos Karoliina Timonen) on häneltä kolmas suomennettu teos ja alkaa tuntua vahvasti siltä, että hän kantaa kuuluisien brittidekkaristien arvostettua viittaa, jossa painopiste on juonella, psykologisuudella ja jännityksen paineen nostolla, joka saa lukijan muistelemaan eräitäkin kuuluisia brittikirjailijoita. Jotenkin mieleeni tuli P.D.James, jonka signeeratun teoksen takia lähdin täältä saarelta Helsinkiin kirjojen yöhön toivossa jopa ehtiä hänet tapaamaan. Tapaaminen ei onnistunut eli hän oli ehtinyt jo lähteä, mutta taisin ostaa muutamankin signeeratun kirjansa. Ja kuten näin P.D.Jamesin kirjat jo lukiessani kuin filminä, samoin näen Jewellin cinemaattiset teokset. Jewell kuvantuu kuin huomaamatta samalla kun kirjoittaa sydämellä, tunteella ja piinan kasvattamisella tarinoita tavallisista ihmisistä kaikista yhteiskuntaluokista. Jewell myös parantaa tahtia kirja kirjalta eli Sitten hän oli poissa oli hyvä, mutta minulle Löysin sinut oli vieläkin parempi ja nyt tämä kolmas suomennos on paras!

Joey Mullen oli aina ihaillut värikkäitä taloja ja nyt hänen veljensä Jack, sydänkirurgi, asui yhdestä niistä vaimonsa Rebeccan kanssa. Joey katsoi olevansa kävelevä katastrofi, sillä hän ei ollut löytänyt paikkaansa elämässä. Niinpä hän pakeni Ibizalle, josta palasi mukanaan aviomies Alfie Butter. Alfie oli ollut kuin unelmaa Ibizan auringossa, vasten merta ja aurinkoa ja niinpä heidät vihitään rantahiekalla paljain jaloin. Se ei kuitenkaan ollut oikeaa elämää. Ei sitä, jossa myös Joye halusi pärjätä. Ja hän kaipasi rakasta veljeään sekä äitinsä hautaa, jossa kävi kertomassa edelleen kaikki tapahtumansa. Joey ei millään tajunnut, miten veli oli ihastunut juuri Rebeccaan, joka oli varsin eristäytyvä jäykistelijä eikä ollenkaan sellainen perheenjäsen, jonka kanssa voisi pitää hauskaa. Kuitenkin nyt veli ja Rebecca, jotka odottivat vauvaa, tarjosivat hänelle ja Alfielle mahdollisuuden asettua asumaan heidän tilavaan kotiinsa. Hyvin pian Joey havaitsi vastapäisen keltaisen talon asukkaat ja etenkin perheen vähän vanhemman, mystisellä tavalla vetävän oloisen miehen...

Toisaalla nuori tyttö kirjoittaa päiväkirjaansa:

20. syyskuuta 1996
En tiedä, mitä ajatella. En tiedä, mitä tuntea. Onko tämä normaalia? Hän on aikuinen. Kaksi kertaa minun ikäiseni. Emme voi mitenkään...Ei. Emme mitenkään voi. Mutta HERRAJUMALA.
Toivon että voisimme
Rakas päiväkirja:
Taidan olla rakastunut äidinkielenopettajaani. 

Lisa Jewellin joka askel jonka otat on todella vetävä trilleri tällaiselle paatuneelle dekkarifanille, joka arvostaa älykästä, yllättävää sekä psykologisia pakkomielteitä kuvaavaa tarinaa. Sitä myöten kun perheet tutustuivat toisiinsa, jännitys vain tiheni. Ihan vähäisin ei ole charmikkaan herran pojan, Freddien rooli: Hän kiikaroi ja kuvasi kaiken aikaa mitä naapureiden taloissa tapahtui. Nauhoitetut kuulustelukuvaukset vain lisäävät todenmakuisuutta. Tämähän olisi ollut mahdollista tapahtua, mutta se mitä tapahtui, sen lukija saa tietää aivan finaalissa. Tuskin paraskaan 'Poirot' pystyy arvaamaan syyllistä!

Hän muisteli kaikkia aiempia kertoja, aiempia naisia ja tyttöjä, jotka olivat katsoneet isää hiukan liian ihailevasti tai puristaneet tämän käsivartta hiukan liian kauan. Hän ajatteli isästä tänä aamuna leyhähdellyttä vanhan viinan hajua, tuota salaisuuksien ja valheiden hapanta löyhkää.

*****

tiistai 17. marraskuuta 2020

Marraskuun juttuja

Ensilunta odotellessa ajattelin listata teille koosteen marraskuun jutuista:

Nyt on aika 

♥sytyttää kynttilä jo aamupöytään

♥nyt on aika ajatella ja puhua kaikista hyvää

♥nyt on aika antaa itselle aikaa

♥nyt viimeistään on aika aloittaa pikkulintujen ja oravien talvisyöttö

♥nyt on aika ostaa joulupostimerkit ja joulukortit; tämä vuosi on ensimmäinen aikoihin, kun emme tee korttia omasta valokuvasta

♥nyt on aika nauttia television sarjoista

♥nyt on aika keksiä, mihin kaikkeen ledeistä oikein onkaan

♥nyt on aika aloittaa joulukutomus, jos sen on tarkoitus ehtiä tonttujen matkaan

♥nyt on aika lahjoittaa pois ehjiä, hyviä vaatteita, joita ei enää kukaan perheessä käytä, sama koskee leluja, pelejä, urheiluvälineitä

♥nyt on aika muistaa häntä, jota et ole ennen muistanut

♥nyt on aika muistaa huolehtia ryhdistään

♥nyt on aika ihailla, miten marraskuu maalaa luontoa...selvästi akvarellityötä

♥nyt on aika hengähtää ja hiljaa iloita siitä vuodenaikajuhlasta, joka lähestyy ilman mitään isompia tohinoitakin

♥nyt on aika muistaa syödä ainakin D-vitamiinia myös purkista

♥nyt on aika muistaa soittaa niille perheenjäsenille, jotka asuvat kaukana


♥ Saa kääriä ensimmäiset joululahjat

♥ Jos haluaa teettää joulukortit omasta valokuvasta, kannattaa viedä kortit tehtäviksi isänpäivän jälkeen, jolloin ne usein saa jo tarjoushintaan ja mitä enemmän kortteja tilaa, sen vähemmän maksaa.

♥ Marraskuussa voi tehdä monta asiaa pois joulun alta, että saa sitten joulukuussa alkaa vain fiilistellä tunnelmia. Komerotkin voi siivota jo nyt ellei sitten aio viettää joulua komerossa (Marttaliiton viisaus!)


♥ Jos valmistaa jouluksi vaikka kirsikkalikööriä voi alkaa pullotuspuuhiin etenkin jos on käynyt kuten minulle, että homma jäi tehtyä viime marraskuussa: Takuulla on nyt valmista nautittavaksi, mutta säästämme jouluun.

♥ Marraskuussa voi pinnistellä sen verran, että ei tee minun vanhaa marraskuuvirhettäni eli sallin kaksi vuotta sitten itseni aloittaa joulusuklailun jo marraskuun alussa ja sitä satoa vieläkin kannan: Älkää salliko kaamoskiloja, vaan laittakaa itsellenne 'karkkipäivä'. 

♥ Mietiskely on yhtä aliarvoitua kuin kiitollisuus: Marraskuussa voi harrastaa molempia. Kannattaa valita iso laiskanlinna ja miettiä kaikkia niitä asioita, joita kesällä ei ehdi. Sitä voi ilosta hämmästyä, mitä kaikkea hyvää elämässä onkaan. Positiivinen listaus on kuin marraskuun henkiset ledvalot.

♥ Tietenkään emme tyydy vain henkisiin ledvaloihin, vaan ripustelemme ja tungemme juuri nyt kaamosaikaan ledejä sinne sun tänne. Meillä on valot jo ulkona kolmessa eri pensaassa ja sisällä olen rakentanut kaamosvalaisimia suunnilleen joka huoneeseen. Valkoisten, ohuiden verhojen takana niitä on ehkä sata....tähtiseinä♥

♥ Viimeistään marraskuussa otetaan esille kaikki mahdolliset pehmeät huovat, joihin on lupa kääriytyä sellaisina päivinä kun tulee ulkoa ja olo on vähän märkä ja ehkä myös kurainen, sillä lenkkiähän emme jätä väliin etenkään marraskuussa, jolloin ilma on raikasta, kosteaa ja täynnä happea

Ei ole mitään asiaa, jota lämmin suihku, pehmeä huopa ja mukillinen kaakaota ei voisi korjata. Kuvassa marrasmannekiinimme Hannen Pilkku reippaan lenkin jälkeen. Kiitos Pilkku ♥


♥ Marraskuussa on aina aikaa leffailloille!

♥ Marraskuussa on aika siirtää pelakuut kellariin. Minä nostan ne sieltä pois jo 5.2. eli isäni syntymäpäivänä. Kastellaan harvoin ja niukasti. Ellei ole ikkunaa, voi antaa säästövalon palaa muutaman tunnin päivässä.

Puutarha yllättää marraskuussa, sillä orvokit, joista ei ole nypitti kuolleita kukintoja pois, lykkäävät uutta kukkaa ja tietenkin lumiasterit ovat täydessä kukassa.

♥ Marraskuussa viimeistään on aika rakentaa erilaisia talvipöytiä

♥ Marraskuussa on aika lukea kirjoja ja niitä on tulossa. Seuratkaa oikeaa palkkiani, sinne ilmestyvät ennakkoinfot.

♥ Marraskuussa jos ikinä on lupa sanoa kutsuihin 'ei kiitos', sillä pitää olla vuodessa edes yksi luolanainenkuukausi, jossa ei koko ajan tarvitse olla 'iskussa'. Pakko lisätä tähän vielä Katjan, toisen marraskuufanin upea lause: "Marraskuun melankoliassa on paljon lohtua." Niin tosi.

♥ Marraskuusta on sanottu monenlaista, mutta jouluruusun odotuskuukaudessa antakaamme Kyllikki Villan nyt sanoa marraskuun taikasanat:



"Miten uskallan olla näin onnellinen
sumuisessa marrasmaisemassa
pimenevän päivän lyhyenä hetkenä."


sydämellä 
Leena Lumi


perjantai 13. marraskuuta 2020

Aarikan tontuista se nyt alkaa....matka joulun maahan

Meillä on ollut Aarikan tonttuja niin kauan kuin muistan ja myös pieni sarja aterimia niistä. Koska olen jakanut nuorille piparitontut ja ehkä muutaman muunkin, päätin nyt tehdä lisähankintaa. Ensin löysin suloiset kynttilätontut, joita kutsun valonkantajiksi. Sitten tontun sydämellä, hänen nimensä on Lempi, mutta meille hän on rakkaustonttu. Isompi tontuista on nimeltään Lumi ja hän kantaa lumihiutaletta. 

Joskus vähemmän on enemmän, mutta nämä uudet ja vanhemmat löytävät kyllä omat paikkansa joulukodistamme.

Ensimmäinen kookospähkinäkakku on tehty oravien ja lintujen ruokintapöydälle ja siitä on jo puolet syöty. Oravat pääasiassa, sillä linnuilla on isojen pensaiden oksilla omat talipallonsa syöttölaitteissa. Tämä jähmettyi muutamassa tunnissa illalla ruokintapöydälle vietäväksi ja nyt minun ei tarvitse aamukuudelta olla viemässä ensimmäisiä pähkinöitä tupsukorville.

Kuorellisia hassel- ja saksanpähkinöitä olemme löytäneet näiltä seuduin vain yhdestä kaupasta...Nyt niitä on hamstrattu ja myös Glühweinia on löytynyt. Toiset ovat glögi-ihmisiä, toiset tykkäävät jostain muusta. 

Lumen odotuksen toivossa hymyilen tälle lumiukolle, joka on viimevuotinen löytö Plantagenista. Vielä yksi minulle vähän rankempi kirja ja sitten sukellan suklaaseen ja dekkareihin!

Lahjat ovat jo odottamassa kasseissaan. Joulukortit hankittuna. Enää puuttuu Joulun Taika, mutta aina se on tullut ja tulee tänäkin vuonna. 

Nyt on vasta maaginen marraskuu, jolla on monet kasvot. Oikeassa palkissani on muutamia juttujani marraskuusta, joka ennen oli masentavin kuukausi mitä tiesin, kunnes siitä tuli salarakkaani.

Netflixin sarjoista meitä on nyt vienyt Ozark, mutta odottamassa on loistava Babylon Berlin ja sunnuntaina alkavat uuden tuotantokauden jaksot The Crownista.


Tämä kaunis kukka on syystähti ja kuva on kaappaus Plantagenin sivulta, josta myös saa lukea: "Syystähteä on saatavilla vaaleanpunaisen ja valkoisen sävyissä. Syystähti on melko uusi tuote markkinoilla ja saatavilla syksyllä ennen perinteisten joulutähtien sesonkia. Viihtyy valoisassa ja lämpimässä (huoneenlämmössä). Vältettävä vetoa ja kylmää." 


Tässä vanhempi kuva joltain joulun ajalta ja pöydällä pinkki joulutähti. Näin syystähden livenä eikä siinä paljon eroa ollut, jos ollenkaan, mutta suloinen se on. Jos meillä koiria tulossa kylään, talo täyttyy valkoisista amarylliksistä, sillä joulutähden lehtikin voi olla kohtalokas ainakin pienelle koiralle. Tuo kuvan verho on nyt vain seinän edessä ja sen takana on tuplasti ledejä kuin tähtiä sädehtimässä aamusta ehtooseen....

 

Kaikille ihania takkatulia, herkkuja ja pieniä odotuksia jo kohti viidettä vuodenaikaamme joulua♥

♥:lla Leena Lumi

Winter Song