Siitä puhe, mistä puute eli Katja/Lumiomenan upeasti kuvaama lumoava pioni sai aloittaa tämän jutun. Olen nyt yrittämässä jäädä lomalle, mutta se ei ole mikään kiveen hakattu ero, vaan saatan postata teille jotain, jos kirjaa valmistuu tms. R. jää neljän viikon lomalle maanantaina ja aloitamme silloin yksien puutarharappujen teon. Huomenna on säävarauksella vuorossa avoautoajelua ja ulos syömään menemistä kiitos Merin ja Teemun. Minä en voi olla teistä erossa neljää viikkoa, joten älkää edes kuvitelko...Sisareni vakuuttaa tutkineensa, että olen voinut olla koneelta pois yhtämittaisesti vain kolme päivää, joten nojatkaamme tähän tutkimukseen;-)
Mikä onkaan se pieni sympaattinen tuhisija, joka herää talihorroksesta hyvin nälkäisenä toukokuulla ja jolle silloin oikein suositellaan tarjoamaan ruokaa, että tämä eläin sekä säilyisi hengissä varhaiskeväästä että myös jäisi pihapiiriin? No se on tietysti siili!
Michael Lohmannin Pieni siilikirja (Das praktische igelbuch, Minerva 2012, suomennos Marita Vihervuori) tarjoaa pienestä koostaan huolimatta tuhdin tietopaketin tähän puutarhurin pikkuapulaiseen, joka voidaan houkutella jäämään pihalle tarjoamalla sille sopivaa ravintoa. Suotava tarjoomus on kissan- tai koiranmuona kuivana tai tölkistä, tuore rasvaton jauheliha ja elävät jauhomadot. Me olemme tarjonneet koiran kuivamuonaa ja siitä huolimatta siilit vielä syövät sekä alku- että loppuruoaksi lehtokotiloita, joten hyöty on taattu. Toinen asia on, että kaikista, mutta etenkin lapsista, siili on kiinnostava seurattava.
Pieni siilikirja kertoo runsain kuvin kaiken mahdollisen siilien ravinnosta, taudeista, suojelusta, hoidosta ja talvehtimisesta. Pelkkä ravinto ei riitä siilien pitämiseen pihapiirissä, vaan puutarhaan pitää raaskia jättää hoitamatonta aluetta ellei sitten peräti rakenna siileille johonkin puutarhan perälle kunnon talvipesää, jonka pitää pysyä kuivana koko talvihorroksen ajan. Meillä on nyt risukasa, jota emme aio silputa siistiksi, vaan jätämme sen silleen. Toinen paikka, jossa siilit tuntuvat viihtyvän, ovat puupinojen aluset.
Kirja käsittelee myös siilien viholliset, joista pahin on tietysti ihminen. Eniten siilejä näkeekin maanteillä liikenteen uhreina. Siilin luontaisia vihollisia ovat huuhkaja, kettu ja hilleri. Siilejä menehtyy myös aliravitsemukseen sekä loiseläimiin. Siilit pitävät rauhasta, joten ne saattavat kadota pihoilta, joissa on irtokissoja tai niitä jahtaavia koiria, liian innokkaita lasten palloleikkejä tai alituista ramppaamista. Tähän suositellaan, jos pihapiirissä on tilaa, luomaan pieni rauhoitusalue siilien turvaksi. Siiliä ei saa ottaa hoidokiksi kuin erittäin äärimmäisissä tilanteissa hetkellisesti ja siitä kirjassa kerrotaan enemmän.
Pieni siilikirja on saksalaisen kirjoittajan eli Michael Lohmannin tekemä ja kaikki käytänteet eivät ole täysin samat kuin Saksassa. Kummassakin maassa siili on kuitenkin rahoitettu eläin. Saksan lain mukaan siili kuuluu erityissuojeltuihin eläimiin ja olenpa nähnyt Saksassa siileille ja muille piennisäkkäille rakennettuja alikulkutunneleitakin. Kunpa Suomessakin. Meillä on kuitenkin Siili kiikarissa, joka on keskittynyt luonnonvaraisena elävien siilien auttamiseen.
Lisää siileistä ja cottage garden tyyppisistä pihoista, joissa myös eläimistö otetaan huomioon, voi lukea Riku Cajanderin upeasta kirjasta Luontopiha – Ympäristöystävällinen piha ja puutarha.
Minullapas onkin puutarhan siilien lisäksi oma Voimasiili.
Jos sinäkin haluat tällaisen ota yhteyttä Runotalon Sariin.
Tässä jälleen kirja, joka on mukava suvituliainen koko perheelle, mutta varmaan etenkin kouluikäisille ’luontotutkijoille’. Ja vanhemmille sitten Cajanderin Luontopiha, josta on tullut oma puutarharaamattuni.
Tässä kuva seinältäni. Kuvaajana sisareni mies valokuvaaja Pekka Mäkinen. Katsokaa erityisesti pikkusiilin varpaita!
Tässä unelmieni raput, jotka ovat Kirstin puutarhasta. Tämä kuva palkissa on ovi puutarhoihin, joissa olen käynyt. Niitä on vasta kolme, mutta suunnittelen jo ensi suven kohdetta. Tässä linkit:
Tämän talon isäntäväki, Toivolat, on juuriaan puutarha-ammattilaisia ja sen huomasi. Isäntä tiesi kaiken eri omenalajikkeiden 'varttamisesta' yms. Ja pionien läpimitat olivat huimat. Kuvien määrää rajoitti tappava helle, jota sinä suvena ei pakoon päässyt. Tällä tontilla on siis ollut ennen, jos oikein ymmärsin, nykyisen isännän perheen kauppapuutarha tms. Toistaiseksi tämä tontti oli ainoa tasainen, sillä sitä Muuratsalossa ovat vain Haikan tontit. Kirstillä ja Jonnalla on useita tasoja ja jyrkkiä rinteitä kuten minullakin.
Kirsti on intohimoinen kauneuden vaalija. Piha kukkii varhaisesta keväästä syksyyn. Huomatkaa tuo hyvin vatkatun vispipuuron värinen sammalleimu, jonka väri auringon takia onnistui parhaiten tässä kuvassa, muissa aurinko 'söi' väriä, mutta katsokaa muissakin kuvissa, miten Kirsti on leimua käyttänyt. Minä pyrin nyt samaan ja juuri tällä värillä. Tein jo tilauksen Viherlandiaan ensi kevättä ajatellen!
Kirstin puutarhassa - osa kaksi
Jonnan puutarha on kotikadullani, joten pääsin kuvaamaan milloin halusin ja oli kiva saada kuvata rauhassa. Tämä puutarha ja pihamiljöö kokee jatkuvaa innostunutta muutosta. Ainakin sinne tulee kohta harvinainen ruusu, jota ei saa mistään kaupasta ja sen lykkään minä sinne kottikärryllä heti kun kukinta on ohi. Ko. ruususta myöhemmin enemmän. Tällä pihalla käyn ottamassa vielä syyskuvia ja ehkä saan tunnelmakuvia myös pääterassilta, joka oli maalauksen alla tänä keväänä.
Silja-rouvan kesäkukkapatio sijaitsee kotikadultani seuraavalla kadulla. Piha ja puutarha pursuvat kukkia, sillä Siljalla on taikaa viherpeukalossaan!
Marjan puutarhassa piipahdimme kuin ohimennen...
Kaikki nämä neljä puutarhaa ovat Muuratsalosta. Keski-Suomi on vyöhykettä IV ja Jyväskylän saaristokaupunkia. Päijänne ympärillä vaihtaa kuitenkin vyöhykkeemme III:ksi, mikä mahdollistaa mm. ihanat hedelmäpuutarhat ja muutamia erikoisuuksia, joita ei yleensä näillä leveysasteilla tavata. Itselläni on menossa koe erään eteläisen ruusun kanssa. Aika näyttää.
Mitä muuta sitä ihminen kaipaa kuin kirjoja, kukkia ja rakkautta!
Love
Leena Lumi
PS. Pesoran ruususta, Italian kokeilusta ei tullut mitään, mutta nyt on jo kaksi vuotta talvehtinut magnolia Leonard Messel, jonka tiedetään Suomessa pärjänneen vyöhykkeellä I. Viime vuonna teki vain lehdet, mutta nyt taitaa olla tulossa kukkiakin...Tämän kevään 2015 vaikuttavin puutarhaelämys Leena Lumin puutarhassa on ollut kesälumipisara eli suvikello:
Nyt minulle tuli tästä kaunottaresta uusi suosikkikukka♥
Nyt vierailemme Jonnalla kotikadullani. Kun lähden meiltä näen heidän talonsa näin. Tuijat ovat vielä nuoria, kuten talon asukkaatkin, joilla virtaa riittää, sillä aina on joku projekti käynnissä. Kun saavun etupihalle
näen toukokuulla näin. Vielä ei paljoa näy kasveja, mutta sitäkin enemmän kiveä ja laattaa sekä jyrkkää kallioseinämää ja ylhäällä grillikota.
Ja siellä ylhäällä näyttää sitten tältä:
Alhaalle jää yksi terasseista eli 'aurinkolaituri'.
Ja pöydällä toukokuussa orvokit, jotka näyttivät vielä viikko sitten näin upeilta:
Kallion kolossa pöytäryhmän takana on kolo, jossa kasvaa keltakurjenmiekkoja.
Näitä ei tarvitse koskaan kastella, sillä vuorilta virtaa. Tässä samat kukat kesäkuulla:
Kaunis hirsitalo sisältää monia ihania yksityiskohtia, kuten tämä Jonnan äidin tekemä lyijylasi-ikkuna:
Ja tässä kivikkoistutuksia varhain keväällä:
Ja suunnilleen samasta paikasta kuukautta myöhemmin:
Esikot kukkivat vielä, lisäksi kahta väriä sammalleimua, hopeahärkkiä ja jotain mehikasvia...
Rappuja kalliotontilla riittää ja tässä yhdet ylöspäin. Kukkiva puu on kirsikka.
Talon kauniita pikkuikkunoita ja kirsikankukkia.
Kallionkolot voivat olla myös hyötypuutarhaa. Tässä kasvaa raparperi.
Kahteen suuntaan kiipeää köynnöshortensia, joka tässä ei vielä kuki.
Tässä sama köynnöshortensia ja kuunliljat.
Sama ryhmä suhteessa aurinkoterassiin.
Tässä sitten jotain ihan uutta minulle. Luulin, että Jonna on alkanut klipsiä upeita tuijiaan;-) Tämä on oikeasti myynnissä tämän mallisena ja kuulemma säilyttää muotonsa.
Jonna rakastaa pallotuijia ja muitakin ikivihreitä. Näitä palloja oli juuri tuotu lisää, mutta olivat vielä ruukuissa ja vasta ihan pikkuisia.
Vastapäätä saunaterassia on kylpypalju, jossa voi kylpeä vaikka uutena vuotena tähtitaivaan alla. Stailaus on minun, minkä huomaatte ehkä alakuvasta paremmin:
Pinkkiin hullaantunut kuljettaa mukanaan jotain pinkkiä minne ikinä meneekään!
Mukana kuvauksiani seuraamassa on toinen talon lapsista, tämä ihanuus Peppi. Me jatkamme Jonnalla vielä syksymmällä, sillä hänellä on sitten aivan erilainen syyshortensia kuin mitä ovat minun hortensiani. Otin siitä toukokuun kuvan, mutta käyn nappaamassa myös heinä-elokuulla ja syyskuulla, niin näette eri aikoina. Sen lisäksi saatan vielä kuvata niitä astereita kallion kolossa, joita minä kutsun lumiastereiksi, sillä minulla ne kukkivat vasta ensi lumesta joskus loka-marraskuulla.
Lopetan tältä erää tähän kuvaan kukkien ja kiven saumattomasta liitosta. Kiitän Jonnaa, että olen saanut piipahdella heillä milloin huvittaa ja kiitos, että saan vielä vähän jatkaa myöhemmin. Nyt kuitenkin rauhoitutaan kaikki lomille ja kuunnellaan vaikka miten kissankellot soittaa ja unohdetaan kaikki muu paitsi suven ihanuus ja mansikoiden maku.
Lupasin jatkaa Jonnan puutarhassa piipahtelua loppusuvesta, mutta kaikki ei mennyt kuin haaveiltiin. Se huippu jää nyt pois, sillä aloin ihmetellä Jonnalle, miksi hänen upea syyshortensiansa näyttä vähän toispuoleiselta. Ja sitä mitä en sanonut, oli ihmetys siitä, että se ei enää näkynyt meidän portille hämärtyvässä illassa kuin upein katuvalo...: Heidän hortensiansa oli siirretty jonkin matkaa! En olisi siitä sanonut puolta sanaa, jos olisin tajunnut. Nyt siis ihailemme näitä kuunliljoja, jotka runsaina kiertävät kalliota ja niiden takanahan nousee vielä nuori köynnöshortensia. Ja tämän kallion yläpuolella on sitten
tämä grillikota, mutta nyt elokuun ympäröimänä. Sijainti on talon takaa ylös vuorta....
Ja tässä etupiha komeiden tuijien vartioimana. Tuijien juurella monenlaista maanpeittohavua.
Kiitos Jonna, että sain vaivata pitkin kesää♥
Lukijani, ensi kesänä jälleen uudet kukat, uudet puutarhat, jos vain kaikki puutarhaunelmani käyvät toteen!
Love
Leena Lumi
Tässä ohikulkiessa Jonnan pihasta napattu kuva, jossa syyshortensia kivasti valaisee tummahkoa hirsitaloa ja upeita tuijia.
Jonnan tuijat syksyllä 2020 ja näitä on jo klipsittykin. Upeita ovat!
Samat tuijat joulukuun viidentenä 2020 kaamosvaloissa. En oikein onnistunut, kun tuli tuollaisia viivoja, mutta yritämme uudestaan ajalla ja ehkä myös kunnon lumilla.
%20%20itse.jpg)
